Aika monihan saattaa ex kumppanistaan vihapäissään heittää " voi vittu sekin narsisti!... " vaikka kyseessä ei ees oikeasti olis mikään narsku. Tota vakavaa sanaa, jolla on vakava merkitys viljellään joskus liiankin helposti vaikka ei pitäisi...
Mä oon nyt kuitenkin ite tässä ruvennu ihan TODELLISESTI miettimään, jouduinko minä narsistin uhriksi...
Ollaan aika nuoria. Mut oli sellanen yks poika johon mä olin tosi ihastunu tai nykysin kylläkin nuori mies. Meillä meni alussa kaikki ihan hyvin, kunnes alko pohja murenemaan alta. Kun se mies sai kuulla, etten mä olekkaan niin pidetty ihminen, niin sen luonne muuttu täydellisesti... ja mä nyt sanon vielä tuosta, että miks en ollu niin pidetty, niin emmä kamalasti ite mitään tehny vaan mulle tehtiin. Mut oikein kukaan ei tykänny minusta.. Sit kun sen luonne muuttu, niin alko sellanen jatkuva vittuilu. Välillä meni ihan hyvin, kun sovittiin.. mut sama kaava toistu joka kerta. Ajauduttiin aina hirveään riitaan jossa usein se itkevä osapuoli oli minä ja mä uskon et tää jätkä vaan nautti siitä. Riitoja saatto tulla mitä ihmeellisimmistä asioista. Joskus mä aiheutin myös niitä ite, kun mulla oli niin paha olla ja oikeestaan sen takia koska mä olin kyllästyny tohon jätkän käytökseen mua kohtaan. Mut usein se alotti niitä ite ja välillä vittuilu saatto alkaa yhtäkkiä ilman mitään syytä! Sit se myös joskus uhkas mun henkeä ja oli päihteiden väärinkäyttäjä... Alkoholia kului paljon ja huumeita. Nykyään se on vissiin päässy niistä kokonaan eroon, kun sillä on uus nainenkin. Eipä sillon kelvannu... Kun mulla oli huoli hänestä. Joskus sano jopa että " moro mä juon itteni hengiltä! " ja mä pelkäsin ihan paskat housussa melkein sen puolesta... Monesti se oli just tuota et se käytti mun tunteita hyväks ja satutti ja sama kaava aina toistu ja mä silti palasin sen luokse. Se oli sellasta jatkuvaa on/offia, vähän aikaa kun meni hyvin niin sit taas tuli riita ja kaikki räjähti käsiin... ja sain kuulla haukkuja siltä millon mistäkin, mun ulkonäöstä, henkilökohtasista asioista ja niin edelleen... Joskus taas kuulema sen kaveritkin oli nauramassa mulle. Silti mä aina palasin sen luokse. Joskus se mulle myönsikin, että hän on aika tunteeton ja sen kyllä näki! Sitten ystävällisesti yritti mukamas kysellä multa asioista joista aikasemmin oli vaan vittuillu ja sitten kun sille sano asioista alko hirvee tekopyhämäinen anteeksi pyytely että sori ihan kauheesti.. kertaa miljoona tuhat tuo. Mä yritin monesti uskoo, et kyllä se oikeesti nyt on joku vika mussa ! ja korjata ne asiat ja olla sille aina hirmu mukava, silti päädyttiin aina samaan pisteeseen... ja aloin tajuamaan, että ei tää nyt aina voi olla VAAN musta kiinni. Sit se itekkin miljoona kertaa sano mulle jättävänsä mut rauhaan, mut palas useita kertoja siitä huolimatta mun luokse...
Väitti rakastavansa mua, mutta seuraavana päivänä olinkin kuin ilmaa. Eli sekin oli varmaan vaan joku peliliike.
Hilas myös useita muita naisia sänkyynsä ja kertoi niistä aina mulle, koska tiesi että mulla on tunteita häntä kohtaan.
Väitti mua kahlitsevaksi, vaikka sanoin että jos parisuhteessa oltaisiin niin saataisiin myös olla muiden kanssa.
