Eroaminen kammottaa...Vaikka toinen on kohdellut sua huonosti ja valehdellut...Haluat silti uskoa parempaan huomiseen ja tulevaisuuteen. Myös lapsi saatettu maailmaan, raskaaksi tulemisen jälkeen kaikki muuttuu ja asioita paljastuu. Hän oli hyvä, parempi kuin olisin osannut kuvitella, miksi se ei ollutkaan totta. Rakastan häntä edelleenkin vaikkei pitäisi. Vaikeaa kun on asennoitunut olemaan toisen kanssa loppuelämänsä, ja sitten käy näin. Ja mulla on vasta koko elämä edessä. Mutta jos eroan, mitä minulle jää...Lapsi.. Jos en eroa mitä minulle jää.. Lapsi ja kämppäkaveri. Antaako se minulle tarpeeksi, yksipuolinen rakkaus...Kaipaisin niin rakastavaa kumppania.. Mutta löytäisinko sellaista eron jälkeen. Yksinhuoltajaa ei taida kukaan hyvä mies(jos sellaisia on?) kelpuuttaa. Olenhan tehnyt virheen(väärä mies), en siis mikään täydellinen. Haluaisin elämän kestävän rakkauden, mutta parisuhteilla ei näytä olevan enää mitään oikeaa merkitystä. Erotaan ja etsitään uusi jne. Mistä muka löytäisin miehen jonka rakkaus kestää vaikka rypistyisin ja rapistuisin, eikä kyllästy tai ole petollinen. Hellisi ja hoitaisi. Oma rakkauteni on ollut aina elokuvamaista arjenkin keskellä...sitä vain toivoisi löytävän kaltaisensa.
Mutta niin...En ehkä enää kestaisi sitä, uutta suhdetta..kaikki alusta..Ja takaraivossa pelko epäonnistuminesta. Kuinka enää luottaa...Toiseen. Ihmiset ilkeitä ja itsekkäitä...Valehtehtelijoita. Ehkä muutan lapseni kanssa pois suomesta, kasvatan hänet yksin aikuiseksi ja yritän jotenkin elää itsekseni. Se on vaan niin vaikeaa tällaiselle ihmiselle, jolle rakkaus antaa elämälle merkityksen. Ilman sitä olen vain tyhjä kuori..Ja entä jos katkeroidun ja alan vihata kaikkea...Olenhan ollut siellä aikaisemminkin, mutta nyt viha olisi entistä voimakkaampaa kun olen saanut kokea kaikenlaista..Ja voi kuinka pitkään tässä täytyisi vielä elää..jos sata vuotiaaksi eläisin olisi matkaa vielä 80 vuotta...Huoh.....
Mutta niin...En ehkä enää kestaisi sitä, uutta suhdetta..kaikki alusta..Ja takaraivossa pelko epäonnistuminesta. Kuinka enää luottaa...Toiseen. Ihmiset ilkeitä ja itsekkäitä...Valehtehtelijoita. Ehkä muutan lapseni kanssa pois suomesta, kasvatan hänet yksin aikuiseksi ja yritän jotenkin elää itsekseni. Se on vaan niin vaikeaa tällaiselle ihmiselle, jolle rakkaus antaa elämälle merkityksen. Ilman sitä olen vain tyhjä kuori..Ja entä jos katkeroidun ja alan vihata kaikkea...Olenhan ollut siellä aikaisemminkin, mutta nyt viha olisi entistä voimakkaampaa kun olen saanut kokea kaikenlaista..Ja voi kuinka pitkään tässä täytyisi vielä elää..jos sata vuotiaaksi eläisin olisi matkaa vielä 80 vuotta...Huoh.....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aivan aluksi täytyy sanoa, että muuta ihmeessä asennettasi...muuten tulet saamaan juuri sen tulevaisuuden mistä kirjoitat.
Ihmisillä on jokin harhaluulo siitä, että on jotenkin puolikas jos ei ole sitä kumppania vierellä. Nyt sinulle vaan uutta ajatusmaailmaa korvien väliin ja ala rakastamaan itseäsi. On hieman ikävä lukea ihmisestä joka ei ole mitään ilman muita. Onko se todellakin niin? Ei minusta.
Eli ensimmäinen käsky on muuta ajatusmaailmaasi eli asennettasi ja ala rakastamaan itseäsi. Siitä se lähtee :) Tsemppiä!!!
Juuri nyt tunteesi myllertävät aallonpohjassa, mutta ajattele aikaa ennen häntä, millaista elämäsi oli tuolloin, oliko sielläkin niitä onnellisia hetkiä? Muutaman kerran eronneena kuitenkin lapsettomana voin kertoa, että jos on paha olla, niin kannattaa ottaa ja lähteä ja onhan se lapsenkin kannalta parempi ratkaisu pidemmän päälle. Ainahan se eron hetkellä itsetunto on pohjamudissa, mutta kyllä sinä selviydyt ja viimeistään muutaman vuoden päästä voit olla onnellisesti jo toisen kanssa parisuhteessa. Oman aikansa se eheytyminen erostakin vie. Ja kyllä niitä hyviä yksinhuoltajaisiäkin tai miehiä löytyy, jotka hyväksyy sut ja lapsesi. Itse olen kokenut sekä pidempiä parisuhteita että yksinelämistäkin ja molemmissa on omat hyvät puolensa. Yksinolemista ja omaa itsenäisyyttä ei kannata pelätä, se voi olla autuus, kun sen oikein ymmärtää.
tyhmyydestä sakotetaan.
ei pidä valittaa jos itse ei ole ottanut selvää minkälainen ihminen toinen OIKEASTI on, ennenkuin on alettu pentuja tekemään!
"Rakastan häntä edelleenkin vaikkei pitäisi."
läheisyysriippuvaisuus on sairaus, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa!