"Onnellisuus on sama asia kuin se, että löydän pitkän ja kestävän parisuhteen." Väärin. "Onnellisuus on sama asia kuin se, että saan joka viikonloppu baarista naista helposti ja vaivatta." Väärin. "Onnellisuus on sama asia kuin se, että saan paljon rahaa ja nimeni sanomalehteen." Väärin.
Tätä voi tosin olla joidenkin ihmisten vain vaikeaa tajuta.
Tätä voi tosin olla joidenkin ihmisten vain vaikeaa tajuta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sinun versiosi onkin pullo viinaa.
vain silloin kun mällit ruiskahtavat naisen vittuun
sinun taas voi olla vaikea äkkiseltään tajuta että tutkimusten (google, ensimmäiset hakutulokset) valossa onnellisin on 74 vuuotian norjalainen S-M seksin harrastaja mutta niin se vaan menee ettet sinä voi sitä sanella mikä milloinkin ja kenellekin suurimman onnen tuo.
En tietenkään sanele, mutta mihin tuossa otsikossani viittasinkin, niin voin ihan hyvin luetella ihmisten käsityksiä onnellisuudesta. Jos en olisi hyvällä tuulella, saattaisin puhua käsitysten sijaan harhaluuloista, mutta menköön tällä kertaa näin. Ja tutkijat saavat ainakin minun puolestani tehdä mitä hyvänsä tutkimuksia siitä, kuka on onnellisin tai mitä onnellisuus on.
Onnellisuus ei ole kiinni parisuhteesta, seksistä, rahasta ja maineestä.
Onnellisuus on balanssissa oleva elämä jossa on kaikkea ihmisen tarvitsevaa mukavaa sopivassa suhteessa. Kulloisella omat mielihyvää tuottavat asiat.
Ei taaskaan mitään konkreettista sanottavaa, mutta pakko päästä sanomaan?
Heitän oman hypoteesini tähän: onnellisuus on mielentila ja/tai onnellisuus on asenne, ja se vaatii kykyä arvostaa sitä, mitä on ja luopua sellaisten asioiden (esimerkiksi parisuhteen) haikailemisesta, joihin ei ole käytännössä mahdollisuuksia. Monilla jonkinasteisesta masennuksesta kärsivillä tuntuu olevan toiveena saavuttaa jotain, minkä kuvitellaan tekevän onnelliseksi. Lottovoitto, tai sitten jokin myyttinen elämä, jonka tarkemmasta sisällöstä ei kuitenkaan ole tietoa. Heiltä jää ehkä pimentoon ne syyt, joiden vuoksi voisi olla iloinenkin saavutetusta elämästä. Se on ehkä toisaalta ihan inhimillinenkin piirre, joille harva on täysin immuuni.
Ihminen, joka kokee olevansa tarpeellinen ja haluttu, on yleensä onnellinen. Oman tarpeellisuuden kokeminen on yhteydessä siihen, että ylipäätään näkee asioilla arvon ja merkityksen. Itsensä tarpeettomaksi kokeva ihminen masentuu herkästi ja masentuneena mikään asia ei vaikuta tärkeältä tai merkitykselliseltä.
Entä miksi ihmiset sitten ovat onnettomia? He sanovat tai ajattelevat mielessään: "En voi olla onnellinen, jos en saa tai saavuta tuota ja tuota haluamaani asiaa." Miksi ihmiset tekevät oman onnellisuutensa koko ajan riippuvaiseksi jostakin? Tämä tulos on ehdollistumisemme ansiota.
Olen onnellinen kun pääsen poksauttamaan kauniin teinineitsyen immenkalvon.
Haluammeko oikeasti olla onnellisia? Haluammeko, että onnellisuus säilyy ajankohdasta riippumatta? Silloin meidän on ensiksi huomattava, mistä kaikista ulkoisista asioista teemme onnellisuutemme riippuvaksi ja sen jälkeen oivaltaa, ettei todellinen onnellisuus riipu välttämättä niistä, eli ilmankin voi olla onnellinen. Vähän niin kuin se "viiden euron seteli" -vertauksen nuori mies, joka varmaan ajatteli, että hän on tosi onnellinen, kun hän löysi sen setelin. Mutta tarinan vanhus ei tehnyt onnellisuuttaan riippuvaiseksi siitä setelistä. Tuskin hän kaihoisana jäi katselemaan perään, kun nuori mies tunki setelin taskuunsa, jos vanhus itse ei edes pitänytkään sitä kyseistä paperinpalaa viiden euron setelinä.