Sitten kun se tulee joskus mua vastaan ja näkee että mun itsetunto on ihan nollissa ja olen masentunut, niin näkee että se nauttii siitä. Hymyilee ja naureskelee.
Sen piti myös aina saada sanoa viimenen sana ja mun alistua.
Tänään mä tajusin et se oli ehkä oikeesti narsisti... ja aloin miettimään, että jos oli niin entä jos sillä ihmis paholaisella on sillon joku toinen suunitelma mun varalle pilata mun elämä, eikä se jätä ikinä mua rauhaan... Alkoi pelottamaan, kun tajusin tuon faktan jos mä todella törmäsin NARSISTIIN.
Mä oon nyt kuitenkin ite tässä ruvennu ihan TODELLISESTI miettimään, jouduinko minä narsistin uhriksi...
Ollaan aika nuoria. Mut oli sellanen yks poika johon mä olin tosi ihastunu tai nykysin kylläkin nuori mies. Meillä meni alussa kaikki ihan hyvin, kunnes alko pohja murenemaan alta. Kun se mies sai kuulla, etten mä olekkaan niin pidetty ihminen, niin sen luonne muuttu täydellisesti... ja mä nyt sanon vielä tuosta, että miks en ollu niin pidetty, niin emmä kamalasti ite mitään tehny vaan mulle tehtiin. Mut oikein kukaan ei tykänny minusta.. Sit kun sen luonne muuttu, niin alko sellanen jatkuva vittuilu. Välillä meni ihan hyvin, kun sovittiin.. mut sama kaava toistu joka kerta. Ajauduttiin aina hirveään riitaan jossa usein se itkevä osapuoli oli minä ja mä uskon et tää jätkä vaan nautti siitä. Riitoja saatto tulla mitä ihmeellisimmistä asioista. Joskus mä aiheutin myös niitä ite, kun mulla oli niin paha olla ja oikeestaan sen takia koska mä olin kyllästyny tohon jätkän käytökseen mua kohtaan. Mut usein se alotti niitä ite ja välillä vittuilu saatto alkaa yhtäkkiä ilman mitään syytä! Sit se myös joskus uhkas mun henkeä ja oli päihteiden väärinkäyttäjä... Alkoholia kului paljon ja huumeita. Nykyään se on vissiin päässy niistä kokonaan eroon, kun sillä on uus nainenkin. Eipä sillon kelvannu... Kun mulla oli huoli hänestä. Joskus sano jopa että " moro mä juon itteni hengiltä! " ja mä pelkäsin ihan paskat housussa melkein sen puolesta... Monesti se oli just tuota et se käytti mun tunteita hyväks ja satutti ja sama kaava aina toistu ja mä silti palasin sen luokse. Se oli sellasta jatkuvaa on/offia, vähän aikaa kun meni hyvin niin sit taas tuli riita ja kaikki räjähti käsiin... ja sain kuulla haukkuja siltä millon mistäkin, mun ulkonäöstä, henkilökohtasista asioista ja niin edelleen... Joskus taas kuulema sen kaveritkin oli nauramassa mulle. Silti mä aina palasin sen luokse. Joskus se mulle myönsikin, että hän on aika tunteeton ja sen kyllä näki! Sitten ystävällisesti yritti mukamas kysellä multa asioista joista aikasemmin oli vaan vittuillu ja sitten kun sille sano asioista alko hirvee tekopyhämäinen anteeksi pyytely että sori ihan kauheesti.. kertaa miljoona tuhat tuo. Mä yritin monesti uskoo, et kyllä se oikeesti nyt on joku vika mussa ! ja korjata ne asiat ja olla sille aina hirmu mukava, silti päädyttiin aina samaan pisteeseen... ja aloin tajuamaan, että ei tää nyt aina voi olla VAAN musta kiinni. Sit se itekkin miljoona kertaa sano mulle jättävänsä mut rauhaan, mut palas useita kertoja siitä huolimatta mun luokse...
Väitti rakastavansa mua, mutta seuraavana päivänä olinkin kuin ilmaa. Eli sekin oli varmaan vaan joku peliliike.
