Hei!
Olen rehti ja rikkeetön fiksu mies joka vilpittömästi yrittää tehdä parhaansa. Minulla on amk-tutkinto ja en ole saanut alan töitä vaikka ahkerasti haenkin.
Olen tehnyt erään muun alan töitä vuosia ja vuosia, liittyen palvelualaan. Sillä alalla välillä tulee nuoria, välillä pidempiä välillä lyhyempiä työsuhteita ja minä siellä myös roikun.
Minun, rehdin perusjampan, huonopuoli on se että mulla on huono muisti ja stressaantuneena muisti reistailee siis todella todella pahasti.
Vaikka on yli 10 vuoden kokemus näistä jutuista mitä keikkana ten, silti eri ympäristöissä ja tutuhkoissakin työkuvioissa on epävarmuutta ja muisti pätkii usein.
Olen kumminkin leppoisa ja tunnollinen, en ikinä hauku tai arvostele ketään.Koitan olla mukava tyyppi ja olen siinä onnistunutkin.
Olen huomannut että joissakin yhteyksissä en ehkä kumminkana ole se halutuin työntekijä, osaksi ehkä huonon muistini - osaksi persoonani tai sitten jonkun muun syyn takia, syytä jota en tiedä. En edes tiedä halutaanko minun olevan työyhteisössä, en sillai ole ninsanotusti "tosisuosittu".
Lukematon määrä kärsimystä ja pompottelua olen saanut kokea. Joskus koen että en osaa enää tätäkään juttua - tai minulle annetaan jonninjoutavista asioista erittäin suureen ääneen palautetta, jos en ole tehnyt ihan oikein. Varsinkin jos jonkun ihan uuden asian tekee ensimmäistä kertaa ja menee väärin..
Kärsimyksen määrä, ja erilaisten turhien stressitilanteiden määrä on suuri. Kaikenlaista jännitettä ja epäsuoraa pilkkaa olen kokenut.
Mutta kun mitään muutakaan työtä en saa - joten hammasta pitää purra. Ikää on vajaa 40.
Jotenkin vaan tuntuu että monilla tutuilla joilla on menestystä akateemisilla aloilla, tuntuu että heillä on vaan niin hyvä olla 4000 euron palkoissaan. Miksi minä en ikinä päässyt sinne - ei ollut ehkä tarkoitettu eikä mua sinne haluta.
No,parhaani olen yrittänyt ja voi olla että tulevina vuosina en sitten enää yritäkään mitään. Lopetan nykyisetkin työt.
Mikähän siinä nykyään on että työpaikoilla ollaan niin kurja toisillemme, piikitellään ja ollaan niin ikäviä jos joku pieni asia menee väärin.
Mikähän siinä on että kun tänä päivänä on niin paljon työttömyyttä, niin palkattais enempi ihmisiä ja annettais vähemmän työtehtäviä jokaiselle. Niin ettei muisti täyty yli rajojen,kuten mulla usein käy. Muisti,muisti ja muisti....se on mun heikkokohta ja se on varmaan tärkein asia koko maapallon työtehtävissä.
Mä en enää jaksa. Kun työyhteisö on tällaista jännittämistä ja ei koskaan tiedä mistä haukkuja saa - ja mun iässä olis se fiksu ura pitänyt jo saada...
Mä varmaan sitten alan työttömäksi. En dokaa, en edelleenkänä tee rikoksia, en muutenkaan tee pahaa kellekään. Ehkä mulla olsi edes olla oikeus olla tekemättä mitään kun mistään ei kiitosta saa.
Ehkä mun paikka on sitten vaan nöyristellä muita, nöyristellä uusiakin työntekijöitä ja raataa sen eteen.... että saan palkkaa ja rahaa ruokaan...
Olen rehti ja rikkeetön fiksu mies joka vilpittömästi yrittää tehdä parhaansa. Minulla on amk-tutkinto ja en ole saanut alan töitä vaikka ahkerasti haenkin.
Olen tehnyt erään muun alan töitä vuosia ja vuosia, liittyen palvelualaan. Sillä alalla välillä tulee nuoria, välillä pidempiä välillä lyhyempiä työsuhteita ja minä siellä myös roikun.
