Olemme olleet mieheni kanssa erossa. Hän jäi liittomme aikana kiinni pitkästä suhteesta toiseen naiseen, jonka jälkeen erosimme. Meni aikaa, kunnes mies halusi yrittää kanssani uudelleen. Annoin anteeksi. Meni aikaa ja mies palasikin toisen naisensa luokse. He erosivat ja meidät välit lähentyivät. Meni aikaa, kunnes selvisi, että suhde olikin jatkunut ja toinen nainen oli raskaana. Mieheni haluasi kuitenkin palata nyt perheensä luo ja sanoo, että suhde toiseen naiseen on ohi.
Rakastan miestäni ja haluaisin lasteni isän kotiin. Mitä teen?
Rakastan miestäni ja haluaisin lasteni isän kotiin. Mitä teen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
>Rakastan miestäni ja haluaisin lasteni isän kotiin. Mitä teen?
Tee kuten oikeaksi tunnet ja siten ettei tarvitse katua sitä mitä jätit tekemättä. Vaikka katuminen on kamalaa on AINA kivempi katua sitä minkä halusi tehdä ja teki kuin sitä jonka halusi tehdä mutta jätti tekemättä. Ja etkö tuossa juuri edellä jo itse ennen kysymystäkin kerro miten haluat tehdä??
Voi hyvät hyssykät sentään. Tuota pitää sinun sitten pohtia. Onhan tietysti hienoa, jos lapsesi saavat noin petollisen isän takaisin kotiin. Hyvä roolimalli.
Toivottavasti olet provo. Jos et, niin hakkaa vaan päätäsi mäntyyn loppuikäsi. Kai sä nyt tajuat, ettet miehestä uskollista saa edes uhkaamalla, lahjomalla tai kiristämällä.
Suhde toiseen naiseen ei tule koskaan olemaan kokonaan ohi, koska heillä on yhteinen lapsi. Vai meinaako hän olla tapaamatta lastaan? Varsinainen luuseri, jos näin on. Minkä ikäinen sä olet? Aikuinen nainen ei edes miettisi tuollaista.
Mutta rakasta sä vaan. Saa sitä rakastaa vaikka aidan seivästä. Ota hänet takaisin, kun niin rakastat. Lapsia ei tietenkään kannata ajatella. Eihän he välitä, vaikka isä juokseekin kahden naisen väliä. Hyvän mallin parisuhteesta annatte heille. Eikö vaan?
Olen miettinyt soittoa toiselle naiselle. Toisaalta en haluaisi kuulla, jos naisen tarina ei vastaakaan mieheni tarinaa. En haluaisi tästä mitään en suurempaa soppaa. Haluaisin vain jo unohtaa.
Toivon saavani perheeni yhteen ja tämän jo yli kuusi vuotta kestäneen ajanjakson vihdoin elämästäni loppumaan. Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa hullulta, mutta kolme lasta odottaa isää takaisin kotiin ja minullakin on vielä tunteita häntä kohtaan.
Arvelluttaahan silti tämä. En tiedä kestänkö sitä, että toinen nainen on kuvioissa koko lopun elämääni.
Älä ainakaan soita toiselle naiselle! Olet jo tarpeeksi loukattu hänen taholtaan, joten älä enää alennu soittamaan...
En ole koskaan ymmärtänyt näitä soittelijoita! Täytyy olla omanarvontunnetta ja ylpeyttä edes hitunen.
Olen eri mieltä. Miten toinen nainen on loukannut? Mieshän siinä on se syntipukki. Voihan olla, ettei toinen nainen myöskään tiedä totuutta kuviosta. En hyväksy toisia naisia/ miehiä tai pettämisiä tms. mutta ei voi syyttää ketään, ilman että tietää myös tarinan toisen puolen.
Olen ehdottomasti yhteydenoton kannalla. Kissa pöydälle. Ainakin tämän jälkeen kaikki tietää toistensa tarinat ja jokainen tehköön ratkaisut sen jälkeen.
Tämän tarinan ratkaisuna omasta mielestäni olisi parasta, että kumpikin nainen kääntäisi tuollaiselle miehelle selkänsä.
