Neuvostoliitto murskasi fasismin

Maaliskuussa 1940 Suomi oli kokonaan Neuvostoliiton armoilla. Tyhmyyttään Suomi oli ajautunut sotaan, jossa sillä ei ollut mitään voiton toiveita, ja nyt oli koko maan kohtalo poissa Suomen omista käsistä, eli yksin NL:n käsissä. Suomen armeija oli maaliskuussa 1940 romahdustilassa, sen päivittäiset tappioluvut kaatuneina ja haavoittuneina laskettiin tuhansissa. Suomalaisia kuoli teuraskarjan lailla Suomen johtajien väärän politiikan tähden, kuin ihmisuhreina sodan jumalille. NL yritti kaikkensa lopettaakseen tarpeettoman verilöylyn, mutta suomalaiset kieltäytyivät hyväksymästä NL:n rauhanehtoja lähes viimeiseen asti. Aselevon vihdoin tullessa Viipurin menetys, puna-armeijan läpimurto kohti länttä ja Suomen puolustuksen totaalinen hajoaminen oli enää päivien kysymys. NL olisi jyrännyt Suomen, jos olisi vain tahtonut.

Rauhan jälkeen Suomen puolustusmahdollisuudet Neuvostoliittoa vastaan olivat jyrkästi huonontuneet. Uusi itäraja oli strategisesti Suomelle mitä epäedullisin. Maassa oli puna-armeijan joukkoja Hangon tukikohdassa, jonne Suomi joutui järjestämään suurten joukko-osastojen kauttakulun rautateitse. NL olisi voinut ottaa Suomen 1940, jos olisi siihen pyrkinyt. Mutta NL:n pyrkimys oli toinen: Suomen ja NL:n suhteiden normalisoiminen rauhan ja luottamuksen pohjalle, suursodan keskelläkin. NL oli saanut vuonna 1939 haluamansa - korkojen kanssa, koska "paljon verta oli vuotanut" - eikä tahtonut ahnehtia lisää, nyt kun yhteisen turvallisuuden pulmakysymykset oli ratkaistu.

Ikävä kyllä Suomi ei suostunut hyväksymään Moskovan rauhaa, vaikka talvisota ja sen Suomen kannalta onneton lopputulos oli ollut Suomen oman politiikan eikä Neuvostoliiton syytä. Natsi-Saksa ruokki parhaansa mukaan suomalaisten revanssihaluja syksyllä 1940, samoin Suomen oikeiston vanhaa haavetta imperialistisesta Suur-Suomesta. Natsit tarvitsivat Suomea, sillä Hitlerin päätös hyökkäyksestä NL:n kimppuun oli jo tehty. Suomen natsimielinen johto meni täydellisesti vipuun. Suomi joutui 1941 uuteen, talvisotaa verisempään kurimukseen, liittolaisenaan roistovaltio, jota vastaan lähes koko muu maailma Neuvostoliiton johdolla taisteli kansojen vapauden nimissä. Suomalaiset vuodattivat vertaan natsigangsterien hyväksi, sodanpäämääränään luiden sieppaaminen fasistiroistojen pöydästä. Luulisi, ettei pienellä kansalla ole moiseen varaa. Ei ollutkaan.

Syksyllä 1944 Suomi oli jälleen joutunut samaan onnettomaan tilanteeseen kuin talvisodan viime viikkoina. Saksa oli hävinnyt sodan, eikä voinut enää auttaa Suomea, vaikka suomalaiset olivat mielipuolisesti sitoneet itsensä pysyvään liittoon natsien kanssa vielä kesällä 1944. Suomi oli menettänyt Viipurin ja Itä-Karjalan, eikä Suomen puolustus kestäisi puna-armeijan uutta offensiivia. Suomen oli hyväksyttävä Neuvostoliiton rauhanehdot. Ne olivat kummallisen lievät. Alueiden puolesta NL vaati Suomelta ainoastaan Petsamon, jonka NL oli antanut Suomelle takaisin 1940, sekä tukikohdan Porkkalasta, minkä vastapainona NL luovutti Suomelle Hangon takaisin. Totta kai Suomen oli hyökkääjävaltiona korvattava NL:lle aiheuttamansa vahingot, mutta se ei ollut Suomen taloudelle ongelma. NL edellytti Suomelta, että Suomi täyttäisi kaikki rauhanehdot, mukaan lukien fasismin poisjuuriminen Suomesta ja sodanaikaisten natsikollaboraattorien rankaiseminen. Se riitti NL:lle. NL halusi vain palata vuoden 1940 keskenjääneeseen rauhanpolitiikkaan.