Minun, rehdin perusjampan, huonopuoli on se että mulla on huono muisti ja stressaantuneena muisti reistailee siis todella todella pahasti.
Vaikka on yli 10 vuoden kokemus näistä jutuista mitä keikkana ten, silti eri ympäristöissä ja tutuhkoissakin työkuvioissa on epävarmuutta ja muisti pätkii usein.
Olen kumminkin leppoisa ja tunnollinen, en ikinä hauku tai arvostele ketään.Koitan olla mukava tyyppi ja olen siinä onnistunutkin.
Olen huomannut että joissakin yhteyksissä en ehkä kumminkana ole se halutuin työntekijä, osaksi ehkä huonon muistini - osaksi persoonani tai sitten jonkun muun syyn takia, syytä jota en tiedä. En edes tiedä halutaanko minun olevan työyhteisössä, en sillai ole ninsanotusti "tosisuosittu".
Lukematon määrä kärsimystä ja pompottelua olen saanut kokea. Joskus koen että en osaa enää tätäkään juttua - tai minulle annetaan jonninjoutavista asioista erittäin suureen ääneen palautetta, jos en ole tehnyt ihan oikein. Varsinkin jos jonkun ihan uuden asian tekee ensimmäistä kertaa ja menee väärin..
Kärsimyksen määrä, ja erilaisten turhien stressitilanteiden määrä on suuri. Kaikenlaista jännitettä ja epäsuoraa pilkkaa olen kokenut.
Mutta kun mitään muutakaan työtä en saa - joten hammasta pitää purra. Ikää on vajaa 40.
Jotenkin vaan tuntuu että monilla tutuilla joilla on menestystä akateemisilla aloilla, tuntuu että heillä on vaan niin hyvä olla 4000 euron palkoissaan. Miksi minä en ikinä päässyt sinne - ei ollut ehkä tarkoitettu eikä mua sinne haluta.
No,parhaani olen yrittänyt ja voi olla että tulevina vuosina en sitten enää yritäkään mitään. Lopetan nykyisetkin työt.
Mikähän siinä nykyään on että työpaikoilla ollaan niin kurja toisillemme, piikitellään ja ollaan niin ikäviä jos joku pieni asia menee väärin.
Mikähän siinä on että kun tänä päivänä on niin paljon työttömyyttä, niin palkattais enempi ihmisiä ja annettais vähemmän työtehtäviä jokaiselle. Niin ettei muisti täyty yli rajojen,kuten mulla usein käy. Muisti,muisti ja muisti....se on mun heikkokohta ja se on varmaan tärkein asia koko maapallon työtehtävissä.
Mä en enää jaksa. Kun työyhteisö on tällaista jännittämistä ja ei koskaan tiedä mistä haukkuja saa - ja mun iässä olis se fiksu ura pitänyt jo saada...
Mä varmaan sitten alan työttömäksi. En dokaa, en edelleenkänä tee rikoksia, en muutenkaan tee pahaa kellekään. Ehkä mulla olsi edes olla oikeus olla tekemättä mitään kun mistään ei kiitosta saa.
Ehkä mun paikka on sitten vaan nöyristellä muita, nöyristellä uusiakin työntekijöitä ja raataa sen eteen.... että saan palkkaa ja rahaa ruokaan...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olipas surullista. Yritä kestää, jos työsi on edes jotenkin siedettävissä. Ei se palkattomuus herkkua ole sekään. Voin kyllä sanoa näin työmarkkinatukea "nauttivana", etten ikinä ole tehnyt näin paljon työtä. Raadan oman maatilan saattamiseksi asuttavaan kuntoon. Itse valitsin tämän ja olen onnellinen. Haluaisin perustaa yhden hengen yrityksen, mutta Suomessa ei sellaista voi tehdä - se veisi loputkin rahat.
Jospa yrittäisit ensi alkuun nauttia entistä enemmän vapaa-ajastasi. Voisitko kehittää niitä puolia itsessäsi, joiden arvelet parhaiten auttavan työssä pärjäämistäsi? Ja muista nauttia ainutlaatuisesta elämästäsi. Nyt sinulla on hiukan enemmän rahaa. Jos jäät työnhakijaksi, sinulla on enemmän aikaa. Molemmilla on arvonsa. Jonkinlainen tasapaino olisi hyvä.
Nöyristelemisiin.