Mieheni selailee näitä palstoja ja aina joskus herättää keskustelun lukemastaan.
Kurkkasinpa minäkin. Tuloksena olen todennut olevani täysin mielenkiinnoton, ongelmaton, vanhanaikainen tapaus olematta edes mikään tapaus.
Tutustuin mieheeni 17 vuotiaana. Takanani oli vain muutama keskutelusuhde jotka eivät edenneet edes hyväilytasolle.
Olin alkanut käymään lavatansseissa 15 vuotisena.
Viihdyimme mieheni kanssa hyvin yhdessä ja päädyimme hiljalleen seksuaalisuhteeseen joka kuitenkin rajoittui viikonloppuihin.
Avioituessamme olin 20 vuotta vanha ja koulutuserostamme johtuen juuri valmistuneen mieheni palkka oli nelinkertainen minun kokoaikaiseen työhöni verrattuna.
Heti alusta alkaen meillä oli yksi ainoa molempien käytettävissä oleva tili.
Ensimmäisen lapsen hankimme kolmen vuoden jälkeen jolloin minä jäin kotiin ja odottamaan seuraavaa.
Olin kotona seuraavat viisi vuotta jonka jälkeen menin yksitoikkoisuutta torjuakseni iltatöihin lähikaupan kassalle.
Ilman mitään dramaattisia vaiheita elämämme on sujunut näihin päiviin saakka.
Väliin on osunut muutama todella taloudellisesti niukka vuosi eikä lottovoitot eivätkä perinnöt ole pulskistaneet tiliämme.
Olen vakuuttunut mieheni uskollisuudesta enkä minullakaan ole ollut halua etsiä vierasta.
Olemme olleet nyt eläkkeellä minua viisi vuotta vanhemman mieheni kanssa yli kymmenen vuotta.
Tosin olen vasta 65v vanha.
Koko eläkeajan mieheni on tehnyt kotitöistä suurimman osan.
Sänkykamarielämämme on ollut herrajohtoista eikä minulla ole ollut mitään valittamista.
Viime vuosina mieheni on ollut etupäässä saavana osapuolena. Kerran kaksi viikossa pitää hänet leppoisana eikä se ole minullekaan epämiellyttävää vaikka tulisin toimeen ilmankin. Pelkkä läheisyys ja hyväilyt riittäisivät.
Koskaan mieheni ei ole ollut ilkeä eikä hän ole mennyt henkilökohtaisuuksiin edes humalapäissään.
Päätöksiä on syntynyt joskus kovaäänisestikin.
Niissä harvoissa tilanteissa olen katsonutt parhaaksi olla hiljaa ja tarvittaessa palata kysymykseen hieman myöhemmin.
Rajallisia rahavarojamme olen käyttänyt harkintani mukaan ilman mieheni kontrollia.
Matkustamme yhdessä aikalailla ja teen naisystäväni kanssa epäsäännöllisesti mutta toistuvasti omia matkojamme.
Olen lukenut näiden palstojen etupäässä nuorten naisten kirjoituksia ja oma elämäni vaikuttaa hyvin värittömälle vaikka olenkin itse siihen tyytyväinen.
Ymmärrän hyvin ettei tälläisillä ongelmattomilla harmaavarpusilla ole mitään tarvetta kirjoitteluun.
Kurkkasinpa minäkin. Tuloksena olen todennut olevani täysin mielenkiinnoton, ongelmaton, vanhanaikainen tapaus olematta edes mikään tapaus.
Tutustuin mieheeni 17 vuotiaana. Takanani oli vain muutama keskutelusuhde jotka eivät edenneet edes hyväilytasolle.
Olin alkanut käymään lavatansseissa 15 vuotisena.
Viihdyimme mieheni kanssa hyvin yhdessä ja päädyimme hiljalleen seksuaalisuhteeseen joka kuitenkin rajoittui viikonloppuihin.
Avioituessamme olin 20 vuotta vanha ja koulutuserostamme johtuen juuri valmistuneen mieheni palkka oli nelinkertainen minun kokoaikaiseen työhöni verrattuna.
Heti alusta alkaen meillä oli yksi ainoa molempien käytettävissä oleva tili.
Ensimmäisen lapsen hankimme kolmen vuoden jälkeen jolloin minä jäin kotiin ja odottamaan seuraavaa.
Olin kotona seuraavat viisi vuotta jonka jälkeen menin yksitoikkoisuutta torjuakseni iltatöihin lähikaupan kassalle.
