Olen seurustellut mieheni kanssa lähes kolme vuotta, naimisissa on oltu kohta vuosi. Mies on kiltti, työteliäs ja luotettava. Upea sängyssä. Mutta ei halua keskustella mistään minua koskevasta asiasta. Meillä jutellaan medioissa olevista asioisa, lapista ja televisio-ohjelmista, mutta ei minun asioistani. Puoleen vuoteen mies ei ole koskaan kysynyt mitään ja kun itse olen ottanut joskus asian puheeksi, on hän suuttunut ja kieltänyt minua juttelemasta.
Lopetin sitten edes yrittämästä ja olen seurannut kiinnostuneena, kuinka kauan äijä kuvittelee minun haluavan ihmistä, jonka kanssa ei saa keskustella minulle tärkeistä asioista (työ).
ymmärrän kyllä, etteivät kaikki ole mitään lörpöttelijöitä, mutta on sairasta asua toisen ihmisen kanssa ja teeskennellä, että uusi keittiöluutu tekee onnelliseksi ja vaieta muut asiat kuoliaaksi.
olen jopa kairjoittanut miehelleni tästä asiast, eikä hän sitäkään raapustusta mitenkään noteerannut.
Lopetin sitten edes yrittämästä ja olen seurannut kiinnostuneena, kuinka kauan äijä kuvittelee minun haluavan ihmistä, jonka kanssa ei saa keskustella minulle tärkeistä asioista (työ).
ymmärrän kyllä, etteivät kaikki ole mitään lörpöttelijöitä, mutta on sairasta asua toisen ihmisen kanssa ja teeskennellä, että uusi keittiöluutu tekee onnelliseksi ja vaieta muut asiat kuoliaaksi.
olen jopa kairjoittanut miehelleni tästä asiast, eikä hän sitäkään raapustusta mitenkään noteerannut.
Vastaukset 10
Vanhimmat
työ asioista kotona puhuta käytännössä ollenkaan, syynä on vaimon vatiolovelvollisuus asiakkaista, minulla ei sellaista ole mutta vaimoni ei ymmärrä työstäni (elektroniikka) mitään.
Olisiko teillä niin, ettei miehesi ymmärrä sinun työtäsi mielestään tarpeeksi ja siksi ei halua siitä keskustella?
Meillä jutellaan päivittäin molempien työstä, johtuen kenties siitä että se on sama.. olemme molemmat muusikoita, soitamme yhdessä ja erikseen, milloin missäkin maassa. Molemmat arvostavat toistensa ajatuksia ja käymme välillä kiivaitakin periaatteellisia keskusteluja erilaisista musiikkiin liittyvistä asioista. Ja koska keskustelusta on tullut tapa, on hyvin helppoa nostaa pöydälle muitakin tärkeitä asioita. Suosittelemme kaikille!
:)
Uskon, että seurusteluvaiheessa tai liittonne alussa hän sai tarpeekseen sinun työasioista höpötyksestäsi. Tiedän pari naista jotka eivät muuta puhukkaan kuin omasta työstään ja sattumuksista sen parissa. Säälin heidän siippojaan kun ajattelen miten he joutuvat kuuntelemaan jonninjoutavaa lörpöttelyä jonninjoutavista työasioista päivästä toiseen. Kammottavaa kalkatusta kertakaikkiaan ja kaikkein vähiten kiinnostavaa maanpäällä.
ovat mielenkiintoista kuultavaa?
Melkein mikä muu hyvänsä muttei työasiat.
Jokaisesta varmaan tuntuu omat työjutut aivan kamalan tärkeiltä pienintä yksityiskohtaa myöten mutta pitää ymmärtää, ettei henkilö joka ei tee samaa työtä tai ole samassa työpaikassa tunne välttämättä samaa innostusta asiaan.
Joku voi tietty vaatia, että pitää innostua puolison asioista olipa ne miten tylsiä tahansa mutta kukaan ei voi olla niin sydämetön ja julma, että vaatii ketään kuuntelemaan toisen työasioita.
sanoit "Puoleen vuoteen mies ei ole koskaan kysynyt mitään ja kun itse olen ottanut joskus asian puheeksi, on hän suuttunut ja kieltänyt minua juttelemasta"
Oletko SINÄ kysynyt hänen työstään/työpäivästään? Oletko kysynyt mieheltäsi MIKSI hän ei kysy sinulta mitään, miksei häntä kiinnosta sinun asiat?
Noilla pikkuisilla kysymyksillä uskon että pääsisitte jo hieman eteenpäin!!!
