bestiserosta..

itse olen kokenut kaksi rankkaa bestiseroa. ekan nuorempana, mikä kesti vuoden verran ja se saatiin sovittua sitten ihmeen kaupalla ja todellakin täytenä yllätyksenä. taustalla oli ystäväni kateellisuus ja mustasukkaisuus minusta. nykyisin menee hänen kanssaan erittäin hyvin kuitenkin sopu oli täydellinen sattuma. ja ero sinänsä vuoden verran oli mulle tosi rankka, joka päivä mietin ja toivoin että välit korjaantuisivat.
jälkimmäinen ero sitten on tapahtunut vanhemmalla iällä. se kuitenkin ollut rankinta mulle omalla tapaa vieläkin. yksi asia johti toiseen enkä halua yksityiskohtaisesti sitä kertoa, mutta loppuviimeeksi mullekin on täysi kysymys merkki, miksi tilanne päättyi eroon. molemmat tehtiin virheitä tahattomasti , eikä ystäväni ole päässyt kai ylitse tapahtuneista ja nyt on sitten ollut lähes totaalinen ero pidemmän aikaa. elämä jatkaa kulkuaan, mutta mua todella harmittaa ettei niin tärkeän ja rakkaan ystävän kanssa voikaan puhua kaikista asioista ja selvittää tahattomasti tehtyjä virheitä. päivittäin kuitenkin harmittelen tilannetta, vaikka nykyinen elämäntilanteeni on erinomainen. kaipaan kuitenkin hänen läsnäoloaan, ajatuksia ja yhdessä tekemiämme asioita. todellisia sellaisia ystäviä joiden kanssa todella viihdyt on aika vähän. itse olen yrittänyt liian pitkään ratkaistan tilannetta ja selvittää ja yrittää korjata suhdetta, mutta ei se auta, vaikka kuinka haluaa, jos on ainoa osapuoli. jäljelle jää vain toivo, mutta ei halua enää toivoakaan, vaikka se toivo kuitenkin taustalla on. ehkä joskus vuosien myötä ymmärrän ettei hän ollutkaan mun bestis mikäli välit eivät siis korjaudu enää, vaikka todellakin niin syvästi luulin........ en tiedä muuta kuin että herkkänä ihmisenä tiedän että se on tosi rankkaa, surullista, vaikka yhteisiä hienoja muistoja on. sitä ei vaan ymmärrä miksi asiat loppuvat..........