Onnellisimmillaan ihminen on kun hän kokee olevansa terve ja rakastettu. Onnellisuuteen tarvitaan nämä kaksi päätekijää, jotka mahdollistavat onnentunteen kokemisen. Kolmas tärkeä tekijä on myöskin vapaus. Mielestäni nämä kolme avaintekijää tarvitaan, jotta ihminen tuntisi olevansa onnellinen.
Minusta ihmiselle onnellisuuden tunne on vain hetkellinen olotila, kun taas tyytyväisyys on mielestäni se oikeampi olotila, joka meille riittää. Ihminen ei niin kaipaa onnellisuutta kuin tyytyväisyyttä. Onnellisuus koetaan jotenkin liian juhlavana olotilana, mutta tyytyväisyys arkisempana, joka todellisuudessa on se riittävin ja tavoitellumpi olotila kuin onnellisuus.
Ihminen tietää, että tyytyväisenä pystyy tuon onnellisuuden kokemaan, mutta tyytymättömänä se on vaikeaa.
No, on aivan sama, mistä käsitteistä puhumme, kun tarkoitamme samaa. Minä puhun onnellisuudesta.
Onnellisuus ei ole sidottu mihinkään asiaan, jollei sitten halua sen olevan sidottu johonkin. Mutta heti, kun se sidotaan johonkin, se ei enää säily pysyvänä, vaan tilannesidonnaisena. "Kieltäydyn olemasta onnellinen, jos en koe olevani terve tai rakastettu." Tuolla ajattelulla onnellisuutesi riippuu siis noista kahdesta asiasta. Jos sinulla on syöpä, et tällöin voi ajatella olevasi onnellinen. Tai jos kaikki ympärillä olevat ihmiset hyljeksivät sinua, et voi ajatella olevasi onnellinen. Mutta itse asiassa, voit olla onnellinen ilmankin noita asioita, joihin olet onnellisuutesi sitonut. Silloinkin, kun sinulla on syöpä ja koet olevasi hyljeksitty, voit olla onnellinen. Eikö se ole pikemminkin huojentava tieto kuin painostava? Värisevä onnentunne on eri asia. Ne ovat vain kohokohtia, vuoristoradan huippuja. Värisevä onnentunne ei kestä. Se ei siis ole sama asia kuin onnellisuus.
Minusta olet hieman hakoteillä tai en tiedä, mutta ajattelen kuitenkin eri tavalla kuin sinä. Onnellisuus ei ole mikään abstrakti käsite vaan perustuu kyllä ihan olemassa oleviin konkreettisiin asioihin. Onnellisuudesta ei voi kieltäytyä, eikä onnelliseksi voi pakottautua. Onnellisuus tulee kuin tuleekin juuri niistä tekijöistä, jotka ratkaisevat onnellisuutemme olotilan.
Nyt en ymmärrä mitä ajat takaa, sillä eihän onnellisuuden tunnetta ole ilman sen tekijöitä. Oven avaamiseenkin sinä tarvitset avaimen, muuten tuo lukko ei aukea. Onnellisuuteen tarvitaan myöskin ne onnen avaimet.
Tyytyväinen voi olla siihen mitä on ja tyytyä siihen, jos vielä tietää ettei mitään muutosta ole odotettavissa, mutta tuossa ei kysymys olekaan onnellisuudesta vaan onnellisuus on kaiken hyvän onnen täyttymys, jossa kaikki elämän osa-alueet ovat balanssissa ja elämästä pystyy vain ja ainoastaan nauttimaan täysillä ilman murheita jonkun asian kanssa painmisesta.
Ihan tuollaisena en tuota asiaa näe kuin sinä vaan kyllä syöpä ja hyljekseminen ovat onnettoman olotilan luojia, josta on vaikea nousta tuntemaan onnellisuutta ja kiitollisuutta, joka on yksi onnellisuuden ilmenemismuoto.
