..pääarkkitehdeista niin isoa jaskaa että vaatinee avauksen:
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/tarja halonen tasa-arvo-5878
"Miehet eivät halua palata perheen yksinelättäjiksi"
Mistä se voi edes tietää tuota asiaa? Minä ainakin väitän että silloin kun yhden palkalla perheet pärjäsivät, perustivat perheitä ja puhalsivat yhteiseen hiileen olivat miehet sekä naiset onnellisempia, näkeehän sen avioerotilastoistakin. Nimenomaan naisetkin olivat tyytyväisiä kun ei tarvinnut välttämättä hypätä kilpayhteiskuntaan lukemaan papereita jotka eivät mitään takaa, sai halutessaan jäädä kotiin lasten kanssa ja se riitti onnellisen elämän peruspilareiksi, miehellä oli oma tehtävänsä tuoda leipää pöytään ja useimmat sen hoitivatkin kunnialla, nykyään ei riitä vaikka kumpikin sinkoilee surkeasta työpaikasta toiseen, lapsia huostaanotetaan yhä enemmän.
Joku femakko ehkä vastaa että mutta kun naisilla on oikeus luoda uraa, niin minustakin ja kyllä minäkin mielelläni voisin olla se kotiin jäävä osapuoli jos tilanne niin vaatisi mutta pointti onkin se ettei pitäisi olla pakko kummankin painaa tukka putkella niin kuin nykyään. No ei ehkä ihan pakko olekaan, tiedän ja tunnen muutamia pariskuntia joissa nainen on jäänyt lasten kanssa kotiin ja mies käy töissä, arvatkaa mitä, nämä parit eivät olekaan eronneet vaan onat hyvin tyytyväisiä toisiinsa sekä elämäänsä kumpikin roolinsa löytäneinä. Yksikään noiden pariskuntien miehistä ikinä ei ole ainakaan minulle valittanut että kun "joutuu" elättämään vaan tekevät sen tyytyväisinä ja lapsetkin on tyytyväisiä ja tasapainoisia heidän perheissä.
Niin ja vielä onnellisuusasiasta, mitä luulette, moniko treffipalstoilla kerta toisensa jälkeen pettyvä keski-ikää lähestyvä maisterisnainen on keskimäärin onnellisempi kuin aikoinaan kotiin lasten kanssa jäänyt perheenemäntä? En usko että kovinkaan moni, voi jopa vähän kaduttaa se uran luominen johon yhteiskunta kannusti ja painosti.
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/tarja halonen tasa-arvo-5878
"Miehet eivät halua palata perheen yksinelättäjiksi"
Mistä se voi edes tietää tuota asiaa? Minä ainakin väitän että silloin kun yhden palkalla perheet pärjäsivät, perustivat perheitä ja puhalsivat yhteiseen hiileen olivat miehet sekä naiset onnellisempia, näkeehän sen avioerotilastoistakin. Nimenomaan naisetkin olivat tyytyväisiä kun ei tarvinnut välttämättä hypätä kilpayhteiskuntaan lukemaan papereita jotka eivät mitään takaa, sai halutessaan jäädä kotiin lasten kanssa ja se riitti onnellisen elämän peruspilareiksi, miehellä oli oma tehtävänsä tuoda leipää pöytään ja useimmat sen hoitivatkin kunnialla, nykyään ei riitä vaikka kumpikin sinkoilee surkeasta työpaikasta toiseen, lapsia huostaanotetaan yhä enemmän.
Joku femakko ehkä vastaa että mutta kun naisilla on oikeus luoda uraa, niin minustakin ja kyllä minäkin mielelläni voisin olla se kotiin jäävä osapuoli jos tilanne niin vaatisi mutta pointti onkin se ettei pitäisi olla pakko kummankin painaa tukka putkella niin kuin nykyään. No ei ehkä ihan pakko olekaan, tiedän ja tunnen muutamia pariskuntia joissa nainen on jäänyt lasten kanssa kotiin ja mies käy töissä, arvatkaa mitä, nämä parit eivät olekaan eronneet vaan onat hyvin tyytyväisiä toisiinsa sekä elämäänsä kumpikin roolinsa löytäneinä. Yksikään noiden pariskuntien miehistä ikinä ei ole ainakaan minulle valittanut että kun "joutuu" elättämään vaan tekevät sen tyytyväisinä ja lapsetkin on tyytyväisiä ja tasapainoisia heidän perheissä.
Niin ja vielä onnellisuusasiasta, mitä luulette, moniko treffipalstoilla kerta toisensa jälkeen pettyvä keski-ikää lähestyvä maisterisnainen on keskimäärin onnellisempi kuin aikoinaan kotiin lasten kanssa jäänyt perheenemäntä? En usko että kovinkaan moni, voi jopa vähän kaduttaa se uran luominen johon yhteiskunta kannusti ja painosti.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Kyllä se aivan eri tavalla kannustaisi työntekoon jos kotona odottaisi nainen eteisen lattialla kintut levällään valmiina antamaan pillupalkkioni heti kun astun ovesta sisään. Ei tässä oikein jaksa rypistää ja uraa luoda kun ei sitä mitenkään arvosteta. Pelkkää pornoa ja kättä on minulle tarjolla. Paskapää naisilla kun on niitä niitten "tunteita", mikä tarkoittaa sitä että ravataan vittu märkänä jakelemassa typerille pellemiehille, eikä haluta palkita kunnon miestä ahkerasta ja tunnollisesta perheenelättämisestä.
