Asumme maalla, kyseessä on viljelytila. Mies on muualla töissä ja lisäksi hoitaa isoa määrää peltoja. Meillä on pieni poika ja odotan vauvaa. Ongelma on siinä, että mies eikerkeä kotona tekemään kuin omat peltotyönsä, kaikki muu jää minulle. Hoidan lapset, taloudenhoidon, ison pihan työt ym. mitä ikinä arkeen kuuluukaan. Mies ei pysty osallistumaan mihinkään. Mies on töissä 12-16 h päivittäin, jokunen viikonloppu ja ehkä viikko lomaa jää vuodessa, mutta ne ajat menee silloinkin lähinnä pakollisiin muihin menoihin. Muutama yhteinen viikonloppu on kuitenkin pidetty vuodessa. Yhteistä arkea ei meillä ole jossa sen jaettaisiin. Olen poikki ja sydäntä painaa yksin kaikesta suoriutuminen, pelko mieheni terveydestä sillä en näe häntä kuin yliväsyneenä ja uupuneena sekä hän on ylipainoinen ja verenpaineet on korkealla. Lasten kanssa isä ei ole tietenkään ja he ovat ilman isää. Lisäksi itse kärsin ajottaisesta uupumisesta ja masennun helposti taakkojen alle. Hermoni tahtovat pettää, kun uuvun. Mies ei. ymmärrä huoliani vaan sanoo, että kaikki muutkin miehet tekevät yhtäpaljon töitä...
Yksin
uup1
10243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eu tuommoista kukaan jaksa ja rupea itse vähentämään niitä hommia itseltäsi eli pihahommat ja muut ja jos tulee sanomista niin kerrot mihelle että teeppä välillä itsekkin kotithommia. Lopeta miehen vaatieden pesut ja muut a hommat ja kerrot jos utlee sanimista että et jaksa tätä taloushommia yksin tehdää ja jos ie muut auta niin pellot myyntiin tai vuokralle niin miehesikin kerkiää kotona olemaan. Jos miehesi tuota tajtia jtkaa niin ero tai joku muu juttu pysäyttää hänet ei mikään muu.
Kuka sanoo että sinu täytyy kaikki tehdä itse? Hanki ihmeessä apua ensin viikkossivouseen. Kyllä sinä maksusta siivoajia loydät vaikka asuttekin maalla.
Eikä sinun tarvitse pihatoitäkään itse tehdä!
Palkkaa joku ajamaan ruoho ja kunnostamaan kukkapenki tai mitä tahaansa oletkaan sinne laittanut kasvamaan kerran pari kuussa. Alussa vie muutaman minuutin opettaa uuusi apuri tekemään tyon juuri niinkuin Sinä haluat, mutta sen kun apurit oppivat, sinun ei tarvitse siitä enää huolehtia.
Kun valmistat aterian, tee niitä lihapullia tai keittoa moninkertainen määrä ( samalla ajalla keitat 3 porkkanaa kuin 30!) ja pakasta se. Silloin sinun kokkaamiseen menevä aika minimoituu, huomattavasti.
Todellakin, sinun ei tarvitse esittää supervaimoa tekemäälä kaiken itse. Sinä jo olet supervaimo ja aiti huolehtiessasi lapsestanne yksin.
Kenties olisi aiheellista olla tekemättä enää kolmatta lasta, ainakaan muutamaan vuoteen.
Olet siis emäntänä viljatilalle, missä mies hoitaa tilan ja on vielä muussa työssä siinä sivussa. Tämähän on ihan normaali järjestely tänäpäivänä, kun tila ei yksin elätä.
Olen itsekin emäntä, mutta meillä karjatila ja lasten ollessa pieniä olin itse tilan ulkopuolella töissä. Oletko miettinyt tätä vaihtoehtoa? Viet lapset hoitoon ja menet itse töihin, miehesi voisi keskittyä tilan hoitoon ja uupumus hoituisi kuin itsestään.
Mielestäni on itsestään selvää, että hoidat lapset ja taloustyöt yksin, pihanhoito nyt ei ole mitään pakollista, kasvaa se kumminkin, vaikka nokkosta.
Valitettavasti tämä on vain nykypäivän maatilan elämää.
