Tässä on tositarina ystävästäni hyvästä miehestä, joka on kohdannut enemmän kuin tarpeeksi vastoinkäymisiä.
Muutama vakava parisuhde takana ja kaikki päättyneet toisen osapuolen toimesta, joko pettämisellä tai sitten suoraan jättämällä.
Mutta mies ei tästä lannistunut, vaan on edelleen sama oma ajattelevainen huomaavainen, ystävällinen ja kaikin puolin varsin toivottava lisä ystävä- tai kaveripiiriin...
No hän kohtaa naisen, jonka kanssa synkkaa, mutta homma ei jostain syystä etene vaan jää kaveritasolle ja välillä yhteys katkeaakin pariksi vuodeksi, kunnes eräänä syksyisenä yönä... nainen soittaa ystävälleni ja vuodattaa erittäin yksityisiä asioita... Ystäväni ei tähän päivään mennessä ole koskaan kääntänyt selkäänsä, kun apua on tarvittu ja tälläkin kertaa vaikkakin töissä olleessaan kuuntelee neuvoo ja opastaa parhaansa mukaan ja yhteys näyttää jälleen löytyneen...
Aika kuluu ja ystäväni ja nainen tapailevat välillä ja ystäväni auttaa naista monissa eri asioissa suoraan sanottuna enemmän kuin kukaan muu tuntemani ihminen on ketään auttanut ja kun asian laita selviää, että ystäväni tunne-elämässäon tapahtunut muutosta (Hän on rakastunut naiseen), mutta ei osaa kertoa sitä, muuten kuin teoin yllytin häntä vähän kertomaan sanallisestikin tunteistaan, jonka hän tekikin... Saamatta heti kunnon vastausta...
Aikaa kuluu ja ystäväni oli saanut sosiaalisen median kautta tietoonsa, että nainen olikin aloittanut suhteen toisen miehen kanssa... Tämä näyttäisi olevan liikaa jopa ystävälleni, jolla ajatukset tuntuvat kiertävän nyt jopa todella synkkiä latuja...
Onko nykyään tapana kiittää hyviä ihmisiä, avusta, läsnäolosta, ystävyydestä etc
puukottamalla tätä selkään ja vielä niin ettei oo pokkaa sanoa asiaa suoraan?
Ystäväni ymmärtää kyllä, jos joku sanoo suoraan, mutta tuollainen temppu saattoi tuhota juuri hyvän miehen lopullisesti...
Muutama vakava parisuhde takana ja kaikki päättyneet toisen osapuolen toimesta, joko pettämisellä tai sitten suoraan jättämällä.
Mutta mies ei tästä lannistunut, vaan on edelleen sama oma ajattelevainen huomaavainen, ystävällinen ja kaikin puolin varsin toivottava lisä ystävä- tai kaveripiiriin...
No hän kohtaa naisen, jonka kanssa synkkaa, mutta homma ei jostain syystä etene vaan jää kaveritasolle ja välillä yhteys katkeaakin pariksi vuodeksi, kunnes eräänä syksyisenä yönä... nainen soittaa ystävälleni ja vuodattaa erittäin yksityisiä asioita... Ystäväni ei tähän päivään mennessä ole koskaan kääntänyt selkäänsä, kun apua on tarvittu ja tälläkin kertaa vaikkakin töissä olleessaan kuuntelee neuvoo ja opastaa parhaansa mukaan ja yhteys näyttää jälleen löytyneen...
Aika kuluu ja ystäväni ja nainen tapailevat välillä ja ystäväni auttaa naista monissa eri asioissa suoraan sanottuna enemmän kuin kukaan muu tuntemani ihminen on ketään auttanut ja kun asian laita selviää, että ystäväni tunne-elämässäon tapahtunut muutosta (Hän on rakastunut naiseen), mutta ei osaa kertoa sitä, muuten kuin teoin yllytin häntä vähän kertomaan sanallisestikin tunteistaan, jonka hän tekikin... Saamatta heti kunnon vastausta...
Aikaa kuluu ja ystäväni oli saanut sosiaalisen median kautta tietoonsa, että nainen olikin aloittanut suhteen toisen miehen kanssa... Tämä näyttäisi olevan liikaa jopa ystävälleni, jolla ajatukset tuntuvat kiertävän nyt jopa todella synkkiä latuja...
