Eräänä päivänä muuan nuori mies näki kujalla viiden euron setelin. Hän poimi sen maasta, kuten varmaan arvaattekin. Samaan aikaan sattui paikalle eräs vanhus, joka kysyi mieheltä: "Mitä ihmettä oikein ajattelit tehdessäsi tuota?" Nuori mies vastasi: "Se on viiden euron seteli. Siksi ajattelin vain kerätä sen talteen." Vanhus hieraisi silmiään ja tämän jälkeen sanoi nuorukaiselle: "Vaikka kuinka yritän terästää katsettani, niin en näe kädessäsi muuta kuin täysin arvottoman paperilappusen." Tämä tietenkin sai nuorukaisen reagoimaan nopeasti takaisin: "Kyllä tämä aivan selkeästi on aito viiden euron seteli. Haluatko vaikka tulla mukaani kauppaan katsomaan?" Mutta siinä vaiheessa vanhus oli jo poistunut paikalta.
Voi nuorukaisparkaa... Hän siis tarinan mukaan kuvittelee oikeasti sen setelin olevan jonkin arvoinen eikä oivaltanut huomaamaan tarkemmin. Samoin kuin miljardööri kuvittelee omaisuudellaan olevansa suunnatonta arvoa. Kenties he elävät koko loppuelämänsä siinä uskomuksessa.
Samaa voidaan sanoa mistä tahansa muusta asiasta, vaikkapa siitä, että monet miehet kuvittelevat, että naisen saamisella tai naisettomuudella olisi muka jotain merkitystä. Mitä ihmeen merkitystä? Mistä lähtien oikein on opetettu, että miesten tulisi olla riippuvaisia naisista, nähdä naiset jumalallisen kauniina olentoina, suorastaan palvoa heitä ja itkeä ja räyhätä netin keskustelupalstoilla, kun elämä ei tuottanutkaan naisten saamisen saralla niitä saavutuksia, joita kuumeisesti haettiin? Vähän ajattelemisen aihetta.
Voi nuorukaisparkaa... Hän siis tarinan mukaan kuvittelee oikeasti sen setelin olevan jonkin arvoinen eikä oivaltanut huomaamaan tarkemmin. Samoin kuin miljardööri kuvittelee omaisuudellaan olevansa suunnatonta arvoa. Kenties he elävät koko loppuelämänsä siinä uskomuksessa.
Samaa voidaan sanoa mistä tahansa muusta asiasta, vaikkapa siitä, että monet miehet kuvittelevat, että naisen saamisella tai naisettomuudella olisi muka jotain merkitystä. Mitä ihmeen merkitystä? Mistä lähtien oikein on opetettu, että miesten tulisi olla riippuvaisia naisista, nähdä naiset jumalallisen kauniina olentoina, suorastaan palvoa heitä ja itkeä ja räyhätä netin keskustelupalstoilla, kun elämä ei tuottanutkaan naisten saamisen saralla niitä saavutuksia, joita kuumeisesti haettiin? Vähän ajattelemisen aihetta.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Suvun jatkamisen kannalta on merkitystä.
Suhteettomuus on myös eräs riskitekijä syrjäytymiseen ja mielenterveys ongelmiin, joten sillä on myös yhteiskunnallista merkitystä.
Tästä pääsemmekin merkitysten ihmeelliseen maailmaan. Yhteiskunta ja sen jäsenet eli ihmiset luovat harva se päivä mitä erilaisempia merkityksiä, jos emme vielä ole sattuneet huomaamaan.
No, millä asioilla sitten mielestäsi on merkitystä (sinulle esim. henk.kohtaisesti)?
Vai eikö millään?
On vaikeaa edes laskeskella päässä, kuinka monen asian merkityksellä minut tai meidät muut on pilattu. Mutta olennaisempaa on huomata asioiden todellinen arvo, tutkia niitä muiden ja itse antamista merkityksistä riippumatta, kyseenalaistaa niiden merkitys.