Suomessa vallitsi jatkosodan jälkeen yhä vainoharhainen tunnelma. Porvarit kuvittelivat, että "punaryssä on kohta täällä", ja suunnittelevat aseiden kätkentää ja pakenemista Ruotsiin. Villit huhut kiersivät kommunistikaappauksen mahdollisuudesta. Tuo kaikki oli pelkkää oikeiston ja noskelaisten asevelisosiaalidemokraattien paranoidisuutta. Mitään "vaaran vuosia" ei ollut, niin kuin ei myöskään 1940 ollut Suomelle vaarallinen vuosi. Suomen oli vain opittava käyttäytymään ihmisiksi suurta sosialistista naapuriaan kohtaan. Siihen oppiminen vei Suomen oikeistolta kauan.

totta. kirjoitti:

Maaliskuussa 1940 Suomi oli kokonaan Neuvostoliiton armoilla. Tyhmyyttään Suomi oli ajautunut sotaan, jossa sillä ei ollut mitään voiton toiveita, ja nyt oli koko maan kohtalo poissa Suomen omista käsistä, eli yksin NL:n käsissä. Suomen armeija oli maaliskuussa 1940 romahdustilassa, sen päivittäiset tappioluvut kaatuneina ja haavoittuneina laskettiin tuhansissa. Suomalaisia kuoli teuraskarjan lailla Suomen johtajien väärän politiikan tähden, kuin ihmisuhreina sodan jumalille. NL yritti kaikkensa lopettaakseen tarpeettoman verilöylyn, mutta suomalaiset kieltäytyivät hyväksymästä NL:n rauhanehtoja lähes viimeiseen asti. Aselevon vihdoin tullessa Viipurin menetys, puna-armeijan läpimurto kohti länttä ja Suomen puolustuksen totaalinen hajoaminen oli enää päivien kysymys. NL olisi jyrännyt Suomen, jos olisi vain tahtonut.

Rauhan jälkeen Suomen puolustusmahdollisuudet Neuvostoliittoa vastaan olivat jyrkästi huonontuneet. Uusi itäraja oli strategisesti Suomelle mitä epäedullisin. Maassa oli puna-armeijan joukkoja Hangon tukikohdassa, jonne Suomi joutui järjestämään suurten joukko-osastojen kauttakulun rautateitse. NL olisi voinut ottaa Suomen 1940, jos olisi siihen pyrkinyt. Mutta NL:n pyrkimys oli toinen: Suomen ja NL:n suhteiden normalisoiminen rauhan ja luottamuksen pohjalle, suursodan keskelläkin. NL oli saanut vuonna 1939 haluamansa - korkojen kanssa, koska "paljon verta oli vuotanut" - eikä tahtonut ahnehtia lisää, nyt kun yhteisen turvallisuuden pulmakysymykset oli ratkaistu.

Ikävä kyllä Suomi ei suostunut hyväksymään Moskovan rauhaa, vaikka talvisota ja sen Suomen kannalta onneton lopputulos oli ollut Suomen oman politiikan eikä Neuvostoliiton syytä. Natsi-Saksa ruokki parhaansa mukaan suomalaisten revanssihaluja syksyllä 1940, samoin Suomen oikeiston vanhaa haavetta imperialistisesta Suur-Suomesta. Natsit tarvitsivat Suomea, sillä Hitlerin päätös hyökkäyksestä NL:n kimppuun oli jo tehty. Suomen natsimielinen johto meni täydellisesti vipuun. Suomi joutui 1941 uuteen, talvisotaa verisempään kurimukseen, liittolaisenaan roistovaltio, jota vastaan lähes koko muu maailma Neuvostoliiton johdolla taisteli kansojen vapauden nimissä. Suomalaiset vuodattivat vertaan natsigangsterien hyväksi, sodanpäämääränään luiden sieppaaminen fasistiroistojen pöydästä. Luulisi, ettei pienellä kansalla ole moiseen varaa. Ei ollutkaan.