Onko nykyään tapana kiittää hyviä ihmisiä, avusta, läsnäolosta, ystävyydestä etc
puukottamalla tätä selkään ja vielä niin ettei oo pokkaa sanoa asiaa suoraan?
Ystäväni ymmärtää kyllä, jos joku sanoo suoraan, mutta tuollainen temppu saattoi tuhota juuri hyvän miehen lopullisesti...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tarinaan lisättäköön vielä, että ystävälläni on kyky tuoda tarvittaessa oma pimeä puolensa (joka on melkoinen vastakohta antamaani kuvaukseen eli hän voi halutessaan muuttua todella häijyksi ja suoraan sanottuna jopa vaaralliseksi),mutta myös hillitä se... Nyt en ole enää varma pystyykö tai haluaako hän enää hillitä sitä...
Mitähän jos tämä ystävä ei ole ollut kiinnostunut miehestä siinä mielessä ollenkaan ? On voinut olla vähän vaivautunut kun toinen on kertonut tunteistaan. Pitänyt varmasti ystävästäsi ihan vaan ystävänä eikä ole tiennyt miten suhtautua asiaan, Miten olla nolaamatta toista, miten sanoa se ettei toiselle tule paha mieli. Vaikea tilanne itsekullekin.
Eihän se ole selkään puukottamista jos rakastuu toiseen. Kai hänellä on oikeus rakastua kehen haluaa ? Ei kai ystävyys sellaista voi kieltää ? Ei edes ystävän avun anto ?? Oletko tosissasi ??
Ymmärrän kyllä että ystäväsi sydän on särkynyt mutta jos toinen ei ole rakastanut, ei ole luvannut mitään, niin eihän se ole sen toisen syy.
Yritä kertoa se ystävällesi niin että hän ymmärtäisi asian, eikä päästäisi vihaa ulos väärällä tavalla.
Naiset on huoria.
Jospa ne hänen aiemmat suhteensa ja tämä juttu naisen kanssa ovatkin kaatuneet juuri hänen pimeään puoleensa.
Se pimeä puoli on voinut tulla esiin jossain vaiheessa ja se jos mikä saa jalat alle keneltä tahansa. Hyi hitto.
Ei kukaan , toivon mukaan, aloita suhdetta kansaan....
Varmaan olis tärkeätä päästä jotenkin eteenpäin ja löytää uusi luotettava nainen hänen elämäänsä. Muuten se miettii ikuisesti noita juttuja. Tietenkään aika ei varmaan ole vielä tuore. Mutta rakkaus parantaa haavat. Etit sille jonkun kivan tytön. Toisaalta kuulostaa kyllä pahalta, jos hänellä on oikeasti vakavia ongelmia, siis jos koet että ei enää ole normaalin rajoissa, niin sitten ehkä ammattiauttajaa kehiin.
Meinaatko että "ystävän palkaksi" hänen olisi pitänyt ottaa tämä ystäväsi vastoin tahtoaan ?
Rakkautta kun ei voi pakottaa. Aikuisena sinun olisi kyllä pitänyt se tajuta.
Jotain vikaa tässä "ystävässäsi" on jos kaikki hänet jättävät. Onko hän juoppo ? Itsekäs, peluri mies ???
Miekin olen samoilla linjoilla,että miehessä vika on,jos hänet aina jätetään.Jos ei itse ole ollut hänen seurustelukumppaninaan,silloin ei voi tietää millainen hän on naiselleen.Ulkokuori ja avuliaisuus ei kerro yhtikäs mitään.
Ottaisitko ap itse tuollaisen miehen jolla on tuollainen pimeä puoli ??
Tuntisitko olosi turvalliseksi hänen kanssaan ?? Mitä jos kaikki eivät menekkään hänen mielensä mukaan ??
Kuka kaipaa elämäänsä sellaista jännitystä ??
"Onko nykyään tapana kiittää hyviä ihmisiä, avusta, läsnäolosta, ystävyydestä etc
puukottamalla tätä selkään ja vielä niin ettei oo pokkaa sanoa asiaa suoraan?"
Tähän vain totean, että on, tai on ollut varmaan aina.
tyhmyydestä sakotetaan.
ei kynnysmatoksi kannata alkaa