Aikaisemmin huomasin seurustelevani naisten kanssa jotka eivät aidosti kiinnostaneet, sitä kuin uskoi kiinnostuksen ehkä tulevan ajan mittaan. Olen huomannut myös lähes kaikkien tekevän samaa. Ylläpidetään suhdetta tai heittäydytään suhteisiin jotka eivät aidosti kiinnosta. Yritetään muuttaa kumppania mieleisekseen. Ihmisillä on kiire elää ja hankkia suhteita. Sitä kai sanotaan kokemukseksi.
Lopetin tämän käytösmallin toteuttamisen kauan sitten, koska väsyin rooleihin jotka näyttelevät eri näytelmässä. Päätin siis odottaa ja katsoa.
Aikaa on mennyt ja naisia tullut vastaan, mutta olen ne kohteliaasti sivuuttanut. Etsin ja odotan sitä oikeaa ja kiinnostavaa persoonallisuutta. Jos lähden jokaiseen juttuun mukaan niin silloin se oikea juuri kävelee ohitseni. Näin tunsin muutamia kertoja ollessani väärässä suhteessa joka ei alusta alkaen tuntunut oikealta. Tuntuu, että suhteita tehdään ja niissä näytellään rooleja. Luonnollisuus on kateissa ja siksi tulee vaikeuksia ja eroja niin paljon. Kun törmää ihmiseen joka aidosti kiinnostaa ja on valmis tutustumaan toiseen syvällisemmin. Jutut kiinnostaa ja on aidosti halu olla yhdessä ja tehdä kaikkea mahdollista mitä mailmasta löytyy. Halu tehdä, kokea ja ihmetellä mailman menoa yhdessä.
Ystäväni ihmettelevät nykyistä käytöstäni kun en tapaile jokaista naista joka haluaa tehdä tuttavuutta, ei vain kiinnosta.
Sokkotreffit tuntuvat epätoivoisten yrityksiltä saada joku jonka kanssa väännetään juttua vaikka paistinpannusta.
Sellaisesta aito keskustelu ja mielenkiinto yhteiseen elämään puuttuu.
En tarkoita, että olisin aikaisemmin ollut lukemattomissa eri suhteissa, en ole ollut, mutta muutamissa kyllä ja ne olivat juuri sellaisia näytelmiä joista kerroin. Siis olen yksin mieluummin kuin epäluonnollisessa suhteessa. Keskustelemaan pitäisi pystyä kaikesta mahdollisesta jopa kipeistäkin asioista ja luottamus pitäisi olla molemminpuolista. Kuinka hyvä sellainen suhde olisikaan?
Taidan olla vaikea tapaus ja mahdollisesti jäädä yksin loppuelämäkseni, mutta mieluummin yksin vapaana ja onnelisena kuin väärässä näytelmässä.
Ei sinkkus ole niin ikävää jos osaa elää.
Onhan se välillä vaikeaa kun haluaisi jakaa elämäänsä rakkaalle ihmiselle jota ei ole.
Ihminen on kai luotu parisuhteeseen, ehkä minä olen kummajainen joka ei suostu taipumaan tähän muottiin. Pidän silti itseäni normaalina ja sosiaalisena, sekä elämänmyönteisenä miehenä.
Ehkä jonain päivänä se oikea tulee vastaan.
Lopetin tämän käytösmallin toteuttamisen kauan sitten, koska väsyin rooleihin jotka näyttelevät eri näytelmässä. Päätin siis odottaa ja katsoa.
Aikaa on mennyt ja naisia tullut vastaan, mutta olen ne kohteliaasti sivuuttanut. Etsin ja odotan sitä oikeaa ja kiinnostavaa persoonallisuutta. Jos lähden jokaiseen juttuun mukaan niin silloin se oikea juuri kävelee ohitseni. Näin tunsin muutamia kertoja ollessani väärässä suhteessa joka ei alusta alkaen tuntunut oikealta. Tuntuu, että suhteita tehdään ja niissä näytellään rooleja. Luonnollisuus on kateissa ja siksi tulee vaikeuksia ja eroja niin paljon. Kun törmää ihmiseen joka aidosti kiinnostaa ja on valmis tutustumaan toiseen syvällisemmin. Jutut kiinnostaa ja on aidosti halu olla yhdessä ja tehdä kaikkea mahdollista mitä mailmasta löytyy. Halu tehdä, kokea ja ihmetellä mailman menoa yhdessä.