Mahtoikohan tarinan vanha mies myös ontua pahasti, koska ainakin tämä vertaus teki niin.
http://www.youtube.com/watch?v=jB8S0JyN5Z0
Periaatteessa ei ole väliä, onko vertauksen miehellä viiden euron seteli, tuhannen markan seteli vai vaikkapa 500 euron seteli. Yhtä kaikki, paperilappusia sinne sun tänne. Tietenkin ne herättävät meissä suuria tunteita, aivan kuin niin olisi tarkoitettu.
Jos joku menee luolaan ja näkee siellä jotain hohtavaa jalometallia, hänen silmänsä saattavat lasittua ja hän saattaa huutaa: "Hurraa, minä tein sen, löysin arvokkaan aarteen! Olen rikas!"
Tai sitten vain joku mies menee baariin ja silmät kiiluen tuijottaa jotakuta pitkätukkaista, meikattua ja hoikkaa naista ja sanoo tälle: "Voi, kylläpä oletkin kaunis! Saanko tarjota yhden drinkin?"
Tuolla lailla useat meistä käyttäytyvät.
Aika ontuva vertaus koska niin se vaan tämä yhteiskunta toimii että rahalla on aina merkitystä. Kohtaamisen jälkeen nuorukainen menee vitosellaan syömään, ukkeli menee nälkäisenä nukkumaan kun ei älyä poimia rahaa kadulta. alempana kerrot että mielestäsi ei ole merkitystä edes setelin koollla, onhan sillä, viissatasella nuorukainen olisi syönyt, ehkä ottanut muutaman kaljan ja kenties vielä käynyt maksullisissa, sitten tyytyväisenä köllähtänyt nukkumaan ja ukilla edelleenkin nälkä kurnii vatsassa.
No joo, siinä asiassa kyllä ollaan samaa mieltä että kannattaa tuntea itsensä aina mahdollimman tyytyväiseksi olsuhteista huolimatta mutta kyllä se vaan niin on että raha helpottaa sitä tyytyväisenä pysyttelemistä, sama pätee naisiin, hyvä nainen voi lisätä onnen määrän sfääreihin mutta voihan siinä käydä toisinpäinkin tosin, siksi pitää valita tarkoin jos naisen ottaa riesakseen.
No meidän voi olla aika vaikeaa elää, jos emme pidä joitakin tiettyjä asioita ainakin näennäisesti merkityksellisenä. Mutta huomatkaa, sanoin: Näennäisesti. Periaatteessa voimme kuitenkin nähdä nämäkin asiat aidommassa valossa, vaikka emme sitä ääneen sanoisikaan. Eläminen on itsekästä.
Periaatteessa luulen että jos sinulla jää kovin pitkäksi aikaa tuo levy päälle niin siinä voi käydä siten että isopyörä alkaa heittämään ja sedät hakee sinut paikkaan jossa ei millään ole enää mitään merkitystä.
Mitä merkitystä sillä on?
Kerronpa tällaisen version. Tulkitkaa miten tahdotte:
Nuori mies käveli kadulla. Vastaan tuli vanhus. Yhtäkkiä vanhus veti hihastaan aseen ja osoitti nuorta miestä sillä. "Tiedätkö mikä tämä on?" kysyi vanhus. "En minä näe siinä muuta kuin kimpaleen jotain metallia" vastasi nuori mies ylimielisesti ja käänsi selkänsä. Sitten vanhus laukaisi ja tarina loppui siihen - ainakin kyseisen nuoren miehen tarina.
Asioilla ja esineillä voi olla merkitystä, vaikka ne eivät miltään näyttäisikään.
Ne ovat edelleen meidän ihmisten antamia merkityksiä. Luuletko, että ne asiat ja esineet itse itselleen sen merkityksen jostakin kaivavat? Ajattelevatko asiat ja esineet itse?
Syökö nälkäinen karhu minut, koska olen antanut karhulle sen merkityksen lihaa syövänä petona? Vai onko syyttäminen muita ihmisiä siitä merkityksestä?
