Ehkä tämä keskustelupalsta ei ole ihan oikea foorumi asialleni, mutta kun tuntuu, että johonkin pitää purkautua. Josko joku muu olisi ollut vastaavanlaisessa tilanteessa. Olen jokatapauksessa rättiväsynyt ja epätoivoinen.
Tilanne on se, että 78-vuotias läheiseni sai leikkauksen seurauksena monenlaisia kompilikaatioita ja on nyt noin 2 viikkoa maannut vegetatiivisessa tilassa sairaalassa. Ns. nukkuu koko ajan kovaäänisesti hengittäen, hengityskatkoja tulee aika ajoin. Joskus hoitotoimenpiteen yhteydessä avaa silmänsä, mutta ei kohdista katsettaan mihinkään, samoin saattaa purra hampaansa yhteen suuta hoidettaessa. Muuten ei reagoi mihinkään, mitenkään. Kerran on jo kovalla kiireellä menty sairaalaan, kun sieltä on soitettu, että lähtö on lähellä.
Lääkärit epäilevät pikkuaivojen infarktia, tosin aivokuvista ei ole saatu tähän varmuutta. Muiden seikkojen suhteen ei pitäisi olla estettä heräämiseen. Läheiselläni on ollut aiemmin pieniä verisuonitukoksia aivoissa (dementiaa) ja silmissä.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että aktiivisen hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta pitäisi päättää. Lääkäri pitää tilannetta lähestulkoon toivottomana ja hänen kantansa asiasta on varsin selvä. Mutta kun minä en tiedä mitä tehdä! En tietenkään halua läheiseni kärsivän sängyn pohjalla loputtoman pitkään, toisaalta en voi välttyä ajatukselta olevani murhaaja, jos annan luvan hoidon lopetukseen. Olen ihan "sekopäinen" asian kanssa. Onko teillä kokemuksia, että tällainen potilas olisi vielä toipunut?
Tilanne on se, että 78-vuotias läheiseni sai leikkauksen seurauksena monenlaisia kompilikaatioita ja on nyt noin 2 viikkoa maannut vegetatiivisessa tilassa sairaalassa. Ns. nukkuu koko ajan kovaäänisesti hengittäen, hengityskatkoja tulee aika ajoin. Joskus hoitotoimenpiteen yhteydessä avaa silmänsä, mutta ei kohdista katsettaan mihinkään, samoin saattaa purra hampaansa yhteen suuta hoidettaessa. Muuten ei reagoi mihinkään, mitenkään. Kerran on jo kovalla kiireellä menty sairaalaan, kun sieltä on soitettu, että lähtö on lähellä.
Lääkärit epäilevät pikkuaivojen infarktia, tosin aivokuvista ei ole saatu tähän varmuutta. Muiden seikkojen suhteen ei pitäisi olla estettä heräämiseen. Läheiselläni on ollut aiemmin pieniä verisuonitukoksia aivoissa (dementiaa) ja silmissä.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että aktiivisen hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta pitäisi päättää. Lääkäri pitää tilannetta lähestulkoon toivottomana ja hänen kantansa asiasta on varsin selvä. Mutta kun minä en tiedä mitä tehdä! En tietenkään halua läheiseni kärsivän sängyn pohjalla loputtoman pitkään, toisaalta en voi välttyä ajatukselta olevani murhaaja, jos annan luvan hoidon lopetukseen. Olen ihan "sekopäinen" asian kanssa. Onko teillä kokemuksia, että tällainen potilas olisi vielä toipunut?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitäpä jos yrittäisit ajatella asiaa läheisesi kannalta. Miten haluaisit meneteltävän, jos itse olisit pitkän elämän elänyt 78-vuotias ja samassa tilanteessa?
Haluaisitko, että elämääsi ja kärsimystäsi pitkitettäisiin kaikin mahdollisin tehokeinoin, vai haluaisitko että sinun olosi tehtäisiin mahdollisimman kivuttomaksi ja mukavaksi ja sinun annettaisiin mennä Luojan määräämällä aikataululla.
Jos hoitava lääkäri on sitä mieltä, että aktiiviset tehotoimet on järkevintä lopettaa niin varmasti hän on oikeassa.
Olen vakaumuksellinen kristitty ja jos itse ajattelisin itseni potilaan paikalle, niin en tovoisi että minua pidetään lääketieteellisin keinoin hengissä. Jos lääkäri on sanonut potilaan olevan vain kuin hengittävä kasvi ja loppu on käynyt jo noin lähellä, niin ei kai häntä tarvitse enää pidättää lähtemästä. Tietenkin ihmeitä voi tapahtua, mutta jos läheisenne ei oe tarkoitus vielä lähteä niin se ihme kyllä voi tapahtua vaikka luvouttaisiin hengissäpitämishoidoista.
Onhan se vaikea luopua mutta joakisen kohdalla tulee hetki, että on aika luvuttaa.
Voimia vaikessa ja raskaassa elämän vaiheessa.
Lämmin kiitos teille, jotka vastasitte. Luoja teki lopullisen päätöksen puolestani ja läheiseni nukkui tänään rauhallisesti pois.
Osanottoni. Säästyit päätöksenteolta. Nyt läheisesi on turvassa, ilman kipuja ja kärsimystä.
Osanotto minunkin puolesta. Voimia sinulle ja läheisillesi.
vai iiin
Lämmin osaanottoni..halaus