Ystäväni ihmettelevät nykyistä käytöstäni kun en tapaile jokaista naista joka haluaa tehdä tuttavuutta, ei vain kiinnosta.
Sokkotreffit tuntuvat epätoivoisten yrityksiltä saada joku jonka kanssa väännetään juttua vaikka paistinpannusta.
Sellaisesta aito keskustelu ja mielenkiinto yhteiseen elämään puuttuu.
En tarkoita, että olisin aikaisemmin ollut lukemattomissa eri suhteissa, en ole ollut, mutta muutamissa kyllä ja ne olivat juuri sellaisia näytelmiä joista kerroin. Siis olen yksin mieluummin kuin epäluonnollisessa suhteessa. Keskustelemaan pitäisi pystyä kaikesta mahdollisesta jopa kipeistäkin asioista ja luottamus pitäisi olla molemminpuolista. Kuinka hyvä sellainen suhde olisikaan?
Taidan olla vaikea tapaus ja mahdollisesti jäädä yksin loppuelämäkseni, mutta mieluummin yksin vapaana ja onnelisena kuin väärässä näytelmässä.
Ei sinkkus ole niin ikävää jos osaa elää.
Onhan se välillä vaikeaa kun haluaisi jakaa elämäänsä rakkaalle ihmiselle jota ei ole.
Ihminen on kai luotu parisuhteeseen, ehkä minä olen kummajainen joka ei suostu taipumaan tähän muottiin. Pidän silti itseäni normaalina ja sosiaalisena, sekä elämänmyönteisenä miehenä.
Ehkä jonain päivänä se oikea tulee vastaan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Näinhän se elämä mataa, oli sitten mies tai nais sinkku tämän päivän yhteiskunnassa. Kaikilla on kiire, mutta minne??Ei ole aikaa edes tutustua,vaan sänkyyn heti vaik ei mikään toimisikaan?
Ihan järkeen käypää. Jokainen toimii ja tekee asiat tyylillään. Itse toimin hieman toisin. Olen usein suhteessa, koska miten muuten voisin punnita onko toinen se sopiva vai ei. En jää kuitenkaan suhteeseen rypistelemään. Uskon jatkossakin rakkauteen ja ihastumiseen ja siihen, että löydän oikeaa seuraa loppuelämäksi. Vielä siinä en ole onnistunut, mutta jatkan kokeitani =)
Ainakin vielä olen siinä tilanteessa, etten ala mihinkään suhteeseen, ellen ole ihan varma, että olen kiinnostunut. Olen nähnyt ja kokenut sellaisia kaverisuhteita; ollaan yhdessä kun ei ole muutakaan tekemistä. Sellaista en halua. Ehkä vaadin liikaa, mutta just tällä hetkellä tämä tuntuu oikealta.
Löytäisi sellaisen ihmisen joka on kiinnostava, mutta ei ole päästään vialla tai varattu?
Ei jaksaisi enää saada arpia sieluunsa... :D
Nyt mä menin hämilleni. Tämän voisi tulkita flirtiksi, mutta koska kyseessä on R.R., piikittelyn mestari... Mitä ihmettä?
Vanhalla vihtahousulla on valitettavasti se inhimillinenkin puoli. Pakkohan tämä kyynisyys jostakin on ammentaa, eikö totta? :D
Kiitos kehuista kuitenkin :D
P.S mentäisiinkö naimisiin? Meillä tuo päänaukomiskemia tuntuu toimivan jo valmiiksi? :D
Viikonloppu pois koneelta ja mikäs täällä odottaakaan. Kosinta! Näinkin aiheesta unta tänä aamuna, tämän täytyy olla kohtalo. Eli siis tietenkin suostun. Varataanko joku aika johonkin vai miten tässä toimitaan? Haluatko muuten maistraattiin, kirkkoon vai elämyshäät jossain kaukokohteessa?
Yksi mutta kuitenkin. Haluaisin lapsen, mieluiten syntyvän keväällä -08. Sopiiko tämä?
Mitä mä laitan päälle??? Apua!!
Että ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön?
Wau, ei tarvinut kuin rääpiä päätään internetissä, niin heti joutuu naimisiin! :D
Mä olen itse asiassa ollut jo yli sadoissa häissä - en tosin siis omissani - soittamassa humppaa humalaisille.
Eli jos meikäläinen vielä joku päivä saa kultaisen kahleen sormeensa, en ainakaan herran tähden vietä sitä päivää jossain peräkylän seuraintalolla puku päällä sahtia juoden, ja ahtamalla lohta ja lihapullia naamaan.
