erilaiset elämäntilanteet/50v.

Onneksi olkoon, olet saanut aikuisen naisen elon taipaletta kulkemaan kanssasi. Aiheesta on laulukin tehty, ei ruusutarhaa...
Itse olen keikkatöitä tekevä 45v. nainen, ns. poikaystävä on kokonaan työtön, ja asutaankin lähekkäin, mutta- kultani oikea siippa on alkoholi, ja liki kahteen vuoteen vasta nyt alan tajuta asian laidan kunnolla- että se pullo on hänelle kaikkein tärkein asia.
Ei esim. lähde meidän mökille- kun siellä ei saa juoda, ja kaupat on pitkällä, tuntematonta seutua hänelle vielä.

Meillä on nyt lähes 2 v. seurustelun jälkeen pillit pusissa. Lomalla olen, ja inhottaa piipahtaa siipan luona, on hyvin usein humalassa. Ammattini takia en kehtaisi- lomallakaan- olla jokapaikan siistijä, ja arvannet tuon kaljankittaajalla sitä laiskuutta tehdä kotonaankaan yhtikäs mitään, löytyy. itse tykkään- siisteydestä, edes perusasiat- aina töissäollessa en ehdi joka listanpäällistä aikoihin, mutta edes hygienian a ja o asioita... Yksityisellä hommissa ollessa on niin, että tehään kun keikkaa pukkaa, hiljaisemmat ajat sinnitellään vakioiden varassa...
Kaverini ei oikein hyväksy minun itsenäisyyttäni. Kun lomani alkoi, ja oli helteet, olin väärin pukeutunut- peittävään, polvipituiseen kesämekkoon, laittanut vähän huuliväriä kauniin kesäpäivän ja loman kunniaksi. Hän tuli vastaan, kyseli olenko vieraisiin menossa kun olen laittautunut.
Josko paksut suojaavat työvaatteet, ammatin lika pitäisi lomillakin?

On joitain kertoja puuttuunut rahan käyttööni- siis, omieni, palkkani. Maksan itse laskuni. Asumiseni.Jos löydän kirppikseltä hyviä nättejä käyttövaatteita, heti tulee noottia... en ole hamsteri, minulla kuluu duunissa vaatteita, ja uusina en hinnan takia osta, ja yksi pikku vaatehuone on riittänyt... Mahtuu sinne muutakin kuin rättejä...
Valittaa kun tuhlaan. Ajattelin ensi krt. töksäyttää, että toinen päättää rahojeni käytöstä silloin, kun hoitaa asiani- ei muuten, ellei ole sovittu YHDESSÄ joitain muita juttuja mihin säästetään. Ja tuloistani? Pienipalkkainen duunari, pienet menot, pienet ilot... Kuten illallakin, tein käsityötä.

Ulkonäköni on myös saanut "messuja" mieheltä irti. Akne on, myönnetään. ja kaunotar en ole, mutten rumin nainen maailmassa, fyysisen työn muokkaama keho, tavallinen naama, ja muutama suonikohjukin- kaksi aikuista lasta on.

Annan sinulle neuvon, vaikka naisenakin. Elä omaa elämääsi. Katso mitä siitä seuraa. Naisellasi on nyt elämän ruuhkavuosia vielä. Minäkin elän omaani, nytkin, mies pisti tekstaria, mutta miksi...menisin, tapasin hänet eilen juovuksissa olevana. Sitä asiaa en sotke omaan elooni, ja nautin lomastani täysillä, mm. metsässä liikkuen, kuten pian taas, syötyäni nokialaiset vaan jalkaan, ja menoksi.
Et voi vaatia, että naisesi luopuu työelämästä tai perhe-, ja sukukuviioistaan takiasi, kyllä se niin on, että siihen elon touhuun menee mukaan, tilaa ottamaan, se tulija... tai homma hiipuu. Voihan sitä tarjoutua vaikka grillijuhlamestariksi. Auton huoltoon, kuskiksi, tai mukaan muuten vaan. Jos ei kelpaa, voi kysyä toiselta missä tässä hommassa ollaan, minne tässä halutaan- ja- moni nainen kyllä katselee, mitä mies meinaa... että kestääkö se mies sen, että naisella on elämä raiteillaan. Jos ei, tekee äkkiä päätelmän, että paras olla sinkkuna.
Keskustelkaa asioista joku kerta. Josko nainen ei halua lapsilleen mitään ikävyyksiä. niitä näet syntyy helposti, kun teini ottaa pulttia, ja syyksi riittää että äiti on raukka rakastunut, ja tietysti se sotkee perhe-elämää. on se semmoinen myllerrys, ennenkuin väki tottuu uuteen tilanteeseen.
Oisko näistä ajatusten alkuja?

Ei voi elää silleen, että kasaa odotuksia elämälle. Elämä on joko mitä se laitetaan olemaan, jos halu-taan, eli yksi yksin voi haluta, mutta joutuu tyytymään siihen minkä pystyy itse elämään.

Olen lähes saman ikäinen nainen.
Asuimme mieheni kanssa omissa osoitteissamme vuosia, olimme yhdessä joka viikonloppu. Kummallakin lapset asuivat vielä kotona ja opiskelivat.
Hänen lapsensa muuttivat aikaisemmin omilleen koska olivat vanhempia kuin minun lapseni.