"Minusta olet hieman hakoteillä tai en tiedä, mutta ajattelen kuitenkin eri tavalla kuin sinä. Onnellisuus ei ole mikään abstrakti käsite vaan perustuu kyllä ihan olemassa oleviin konkreettisiin asioihin. Onnellisuudesta ei voi kieltäytyä, eikä onnelliseksi voi pakottautua. Onnellisuus tulee kuin tuleekin juuri niistä tekijöistä, jotka ratkaisevat onnellisuutemme olotilan."
Perustuu mihin...? Miksi me haluamme sen jatkuvasti perustuvan johonkin, miksei se vain ole? Silloin, kun asetat onnellisuuden saavuttamiseksi tietyt kriteerit, tavallaan kieltäydyt samalla tosiaankin olemasta onnellinen silloin, kun kriteerisi eivät täyty. Miksemme todella pystyisi olemaan onnellinen _juuri nyt_, ilman noita kriteerejä? Mutta meidän on myönnettävä, että emme halua olla onnellisia, jos emme pysty olemaan nyt onnellisia. Ei onnellisuutta tarvitse odottaa johonkin tulevaisuuteen, koska tulevaisuus on vain uusi ansa. Voimme kokea onnellisuutta tästä hetkestä lähtien ja ikuisesti, mihinkään kriteereihin vetoamatta.
"Nyt en ymmärrä mitä ajat takaa, sillä eihän onnellisuuden tunnetta ole ilman sen tekijöitä. Oven avaamiseenkin sinä tarvitset avaimen, muuten tuo lukko ei aukea. Onnellisuuteen tarvitaan myöskin ne onnen avaimet."
Näinhän useat meistä juuri kuvittelevatkin, että onnellisuus edellyttää jotain tekijöitä, eli he eivät ole oivaltaneet asiaa toisella tavalla, mitä olen tässä kertoillut. Voisi sanoa tuon vertauksesi johdosta, että avaimet onnellisuuteen ovat juuri siinä, että havahdut, että onnellinen voi olla nyt jo, ja että onnellisuus voi säilyä ajankohdasta ja tekijöistä riippumatta.
"Tyytyväinen voi olla siihen mitä on ja tyytyä siihen, jos vielä tietää ettei mitään muutosta ole odotettavissa, mutta tuossa ei kysymys olekaan onnellisuudesta vaan onnellisuus on kaiken hyvän onnen täyttymys, jossa kaikki elämän osa-alueet ovat balanssissa ja elämästä pystyy vain ja ainoastaan nauttimaan täysillä ilman murheita jonkun asian kanssa painmisesta."
Niin kuin sanoin, ei ole väliä, millä ilmauksella nimitämme tätä mystistä onnellisuutta. Jotkut sanovat sitä tyytyväisyydeksi, jotkut rakkaudeksi, jotkut vapaudeksi. Silloin kun minä puhun elämän kohokohtien yhteydessä tapahtuvasta tunteesta, en käytä termiä "onnellisuus" laisinkaan, vaan puhun värisevästä onnentunteesta. Tämä siksi, että ainakin minulle on helpompi hahmottaa, että värisevä onnentunne on vain hetkellinen olotila, mutta onnellisuus on jotain pysyvää, joka on jo meissä.
"Ihan tuollaisena en tuota asiaa näe kuin sinä vaan kyllä syöpä ja hyljekseminen ovat onnettoman olotilan luojia, josta on vaikea nousta tuntemaan onnellisuutta ja kiitollisuutta, joka on yksi onnellisuuden ilmenemismuoto."
Olet sairauden tai hyljeksinnän keskellä onneton vain, koska päässäsi päätät niin. Sairaus ei itsessään ole onneton vaan sinä, jos koet onnettomuutta. Mutta voit olla välittömästi onnellinen vaikka sairaudenkin keskellä, kun huomaat, ettet välttämättä tarvitse juuri terveyttä onnellisuuden kriteeriksi. Miten muuten me pystyisimme muka selittämään onnelliset kehitysvammaiset ja onnelliset syöpäläiset, jos ei sillä, että he kokevat olevansa onnellisia juuri siinä tilassa, koska eivät aseta omalle onnellisuudelleen esteitä?
