Meillä oli välillä melkein vuoden tauko, ennen kuin vaimo suostui seksiin. Ei saa painostaa, ja jos ei ota puheeksi, niin ollaan vaan hiljaa ja tyytyväisiä. Mitään ei tapahdu. Vaimo sanoo rakastavansa minua ja haluavansa minua, mutta ei vain pysty lähempään kontaktiin minun, sen enempää kuin muidenkaan kanssa.
Itse olen sen tyypin miehiä, että en lähde vieraisiin. Eli puutosta avioliitossa, ja oikein reilumman päälle. Huomaan kyllä alentaneeni moraalisia käsityksiäni 'paasto'vuosien aikana. Itse asiassa olisin jo jättänytkin vaimoni, ellei meillä olisi ihana lapsi, jonka kasvamista haluan olla seuraamassa. Ja vaimokin tietää sen. Silti me rakastetaan toisiamme ja toivomme, että seksiongelmamme ratkeaisi itsestään. No, viimeistään sitten, kun ei enää ota eteen... Mutta jäänkö odottamaan sitä..?
Itse olen sen tyypin miehiä, että en lähde vieraisiin. Eli puutosta avioliitossa, ja oikein reilumman päälle. Huomaan kyllä alentaneeni moraalisia käsityksiäni 'paasto'vuosien aikana. Itse asiassa olisin jo jättänytkin vaimoni, ellei meillä olisi ihana lapsi, jonka kasvamista haluan olla seuraamassa. Ja vaimokin tietää sen. Silti me rakastetaan toisiamme ja toivomme, että seksiongelmamme ratkeaisi itsestään. No, viimeistään sitten, kun ei enää ota eteen... Mutta jäänkö odottamaan sitä..?
Vastaukset 10
Vanhimmat
meillä kotona ja ajatuksetkin ovat tilanteesta samansuuntaiset. Minullekin on tärkeää, että lapsi saa olla ehjässä perheessä.
Olen tullut siihen tulokseen, että mennään nyt näin, katsotaan tilannetta uudestaan kunnen jäämme vaimon kanssa kahdestaan, oliko liittomme tarkoitus vain saada lapsi omille siivilleen, vai toimisiko parisuhteemme vielä kahdestaankin.
Naisten seksuaalisuus on hyvin moninainen juttu ja sitä on miehen vaikea ymmärtää, varsinkin silloin kun vaimon halut katoaa.
Joskus tuntuu olisko niin, että toisilla naisilla lapsen saanti on ainoa kiihoke seksiin ja kun lapsi on sitten saatu ei seksiä enää tarvita, ellei hankita uusia lapsia.
Mikäli tälläiset naiset kertoisivat rehellisesti suhteestaan seksiin, niin pelkäänpä pahoin, että he eivät lapsia saisi muuten kuin suostumalla suoraan yksinhuoltajaksi.
Toivotaan vaimollasi olevan vain olimenevä haluttomuuden vaihe, onhan ohimenemiseen pienen pieni mahdollisuus aina olemassa.
jaa huvittavaa mutta meillä se on just toise päin.on tullut jo riitaakin ukon takia.kun petissä menin seuraavanakin yönä vonkaamaan niin tokas vaan että väsyttää ja sano että vastahan me viime yönä.eli ei se kykene kahtena yönäkään peräkkäin.impotentti.ite haluasin ainakin 3kertaa viikossa.jää saamatta.jos mä sen takia oonkin aina niin kiree.siinä vielä pitäs pentu hoitaa sivussa.aillä on kuulemma työ uupumusta.sanos vaan suoraan että ei kiinnosta enää niin usein.kyllä kyllästyttää.
miesten ja naisten eron. Miehet puhuvat silti pihtaavista naisistaan rakastavaan ja ymmärtävään sävyyn. Naisvastaaja taasen haukkuu miestään impotentiksi. En ihmettele "Kristan" miestä. Kyllä tuollaisen naisen seurassa seksihalut katoaisi kovemmaltakin uroolta. Lapsikin on "pentu". Tunnevammainen?
