Treffailua miehen vai pleijerin kanssa? Osaako joku mies tai toinen pleijeri sanoa paremmat motiivit miksi mies jaksaa yhä deittailla?
Mies arvostetussa ammatissa ja eronnut joku vuosi sitten. Tavattiin netissä ja mentiin ekoille treffeille kahvilaan. Treffien jälkeen päätettiin tavata uudestaan vähän pidemmän kaavan mukaan. Ilta oli kiva, ruokineen ja viineineen ja päädyttiin hänen asunnolleen vaikkei mitään silloin vielä tapahtunutkaan. Juteltiin pitkään ja nukuttiin housut jalassa. Aamulla kotiin ja viikon päästä tavattiin uudestaan. Tällä kertaa jo mentiin saman peiton alle ilman housuja. Molemmat tuntuivat vähän ujostelevan. Minä uutta kumppania ja hän omaa suoritustaan. Ihan jees se meni, vaikka erektion kanssa ongelmia olikin. Laitoin kompuroinnin ujostelun piikkiin. Neljänsillä treffeillä homma jo pelitti paremmin ja siitä lähtien muuten on sujunut sitä erektio-ongelmaa lukuunottamatta loistavasti. Tahtoo näet lopahtaa vähän väliä joka kerta.
Tapaamiet menee hänen ehdoillaan. Viikkonloppuisin emme koskaan näe ja on vahva fiilis, että pleijerin kanssa ollaan. Itseasiassa jo toisten treffien jälkeen olin sitä mieltä, että seikkailumielellä hän on liikenteessä. Okei, no emmin minäkin vakavampaa suhdetta, ettei se ehkä ihan vielä ole otollista, juurihan erosin entisestä poikaystävästä talvella. Seikkailumieltä pelissä siis molemmilla.
Kummastusta herättää se, että mies tasaisesti ilmoittaa olemassaolostaan, on luotettavan tuntuinen noin muuten, eli jutut eivät pahasti mene ristiin. Ollaan hyvin samanlaisia asenteissa, mieltymyksissä, huumorissa jne, eli näen hänessä paljon potentiaalia vakkariksikin. Ollaan käyty leffassa ja illallisilla julkisilla paikoilla, eli ei ainakaan piilottele itseään seurassani, kertoo viikko-ohjelmastaan ja soittaa aina, kun palaa työreissuiltaan Suomeen. Luotettava kaikin puolin, mutta suhde ei etene makkaria pidemmälle. Toisaalta sitä halua ei kummallakaan tunnu vielä olevan. Hän on yhden kerran ohimennen sanonut, että "Katsotaan miten tämä suhde etenee". Hän ei myöskään pidä itseään täydellisenä, vaikka minulle olisi ja olen sen sille sanonut. Hän ei puhu vanhemmistaan tai sisaruksistaan juuri mitään vaikka niitä on, mutta puhuu paljon lapsistaan ja ystävistään.
Minä en ahdistele häntä etenemään, eikä hän todellakaan minua. Olemme yhteydessä noin 3 päivän välein, jos hän soittaa, niin soitan seuraavan kerran hänelle. Jos hänestä ei meinaa kuulua vähään aikaan mitään, niin silti en soita koskaan toista kertaa peräkkäin, sieltä aina tulee kuitenkin se viesti esim. "Unohdin laittaa ja nyt olen reissussa. Soitan, kun tulen takaisin" tai "On ollut vähän kiirettä..." tai "Nähdäänkö ens viikolla", "Mitä sulle kuuluu", "Ehditkö huomena syömään päivällä" jne. Vaikka hänellä olisi kuinka monta mahdollisuutta jättää minut vaivihkaa niin aina hän uskollisesti pitää yhteyttä. Mies on kuitenkin sellainen namu, että aina saisi toisenkin.
Reilu 4 kuukautta tätä on kestänyt. Vaikka on vahva tunne, etten välttämättä ole hänelle ainut, niin se ei näytä vaivaavan minua ollenkaan. Hyväksyisin sen, että hän siitäkin avoimesti puhuisi. Ja hyväksyisin senkin, että jatkaisi samaan malliin. Ihastunut olen häneen jollain tasolla, mutta hänestä en osaa sanoa toisinpäin. Tuskin ihan ilmaakaan olen hänelle, jos jaksaa pitää yhteyttä. Halii ja pussaa aina moimoit, kun tiet erkanevat.
MIEHET: Pitäisikö minun itse tajuta edetä suhteessa, vai odottaa, että hän tekee aloitteen? Mistä tietää, että mies haluaakin enemmän suhteelta? Voiko mies olla tyytyväinen suhteeseen tälläisenä? Moelmmat keski-ikäisiä ja lapsia edellisestä suhteesta.
