Jouduin YT-neuvottelujen seurauksena työttömäksi tässä joku aika sitten. Parin viikon pämppäämisen jälkeen ryhdyin henkisesti valmistautumaan työnhakuun, ja sainkin viimein ryhdistäydyttyä.
Hain töitä isohkosta työpaikasta Etelä-Suomessa. Haastattelu lähti mukavasti käyntiin. Kättelimme, esittelin työtodistuksiani, kerroin mitä osaan ja näytin myös kurssitodistuksiani. Tunnelma oli vapautunut ja minusta tuntui etten millään voi möhliä tätä työpaikkaa. Palkkakin olisi kohtuullinen, jopa parempi kuin edellisessä työpaikassa.
Yht'äkkiä haastattelija muuttui kiusaantuneen näköiseksi. Hän katseli minua vältellen ja tuntui, kun tunnelma olisi muuttunut 20 Celsiusta koleammaksi. Kyselin, koska voisin aloittaa hommat, jos tulisin vain valituksi. Työhönottaja totesi viileästi ottavansa minuun sitten yhteyttä, minun ei siis tarvitsisi soitella hänelle päin.
Lähdin hieman pettyneenä astelemaan kohti bussipysäkkiä. Masensi ja tuntui, että jopa bussikuskikin katsoi minua nenänvarttaan pitkin. Matalalattiabussin vastapäinen rouva siirtyi muualle istumaan, ja kuvittelin mielessäni, että hänkin inhoaa minua - kuten kaikki muutkin ihmiset inhoavat.
Kotona peiliin katsoessani totuus vihdoin valkeni. Olin muuten ihan ok näköinen, mutta olin ilmeisesti työhaastattelussa tullut näplänneeni naamaani hermostuksissani.
Keskellä otsaani nimittäin jökötti hirveä, ainakin 3 cm pitkä ja 1 cm leveä räkätappi! Siinä oli veripaakkuja, karvoja ja sen päässä oli kosteaa, hyytymätöntä hyhmää, joka odotti sopivaa hetkeä tipahtaakseen nenäni päälle tai valuakseen otsaani pitkin alaspäin. Melkein oksensin kun näin itseni.
Kuten arvata saattaa, minulle ei koskaan soitettu ko. firmasta.
Hain töitä isohkosta työpaikasta Etelä-Suomessa. Haastattelu lähti mukavasti käyntiin. Kättelimme, esittelin työtodistuksiani, kerroin mitä osaan ja näytin myös kurssitodistuksiani. Tunnelma oli vapautunut ja minusta tuntui etten millään voi möhliä tätä työpaikkaa. Palkkakin olisi kohtuullinen, jopa parempi kuin edellisessä työpaikassa.
Yht'äkkiä haastattelija muuttui kiusaantuneen näköiseksi. Hän katseli minua vältellen ja tuntui, kun tunnelma olisi muuttunut 20 Celsiusta koleammaksi. Kyselin, koska voisin aloittaa hommat, jos tulisin vain valituksi. Työhönottaja totesi viileästi ottavansa minuun sitten yhteyttä, minun ei siis tarvitsisi soitella hänelle päin.
Lähdin hieman pettyneenä astelemaan kohti bussipysäkkiä. Masensi ja tuntui, että jopa bussikuskikin katsoi minua nenänvarttaan pitkin. Matalalattiabussin vastapäinen rouva siirtyi muualle istumaan, ja kuvittelin mielessäni, että hänkin inhoaa minua - kuten kaikki muutkin ihmiset inhoavat.
Kotona peiliin katsoessani totuus vihdoin valkeni. Olin muuten ihan ok näköinen, mutta olin ilmeisesti työhaastattelussa tullut näplänneeni naamaani hermostuksissani.
Keskellä otsaani nimittäin jökötti hirveä, ainakin 3 cm pitkä ja 1 cm leveä räkätappi! Siinä oli veripaakkuja, karvoja ja sen päässä oli kosteaa, hyytymätöntä hyhmää, joka odotti sopivaa hetkeä tipahtaakseen nenäni päälle tai valuakseen otsaani pitkin alaspäin. Melkein oksensin kun näin itseni.
Kuten arvata saattaa, minulle ei koskaan soitettu ko. firmasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.