Niinhän se on nykypäivää mutta kuka tuollaiseen työmäärää suostuu tekemään kun muu elämä mättää. Pitäis keskityä siihen perhe-elämään eikä työntekoon ja kyllä sillä palkalla mitä mies saa töistä tilan ulkopuolella pitää tulla toimeen ja myydä tai vuokrata ne pellot pois niin jää pereheellekkin aikaa.
Kyllä minäkin ymmärrän, että mies töitä tekee, mutta en sitä määrää, eli 12-18 h tilan ulkopuolella päivittäin paitsi. kevät ja syystöiden aikaa. Tilan peltotyöt isäntä tekee, mutta koneet on huoltamatta ja nurkat resottaa ja metsät on hoitamatta. Nyt, kun tilalla elellään olisi kiva jos mies edes joskus omalla tontillaan puuhastelisi, mutta ei miestä kotona näy. Itse olen ollut suurinman osan töissä hoitajana ja kolmivuorotyössä jolloin yksin hoidin pojan hoitoon ja sen lisäksi talon työt kaatuivat päälle vielä töitten jälkeenkin, vielä hullumpaa oli se. Eikö tosiaan maalla ihmiset jaa ja elä yhteistä arkea, onko maaseudunemäntä sama kuin yksinhuoltaja joka lisäksi tekee olosuhteitten pakosta enemän kuin tavallinen yksinhuoltaja. Parisuhde kärsii ja se vakuttaa väsymyksen vuoksi jopa petipuuhiin voimakkaasti. Ennenvanhaa maataloissa isännät tekivät töitä paljon pihapiirissäänkin ja näkivät emäntiään enemmän ja tekivät yhdessäkin töitä. Mies,kun keskittyisikin enempi tilansa hoitoon edes eikä työnarkomaanina tekisi vielä kaksinkertaista työmäärää muualla. Kysyisinnavettapiialta elivätkö ja elävätkö hekin todella niin kuin meillä, eli miehesi on aina pois? Lisäksi meidän isäntä häippäsee keväällä ja syksyllä veljiensä suurviljelystilalle töihin 70 km päähän ja on siellä niin kauan, kun tarvitaan ja vielä puoli-ilmaiseksi, joten elo-lokakuussa en välttämättä häntä edes näe. Lisäksi mieheni on astmaatikko ja yskii pitkälle jouluun kaikki yöt vijojen takia eikä siltikään usko. Mielestäni kuvio on jopa sairaalloinen ja ulkopuoleltani sitä katsoessa voin itsekkin pahoin.
Kyllä asia on niin, että en näe miestäni enään, olen eronnut ja yksinhuoltaja. Hoidan nykyään vanhímman poikani kanssa sadan hehtaarin tilaa keskellä ei mitään, lehmiäkin se viisikymmentä. Lisäksi perheessä kolme alaikäistä eli ohjelmaa riittää.
Miehesi on tehnyt itsestään korvaamattoman , ainakin siellä omien korvien välissä. Jos hän viihtyy tilan ulkopuolella noin pitkiä työpäiviä on jokin asia pielessä. Ja sekin, että veljien tila on omaa tärkeämpi on aika outoa käytöstä isännältä.
Mielestäni sinun kannattaa nyt miettiä ihan oikeasti onko tuollaista mitään järkeä jatkaa. Miehesi ei nyt osaa panna asioita tärkeysjärjestykseen. Olen aina tottunut siihen,että isännällä on asioissa jonkinlainen tärkeysjärjestys. Yleensä se menee näin ensin tulee tila, kylvöaikoina, sitten lapset ja vaimo, sitten haalitaan niitä tilan ulkopuolisia töitä ja edustuksia. Jos marssijärjestys on muunlainen tietää se ongelmia joko pellolla tai tuvassa, yleensä isännät varovat kumpiakin.
Kun nyt saat sen miehesi kiinni, niin tee selväksi, että lähdet lapset kainalossa jos hommiin ei tule järjellistä tolkkua niin määrässä kuin laadussakin. Eihän tuollainen elämä, mitä sinä ja lapset vietätte, ole kuin kärsimyksen jatkamista, miehen on herättävä ennenkuin on liian myöhäistä. Tuolla meitinkin kirkkomaassa makaa monta korvaamatonta ihmistä....jaksamista.