Minä olen lastenhoitaja ammatiltani ja mieheni on sähköasentaja, olemme seurustelleet 2 vuotta. Aina kun töiden jälkeen näemme, kysymme toisiltamme (välillä minä, välillä mieheni ensin) että mitä kuuluu? Sitten voimme kysyä millainen työpäivä oli, oliko rankaa tai muuta vastaavaa.
Vaikka emme ymmärrä toistemme työstä melkeinpä mitään, niin silti olemme kiinnostuneita, ja minä ainakin kuuntelen mielelläni mieheni asioita. Ei kannata kuitenkaan ihan yksityiskohtiin mennä, koska se tuntuu toisesta turhauttavalta kun ei asiaa ymmärrä, eikä NIIIIN kauheasti se kiinnosta kuitenkaan.
Sitten yritän että meillä olisi jotain yhteisiä keskustelunaiheita, joista kummatkin ymmärrämme =) Eli juttelemme esim. yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmistamme, millaisen talon aiomme rakentaa, millaisen koiran aiomme hankkia, minne aiomme matkustaa, kuinka paljon täytyy meidän säästää rahaa johonkin ja muutenkin rahankäytöstä puhumme, tulevista lapsista, tulevasta asuinpaikasta, omista haaveistamme mitä haluaisimme toeuttaa elämässä ja ihan seuraavasta kauppareissusta että mitä aiomme ostaa ym.
Emmehän toki joka päivä noista kaikista asioista puhu, ja joskus voi olla niin, että molemmat ovat niin väsyneitä työpäivän jälkeen, ettei jakseta muuta kuin köllötellä toistemme sylissä ja katsoa telkkaria, puhumatta mitään. (mieheni ei edes ole mikään puhelias, mutta silti aina jutun juurta löytyy!)
Kannattaa vaan kysyä suoraan siltä ukolta että mikäs nyt on, niin ehkä huomaatte välillänne olevia väärinymmärryksiä ja voitte sitten yrittää korjata niitä!
Tulipas pitkä kirjoitus, mutta toivon keskustelurikasta elämää teille! =)
Kaikesta muusta jutellaan normaalisti, miehen työasiat puhutaan päivittäin, mutta minä en saa sanoa mitään omasta työstäni. Olen yrittänyt keskustella miksei saa jutella, mutta ei näytä kiinnostavan edes vastata. Eletään niinkuin minä en tekisi mitään ja jutellaan vain kodin siisteystasosta tms. yhdentekevästä. Vaihtaisin milloin tahansa villin seksin keskusteluun
Puhutteko miehen työasioista koska itse kysyt? Jos näin on, hän ei halua puhua sitä ja vastaa koska kysyt! Ja se on ihan normaalia. Jos hän itse ottaa asian puheeks, niin ei sun ole pakko kuunella, voit sanoa ihan suoraan ettei ykspuolinen keskustelu kiinosta.
Me ollaan samalla alalla töissä, joskus kerron että olipa pitkä ja rankka päivä, mutten tuo työongelmia kotiin ja mulle riittää 8 tunttia töitä, työkavereita ja työpuheluita.
Jos kotona olis pakko jatkuvasti puhua miehen työstä ja miettiä hänen työpulmia niin menisin hulluksi. Ajattelisin että miehellä ei ole itseluottamusta tai hän ei ole hyvää siinä mitä tekee ...
Meillä loppui mun työasioista puhuminen, kun koulutin itseäni ja sain tavallaan ylennyksen. Ollaan miehen kanssa samassa firmassa, eri osastoilla kuitenkin. Mies puhuu mielellään omista työasioistaan, eikä siinä mitään, kuuntelen mielelläni, koska tunnen hänen työporukkansa ja tiedän mitä tekevät.
Minun uuteen työhöni mies ei osoita mitään kiinnostusta, tuhahtelee ja vähättelee vain. Vittuilee joskus "siististä sisätyöstä"...
Eli kohta kolme vuotta on tällaista ollut. Kateutta kai se lienee.
Älkää hyvät ihmiset pilatko suhdettanne puhumalla töistänne kotisalla ehtimiseen. Uskokaa ihan tosissaan, ettei ketään kiinnosta teidän työpaikkanne tai tapahtumat siellä vaikka ne teistä itsestänne ovatkin ensiarvoisen tärkeitä ja mielenkiintoisia.
Lyhyt, parin lauseen selvitys työpäivästä tyyliin; ei erikoista, ihan jees, emmä tiiä, riittää useimmille kuuntelijoille.
Jos puoliso itse kysyy lisäinfoa niin sitten voitte varovasti avautua mutta tarkkailkaa silloinkin kuuntelijaa. Jos hänen vastauksensa muuttuvat jaa, joo, vai niin tyyppisiksi ja/tai katse alkaa harhailla ja paikat nykiä niin lopettakaa suosiolla ja huomaatte miten kuuntelijan ilme helpottuu.