Anteeksi nyt vain, mutta vaikutat ärsyttävältä paskanjauhajalta, joka semanttisella pyörittelyllään sekä yrittää tehdä yksinkertaisista asioista tarpeettoman vaikeita että kuulostaa itse fiksulta mukahienoine vertauksineen, köyhän miehen fenomenologioineen ja puppulausegeneraattorin tuottamine jaaritteluineen.
Tällaisen merkityksen päätin antaa sinulle, koska sehän meidän ihmisten tapana on.
Ethän sinä sitä merkitystä karhulle antanut, vaan karhu itse, jos se ylipäätään osaa ajatella. Ehkäpä osaakin, onhan eläimilläkin olemassa vaistoja, joilla ne kykenevät elämään ja lisääntymään. Kenties pedot osaavat ajatella, että liharuoka on heille merkityksellistä, miksi muuten he söisivät sitä.
Eli jos ne ajattelisivatkin, että ruoho on merkityksellistä, ne söisivät sitä. No ok, karhuhan nyt oikeastikin on kasvissyöjä, mutta jospa vaihdetaan leijonaan, niin katsotaan miten leijonan ruokavalio sen omalla ajattelulla ja merkityksillä muuttuu?
Päättelysi kuulostaa siltä kuin olisit sitä mieltä, että jos maailmassa ei olisi ihmistä, koko maailmaakaan ei olisi olemassa. Toisin sanoen maailmankaikkeus on olemassa vain siksi että ihminen on antanut sille nimen.
Minusta tuntuu nyt siltä, että tämän ketjun voisi sulkea. En usko että kenenkään hyödyttää tuhlata aikaansa tuollaisen ei edes keittiö- vaan vessasemantikon kanssa.
Teillä aika monella näytti aikaa olevan tähän. Mutta mikäs tässä on keskustellessa. Sanoin tosiaan toisessa aloittamassani ketjussa, että itse asiassa en voi edes olla varma, että pystyykö kaikista määritelmistä ja merkityksistä alasti riisuttua todellisuutta edes millään muotoa tajuamaan.
Tiedät sitten jos joskus pääset neitsyydestäsi.
Mitä väliä? Miksi tarvitsee tietää tai jos tietää, niin mitä sitten? Päämme on täynnä kaikenlaista tietoa, meidänhän on nyky-yhteiskunnan ansiosta mahdollisuus tietää vaikka mitä. Mutta aina me vain sorrumme samoihin virheisiin, uppoudumme samoihin ongelmiin ja saamme pahan olon samoista asioista. Emme muista ikinä pysähtyä hoksaamaan asioiden todellista puolta, vaan jatkamme ohjelmoituna samaa rataa päivästä toiseen. Mitä elämää se muka on?
Ja miksi me täytämme päätämme kaiken maailman merkityksillä, joita itse koko ajan luomme? Naisten saaminen tai saamattomuus koetaan merkityksellisenä. Kun et saavuta jotain, pahoitat mielesi ja näin pois päin. Jos et satu olemaan neitsyt, hullaannut ja otat sen ylpeytenä. Mitä merkittävää näissä asioissa on, paitsi että me itse teemme niistä niin merkittäviä?
Minusta merkityksellistä on se mistä saa hyvän olon. Sitä saa muunmuassa pillusta ja rahasta (tai siitä mitä rahalla saa, esimerkiksi kivan asunnon ja oluen aurinkoisella terassilla ja talvella romanttisen matkan New Yorkiin hemmottelulomalle).
Paljon pahempi olo minulla oli silloin, kun asui huonommin, eikä voinut käydä terassillakaan, kun oluen ryöstöhinta hirvitti.
Ylpeily ei ole merkityksellistä. Merkityksellistä on se mitä ihan oikeasti saa eli se euforia, hyvänolontunne, hormonimyrsky, haluttuuden tunne, nautinto ja nautinnon jakaminen. Näin meidät nyt vaan on biologia muokannut, että esimerkiksi seksistä (ja muutenkin tietysti naisista, puhun nyt sovinistisesti vain tehdäkseni viestin jämäkäksi) saa nautintoa. On korkeintaan pieni bonus se, että sillä voi ylpeillä.