Syksyllä 1944 Suomi oli jälleen joutunut samaan onnettomaan tilanteeseen kuin talvisodan viime viikkoina. Saksa oli hävinnyt sodan, eikä voinut enää auttaa Suomea, vaikka suomalaiset olivat mielipuolisesti sitoneet itsensä pysyvään liittoon natsien kanssa vielä kesällä 1944. Suomi oli menettänyt Viipurin ja Itä-Karjalan, eikä Suomen puolustus kestäisi puna-armeijan uutta offensiivia. Suomen oli hyväksyttävä Neuvostoliiton rauhanehdot. Ne olivat kummallisen lievät. Alueiden puolesta NL vaati Suomelta ainoastaan Petsamon, jonka NL oli antanut Suomelle takaisin 1940, sekä tukikohdan Porkkalasta, minkä vastapainona NL luovutti Suomelle Hangon takaisin. Totta kai Suomen oli hyökkääjävaltiona korvattava NL:lle aiheuttamansa vahingot, mutta se ei ollut Suomen taloudelle ongelma. NL edellytti Suomelta, että Suomi täyttäisi kaikki rauhanehdot, mukaan lukien fasismin poisjuuriminen Suomesta ja sodanaikaisten natsikollaboraattorien rankaiseminen. Se riitti NL:lle. NL halusi vain palata vuoden 1940 keskenjääneeseen rauhanpolitiikkaan.

Suomessa vallitsi jatkosodan jälkeen yhä vainoharhainen tunnelma. Porvarit kuvittelivat, että "punaryssä on kohta täällä", ja suunnittelevat aseiden kätkentää ja pakenemista Ruotsiin. Villit huhut kiersivät kommunistikaappauksen mahdollisuudesta. Tuo kaikki oli pelkkää oikeiston ja noskelaisten asevelisosiaalidemokraattien paranoidisuutta. Mitään "vaaran vuosia" ei ollut, niin kuin ei myöskään 1940 ollut Suomelle vaarallinen vuosi. Suomen oli vain opittava käyttäytymään ihmisiksi suurta sosialistista naapuriaan kohtaan. Siihen oppiminen vei Suomen oikeistolta kauan.

ryhtyy käyttäytymään asiallisesti meitä kohtaan? Miksi stallarit hurraavat NL:n hyökkäykselle Talvisodassa Saksan luvalla?

"Suomen oli vain opittava käyttäytymään ihmisiksi suurta sosialistista naapuriaan kohtaan. Siihen oppiminen vei Suomen oikeistolta kauan."

Milloin äärivasemmisto oppii tajuamaan, että Suomi on itsenäinen maa ja että maailmassa on muitakin maita kuin Suomi ja Venäjä/NL.

Milloin itänaapuri kirjoitti:

ryhtyy käyttäytymään asiallisesti meitä kohtaan? Miksi stallarit hurraavat NL:n hyökkäykselle Talvisodassa Saksan luvalla?

"Suomen oli vain opittava käyttäytymään ihmisiksi suurta sosialistista naapuriaan kohtaan. Siihen oppiminen vei Suomen oikeistolta kauan."