Ilman mitään dramaattisia vaiheita elämämme on sujunut näihin päiviin saakka.
Väliin on osunut muutama todella taloudellisesti niukka vuosi eikä lottovoitot eivätkä perinnöt ole pulskistaneet tiliämme.
Olen vakuuttunut mieheni uskollisuudesta enkä minullakaan ole ollut halua etsiä vierasta.
Olemme olleet nyt eläkkeellä minua viisi vuotta vanhemman mieheni kanssa yli kymmenen vuotta.
Tosin olen vasta 65v vanha.
Koko eläkeajan mieheni on tehnyt kotitöistä suurimman osan.
Sänkykamarielämämme on ollut herrajohtoista eikä minulla ole ollut mitään valittamista.
Viime vuosina mieheni on ollut etupäässä saavana osapuolena. Kerran kaksi viikossa pitää hänet leppoisana eikä se ole minullekaan epämiellyttävää vaikka tulisin toimeen ilmankin. Pelkkä läheisyys ja hyväilyt riittäisivät.
Koskaan mieheni ei ole ollut ilkeä eikä hän ole mennyt henkilökohtaisuuksiin edes humalapäissään.
Päätöksiä on syntynyt joskus kovaäänisestikin.
Niissä harvoissa tilanteissa olen katsonutt parhaaksi olla hiljaa ja tarvittaessa palata kysymykseen hieman myöhemmin.
Rajallisia rahavarojamme olen käyttänyt harkintani mukaan ilman mieheni kontrollia.
Matkustamme yhdessä aikalailla ja teen naisystäväni kanssa epäsäännöllisesti mutta toistuvasti omia matkojamme.
Olen lukenut näiden palstojen etupäässä nuorten naisten kirjoituksia ja oma elämäni vaikuttaa hyvin värittömälle vaikka olenkin itse siihen tyytyväinen.
Ymmärrän hyvin ettei tälläisillä ongelmattomilla harmaavarpusilla ole mitään tarvetta kirjoitteluun.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Noinhan elo sujuu, kun puolisot ovat täyspäisiä ja jalat maassa. Itsekin uskon että loppuelämämme nykyikyisen vaimoni kanssa sujuu hyvin, kunhan vain terveyttä riittää.
Varhain olette eläkkeelle päässeet. Minä taidan päästä 63-vuotiaana, ennen eläkeuudistusta. Ainakin jään osa-aikaiselle parin vuoden kuluttua. Tästä työstäni kun pitää irrottautua hitaasti. Vanhalle äkkinäinen siirtyminen eläkkeelle on turhan raju muutos.
Lopullisesti eläkeikäni määräytyi verisyöpädiagnoosin mukaan.
Sinänsä oli sattumaa että mieheni oli jo muutaman vuoden tehnyt asteettaista vetäytymistä ja ajoitus vain osui tuohon ikävään vaiheeseen.
Viimeisen naulan lopetusarkun kanteen löivät mieheni itsetuhoiset ajatukset viimeisessä vakituisessa työpaikassaan.
Ajaessaan syksyn pimeillä rapakeleillä aamuöisin maanantaisin työpaikkakunnalleen ja sieltä kotiin perjantai-iltaisin kysyimme toisiltamme onko siinä mitään tolkkua.
Ei ollut.
Ei tuohon aikaiseen lopetukseen löydy tuon ylväämpää taustaa.
Minulle eläköitymispäätös oli shokki josta toipuminen vei vuoden.
Sen jälkeen olen elänyt oireetonta elämää johon kuuluu kuukausittaiset kokeet.
Miehelleni se oli varsinkin vuosien valmistelun jälkeen helpotus joka näkyi ja tuntui elämämme jokaisella sektorilla.
Olet suunnitellut tulevaisuutta joten siellä on vastassa vain miellyttäviä vaihtoehtoja!
Kiitos lämpimistä ajatuksistasi! Tulevaisuus tässä iässä on suuri arvoitus. Työkaverini ja alaiseni ovat se mitä jään kaipaamaan, kun annan täällä biotunnisteisen kulkulupani pois.
Työurat ovat täällä tyypillisesti pitkiä, kymmeniä vuosia, ja vapaa-ajallkin mielessä pyörivistä työasioista irrottautuminen on useimmille hankalaa, vaikka näitä laitoksia yleisesti pelätäänkin.
Tuli vain mieleen, että voisin jopa vannoa, että olet 69 / 65:n vaimo. Todella arvokkaita ja kunnioitettavia ajatuksia molemmilta. Erittäin tunneälykkäitä ihmisiä olette! :)
Kiusallinen tilanne.