Miksi pitää aina syyttää jotakuta? Miten se auttaa eteenpäin kuviossa, että syyttää jotakin näistä kolmesta: pettäjää, petettyä tai kakkosta?
Niin, kerroit jo mitä aiot tehdä. Mietin mitä rakkaus on sinulle, onko tuo rakkautta vai riippuvuutta, pelkoa yksinjäämisestä? Mitä tekisit, jos et rakastaisi, mitä neuvoisit, jos ystäväsi olisi samassa tilanteessa?
Haluaisit, ettei tästä tulisi suurempaa soppaa, mutta miten soppa menisi ohi, kun vauvakin syntyy? Kuinka realistista on toiveesi "vain unohtaa"? Jos aiot ottaa miehesi takaisin, tee se niin, että täysin ymmärrät, mitä se tarkoittaa, ei pilvilinnoja rakennellen. Lapset ovat jo kärsineet epäselvästä tilanteesta kuusi vuotta, vauva sekoittaa tilannetta tulevaisuudessakin. Miehesi ei ota sinua huomioon ja arvosta sinua (eikä toista naistakaan), koska kohtelee teitä tuolla tavalla. Lapset ovat jääneet tilanteessa aivan syrjään, mitä heille kuuluu, miten he kestävät kaiken tämän ja vielä tulevankin?
Kyllä varmaankin itse soittaisin ja tapaisin naisen, mutta se on lopulta sivuseikka, mitä miehesi on hänelle sanonut. Eiväthän hänen tekemisensä ole johdonmukaisia ennenkään. En anna sinulle muuta neuvoa kuin sen, että mieti välillä itseäsi, äläkä sitä mitä miehesi tekee. Älä rakentele pilvilinnoja, vaan ota käyttöön järkesi.
Minulle rakkaus on hyvää oloa ja tunnetta, molemminpuolista huolenpitoa, rehellisyyttä ja luottamusta. Jos yksikin noista puuttuu, on rakkaudentunteeni vaarassa. Mitä rakkaus on sinulle?
Sama juttu on monilla palstoilla.
En koskaan ottaisi takaisin jos kerran pettänyt.
Mieheni vuosia sitten kummasti kommentoi: "Eihän se ole pettämistä, jos toinen ei tiedä":
Sen jälkeen ja muutaman muunkin ns.kumman yhteensattuman kautta en ole häneen juuri luotanut, asia vaivannut ja kysynyt häneltä, myös niistä kynnen jäljistä selässä, jotka kuulemma tulleet koripalloa pelatessa. En uskonut tuolloin, enkä vieläkään, monta muutakin erikoista sattumaa, hermostuu kummasti.
Aion laittaa hänet vielä selkä seinää vasten teoistaan, ero harkinnassa.
Minä olen vuosia raatanut ja yrittänyt pitää asian taka-alalla, mutta nyt jo suurimman osan lapsista ollessa isoja, olen alkanut taas harkita eroa. Jotenkin vapauttava tunne, ettei tarvi enää märehtiä asiaa, jos se totuus ei tule niin jääköön yksin.
Ainako minä, kun olen noin varma erostasi, palkkaa nyt etsivä. Maksaa 1-5000. Laitat etsivät seuraamaan äijää ajalla, jota itsekin osaat epäillä naisreissuksi. Etsivän tiedoin saat äijän selkä seinää vasten. Halpa on etsivän hinta siitä että tietää varmasti, koko loppuelämänsä, eronneensa kusettaneesta pettäjästä. Älä paljasta äijälle yhtään mitään etsiväaikeistasi etukäteen, pidä koko ajan pokka, ole kuin mitään ei olisi. Ovat on näppäriä ammattilaisia, pärjäävät työssään itsenäisesti, ja sopimuksen tekokin on pikkujuttu, jo viikon sisällä on autot äijäsi perässä, jos nyt päätät soittaa. Itsellä oli sama tilanne, sataprosenttinen varmuus auttaa eroamaan, ei tule jälki-ikävää, ei epätietoisuuttta olisi epäily oikea vai väärä, eikä eroaan koskaan kadu.