missä vaiheessa suhdettanne muutitte yhteen ja lähensikö yhteen muutto vai olitteko erillänne myös yhteen muuton jälkeen?
mä en tiiä kauan pitäis tuntea toinen, tai ketä oikeastaan silleen voi tuntea täysin..ei kai ketään ? ennen kun muuttaa yhteen sen kanssa..Kauan pitäis olla yhdessä ennen yhtee muuttoo??
Mun mielestä jos luottamus kunnossa toiseen voi muuttaa 4-6kk:n seurustelun jälkeen yhteen.. miksi niin moni muuttaa niin nopeesti yhteen? Mistä se johtuu?
mä en tiiä kauan pitäis tuntea toinen, tai ketä oikeastaan silleen voi tuntea täysin..ei kai ketään ? ennen kun muuttaa yhteen sen kanssa..Kauan pitäis olla yhdessä ennen yhtee muuttoo??
Mun mielestä jos luottamus kunnossa toiseen voi muuttaa 4-6kk:n seurustelun jälkeen yhteen.. miksi niin moni muuttaa niin nopeesti yhteen? Mistä se johtuu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
No me muutettiin ukon kanssa yhteen kun oltiin tiedetty toisemme 3 kk:n ajan eli aika nopee mutta tultiin niin hyvin juttuun että oli helppoa muuttaa yhteen. :)
vähän yli puolenvuoden seurustelun jälkeen. Ennen kun alettiin virallisesti seurustelemaan, oltiin tunnettu vuos jo ennen..
4 vuotta yhdes ja vielä asutaan erillään. Mihis kiire tässä on mut kuitenkin olen usein yötä tyttöystäväni luona ja se on mun luona välillä. Olis varaa ostaa jo oma asuntokin ilman lainaa mut mihis kiire tässä.
Muutettiin yhteen 10 kuukauden seurustelun jälkeen, oltiin ensin oltu tuo aika kaukosuhteessa. Tosin nähtiin toisiamme koko ajan n. kerran viikossa 2-3 päivää kerrallaan, ja joskus enemmänkin, jos työt ja opiskelut antoivat myöten. Opiskelujeni ansiosta pystyin lomilla ym. viettämään myös viikkoja miehen luona. Aina kun nähtiin, oltiin jomman kumman luona ja siis käytännössä asuttiin yhdessä jo silloin, sillä molemmat auttoi tosiaan kotitöissä, kaupassa käymisessä yms. Sitten kun lopulta päästiin samaan kaupunkiin ja yhteiseen kotiin, kaikki meni todella hyvin. Kaukosuhteen tiivis yhdessä olo oli jo opettanut molemmille paljon toisen tavasta hoitaa arkisia asioita, elämäntavoista, rutiineista yms. Tässä tosin helpotti se, että molempien elämäntavat ovat aika lailla yhtenäiset.
Me oltiin todella läheisiä jo kaukosuhteen aikana, mutta nykyisin suhde on vain syventynyt. Silloin kaukosuhtessa tuntui, että kyllähän tämän välimatkan kestää, kun toisa niin kovasti rakastaa, eikä kertaakaan kumpikaan epäillyt, että tuleeko tästä mitään. Nyt tosin ollaan hitsauduttu yhteen niin hyvin, että joskus omina vapaapäivinäni kaipaan työssä olevaa miestäni kotiin (ja toisin päin), sillä ilman toisen läsnäoloa kodista tuntuu puuttuvan jotain.
Minusta uskaltaa muuttaa silloin yhteen, kun mikään muutossa ei pahemmin epäilytä eikä päässä tao ajatus, että uskaltaako sitä. Sama pätee minusta kaikkiin muihin päätööksiin ihmissuhteiden kohdalla. Tietysti kaikki miettii joskus, että meneeköhän asiat pieleen, mutta jos se tunne ei ole ohimenevä, niin ainakin silloin olen itse nostanut kytkintä, enkä harkinnut seurustelua, avoliittoa, lapsia tms.
Ei kai tähän mitään sääntöä ole. Sitten, kun siltä tuntuu eikä epäile liikaa. Olisi tietty hyvä, jos olisi oppinut hoitamaan omaa huushollia ensin.
Muutin mieheni kanssa yhteen noin kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Yhteen muuttamista ei tarvinnut juuri miettiä, oltiin jo toisiimme sitoutuneita. Siinä elämänvaiheessa ei olisi kovin paljon aikaisemmin voinut muuttaa, etenkin, kun asuimme vuoden verran eri paikkakunnilla. Kun muutin samalle paikkakunnalle, oli helpompi hankkia ensin oma kämppä ja sitten miettiä rauhassa asumisjärjestelyjä ja hakea asuntoa. Vietin kyllä suurimman osan ajasta mieheni kämpillä. Muistan vieläkin hyvin, kuinka ihanalta tuntui, kun sai nukahtaa rakkaan viereen ja herätä siitä.