Etsimisen jälkeen löysin kuinka hoidan liittoani aloituksen alta mainitsemasi nimimerkin.
Olemme keskustelleet kyseisestä aiheesta hieman ihmetellen että miten sitä liittoa pitäisi hoitaa. Taidamme molemmat olla liian impulsiivisa henkilöitä hoitamiseen.
Mieheni harrastaa turhankin yksityiskohtaista tilitystä. Tuskin sellainen kuuluu palstan henkeen vaan tarkoitus lienee pysyä enemmän yleisellä tasolla mutta sorruinhan itsekin siihen. On jotenkin tutumpaa ja helpompaa.
Havaintosi johti hedelmälliseen keskusteluun koskien yksityisyytemme rajoja.
Hankimme minulle pari vuotta sitten oman koneen koska olin täysin tottumaton ja minun oli syytä opetella hoitamaan perheen perusasiat koneella enkä halunnut ryhtyä siihen mieheni koneella hänen juttujensa sotkemisen pelossa.
Minulla on kaikki tarvittavat tiedot ja tunnusluvut käytännön asioiden hoitamiseksi ja lisäksi koneellani on avausvalmiina mieheni sähköposti.
Tähän asti olemme mieheni aloitteesta ajoittain keskustelleet näiden palstojen herättämistä ajatuksista mutta nyt tulimme tilanteeseen jossa sovimme perhekohtaisten kirjoittelujen reviireistä.
Vaikka puhelimet, tekstiviestit ja sähköpostit ovat molemmille avoimia niin näissä mielipide asioissa emme mene toistemme alueille.
Käytännössä se tarkoittaa sitä että harkitsen tarkkaan aiheen johon otan mitään kantaa enkä lue mieheni kirjoituksia mutta arvelen hänen vaihtavan tunnustaan.
Minä olen meistä sulkeutuneempi ja toisaalta olemme perusasioissa samoilla linjoilla. Tämä nimetön? julkisuus vaan ajatteluttaa.
Onkohan tälläinen päällekkäin hösääminen miten yleistä ja miten pariskunnat ovat asian hoitaneet?
Kirjoituksesi on kaikkea muuta kuin tylsä! Olet loistava esimerkki terveellisestä ja NORMAALISTA arjesta, jossa ei ole ongelmia. Ja ilmeisesti rakastatte toisianne, kun olette yhdessä olleet noin kauan? Tuskin pelkästä tottumuksestakaan yhdessä olette?
Kun näitä ihmisten tarinoita lukee: pettämistä, väkivaltaa jne. parisuhteissa, sanoisin että tarinanne on kuin raikas tuulahdus! Antaa minullekin (ja varmasti monille muille) toivoa löytää normaali parisuhde! Kiitos, kun jaoit elämäänne!
Kirjoitus on kyllä hyvä ja mukava, siitä tuli hyvälle tuulelle, suupielet lähtivät matkalle kohti korvia. Vanhat, hyvin keskenään toimeen tulevat pariskunnat varmasti rakastavat toisiaan ja välittävät vielä enemmän.
Silti se, että yhä kuljetaan, mennään, tehdään ja eletään yhdessä on kiinni vuorenvarmasti tottumuksesta, turvallisuudentunteesta ja siitä halusta, että elämä kulkee ja soljuu samaan tapaan niin pitkälle, kuin elämää on. Ja mikäs siinä, jos / kun muuta ei kaipaa.
Täällä toinen joka on samaa mieltä ja kiittää myöskin!!
Olet tainnut sisäistää ajatuksen "vaatimattomuus kaunistaa" ehkä liiankin kanssa. On hienoa, että olet tyytyväinen elämääsi, joskin tuo elämäsitarinan vähättely ja itsesi vähättely ihmetyttää; kaipaatko kenties imartelua vai vahvistusta sille, jonka jo tiedät...?
Toisaalta kommettisi itsestäsin harnaavarpusena ja "herrajohtoisena" toimijana on jotensakin liian läpinäkyvää. Uskon toki, että olet tyytyväinen, onhan miehesi sen tällä palstalla kertonut jo moneen kertaan.
On turha verrata 60-vuotiaita nykyajan nuoriin, kasvatus ja ympäristö ovat olleet hyvin erilaisia, joten tuotoksetkin toimivat eri tavalla.
Tokkopa pettämistä ja väkivaltaakaan kukaan on nykyisille sukupolville opettanut? Kyllä sellaiset asiat lähtevät itsestä sisältä?