Miksi muksun pitäisi syntyä juuri keväällä -08? Hyvät tähtimerkit tai jotain? Saako kuitenkin harjoitella sen tekemistä nämä uupuvat nelisen vuotta? :D
Laita päällesi esim. olkihattu. Äh, ei musta ole oikein stylistiksi! :D
Eli varataan liput Rio de Janeiroon ja pidetään pienimuotoinen tilaisuus siellä kukkulalla auringonlaskun aikaan. Ellet keksi parempaa. Nähdäänkö vasta siellä vai pitäiskö meidän tutustua jo aiemmin, esim koneessa? Ja millä soittimella saankaan kuulla serenadin :)
08 siksi, että saan nukkua päivät rauhassa vauvan kanssa. Syksy olisi sittenkin parempi. Ja saahan tuota puuhastelua toki harjoitella ahkerasti. Rippileirilläkin sanottiin, että lapsenteon lisäksi seksin on tarkoitus lisätä rakkautta ja siten vahvistaa avioliittoa. Jotkut jutut jäi näköjään sieltäkin mieleen. Ei ollut turha leiri.
Joko sua ahdistaa?
Hiljaisuus on ainakin vakuuttavaa.
Ei kun sillä mä kysyin joko ahdistaa, kun toinen sanoi heti ton, että ken leikkiin ryhtyy...
Huolestuttavampaa ois jos joku havainnoisi päivin öin minuutin viiveellä itselleen tarkoitetut viestit. (Lohduttaa morsian yksin alttarilla itseään...) ( Ja mä en ole ennen viime yötä edes haaveillut häistä.)
Joo, Janeiro kuulostaa hyvältä! :D
Ja tutustutaan toki vaan nyt kun on nää kihlatkin vaihdettu, Helsinki-Vantaalla on tosi kivoja kahviloita. Soitinvaihtoehdot olisi piano tai kitara, ja mä luulen että kitara kulkee helpommin lentokoneessa! :D
Nää hääsuunnitelmathan sujui jouhevasti ja vielä ilman riitoja! Ja kieltämättä noi sun kilotkin (2xmun?) sai mut kehräämään :)
Ota yhteyttä kun sun kivesten ompeluarvet on paranemaan päin niin varataan lento.
Taisin missata jotakin, tai sitten minua tarkkaillaan! (Paranoia onkin pysynyt hyvin poissa viime aikoina, pitänee taas alkaa tunkemaan sukkapuikkoja korvakäytäviinsä).
Iines kulta, biologian tunneillakin pitäisi käydä vaikka se on välillä vähän tylsää. Katsos, kun ei niitä kakaroita voi tehdä ilman kiveksiä.
Ai niin, eikun tietysti jos sulla oli mielessä perinteisempi keino, eli aiot juottaa minut känniin halvalla viinalla Riossa, ja käydä sen jälkeen minun rahoillani tutustumassa paikalliseen tarjontaan.
Mähän voin sitten elätellä sitä meidän pikku Ricardoa ja työnnellä lastenrattaita sillä aikaa kun sä käyt meidän saksanpaimenkoiran kanssa aerobicissa.
Joo, myönnän. Mun huumorintaju hiipui aika nolosti. Sekoitin fiktiota (meidän häät) ja faktaa (tunteesi ns. toista naista kohtaan). Katselin muutaman jakson Kauniita ja rohkeita ja heti on pää sekaisin. Kuvittelin jo meheviä juonenkäänteitä Brasilian yössä. Taitaa olla aiheellista munkin kokeilla tuota sukkopuikkoterapiaa.
Kiva juttu, että sä kuitenkin elätät "meidän pojun" vaikka tiedät, ettei sulla ole kivekset kunnossa.
Niin mä en oikein edes tiedä minkä helvetin takia mä käyn täällä roikkumassa. Kivaa olla kova ja kyyninen ja jaella mukatietäviä neuvoja muille.
Paskat. Ei tää näiden palstojen lukeminen ketään tyytyväisemmäksi saa, päin vastoin. Tulee vaan vakuuttuneemmaksi siitä, että kaikilla muillakin on hankalaa elellä tällä pallolla.
Mutta huumoria toki aina tarvitaan. Tosin mulle saattaisi olla viisaampaa pysytellä siellä satiirin puolella, eikä kertoa omasta elämästäni täällä.