Hyvä aparaatti. Niin hyviltä kuin nuo ajatuksesi kuulostavat noin abstraktisesti ajateltuina, niin käytännössä ne eivät toimi tai ole niin. Ihminen ei voi päättämällä tehdä tai lakata tuntemasta kipua, tuskaa, ahdistusta, onnetonta olotilaa, epätoivoa ja kuoleman pelkoa sun muuta ja päättää olla kaikesta huolimatta onnellinen.
Kuten jo kerroin, onnellisuus ei vain ole, se oikeasti vaatii meiltä joko ponnisteluja tai sitten vaan hyvää tuuria, että kaikki asiat ovat hyvin.
Sinä haet onnellisuudelle jotain mystistä kuvaa, jotain mitä todellisuudessa ihminen ei voi käytännössä toteuttaa ilman konkreettisia onnen avaimia. Se onnellisuuden ovi pysyy tiukasti kiinni, jos olet hukannut avaimet tai sinulla ei niitä ole.
Sairas tai vakavasti vammainen ei voi nousta siinä tilassa olemaan onnellinen, jos hänellä on esteitä jokapäiväsessä arjesta selviytymisestään, kipuja ja tuskaa. Onnellisuus ei tule tyhjästä, se ei ole mikään tyhjästä nyhjästy olotila, joka ei ole riippuvainen mistään. Sellaista olotilaa ei elämässä muutenkaan ole olemassa, vaan kaikki tuntemukset koetaan aistittavien asioiden ja elementtien kautta.
Ilo, riemu, onnistumisen tunne, rakastuminen jne...kaikki tämä onnellisuuden tuntetta, mutta nämä tunteet tarvitsevat taakseen tekijän, eli jostain se ilo, riemu tulee...
Toisaalta ymmärrän mitä tarkoitat, että onneen ei tarvita muuta kuin helpot ja yksinkertaiset eväät, mutta niitä jo luettelinkin sinulle tuossa...terveys, vapaus ja rakkauden kokemisen tunne.
"Hyvä aparaatti. Niin hyviltä kuin nuo ajatuksesi kuulostavat noin abstraktisesti ajateltuina, niin käytännössä ne eivät toimi tai ole niin. Ihminen ei voi päättämällä tehdä tai lakata tuntemasta kipua, tuskaa, ahdistusta, onnetonta olotilaa, epätoivoa ja kuoleman pelkoa sun muuta ja päättää olla kaikesta huolimatta onnellinen."
Ei ihmisen ole tarkoituskaan päättää, että hän lakkaisi tuntemasta noita tunteita, ja että hän on nyt onnellinen, vaan huomata oma onnellisuutensa kaikesta huolimatta. Ihminen ahdistuu, pelkää ja on onneton, kun hän ei huomaa. Ei onnellisuutta päätetä, sen eteen ei tehdä yhtikäs mitään. On vain huomattava, että koemme negatiivisuutta niin usein siksi, koska tavoittelimme onnellisuutta, jota itsessään ei tarvitse edes tavoitella. Mutta me luulemme, että se on jokin tavoiteltava asia, koska niin on opetettu. Tämä on tietenkin kivenkovaan päähämme iskotettu asia jo pienestä pitäen, että onnellisuutta on pakko tavoitella. Meille ihmisille kerrottiin aikoinaan vain tämmöinen teoria, emmekä sen jälkeen ole ymmärtäneetkään mitään muuta, koska siitä lähtien olemme olleet ohjelmoituja näkemään asiasta vain se tietty puoli.
"Kuten jo kerroin, onnellisuus ei vain ole, se oikeasti vaatii meiltä joko ponnisteluja tai sitten vaan hyvää tuuria, että kaikki asiat ovat hyvin."
Niin, suostut käsittämään asian vain tuolla tavalla. Haluat nähdä sen vain tuolla tavalla. Mutta ei se muuta sitä asiaa, että joku toinen voi ajatella toisella tavalla ja kenties se onkin vain hyvä, jos emme ajattele samalla tavalla. Eikö olisikin kauheaa, jos ajattelisimme kaikki samalla tavalla? Silloin emme pystyisi tällä tavalla argumentoimaan ja pohtimaan syvällisesti, kuten nyt. Silloin, kun ponnistelet oman onnellisuutesi eteen, teet tilaa myös onnettomuudelle, eli samalla kaivat kuoppaa itsellesi. Mitä enemmän ponnistelet, sitä suurempaa kuoppaa itse asiassa kaivat itsellesi.