olen samaa mieltä kanssasi tästä kristasta
Meillä meni 2 ensimmäistä vuotta yhdessä asuen todella hyvin. Rakastettiin, haluttiin, rakasteltiin. Sitten tuli paikkakunnan vaihto, työt alkoi miehellä oikein toden teolla ja jotenkin vain suhde hiipui. Siis edelleen rakastettiin mutta haluaminen ja rakasteleminen vaan katosi, noin 2 kertaa kuukaudessa tahtiin. Oltiin tottakai nuoria kun tavattiin ja moni asia käytiin läpi tappeluiden, mustasukkaisuuden ja toisen ymmärtämättömyyden kautta/kanssa läpi. Puolitoista vuotta sitten tuli sitten viimeinen tikki. Hermostuin koko paskaan. En jaksanut huolehtia ruoasta, kotitöistä ja yhdessä olemisesta kun tuntui että ollaan enemmän parhaita kavereita kuin rakastavaisia ja onnellisia. Ilmoitin että en jaksa enää ja muutin kaverin luokse asumaan. Kas kummaa ero teki hyvää ja palattiin tulisemmin kuin koskaan yhteen. Olin aikaisemmin jo päättänyt lähteä ulkomaille vähäksi aikaa töihin ja vaikka oli tuore ero-paluu suhteeseen takana, lähdin mieheni suostumuksella. Tavattiin usein, niin ulkomailla kuin kotimaassakin, suhde kukoisti ja palasin lopulta miehen kainaloon, kotimaahan. Hän oli oppinut pitämään huolta kodista ja tarjoutuu nykyäänkin jopa käymään kaupassa ja auttelemaan kotitöissä. Minä taas ymmärrän miehen psyykeä paljon paremmin. Meillä on nykyään rakastaminen ja läheisyys ykkös juttu, rakastellaan sitten kun ollaan energisiä ja levänneitä, mutta hektisen työviikon aikana riittää täysin halailu, läheisyys ja toisen rakastaminen ja sen kertominen joka päivä. Niin ja lahjoista sen verran, että kymmenen vuoden jälkeenkin ei se mies muista minua kukkasin mutta ennemmin otan onnellisen miehen kotiin kuin rekkalavallisen kukkia!
viesteistä!
Päivä kerrallaan tässä tarvotaan ja sitten kun napsahtaa, vaihdan kämppää. Vaimo tietää sen jo. Aikaisemmin hän uhkasi joka riidan päätteeksi, että ala painua. Pari kertaa jo pakkasinkin, mutta sitten kuitenkin palattiin yhteen. Nykyään vaimo tietää, että olen henkisesti kypsä muuttoon koska vain, niin se ehkä pitää homman jotenkin kasassa. Ei kovin terveelliseltä vaikuta tämäkään tilanne.
Eikä vaimoni usko, että alituinen äkäisyyteni (mitä ei ennen ollut lainkaan) johtuu tolkuttoman pitkistä 'kuivista' kausista seksielämässä. Enkä itsekään pidä itsestäni silloin, kun on pinna herkässä. Eikä tumputtaminen tunnu vähentävän tilannetta ainakaan riittävästi.
Molemmille voisi olla eduksi erota. Vaimosi saisi etsiä rauhassa toisen naisen kuten sinäkin.
Sopuinen yhteishuoltajuuskaan ei lapsen kannalta olis huono juttu.
Tai sitten sovitte pelisäännöt uusiksi ja asutte vain "kavereina" samassa taloudessa.
kuule, ei kannata kärvistellä kaksisteen tuon ongelman kanssa noin kauaa, menkää ihmeessä juttelemaan asiasta ulkopuolisen auttajan kanssa, jo muutama kerta voi tehdä ihmeitä. Siellä pystyy niin paljon helpommin ja avoimemmin käsittelemään noita juttuja, ja varmasti selviää että mikä siinä mättää että vaimosi ei "pysty" läheisempään toimintaan. Ei kannata tuhlata elämää noin, seksista pystyy kyllä kaikki nauttimaan kunhan vain selvitetään jokaiselle se oma ja paras tapa siihen. Älä luovuta noin helpolla.
Tai jos ette heti halua mennä terapiaan, niin hanki kirjoja aiheesta (esim john grayllä on hyviä), lukekaa niitä yhdessä ja erikseen, ja niiden pohjalta on helpompi sitten keskustella mitä kumpikin toivoo ja haluaa, ja toivon mukaan sieltä vaimosikin löytää omaan ongelmaansa ratkaisuja.
Tsemppia! Seksi on ihanaa, kannattaa kyllä yrittää että saat sen takaisin suhteeseesi!
yritetty on sitäkin. Käytiin noin vuoden ajan sellaisessa keskusteluterapiassa. Se vähän aukaisi lukkoja, mutta myös pölläytti kaiken negatiivisen pintaan. Minussa on kaikki maailman viat ja hänessä ei yhtään. Seksittömyyteen vaimo ei pystynyt selittämään mitään syytä. Mitään pakkoseksiä en haluaisi. Voisi kokeilla jotain toistakin terapiaa, tuo taisi olla vähän liian pehmeätä linjaa edustava.
Suhteessa olen ollut jo yli 10 vuotta, mutta seksi ei kiinnosta, tai kiinnostaa, muttei oman miehen kanssa. Jotenkin vain meistä on tullut liian hyviä kavereita, kuulostaa oudolta mutta seksi ei vain tunnu sopivalta, unissanikin hän esiintyy usein veljenäni! Joku alitajunnan juttu, tiedä häntä. Tämä vain mun tarinani, toisaalta ei se mieskään vaikuta mitenkään innokkaalta, eikä asiaa ole pidetty ongelmana.
Sitten toi seikka että ollaan väkisin yhdessä lapsen takia, ei ole oikein edes lasta ajatellen, itse elin tämmöisessä kylmässä perheessä.