Mitä sitten tarkoititkaan tällä toinen nainen - jutulla, ka ku ei enää ihan tarkkaan muista mitä sitä on leipälävestään ulos heitellyt. Ettet sekoita? Ei mulla ainakaan niitä kuvioita ole ollut.
Päin vastoin, mä olen kyllä itse ollut ns. toinen mies, mutta vaan melkein. Ja sekös tässä vieläkin naurattelee.
Mutta - jos et voi voittaa heitä, liity heihin. Eli pyrin standardisoimaan itseni yhteiskuntakelpoiseksi pikku kusipääksi, ja kipittelen tästä salille nostelemaan rautatankoja. Ehkäpä jos siellä nyt jaksaisi sen pari vuotta käydä, niin alkaisi löytyä sitä kuuluisaa sisäistä kauneutta! :D
Voi vittu kun on taas kyyninen päivä tänään, pitäisi nukkua enemmän.
Joo, en mäkään tajua miksi käyn täällä. Jos on muuta säpinää elämässä, niin vaan nauran kun tuli sielläkin joskus roikuttua. Sitten kun kuviot häviää niin täällä sitä taas ollaan.
Vai et enää muista mitä kaikkea juttua on tullut keksittyä? Okei. No tämä juttu mihin viittaan tapahtui viime viikolla. Kerroit, että on joku varattu nainen joka vaan leikittelee sulla. Sinä sitten teet sävellyksiä ja odottelet koska hän päättää jättää miehensä ja ottaa sinut tilalle. Tuleeko mitään mieleen? Joku käski sun ommella kivekset takaisin... Siihen viittasin.
Mulla on ollut sellainen tilanne, etten saa selvää onko toinen kiinnostunut vai ei. Ilmoitin, että nyt tää homma loppui ja mulla on muita kuvioita. Ja voi sitä puhelimen pirinää seuraavalla viikolla. Sitten tuli kiire kutsua joka paikkaan. Niin siinä kai usein käy, että sitten vasta tajuaa mitä on menettämässä. Jos liian tyrkkynä on, niinkuin minä, niin ei oikein kiinnostanut.
Ja siitä tämä kauniit ja rohkeat -kuvio. Ollaan siellä sokeritopalla ja tämä varattu nainen on salaa kuullut veljensä ja samalla entisen miehensä keskustelun, että aiot naimisiin. Viimeisillä voimilla hän kipuaa vuorelle ja keskeyttää seremonian viime hetkellä. Ja sinä tietysti rakastat häntä ja minä jään yksin. Eikös ole hieno juoni.
Tuli tämä vaan mieleen, kun näyttää siltä, että kaikki miehet on niin koukussa exiinsä. Ei sellasta jaksa kuunnella kun toinen oli niin ihana ja kaikki meni hyvin.... Olen tässä miettinyt, että kenties pitäisi etsiä leski, jonka puoliso on kuollut hieman hämärissä olosuhteissa. Jos vaikka tällaisella tapauksella ei olisi niin vahvoja tunteita entistään kohtaan.
Miksi mä toistan tota kuvioita sanaa?
Jep, ei siis keksittyä, vaan ihan vmäisen kylmää faktaa, näin se oli ja käsitin oikein mistä puhuit.
Joo, roikottaminen on perseestä, mutta en mä nyt varsinaisesti sitä ihmisetä odottele, onhan se selvää että siitä kuviosta ei tule mitään. Harmittelee vaan sinäänsä, mutta faktojen ymmärryskykyni on kyllä tässä asiassa ihan kirkas.
Minä räyhään aina sovinistisesti tällä palstalla, lähinnä leikilläni ja provosointimielessä, mutta toki totta aina toinen puoli - on merkillistä, miten ihminen saa huomiota vasta kun käyttäytyy vittumaisesti toisia kohtaan! Verraten tuohon puhelimet pärisee - teemaasi.
Mitä exiin tulee, totean vain lakonisesti, että useimmiten leskeksi jääneellä on paremmat muistot entisistään kuin niillä joilla se entinen parempi puolisko pyörii maisemissa. Voi toki olla että miehissä on enemmän niitä, jotka on jätetty rannalle ruikuttamaan kuin naisissa, en tiedä sitten.
Mutta ryypätään pää täyteen ja parannetaan maailmaa, ehkä se siitä taas joskus! :D
Kyllä se valurautapannu pitää olla! Sillä saa kunnon pihvejä aikaseksi.