Painotankin, että ehkä nuo asiat ovat ainakin omasta mielestäsi merkityksellisiä, ehkä joku muukin kokee ne tai jotakin niistä merkityksellisenä. Meitä sanotaan ainutlaatuisiksi yksilöiksi, kukaties siitä syystä, koska jokainen voi kokea hieman merkityksellisemmin tai vähemmän merkityksellisesti jonkin asian tai saattaa asettaa merkityksiä sellaisille asioille, joille joku muu ei osoita yhtään merkitystä.
Suurin osa ihmisistä kokee ne suunnilleen samoin. Ei ole kyse mistään itse luomistamme merkityksistä, vaan luonnonlaista, fyysisestä reaktiosta. Ehkä näistäkin jotenkin väkipakolla meditoimalla voisi opetella irti..
"Ehkä näistäkin jotenkin väkipakolla meditoimalla voisi opetella irti.."
Sinäpä sen sanoit. Paitsi että meditoinnin kohteena ei ole luonnonlait vaan meidän omat määritelmämme. Ja mitä oikein tarkoitat väkipakolla meditoinnilla? Oivaltaaksesi jonkin asian, sinun ei tarvitse tuntikausia mietiskellä jalat ristissä ja kaapu päällä ja mumista jotain omituista. Mitäpä jos oivallus voidaankin kokea välähdyksenomaisena ilmiönä mielessä, ilman ponnisteluja?
Mitäpä jos me kuitenkin olemme eläimiä, emmekä voi pelkillä oivalluksilla muuttaa maailmaa, emme edes itseämme loputtomasti? Ja olemme myös fyysisiä olentoja, jotka tarvitsevat ehdottomasti esimerkiksi ruokaa. Ei ruuan arvo ole mikään antamamme merkitys, vaan välttämättömyys elämälle. No ok, elämälle ei tietysti tarvitse antaa merkitystä, vaan voi kuolla pois.. Kuitenkin kaikki maailman eliöt pyrkivät syömään ja lisääntymään. Eivät nämä ole mitään kulttuurimme luomia merkityksiä, joiden perässä sitten tyhminä juoksemme. Nämä merkitykset on luotu jo kauan ennen kulttuureja ja jopa kauan ennen aivojen kehittymistä.
"Mitäpä jos me kuitenkin olemme eläimiä, emmekä voi pelkillä oivalluksilla muuttaa maailmaa, emme edes itseämme loputtomasti?"
Ajatus lähtee väärästä päästä silloin, jos toistamme, että maailmaa pitää muuttaa. Meidän pitäisi itse muuttua ensin, mutta se ei tapahdu itseään muuttamalla vaan oivaltamalla ja sen kautta muuttumalla. Muutos tapahtuu vasta, kun on oivaltanut. Käsityksemme itsestämme ja maailmasta voi muuttua. Se ei tapahdu samoja vanhoja ajatusmalleja pyörittelemällä, vaan oppimalla niistä pois. Yhteiskunnan haitallisesta ohjelmoinnista on mahdollista oppia pois.
Ei ole kyse yhteiskunnan haitallisesta ohjelmoinnista, vaan biologian "haitallisesta" ohjelmoinnista. Tosin itse en näe siinä mitään haittaa, että nautin seksistä tai rahasta, joten en ymmärrä myöskään, että miksi niistä pitäisi pyristellä eroon?
Mies32: Sinun tekstissä on kaikki narsistin piirteet.
Luulet että kaikkien pään sisällä on samaa kuin oman pääsi sisällä.
Et ota vastaan mitään, et opi, etkä kuuntele. Vänkäät vastaan ihan kaikessa. Olet väsymätön vääntäjä.
Puolustat kaikkia miehiä ja tulkitset kaikki tekstit itsellesi. Ikäänkuin juoksisit maalitauluksi, tykin ruoaksi ja huomion keskipisteeksi. Kaikki miekat esille ja taistoon....kaikkien puolesta. Teet paljon hallaa puhuessasi kaikkien puolesta. Täällä ollaan kuitenkin yksilöinä.