Milloin äärivasemmisto oppii tajuamaan, että Suomi on itsenäinen maa ja että maailmassa on muitakin maita kuin Suomi ja Venäjä/NL.

lyhyeksi jäi naapurin hyvä käytös

Molotov-Ribbentroppakti oli yhtä väliaikainen kuin Ryti-Ribbentrop sopimus. Hitlerin pitkä linja oli usko liittoutumiseen Britannian kanssa ja maailman jakamiseen sen kanssa. Münchenissä Britannia vielä antoi ymmärtää julkisesti näin. Tästä v*ttuuntuneena Hitler teki aloitteen M-R sopimuksesta minkä Stalin tietysti totesi olevan NL:n pelastava hengähdystauko hyväksyi.

Milloin itänaapuri kirjoitti:

ryhtyy käyttäytymään asiallisesti meitä kohtaan? Miksi stallarit hurraavat NL:n hyökkäykselle Talvisodassa Saksan luvalla?

"Suomen oli vain opittava käyttäytymään ihmisiksi suurta sosialistista naapuriaan kohtaan. Siihen oppiminen vei Suomen oikeistolta kauan."

Milloin äärivasemmisto oppii tajuamaan, että Suomi on itsenäinen maa ja että maailmassa on muitakin maita kuin Suomi ja Venäjä/NL.

Ketromaasi asiaan oli Suomen harjoittama venäjän vastainen ulkopolitiikka 1920-1930-luvulla.

Suomihan oli kuulunut Venäjän keisarikuntaan vuosina 1809–1917. Suomen suuriruhtinaskunnan ja emämaa Venäjän väliset suhteet olivat olleet vakaat ja rauhalliset aina venäläistämis- eli sortokausiin ja ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Suursota hajotti Venäjän keisarikunnan vuonna 1917, ja mullistuksen yhteydessä Suomi itsenäistyi, mutta sitä seurasi sisällissota, jossa neuvosto-Venäjä tuki punakaartia ja Saksa osasto Brandensteinin ja Saksan Itämeren divisioonan voimin valkoisia. Sisällissodan jälkeen suomalaisia vapaaehtoisjoukkoja tunkeutui Venäjän alueelle ns. heimosotien yhteydessä.

Sodan jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita leimasivat epäluulo ja kaunaisuus, joita Suomessa 1920–1930-luvuilla esiintynyt oikeistoradikalismi ja venäläisten sekaantuminen Suomen sisäisiin asioihin kommunistien toimintaa tukemalla pahensivat. Neuvostoliiton vahvistuessa se alkoi kiinnostua entisten reuna-alueidensa palauttamisesta. Muodollisesti maiden väliset suhteet paranivat muun muassa vuonna 1932 solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen myötä, mutta käytännössä välit olivat toista maailmansotaa ennen varsin viileät.

suurin syy tuohon kirjoitti:

Ketromaasi asiaan oli Suomen harjoittama venäjän vastainen ulkopolitiikka 1920-1930-luvulla.

Suomihan oli kuulunut Venäjän keisarikuntaan vuosina 1809–1917. Suomen suuriruhtinaskunnan ja emämaa Venäjän väliset suhteet olivat olleet vakaat ja rauhalliset aina venäläistämis- eli sortokausiin ja ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Suursota hajotti Venäjän keisarikunnan vuonna 1917, ja mullistuksen yhteydessä Suomi itsenäistyi, mutta sitä seurasi sisällissota, jossa neuvosto-Venäjä tuki punakaartia ja Saksa osasto Brandensteinin ja Saksan Itämeren divisioonan voimin valkoisia. Sisällissodan jälkeen suomalaisia vapaaehtoisjoukkoja tunkeutui Venäjän alueelle ns. heimosotien yhteydessä.

Sodan jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita leimasivat epäluulo ja kaunaisuus, joita Suomessa 1920–1930-luvuilla esiintynyt oikeistoradikalismi ja venäläisten sekaantuminen Suomen sisäisiin asioihin kommunistien toimintaa tukemalla pahensivat. Neuvostoliiton vahvistuessa se alkoi kiinnostua entisten reuna-alueidensa palauttamisesta. Muodollisesti maiden väliset suhteet paranivat muun muassa vuonna 1932 solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen myötä, mutta käytännössä välit olivat toista maailmansotaa ennen varsin viileät.