Hilas myös useita muita naisia sänkyynsä ja kertoi niistä aina mulle, koska tiesi että mulla on tunteita häntä kohtaan.
Väitti mua kahlitsevaksi, vaikka sanoin että jos parisuhteessa oltaisiin niin saataisiin myös olla muiden kanssa.
Sitten kun se tulee joskus mua vastaan ja näkee että mun itsetunto on ihan nollissa ja olen masentunut, niin näkee että se nauttii siitä. Hymyilee ja naureskelee.
Sen piti myös aina saada sanoa viimenen sana ja mun alistua.
Tänään mä tajusin et se oli ehkä oikeesti narsisti... ja aloin miettimään, että jos oli niin entä jos sillä ihmis paholaisella on sillon joku toinen suunitelma mun varalle pilata mun elämä, eikä se jätä ikinä mua rauhaan... Alkoi pelottamaan, kun tajusin tuon faktan jos mä todella törmäsin NARSISTIIN.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ja jopa tää sai mut pelkäämään, että mä edes kirjoitin tästä aiheesta...
Sinun olisi tärkeämpää miettiä mikä itse olet. Mikä sinua vaivaa kun annat kohdella itseäsi noin? Mikä kehityksessäsi on mennyt vinoon? Millaisen käsityksen parisuhteesta olet saanut lapsuudenkodistasi? Mikä on rikkonut itsetuntosi noin pahasti?
Oletko harkinnut, että kävisit keskustelemassa jonkun kanssa? Kukaan toinen ihminen ei pysty pilaamaan sinun elämääsi eikä tuosta tullut edes käsitystä että hän yrittäisi hakeutua seuraasi ("Sitten kun se tulee joskus mua vastaan"). Jos hän yrittää hakeutua seuraasi niin voit sanoa, ettet halua tavata häntä. Ihan omasta valinnastasi on kysymys.
Ei se ole narsisti vaan muuten vaan idiootti juoppo ja huumeiden käyttäjä ääliö joka ei tiedä miten naisia kohdellaan. Kypsymätön kakara siis. Ja sä olet hullu kun palasit sen luokse. Ette mitenkään sovi yhteen
Mikä sinua vaivaa kun annat kohdella itseäsi noin?
- Rakkaus ehkä vaivasi? ja epätoivo. Mä halusin että viimein joku rakastais mua oikein ja kunnolla, kun ennen en oo sellasta kokenut, enkä kokenut nyttenkään tuon kanssa.
Mikä kehityksessäsi on mennyt vinoon?
- Ei kai mikään? tai lääkärissä ei ole ainakaan koskaan todettu että olisin kehittynyt jotenkin epänormaalisti.
Millaisen käsityksen olet saanut parisuhteesta lapsuudenkodistasi?
- Huonon. Perheeni oli hajonnut, jossa riideltiin vaan jatkuvasti, eikä rakastettu tai oltu onnellisia. En siis tiedä mitä on onnellinen ja tasapainoinen perhe-elämä ja se on selkeästi vaikuttanut minuun, minkä tiedostan myös itse.
Mikä on rikkonut itsetuntosi noin pahasti?
- Jatkuva haukkuminen ja muut ilkeät teot oman ikäisiltä ihmisiltä ja se että en saanut kotoa tarpeeksi rakkautta, hyviä välejä vanhempiin tai tarpeeksi tukea.
kiltti mies: No tuosta oon samaa mieltä, että se ei ehkä tiedä muutenkaan miten naisia kohdellaan. Sillä on ollut useita naissuhteita, joista ei koskaan kehkeydy oikeastaan parisuhteita ja sitten kertoi myös että miten tyytymätön hänen eksänsä on häneen ollut...
Jos se on vaan sitten kypsymätön kakara, niin tuleekohan joskus myöhemmin tajuamaan käytöksensä?
Mut jos toi ei ole sitten narsisti, niin millanen ihminen on...
Mitä väliä sillä on, millainen ihminen on narsisti? Psykiatri on ainoa pätevä ihminen tekemään narsismidiagnoosin, ei maallikko.