Nauti elämästäsi sellaisena kuin se on. Apua on saatavana, mutta mitä sitä hakemaan jos ei itse tiedosta tai tunne ongelmaa?
En mielestäni puolusta tämänkään ketjun mies-aloittajaa. Tai mieheksi hänet ainakin kuvittelen.
En kuvittele, että sinun pääsi sisällä on juuri mitään samaa kuin itselläni ja kyllähän sen tekstistäsi huomaa.
Tässäkin ketjussa puhuin juuri tuon viimeisen kappaleesi puolesta. Miten onnistut vänkäämään, vaikka olet kanssani samaa mieltä?
Sinullehan minä näytän olevan ongelma. Ilmeisesti henkinen peniskateus vaivaa.
"Tosin itse en näe siinä mitään haittaa, että nautin seksistä tai rahasta, joten en ymmärrä myöskään, että miksi niistä pitäisi pyristellä eroon?"
Eiväthän he välttämättä koskaan ymmärräkään, jotka eivät ole elämässään kärsineet tarpeeksi. Toki poikkeuksiakin voi löytyä. Mutta väitän aika monen kokevan elämänsä olevan mielialojen suhteen jatkuvaa vuoristorataa, koska he eivät ole ymmärtäneet, mistä se johtuu.
Olen lukenut sun tekstejä pidemmän aikaa.
Ja taas väistit. Puhut hyvin usein kaikkien muiden miesten puolesta.
Kyllä, tässä ketjussa todistat ap.n ideaa vastaa "koska kaikki muut miehet.."
Olet haukkunut minut täällä noin tuhat kertaa ennenkin.
Olet se helppo huudatettava. Olet vihainen jo valmiiksi.
Tottakai saat olla erimieltä, se on oikeutesi. Mutta yllättävän usein väität mielipidettäsi "me miehet, me kaikki muut ihmiset ajatellaan näin.."
Jääkö sulle paha mieli, jos tunnet "hävinneesi" keskustelun?
Siis kuka tässä taas on vihainen ja huutaa?
En näe mitään "koska kaikki muut miehet"-tekstiä tässä ketjussa.
Tietysti haukun sinut, koska olet siipeesi saanut narsistinen älykääpiö, joka yrittää tulla nälvimään minulle täysin älyttömillä argumenteilla.
Hävitystä keskustelusta todennäköisesti oppii jotain. Tosin sinä et, vaan otat voittajasi silmätikuksesi ja alat hyökkäilemään kimppuun puskista aina voimasi uudelleenkerättyäsi.
Siis jos kärsii tarpeeksi, voi menettää seksuaaliviettinsä ja kyvyn nauttia seksistä? No varmaan joo joissain tapauksissa. Mutta miten tämä liittyy antamiimme merkityksiin? No ok, se kärsinyt, halunsa ja kykynsä menettänyt ehkä kärsii siitä, että hänen mielessään seksillä on edelleen merkityksensä kulttuuritaustan johdosta, vaikka sille ei enää ole mitään konkreettista käytännön merkitystä hänen elämälleen.
No tuolta osin ymmärrän aloituksesi, sinun olisi vaan pitänyt jo alunperin mainita, että puhut harvinaisemmasta ihmisjoukosta.
"Siis jos kärsii tarpeeksi, voi menettää seksuaaliviettinsä ja kyvyn nauttia seksistä?"
Ei, vaan kärsimällä tarpeeksi voi lopulta oivaltaa, että on riippuvainen omista nautinnoistaan, jos koskaan onkaan riippuvainen. Jos jostakin nautinnosta on riippuvainen, niin sitä ilman ei voi elää. Jos nyt pohditaan, niin pystyisitkö sinä olemaan ilman seksiä? Jos vastauksesi on kyllä, et ole riippuvainen. Seksiriippuvuuttahan ei ole kaikilla maailman ihmisillä todettu, joten kaikki eivät kai voi sille olla riippuvaisia. Seksiä ilmankin pystyy olemaan. Jos taas vastauksesi on ei, niin olet kiistämättä riippuvainen seksistä. Jos et olisi riippuvainen, niin et kärsisi lainkaan seksin puutteesta.