Osaatko edes nimetä pierevä vanhus yhtään isovenäläistä suurlähettiläänä ollut 20-luvulla. Krasin. Löytyykö muita. Joffe, Berzin, Maiski, Rakovski.... EIVÄT OLLEET. Pidä se haiseva vanha turpalanta kitalakesi siis kiinni ulkopolitiikasta puhuttaessa.

mikä roritiikka kirjoitti:

Osaatko edes nimetä pierevä vanhus yhtään isovenäläistä suurlähettiläänä ollut 20-luvulla. Krasin. Löytyykö muita. Joffe, Berzin, Maiski, Rakovski.... EIVÄT OLLEET. Pidä se haiseva vanha turpalanta kitalakesi siis kiinni ulkopolitiikasta puhuttaessa.

Suomihan joutui syyskuussa 1944 antautumaan ns. de facto ja luovuttamaan satamansa ja Porkkalan tukikohdan Neuvostoliiton käyttöön, mikä merkitsi käytännössä Suomen miehittämistä (vrt. Baltian maat v. 1939). Neuvostoliitto ei kuitenkaan muuttanut Suomea kansandemokratiaksi, koska Paasikiven kaltaiset porvarillisetkin suomalaispoliitikot kannattivat hyvien suhteiden muodostamista Neuvostoliittoon 25 vuoden väärän politiikan veristen virheiden jälkeen. Suomen sovjetisointi ei ollut Neuvostoliiton turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Ja näin kävi myös ilmi, että Neuvostoliiton intressit Suomen suunnalla olivat koko ajan olleet ensisijaisesti turvallisuuspoliittisia eikä ideologisia.

vituttaako?? kirjoitti:

Suomihan joutui syyskuussa 1944 antautumaan ns. de facto ja luovuttamaan satamansa ja Porkkalan tukikohdan Neuvostoliiton käyttöön, mikä merkitsi käytännössä Suomen miehittämistä (vrt. Baltian maat v. 1939). Neuvostoliitto ei kuitenkaan muuttanut Suomea kansandemokratiaksi, koska Paasikiven kaltaiset porvarillisetkin suomalaispoliitikot kannattivat hyvien suhteiden muodostamista Neuvostoliittoon 25 vuoden väärän politiikan veristen virheiden jälkeen. Suomen sovjetisointi ei ollut Neuvostoliiton turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Ja näin kävi myös ilmi, että Neuvostoliiton intressit Suomen suunnalla olivat koko ajan olleet ensisijaisesti turvallisuuspoliittisia eikä ideologisia.

Kerro nyt kuitenki miten ne ryssät loi sen diplomatian kun 90 prosenttia Tsaarin aikaisista ulkoministeriön miehistäkin oli ei-pallopäitä. Kaikista hauskin on Max Hoffmannin kuvaus miten venäläinen talonpoika Brestin neuvottelujen aikana haarukalla putsasi mätäneviä hampaitaan.

UusNatsit ja MR-sopi kirjoitti:

Molotov-Ribbentroppakti oli yhtä väliaikainen kuin Ryti-Ribbentrop sopimus. Hitlerin pitkä linja oli usko liittoutumiseen Britannian kanssa ja maailman jakamiseen sen kanssa. Münchenissä Britannia vielä antoi ymmärtää julkisesti näin. Tästä v*ttuuntuneena Hitler teki aloitteen M-R sopimuksesta minkä Stalin tietysti totesi olevan NL:n pelastava hengähdystauko hyväksyi.

Molotov-Ribbentrop-sopimus oli reaktio Münhenin petokseen jossa Britannia myi Tsekkoslovakian natsi Hitlerille ja fasistiselle Puolalle.

Syy & Seuraus kirjoitti:

Molotov-Ribbentrop-sopimus oli reaktio Münhenin petokseen jossa Britannia myi Tsekkoslovakian natsi Hitlerille ja fasistiselle Puolalle.

Oliko presidentti Benesillä tangat perseessä Silvia Saintin ja Marketa Kromatova Häkkisen tavoin.