"Sinä haet onnellisuudelle jotain mystistä kuvaa, jotain mitä todellisuudessa ihminen ei voi käytännössä toteuttaa ilman konkreettisia onnen avaimia. Se onnellisuuden ovi pysyy tiukasti kiinni, jos olet hukannut avaimet tai sinulla ei niitä ole."
Onko se mystinen kuva onnellisuudelle, jos ajattelen, että se vain on eikä se välttämättä edellytä mitään, jollei itse edellytä sen eteen jotakin? Ja miten voit olla varma, että ne onnen avaimet ovat juuri niitä edellytyksiä onnellisuudelle, eli ettei ne avaimet ole jo se, että tajuaa, että onnellisuus vain on? Eikö onnellisuuden ovi ole juuri silloin visusti kiinni, kun et edellytystesi takia pysty kokemaan onnellisuutta?
"Sairas tai vakavasti vammainen ei voi nousta siinä tilassa olemaan onnellinen, jos hänellä on esteitä jokapäiväsessä arjesta selviytymisestään, kipuja ja tuskaa. Onnellisuus ei tule tyhjästä, se ei ole mikään tyhjästä nyhjästy olotila, joka ei ole riippuvainen mistään. Sellaista olotilaa ei elämässä muutenkaan ole olemassa, vaan kaikki tuntemukset koetaan aistittavien asioiden ja elementtien kautta."
Silti tiedetään, että on ollut ja on olemassa yhä sellaisia sairaita ja vammaisia ihmisiä, jotka kokevat olevansa onnellisia, koska he ovat ajatelleet, että onnellisuus vain on, tai vähintäänkin ovat ajatelleet, ettei onnellisuus vaadi terveyttä ollakseen. Kuten sanoin, jos ajattelet niin, ettei onnellisuus tule vain tyhjästä, niin sitten ajattelet niin. En minä sinun ajatuksiasi pysty muuttamaan vaan sinä itse ainoastaan, jos edes haluat ja jos edes huomaat toisenlaisenkin mahdollisuuden nähdä asiat, kuin mitä tähän asti.
"Ilo, riemu, onnistumisen tunne, rakastuminen jne...kaikki tämä onnellisuuden tuntetta, mutta nämä tunteet tarvitsevat taakseen tekijän, eli jostain se ilo, riemu tulee..."
Ei ole mikään pakko sanoa, että ilon tunne on sama asia kuin onnellisuuden tunne, jos ei halua. Ilon tunne vaatii jo toteutuakseen jonkin tekijän, koska olemme ainakin oman käsitykseni mukaan määritelleet suomen kielellä ilon tarkoittavan sitä olotilaa, joka syntyy, kun koemme jotakin kohokohtia.
"Toisaalta ymmärrän mitä tarkoitat, että onneen ei tarvita muuta kuin helpot ja yksinkertaiset eväät, mutta niitä jo luettelinkin sinulle tuossa...terveys, vapaus ja rakkauden kokemisen tunne."
Eivät ne välttämättä ole eväitä, vaan esteitä, koska kuten sanoin, ollaksesi pysyvästi onnellinen, sinun tulee huomata, että asetat kriteereitä onnellisuutesi saavuttamiseksi, mutta et näe, että voisit olla ilman noita kriteereitäkin onnellinen, niin kuin jotkut sairaat ja vammaisetkin voivat kokea olevansa onnellisia, koska eivät sido onnellisuuttaan välttämättä mihinkään tiettyihin kriteereihin, eli eivät aseta omalle onnellisuudelleen esteitä.
Minusta onnellisinta on silloin, kun pää on tyhjä, eivätkä levottomat ajatukset häiritse. Tällöin aistit ovat terävimmillään ja voi ikäänkuin hengittää maailmankaikkeutta.
Harmi, että tällainen tunne tulee usein vain nousuhumalassa. Liikaa saastetta on pään sisällä.