Nyt kun asumme saman katon alla, kaipaan todella sitä aikaa kun asuimme erillään.
Miehen lähes 30v. tytär on heittäytynyt ihan uusavuttomaksi sen jälkeen kun muutimme yhteen, ilmeisesti jotain mustasukkaisuutta. Kun tytär tulee isänsä luona käymään, hän toivoo että silloin "kotona ei olisi ketään ylimääräisiä" eli minä ja ilmeisesti myös koirani. Tuo toive koskee myös esim. joulun aikaa, sekä tyttären kesälomia jolloin hän ehdottomasti haluaa olla isän kanssa. Tuolloin eivät minunkaan lapset voi vierailla luonamme koska tytär täyttää egollaan niin suuren tilan eikä hänestä oikein kukaan pidä.
Mietin, miksi lasten äiti ei ole yhtä merkittävä persoona yhteen muuttomme jälkeen kuin isä.
Mielelläni järjestänkin itselleni tuolloin jotain pikku loma- tai viikonloppumatkaa koska kotona on ilmapiiri hyvin tunkkainen, en jaksa sompailla ja kuunnella pikku kettuilua tyttären taholta. Isä ei käytökseen puutu, mutisee vain jotain lähes kuulumattomasti.

Sitten on kuvioissa vielä nämä miehen lapsenlapset, vaippajengi. Muuten minun toivotaan pysyvän pois kotoa kun tytär ja yksi pojista perheineen vierailee meillä. Mutta silloin kun tarvittaisiin hoitoapua, se lähes kysymättä nakitettaisiin minulle. No välithän eivät siitä ole tietenkään lämmenneet kun en ala hoitotädiksi, en vain yleensäkään välitä pienistä lapsista koska olen yksin omani kasvattanut ja kuitenkin heidän omilleen muutostaankin on niin vähän aikaa. En halua aloittaa mitään kaitsemishommaa alusta taas uudelleen.

Minä toivoisin niitä aikoja takaisin kun sain nauttia mieheni seurasta ihan rauhassa. Ollaan kuitenkin niin nuoria vielä, että nyt kun lapset ovat maailmalla niin ikioman vapaa-ajan haluaisin käyttää nyt matkusteluun, urheiluun, kulttuuriin jne. Siis laatuaikaa kahdestaan.

Ehkä kannattaa sitten ottaa asia viikonloppu kerrallaan, ja jos alkaa tuntua siltä, ettet jaksa odottaa... Olet varmaan jo maininnut naiselle, että haluaisit enemmänkin kuin viikonloppukivaa?

Itsekin nautin omasta elämästäni, enkä ole varsinaisesti etsinyt ketään.

Joten voi olla, että oma "itsenäinen" elämä kärsii ja vapauden menetys tuntuu
ikävältä, mikäli esim. muuttaisin yhteen naisystäväni kanssa. Lähiaikoina se saattaakin olla mahdollista kun poikansa lähtee inttiin ja tytär todennäköisesti kouluun toiselle paikkakunnalle.

Mutta mielestäni parisuhde pitää aina pyrkiä viemään "loppuun saakka".
Muuten se on kuin rakentaisi talon ja jättäisi katon tekemättä tai maalaamatta seinät.

Tarkoitan, että pitää päästä "itsestään selvä" tilaan, että ei tarvitse miettiä:

-milloin nähdään seuraavan kerran
-ollaanko joulu/kesäloma/ jne. yhdessä
-mikä meidän suhteen tila ja vakavuus on?

Koska jos ei halua täysillä antaa kaikkeaan mitä voi, niin eikö silloin ole kysymys vain itsekkäästä nautinnon / seuran / seksin / tms. hakemisesta?

Minulle kelpaisi juuri tuollainen suhde. Molemmilla oma elämä omine menoineen mutta myös yhteenkuuluvuutta, rakkautta ja seksiä. Yhteiset lomat ja juhlapyhät, sitoutumista, luottamusta. En näe mitään syytä miksi pitäisi muuttaa saman katon alle tässä iässä, kun ei mitään lapsiakaan enää olla hankkimassa. Ja silti näen, että toista voi rakastaa ihan yhtä täysillä.

Mistähän löytäisinkin sen 50 miehen johon ihastua ja rakastua ja elää erillään mutta kuitenkin yhdessä?

13 4 ,hyvä kommentti !

En ole tarkoituksella maininnut naisystäväni lasten ikää.
Haluaisinkin tehdä jatkokysymyksen siihen liittyen.

Naisystäväni on sanonut, että hänen lapsensa saavat asua kotona niin kauan kuin haluavat, ja se siis on myös heidän koti.
Niinpä en voi mennä yöksi hänen luokseen, mikäli hän ei kysy lastensa mielipidettä siitä ensin. (vastaavasti lasten pitää kysyä häneltä jos tuovat kavereita yöksi)
Lapsilla on paljon kavereita jotka viikonloppuna käyvät ilmoittamatta.
Naiseni tuntee vastuuta esim. ruoan laittamisesta, kaupassa käynnistä, jne lastensa vuoksi. Tämä taas vaikeuttaa yhdessäoloamme.

Jos lapset olisivat 10v., niin näinhän asian kuuluisikin olla.
Jos taas he olisivat 40v., niin jokin olisi varmaan pahasti vialla.

Mutta mikä ikä lasten pitää saavuttaa jotta yh-äiti voi alkaa ajatella
omia tarpeitaan, omaa itsenäisyyttään, odottaa lapsilta esim. vuokraan/ruokakuluihin osallistumista(mikäli heillä on tuloja)
Tai, että kotona asuvat lapset eivät saa häiritä miesystävän kanssa seurustelua.