" kaikki muutkin miehet tekevät yhtäpaljon töitä... "
Ei todellakaan pidä paikkansa. Oma mieheni tekee lyhyitä työpäiviä, koska tykkää olla kotona meidän kanssa. Ja nyt kyse on vaan avovaimosta ja koirasta.
Ihmettelyni kuuluu: Eikö tämä työnteon määrä käynyt selväksi jo seurusteluaikana, vai tuliko ihan puun takaa? Vai onko työmäärä lisääntynyt yhdessä lapsimäärän nousun myötä. Onko miehesi laskenut, että yksi lapsi kustantaa n. 100 000 euroa, ja yrittää nyt kiriä tätä summaa kiinni minkä ehtii? Vai onko kyse tosiaan siitä mistä monella muullakin miehellä, eivät viihdy kotona lasten ollessa pieniä, vaan sysäävät vastuun mielummin rouvalleen?
Jos miehesi tekee noin paljon töitä, on teillä varmasti varaa palkata hoitaja, että pääset sinäkin välillä rentoutumaan. Kukaan ei kestä moista rumbaa, nonstoppina kotitöitä ja omissa nurkissa hiissaamista. Eikö sinulla ole tosiaan ketään tukena, ketään ketä voisit pyytää edes seuraksi joku viikonloppu? Voitko ottaa yhteyttä kyläyhdistykseen, aktivoitua siihen suuntaan, kasvattaa sosiaalista verkostoasi kylältä käsin?
Tuossapa pohdittavaa varmasti teille molemmille... :)
Ei näytä oikein hyvältä!
Teidän pitää nyt keskustella tilanne tarkkaan.
Olette kumpikin yliväsyneitä ja miehesi terveys alkaa rakoilla.
Istahdatte pöydän ääreen ja paperille kirjoitatte, että minkä verran miehesi tekee töitä ja että minkä verran tarttee, että tulee tuloja tarpeeksi, tai sitten vähennätte menot.
Toiseen sarakkeeseen laitatte sinun työt.
Sitten käytte läpi yhteisen ajan ja selvitätte oman onnellisuutenne.
Olette kuitenkin rakastunut aviopari ja te tarvitsette yhteistä aikaa ja perheaikaa yhteisille lapsillenne ja perheen viihtyvyydelle.
Onhan se mahtava asia, että miehesi todella yrittää elättää perheen ja hankkia tuloja, mutta kohtuus kaikessa! Ja sinä yrität parhaasi!
Tarvitsee vain suunnitella uudelleen tilanne.
Siitä vaan pöydän ääreen kynä kädessä järkevästi suunnittelemaan yhteistä elämäänne ja parannuksia nykyiseen olotilaan!
Onnea ja kaikkea hyvää teille molemmille ja lapsillenne!
Kiitoksia "navetta piialle" sekä muille hyvistä vastauksista! Kävin välillä lasten kanssa sukulaisten luona pienellä lomareissulla. Sen jälkeen otin miestäni olalta kiinni ja pyysin keskustelemaan aikuisten oikeesti asioista. Kait hän huomasi, että nyt taidan olla jo tosissaan. Miehen puolelta hyviä lupauksia on nyt ilmassa. Vaivanneet asiat tuotiin esille perusteellisesti ja mies jaksoi kuunnella ja ottaa kantaa niinkuin aikuisen ihmisen kuuluukin. Nyt mennään hyvässä toivossa eteenpäin...
Hyvää kesää kaikille ja "navettapiialle" iso voimanhali arjenpyörittämiseen, olet oikea rautarouva!!
Hyvä että sait keskustella miehesi kanssa ja asioihin tuli edes niitä lupauksia. Muista kaiken kiireen ja väsymyksenkin keskellä todella tehdä niitä irtiottoja, yhdessä miehesi kanssa tai ilman. Ne tuovat siihen arkeen sitä välimatkaa ja vaikeudetkin saavat oikeat mittasuhteet.'
Kiitos voimahalista, sitä todella tarvitaan. Entinen mieheni on taas sotajalalla ja tilanne on todella hankala. Lapsia käy surku, koska nyt on pakko miettiä tapaamisiakin uudestaan, koska en hyväksy heidän käyttämistä terapeuteina. Tällaista vääntämistähän tämä on, mutta päivä kerrallaan.
Onnea ja jaksamista uuteen päivään!