Pieni ristiriita tuossa. Siis pystyisin olemaan ilman. Olenhan ollutkin pitkiä aikoja. Ja melkoisen todennäköisesti tulen olemaan viimeistään vanhuksena. Mutta kyllä kärsisin verrattuna siihen, että saisin seksiä, koska seksi on dna:ssani ja kokemuksesta tiedän sen olevan kivaa. Miksi luopuisin jostain kivasta? Ja kivaa se siis on ensisijaisesti sen takia, että ihminen on koodattu nauttimaan siitä. Siis biologisesti. Kulttuurin koodit ovat sitten eri asia ja niiden osalta keskustelu merkityksistä voisi ollakin hedelmällisempää. Esimerkiksi nyt brändien arvostus tai suurien massojen samanaikaisesti suosioon nostamat ja kohta hylkäämät musiikin suuntaukset. Näihin ei ole ainakaan mitään niin selvää luonnonlain määräämää syytä.
Kuule aparaatti
Ymmärrän pointtisi ja työsi on tärkeää. Jos saat yhdenkin hikikomeron miettimään asioiden arvoja ja kuka niitä oikeastaan asettaa, olet voittaja. Tai ainakin melkein. Opetuksen väsyttävä puoli on vastaanväittäjissä, toivoa saattaa että tästä jää jollekin edes jotain hyvä ja toivoa korvan taakse.
Olen yrittänyt sanoa näille samaa toisilla sanoilla. Naisettomuus tai luokitukset näyttävät olevan näille tekosyy halvaantua ja olla tekemättä mitään. Leipoa omasta surkeudesta entistäkin suurempaa vaikka ympräillä on mahdollisuuksia vaikka mihin. Arvostus alkaa nousemalla ensin itse omille jaloille. Ei kopioimalla toisten arvoja.
Jos ei pääse heti seurustelemaan täydellisen neitsyt tytön kanssa ei kannata lopettaa elämistä. Se ei ole sellainen epäonnistuminen joka määrittelisi koko ihmistä. Se on tapahtuma siinä ajassa. Se pari löytyy todennäköisemmin myöhemmin elämällä muuta elämää ja kasvamalla ensin itse henkisesti. Kuka haluaa miehen joka on ollut muumio ja aloittaa elämisen "sitku mä löydän täydellisen naisen".
Huom! eläminen on muutakin kuin panemista ja sekoilua.
Jää paljon elämää elämättä jos jää surkuttelemaan sellaista mitä ei saa. Mitä niitä kaikkia negatiivisia listaamaan, kun ympräillä on myös paljon positiivista.
Onnellisuutta pitää harjoitella. Onko raha ja misu kainalossa oikeasti sellaiset arvot ja mitat joita kannattaa tavoitella (KAIKKI TAI EI MITÄÄN?)? Kuka ne vaatimukset asetti? Jos sitä ei saa, voisiko keskittyä johonkin muuhun?
"Jos saat yhdenkin hikikomeron miettimään asioiden arvoja ja kuka niitä oikeastaan asettaa, olet voittaja."
Tämän verran selvennän: En halua ottaa voittajan leimaa tai kunniaa siitä itselleni, oikeastaan sellaisia asioita on aivan yhdentekevää miettiä. Jos he alkavat tosissaan hoksaamaan omilla hoksottimillaan, he tekivät sen itse; Minulla ei siihen asiaan ole osaa eikä arpaa. Voin vain kertoa erilaisia tarinoita ja vertauksia havainnollistamaan asioita, mutta todellisen työn tekee se henkilö itse, joka oivaltaa.
Aloittajalla voisi olla tässä jotakin ideaa – asioiden oletettujen (ulkoa annettujen) merkitysten kyseenalaistaminen ja sitä kautta ehkä omien todellisten merkitysten löytäminen. Mutta aloittaja mielestäni epäonnistuu herättelemään lukijaa, koska hän asettuu lukijan yläpuolelle: ”voi nuorukaisparkaa”, tai ”Kenties he elävät koko loppuelämänsä siinä uskomuksessa.”