Millaisesta naisesta sitten olet kiinnostunut?
En kysy itseni vuoksi. Älä käsitä väärin. Vaan koska kirjoitit niin mielenkiintoisesti, aloin miettimään millainen nainen kiinnostaisi sinua.
Ajattelin juuri kirjoittaa tänne ajatuksistani, mutta sinä, arvon Hapatuska, ehditkin viedä sanat suustani (tai siis näppikseltäni). :o)
Olen huomannut aivan samat asiat kuin sinäkin, joskin edustan naissukupuolta. Olen myös pohdiskellut, että vaatii loppujen lopuksi aika paljon rohkeutta kieltäytyä suhdeesta, joka EHKÄ voisi toimiakin jotenkuten sillä perusteella, että odottaa parempaa. Voihan tässä käydä niinkin, että aika ajaa nirsoilijan ohitse... Uskon silti, että harkinta kannattaa ja vielä joku päivä odotus palkitaan. Ja jos ei palkittaisikaan, niin eipähän ainakaan tarvitse surra uskotonta, ymmärtämätöntä, laiskaa, alkoholisoitunutta etc. puolisoa, jonka kanssa on ns. nalkissa esim. "lasten takia".
Liian moni mielestäni näkee asian siltä kannalta, että kaikki on hyvin, kunhan vain pääsee parisuhteeseen. Ettei vain tarvitse olla yksin. Sitten vasta mietitään onko kumppani sopiva eikä monesti edes saada aikaiseksi erota, vaikkei yhteen sovittaisikaan. Laitetaan kaavan mukaan pari lasta ja kärvistellään miten kuten. Minulle tuo ei vaan todellakaan riitä. Ehkä tämä "kaikki tai ei mitään" -asenteeni kostautuu joskus, mutta itsehän tieni kuljen.
Hauska lukea, että on muitakin jotka ovat samaa mieltä asiasta!
Itselläni takana pari pidempään suhdetta, jotka eivät alkuhuuman jälkeen toimineet. Jälkimmäisessä tuli roikuttua aivan liian pitkään. Näin ollen olen päättänyt odottaa niin kauan, kunnes tapaan miehen, joka todella kiinnostaa ja jonka kanssa olen valmis viettämään loppuelämän. Tiedän, että mikään suhde ei voi olla joka päivä ruusuilla tanssimasta, mutta jos jo vuoden parin jälkeen jälkeen tuntuu tältä, niin kyllä silloin on väärä ihminen kyseessä.
Tietysti on vaarana, että tämä unelmien ihminen ei ole minusta kiinnostunut tai ym.
Mutta olen vielä nuori ihminen ja mikäs tässä on sinkku elämää vietellessä:)
-Parempi yksin kuin huonossa seurassa-
pahoin palaneena ei ole vielä mitään kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen, mutta sitten kun taas jaksaa ja kiinnostaa, en tällä iällä (37) viitsi mitään paskan jauhantaa. Toisen on "kolahdettava" oikealla tavalla, siinä se. Mikään muu ei kiinnosta, ei tässä iässä enää pelejä viitsi harrastaa.
Ongelmaksi muodostuukin se, miten törmää ihmisiin, jotka saattaisi sitten kolahtaa..:-)
järjestetäänkö missään törmäyskursseja?
Itse olen ajatellut pitkän parisuhteen päättymisen jälkeen katsella kaikessa rauhassa ja nauttia sinkkuajasta ilman mitään kiirettä rynnätä uuteen suhteeseen.. Tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, mutta kukaan ei ole vielä kolahtanut. Kyllä varmaan ajan kanssa tulee joku, joka ihan oikeasti kiinnostaa - toivottavasti!:)
Joillakin ystävilläni on ihmeellinen tapa etsiä heti entisen suhteen loputtua hädissään uusi suhde vain koska ei halua tai kestä olla hetkeäkään yksin. Kai heillä on omat syynsä kiirehtimiseen, mutta toisaalta ihmetyttää miksi toiset ryntäävät uuteen suhteeseen heti entisen päätyttyä..??
Eipä ole juuri mitään lisättävää tai vastaansanottavaa, paitsi että mietin, voiko kukaan olla koskaan niin rehellinen kenellekään, että voisi kertoa kaiken. Voiko kukaan ymmärtää ja hyväksyä toista niin, ettei tämän tarvitse esittää mitään roolia ja että hän voi tyhjentää kaikki luurangot kaapista?