Oletpahan harvinaisen väärässä. Ihminen on aina kasvatuksensa ja ympäristönsä tuotos; olipa se sitten vanhemmat, kylä, yhteiskunta jne.
niin mutta ihmistä ohjaavat myös geneettiset tekijät. Jotkin ärsykkeet saattavat vain laukaista kyseiset asiat ihmisessä. Kyllä ne ihmisessä on jollain tavalla mukana. Esim. geeneissä oleva väkivaltaisuus voi laueta ihmisessä, tämän altistuttua toisen loukkaavalle käytökselle. Eivät kaikki ihmiset toimi vastaavassa tilanteessa väkivaltaisesti.
Tuntuu että teiltä puuttuu intohimo, oletko enää rakastunut mieheesi, (aloittaja)?
Itse olen avoliitossa ollut jo 2 vuotta ja joka päivä rakastan miestäni, sinun tekstistäsi
ei paista esiin ellämänilo, intohimo ja rakkaus, toivottavasti vielä saat niistä nauttia.
Kysessä on PITKÄ avioliitto, joka on terveellä tavalla muovaantunut kumppanuudeksi. Tällainen on minunkin mielestäni terveen parisuhteen toimintamalli. Nykyisin kaikki etsivät intohimoa toisensa perään ja tekevät liitossaan (ja sen ulkopuolella) kaikkensa, jotta sitä saavat. Hinnalla millä hyvänsä. Ihmiset jopa riitelevät voidakseen harrastaa intohimoista sovintoseksiä. Tällainen maailmankuva on nykypäivänä muovaantunut tavallisen parisuhteen tunnusmerkeiksi, vaikka se ei tosiasiassa ole. Asiantuntijatkin varoittelevat tällaisesta toimintamallista.
Voi olla, että maailma on muovaantunut liikaa ymmärtääkseni sitä, mutta tiedän myös sen, että avioerojen määrä vain kasvaa kasvamistaan.
Olen ollut 30 vuotta naimisissa. Olen edelleen syvästi rakastunut mieheeni, vaikka ap:n teksti voisikin olla minun kirjoittamani. Tosin poiketen ap:stä, minä en ole hiljaa, jos mieheni on jotain asiaa vastaan. Olen aina sanonut mielipiteeni ja niin tulen tulevaisuudessakin tekemään.
"Rakastunut..", jo 2 vuotta!! WAU!, , , , no, se siitä!
"ruusunnuppu6": Onnittelut! Asiaa kirjoitat! Hienoa ja positiivisen poikkeuksellista ajatusmallia edustat (ainakin tällä sivustolla), muutaman muun kirjoittajan kanssa!
Ja niin, kyllä parisuhteessa kummankin osapuolen tuleekin mielipiteensä ilmi tuoda ja vieläpä niin että nuo mielipiteet ovat puolisoiden kesken tasa-arvoisia. Joskin on itlanteita jolloin on viisasta "väistää"
Samat sanat merkitsevät eri ihmisille eri asioita.
"katsonut parhaaksi olla hiljaa ja tarvittaessa palata kysymykseen hieman myöhemmin"
Tuo toimii myös toisin päin. Kun minä otan kierroksia niin mieheni ei ryhdy kilpahuudantaan vaan antaa pahimman höyryn purkautua.
Viimeistään puolen tunnin kuluttua asia näyttää jo toisenlaiselta.
Kumpikaan ei kinaa pelkän periaatteen vuoksi.
Minulla on aihe- ja vastuualueita joihin toivoisin mieheni joskus ottavan aivan tosissaan kantaa eikä vain myötäilevän.
Toisaalta, todella halutessani saan aina päätöksen. Olkoon se sitten minun valmistelemani tai konsensuksen tulos.
Tunnustan olevani huono päätöksen tekijä.
Tasa-arvo? Mitä se on?
Minulle se merkitsee minulle tärkeiden reviirien luonnollista hyväksymista tekemättä siitä mitään numeroa.
Se merkitsee omia harrastuksia ja yhteisissä harrastuksissa osaamiseen ja kiinnostuksen asteeseen perustuvaa tekemistä kummankaan syrjäytymättä.
Se merkitsee myös taloudellisen päätöksenteon täydellistä jakautumista.
En halua päsmäröidä miehelleni kuuluvissa asioissa eikä hänkään puutu minun juttuihini.
Tasa-arvo ei merkitse tasapäisyyttä!
"13 16": Mielestäni kuvailit tasa-arvoa parhaimmillaan