onko normaalia etää anoppi soittaa joka päivä

varmaan muistisairaus alkanut, tai alkamassa. Rankkaahan tuo on, mutta koita kestää. Vaikeita juttuja.

Ei sairaruksille mitään voi, että mitä se sinulta on pois vaikka vähän ymmärtäisitkin ja kuunteleisit anoppiasi. Itse en siedä omaani ollenkaan emmekä ole tekemisissä (kumpikaan ei halua) , mutta tuossa tilanteessa jo on eri asia, kun toinen on avuton vanhus. Silloin on minusta -ainakin minun- pystyttävä ottamaan kontaktia edes vähän. Kaipa jo tiedät ettei anoppisi elä ikuisesti ja tuo sairaus on sairaus joka etenee..?

Voi! Onneksi vain soittelulla häiritsee...

ONNEKSI sinun ei tarvitse HOITAA häntä.
Asiat voisivat olla pahemmin!

Sain vuonna -70 sairaan, vammautuneen anopin bonuksena, kun menin avioon.
Anoppi asui samalla tontilla uudessa pikku mökissään.
Mieheni ja minä asutimme päärakennusta.

Mies oli ainoa lapsi.
Anopin hoito toimi eräänlaisena "kunniavelkana" siitä, että mieheni myöhemmin peri talon.

Hoidin aivovaurin saaneen anoppini henk.kohtaisen hygienian, vaatteet, ruokailun, siivouksen.
Siis koko paketin.
Anopilta saattoi odottaa mitä vain: haistattelua, kiukuttelua, harmittomia lyöntejä.. Tuli naurua myös ja kiitosta.
Vaikka olin niin onnettoman nuori, käsitin että anoppi oli sairas, silloin kun mieli ailahteli laidasta laitaan.

Silti se oli älyttömän raskas taakka työssä käynnin ja omien lasteni hoidon rinnalla...

...jota taakkaa sain kantaa vuoteen 2008 asti, jolloin anoppi kuoli.
Siis 38 pitkää hoitovuotta.

Varmaan kuulostaa älyttömältä, niin kaipaan häntä toisinaan!
Jos joutuisin tällä kokemuksella uudelleen samaan tehtävään, ottaisin rennommin ja tekisin monia asioita suuremmalla hellyydellä kuin silloin tein.

Ei tarvitse olla sairas anoppi. Ne voi silti soittaa ainakin kerran päivässä. Jotkut äidit ei vaan irrota lapsistaan. Yleensä pojistaan. Oli suhde kuinka on, nii kyllä se riippuvuutta on, jos 50 vuotiselle pojalle soitellaan tämän tästä. Tällainen ihminen haluu oikeesti elää yhä perhettä. Varmaan olisi onnellinen jossain välimerellä mis koko uusi sukupolvi pyörii vanhan rouvan helmoissa ja hän voi leikkiä kuningattarena. Aatelkaa kunnon emäntää maatalossa, kyl niissäki miniät oli ihan piikaaa. Tää on monen vanhanki miehen äidin salahaave.

Juu. Roikkuu ne äidit tytöissäkin. Ja onhan noita aina sekaantuu muijan äiti asioihin. Meillä muijan äiti on pahempi. Vaik kirjoitin tossa, että yleensä miehen äiti. Ollaan siinä tilanteessa että molemmat mummut on vieny meiltä hermot. Hoitokotiaikaa odotellaan vähän innolla, ettei tarvii koko ajan olla höykytettävänä ja juosta asioille vuoroon kumpaankin suuntaan. Vaik siihe menee ikuisuus, on sen verta nuoria prkle