Kysyisinkin, mikä merkitys muiden merkityksillä on sinulle aloittaja? Kyseenalaista omasi, älä muiden. Ehkä elämän (yksi) tarkoitus on löytää ne omat merkitykset; uskon että jokainen tekee sen tavallaan eikä ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa, taikka yhtä absoluuttista merkitystä. Jokaisen tulee omat oivalluksensa kokea, koska… niin, muutoinhan ne eivät olisi omia.
"Mutta aloittaja mielestäni epäonnistuu herättelemään lukijaa, koska hän asettuu lukijan yläpuolelle: ”voi nuorukaisparkaa”, tai ”Kenties he elävät koko loppuelämänsä siinä uskomuksessa.”"
Se on oman tulkintasi mukaan yläpuolelle asettumista. Se voi olla vaikka kaikkien ihmisten tulkinta, että asia olisi niin. Mutta se ei sitä asiaa muuta, että tulkinta se joka tapauksessa on, ja sitä ei voi tulkinnasta muuksi muuttaa.
Vastasinkin tuossa jo edelliselle kommentoijalle, että en halua ottaa voittajan leimaa itselleni tai saada siitä itselleni mitään kunniaa, koska se on minulle yhdentekevää. Pyrin sillä viestittämään, että olen vain se mitä olen ja havainnoin ja tarkkailen asioita, mutta havainnointi ei käsittääkseni ole kenenkään yläpuolelle asettumista. Jos joku todella kokee, että tekstissä käyttämäni ilmaus ”voi nuorukaisparkaa” vaikuttaa yläpuolelle asettumiselta, niin se on hänen oma tulkintansa, mutta se ei välttämättä ole sama kuin että minä itse todella olisin jonkun yläpuolella tai kokisin niin. En sitä paitsi tuota kirjoittaessani ole tullut ajatelleeksi koko asiaa. Mutta saivartelunne on sikäli hyvä merkki; Siitä saan ammennettua lisää keskustelua käyntiin eikä siinä ole mitään.
"Kysyisinkin, mikä merkitys muiden merkityksillä on sinulle aloittaja? Kyseenalaista omasi, älä muiden. Ehkä elämän (yksi) tarkoitus on löytää ne omat merkitykset; uskon että jokainen tekee sen tavallaan eikä ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa, taikka yhtä absoluuttista merkitystä. Jokaisen tulee omat oivalluksensa kokea, koska… niin, muutoinhan ne eivät olisi omia."
Mistä tiedät, etten olisi jo kyseenalaistanut omia merkityksiäni? Ja onko jokin kirjoittamaton sääntö olemassa, jonka nojalla en voisi kyseenalaistaa myös muiden merkityksiä? Ja mitä tuohon elämän tarkoitukseen tulee, niin sehän on juuri malliesimerkki siitä, että me etsimme kaikelle määritelmää, merkitystä, tarkoitusta... Onko johonkin kirjoitettu, että elämällä on pakko olla jokin tarkoitus, ja että se tarkoitus pitää kaivaa vaikka mistä esille?
Merkillistä (muttei valitettavasti merkityksellistä).
”Se on oman tulkintasi mukaan yläpuolelle asettumista.”
Totta kai se on tulkintaani, en ole väittänyt olevani ”tulkinnoista vapaa” ihminen (onko ”tulkinnoista vapaita” ihmisiä olemassakaan?). Mutta tulkintani perustuu sinun tekstiisi, se on ainoa mitä voin tässä tilanteessa tulkita. Sinä olet valinnut sanasi ja aloituksesi vertauksen. Mitä lukeminen muuten on ellei tulkintaa? Entä mitä itse ajattelit käyttäessäsi ilmaisua ”voi nuorukaisparkaa”? Eikö toisen nimittäminen paraksi (synon. kurja, poloinen, raukka, ressu, ressukka, riepu, rukka, reppana) viittaisi siihen, että kirjoittaja on jollakin tapaa korkeammassa asemassa (esim. tietää enemmän kuin tuo parka)? Samoin ilmaisu ”Kenties he elävät koko loppuelämänsä siinä uskomuksessa.” mielestäni sisältää oletuksen, että kirjoittaja tietää jotain enemmän, mahd. jopa ”totuuden” (uu-huu).