Mies arvostetussa ammatissa ja eronnut joku vuosi sitten. Tavattiin netissä ja mentiin ekoille treffeille kahvilaan. Treffien jälkeen päätettiin tavata uudestaan vähän pidemmän kaavan mukaan. Ilta oli kiva, ruokineen ja viineineen ja päädyttiin hänen asunnolleen vaikkei mitään silloin vielä tapahtunutkaan. Juteltiin pitkään ja nukuttiin housut jalassa. Aamulla kotiin ja viikon päästä tavattiin uudestaan. Tällä kertaa jo mentiin saman peiton alle ilman housuja. Molemmat tuntuivat vähän ujostelevan. Minä uutta kumppania ja hän omaa suoritustaan. Ihan jees se meni, vaikka erektion kanssa ongelmia olikin. Laitoin kompuroinnin ujostelun piikkiin. Neljänsillä treffeillä homma jo pelitti paremmin ja siitä lähtien muuten on sujunut sitä erektio-ongelmaa lukuunottamatta loistavasti. Tahtoo näet lopahtaa vähän väliä joka kerta.
Tapaamiet menee hänen ehdoillaan. Viikkonloppuisin emme koskaan näe ja on vahva fiilis, että pleijerin kanssa ollaan. Itseasiassa jo toisten treffien jälkeen olin sitä mieltä, että seikkailumielellä hän on liikenteessä. Okei, no emmin minäkin vakavampaa suhdetta, ettei se ehkä ihan vielä ole otollista, juurihan erosin entisestä poikaystävästä talvella. Seikkailumieltä pelissä siis molemmilla.
Kummastusta herättää se, että mies tasaisesti ilmoittaa olemassaolostaan, on luotettavan tuntuinen noin muuten, eli jutut eivät pahasti mene ristiin. Ollaan hyvin samanlaisia asenteissa, mieltymyksissä, huumorissa jne, eli näen hänessä paljon potentiaalia vakkariksikin. Ollaan käyty leffassa ja illallisilla julkisilla paikoilla, eli ei ainakaan piilottele itseään seurassani, kertoo viikko-ohjelmastaan ja soittaa aina, kun palaa työreissuiltaan Suomeen. Luotettava kaikin puolin, mutta suhde ei etene makkaria pidemmälle. Toisaalta sitä halua ei kummallakaan tunnu vielä olevan. Hän on yhden kerran ohimennen sanonut, että "Katsotaan miten tämä suhde etenee". Hän ei myöskään pidä itseään täydellisenä, vaikka minulle olisi ja olen sen sille sanonut. Hän ei puhu vanhemmistaan tai sisaruksistaan juuri mitään vaikka niitä on, mutta puhuu paljon lapsistaan ja ystävistään.
Minä en ahdistele häntä etenemään, eikä hän todellakaan minua. Olemme yhteydessä noin 3 päivän välein, jos hän soittaa, niin soitan seuraavan kerran hänelle. Jos hänestä ei meinaa kuulua vähään aikaan mitään, niin silti en soita koskaan toista kertaa peräkkäin, sieltä aina tulee kuitenkin se viesti esim. "Unohdin laittaa ja nyt olen reissussa. Soitan, kun tulen takaisin" tai "On ollut vähän kiirettä..." tai "Nähdäänkö ens viikolla", "Mitä sulle kuuluu", "Ehditkö huomena syömään päivällä" jne. Vaikka hänellä olisi kuinka monta mahdollisuutta jättää minut vaivihkaa niin aina hän uskollisesti pitää yhteyttä. Mies on kuitenkin sellainen namu, että aina saisi toisenkin.
Reilu 4 kuukautta tätä on kestänyt. Vaikka on vahva tunne, etten välttämättä ole hänelle ainut, niin se ei näytä vaivaavan minua ollenkaan. Hyväksyisin sen, että hän siitäkin avoimesti puhuisi. Ja hyväksyisin senkin, että jatkaisi samaan malliin. Ihastunut olen häneen jollain tasolla, mutta hänestä en osaa sanoa toisinpäin. Tuskin ihan ilmaakaan olen hänelle, jos jaksaa pitää yhteyttä. Halii ja pussaa aina moimoit, kun tiet erkanevat.
MIEHET: Pitäisikö minun itse tajuta edetä suhteessa, vai odottaa, että hän tekee aloitteen? Mistä tietää, että mies haluaakin enemmän suhteelta? Voiko mies olla tyytyväinen suhteeseen tälläisenä? Moelmmat keski-ikäisiä ja lapsia edellisestä suhteesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pleijeri? Löytynee ihan suomen kielinenkin sana tuolle käyttämällesi sanahirviölle, miksi pitää käyttää tuollaista juntti kieltä?
AP:tä en osaa nyt naisena auttaa, mutta peelolle tiedoksi, että on se sinunkin tekstissä kirotusvire ;)