Olisiko sinusta jotenkin hienoa, jos voisit sanoa olevasi "narsistin uhri"? Mikä siinä olisi niin hienoa? Olisiko jotenkin hyväksyttävämpää puhua vain siitä narsistisesta toisesta osapuolesta kuin tunnustaa, että tulipa itse mokattua ja annettua toisen kohdella itseä huonosti?
Jos se itsetuntoasi parantaa niin kulje ympäriinsä kertoen, että olet NARSISTIN uhri. Ainoa, mikä on varmaa, on kuitenkin se että olet omien uskomuksiesi ja tapojesi UHRI ja tarvitsisit kohennusta itsetuntoon, jotta sinua ei voitaisi hyväksikäyttää myös myöhemmin elämässä.
Mitä väliä sillä on, millainen ihminen on narsisti?
- No on sillä mun mielestä sen vertaa väliä, jotta tietää onko itse joutunut sellaisen uhriksi.
Olisiko sinusta jotenkin hienoa, jos voisit sanoa olevasi "narsistin uhri"?
- No luuletko että musta on vitun hienoa sanoa sellastakaan että oon joutunu aina muiden haukkumaksi ja kiusaamisen kohteeksi!! Ei todella. Muhun on kuule sattunu niin sairaasti noiden asioiden takia et siitä on hienous kaukana olla toisten sylkykuppina...
Olisiko jotenkin hyväksyttävämpää puhua vain siitä narsistisesta toisesta osapuolesta kuin tunnustaa, että tulipa itse mokattua ja annettua toisen kohdella itseä huonosti?
- Emmä antanu, yritin monta kertaa sille sanoa siitä ja lopettaa sen homman! ja niin minähän se tässä taas mokasin kun annoin itseni rakastua...
Eikä mun itsetuntoa paranna tuollainen, kuljeskelisin ympäriinsä kertomassa joutuneeni narsistin uhriksi. Etkö sä ymmärrä että mä haluan jo kaikkee muuta!! Mä haluan et mua alettais oikeesti kohtelemaan hyvin ja rakastamaan, niin en todellakaan aio elämästäni tuhlata enää päivääkään tollaseen paskaan että kuljeskelisin ympäriini kertomassa joutuneeni sen narsisti pellen uhriksi! MÄ EN OO KUULE SEN ARVONEN, MUA EI ÄITI JA ISÄ TEHNEET TÄNNE SITÄ VARTEN ETTÄ MULLE TEHTÄISIIN AINA PAHAA JA SATUTETTAISIIN. Jokainen joka ei tätä tajua, voi vetää vaikka sen vitun päähänsä nyt.
Se on sekopää joka ei ajattele muita vaan tekee mitä haluaa. Naisia se nyt ei ajattele yhtään eikä tiedä miten niiden kanssa olla joten parempi pysyä erossa. Yksin sulla olis paljon parempi olla ja miettiä et millaisen miehen todella haluat.
Kiitos kiltti mies. :) Kuulostaakin tutulta tuo lause " ei ajattele muita vaan tekee mitä haluaa. "
No niin teen minäkin, mutta kyllä mä pyrin nykyään kuitenkin myös ajattelemaan kanssaeläjiä että satutanko mä niillä teoilla toisia vai en.
tuo ei ole narsisti
narsisti saa sinut rakastumaan itseensä jonka jälkeen tuhoaa itsetuntosi ja pompottelee sinua ja loppujen lopuksi jättää. narsisti on alussa ihana ja kiltti ja kun huomaa että toinen alkaa välittää niin muuttuu pahaksi
ryrjy, noinhan se just meni!
Mies sai mut rakastumaan itseensä. Jonka jälkeen tuhosi mun itsetuntoa vaikka millä tavalla haukkumalla ja olemalla ilkeä. Pompotteli minua ( halusi siis jatkuvasti määrätä ja mua piti alistua ) ja loppujen lopuksi jätti, koska hänen piti aina saada sanoa se viimenen sana. Sen itsetunto ei yksinkertasesti kestäny sitä, että mä oisin koskaan saanu sanoa sen viimesen sanan.
Ja just niin, alussa ihana ja kiltti. Ootahan kun tunnustin tunteeni, niin koko olemus muuttu.