Jos tekstisi ymmärretään väärin, onko se lukijan vika vain ja ainoastaan? Jos näin on, miksi kutsut keskustelun muita osapuolia saivartelijoiksi? Koska tulkitsit näin… Minä en saivarrellut (toki vain omasta mielestäni).
En tiedäkään oletko kyseenalaistanut omat merkityksesi enkä missään olettanut ettet näin olisi tehnyt. Itse asiassa tämän tyyppinen aloitus – minun tulkitsemanani – antaa olettaa, että olet näin jo tehnyt, muutoin tuskin olisit koko aloitusta laatinut. Minusta se, paljonko olet omia merkityksiäsi kyseenalaistanut, ei ollut kuitenkaan olennaista keskustelun kannalta. Minusta oleellista on se, että jokaisen pitää omat oivalluksensa tehdä. On hienoa jos olet itse jonkin oivalluksen kokenut, mutta koska se on sinun kokemus (ja tulkinta), niin mielestäni se ei ole suoraan toisten aivoihin istutettavissa. Siemeniä voi toki heitellä, mutta viisas viljelijä valitsee siemenet sekä kylvömetodin tarkoin – innokas usein sortuu erilaisiin virheisiin. Menipä metaforamössöksi, mutta olkoon.
Koskien elämän tarkoitusta: en kirjoittanut missään että elämällä on pakko olla tarkoitus tai että se tulisi kaivaa esille – kirjoitin että ”ehkä (yksi) elämän tarkoitus on löytää…” Hmmm, kuka siis saivartelee?
Voinen tältä erää lopettaa aiheen käsittelemisen tähän. Olen tainnut kylvää siementä jo liiaksi. Mutta ennen kaikkea nautin tästä keskustelusta. On hienoa, etteivät läheskään kaikki ole samaa mieltä kuin minä (sehän olisi kaaos), ja että voin omalla saivartelullakin antaa jonkin verran ajattelemisen aihetta.
On kyllä kieltämättä hupaisaa, miten moni mies elää tuossa ukossa. Tai oikeasti kilahtaa ja hylkää perheensä vain siksi, että saisi uuden naisen, koska uskoo sen jotenkin tekevän hänestä paremman.
Tiedän kyllä tunteen kun lukee jonkin hyvän henkistä valaistumista tai havahtumista käsittelevän kirjan. Aluksi tulee pakahduttava tunne kertoa jollekin näistä uusista oivalluksista, ehkä jopa hieman toimia opettajana, mutta viikon päästä hyvä jalkapallomatsi kiinnostaakin jo enemmän. Parin viikon kuluttua uudet opit ovat jääneet jonnekin taka-alalle, mutta parempi että ne ovat edes siellä kuin että niitä ei olisi koskaan ajatellut tai kokenut.
Voin sanoa, että lukeminen avartaa. Ja voin hetkeksi lopettaa omankin saivartelun. Voin kertoa, että kovin paljon kirjallisuutta en tähän ikääni mennessä ole vielä ehtinyt plaraamaan eikä se ole pääasia, laadulla on väliä eikä suinkaan määrällä. Ravitse aivosi lukemalla erilaisia asioita, ne voivat olla oivallusten lähteitä, niiden kautta oma pääsi voi kehittää valaistumisen kaltaisia tunnetiloja.
En silti väitä, ettenkö minäkin olisi sortunut siihen, että jo kerran lukemani kirjan satun unohtamaan kokonaan mielestä. Näin kävi joitakin aikoja sitten, ja koska huomasin asioiden alkavan mennä päin uudestaan päin persettä, luin saman kirjan toistamiseen ja tästä lähtien olen päättänyt, että unohtamisen välttämiseksi aina joskus otan kyseisen kirjan esille ja lukaisen siitä pätkän. On ihmeellistä ajatella, että aina meidän päähän ei tahdo jokin asia jäädä sitten millään.