Joku femakko vastaa kylläkin avioerotilastojen liittymistä onnellisuuteen koskevaan väittämääsi, että ensinnäkin ajat olivat tuolloin ennen toiset. Ihmiset saattoivat olla onnettomia juuri siksi, että eroaminen oli niin vaikeaa. Ero vaati aina syyllisen, osapuolet tuomittiin eroon, ja yhteisö paheksui eronneita.
Avioero voi olla myös tie onnellisuuteen. Joillekin ehkä ei, mutta valinnanvapaus on yhtäläinen arvo kuin onnellisuus sinänsä. Kaikki eivät ehkä kykene ottamaan vastuuta omista valinnoistaan ja onnellisuudestaan, mutta se ei ole peruste hankaloittaa kykenevienkin mahdollisuuksia tehdä valintoja.
Toki voi olla tie onnellisuuteen ero ja senkin pitää olla mahdollista mutta nykymalli jossa ei ollenkaan kestetä vastoinkäymisiä tai osata ottaa vastuuta, ei ole sekään kovin hyvä juttu. Tämän päivän lehdessähän tosiuros Hynynen itkee ja myöntää ettei mennyt ihan putkeen kun karkasi ryyppyhommiksi lapsensaanti, vastaavasti naiset monesti hankkii ne lapset nopeasti ja luovuttaa sitten ehkä liian helposti kun mies ei olekaan se unelmien prinssi.
Mä en näe asiaa ollenkaan noin, ettei kestetä vastoinkäymisiä tai osata ottaa vastuuta.
Lapset saanut nainen vasta ottaakin ison vastuun erotessaan lasten isästä, koska tosiasia on, että iso osa miehistä jättää yhteydenpidon lapsiinsa hyvin vähäiseksi eron jälkeen.
Mitä sitten on vastoinkäymisten kestäminen? Onko todella tarkoitus "kestää", vai ratkaista ongelmat, joko muulla tavalla tai viime kädessä eroamalla?
Keski-ikää lähestyvänä maisterisnaisena kerron sinulle, että olen rakentanut itselleni oikein mukavan elämän nimenomaan yliopistokoulutukseni suomille perustuksille ja pahin painajaiseni olisi ollut joutua kotiäidin rooliin edes vähäksi aikaa. Minua ei painostettu eikä kannustettu opiskelemaan, vaan minua vei uteliaisuus ja tiedonhalu. Minun roolini yhteiskunnassa on minulle edelleen erittäin mieluinen.
Olisit sinäkin harjaannuttanut aivojasi sen verran, että osaisit etsiä tietoa ja katsoa tilastojen taakse. Entisaikaan avioeroja oli vähemmän, mutta syynä siihen ei ollut onnellisuus vaan se, että eroaminen oli vaikeaa ja eron jälkeen selviäminen erittäin vaikeaa. Naiset olivat avioliitossa aivan miehensä armoilla, raiskaus oli lain sallimaa ja ammattitaidottoman naisen lähteminen pois lasten kanssa käytännössä mahdotonta taloudellisista syistä ja yhteisön paheksunnan vuoksi. Kulissien takana oli paljon piilossa kuten nykyisinkin, eikä sinun kannata ulkopuolisena vannoa mitään kaveriesi perhe-elämän onnellisuudesta. Ennen avioliitot solmittiin usein aivan muista syistä kuin suuresta tunteen palosta, joten kun leipää ja lämmintä oli, se riitti. Sinä tulkitset sen onnellisuudeksi, ja tulkitse pois vain, mutta älä tuputa muille.
Sinulla on vapaus etsiä itsellesi koulutusta ja työntekoa vieroksuva, kotirouvaksi haluava nainen ja elättää perheesi. Tuollaisiakin naisia on, joten alahan etsiä valittamisen sijasta ja luo itsellesi toisinto vanhan Kotilieden kansikuvasta. Nyky-yhteiskunnan tukiverkoston avulla se on paljon helpompaakin kuin viime vuosisadalla - voit vaikka leikkiä perheesi elättäjää, vaikket edes kävisi töissä, sen verran hyvät tukiverkostot on nykyvanhemmille tarjolla.
Noh, puoliksi hyvä vastaus. Mutta ne parit pikkujutut: todellako kotiäidiksi haluava tai sellaisena viihtyvä (yleensä/aina) vieroksuu koulua ja työtä??
Entä uskotko, että nykyajan viihdemaailmankin luoma kuva huumaavasta rakkaudesta jatkuvasti kestävine perhosineen voisi edesauttaa avioerojen ottamista? Että kun se arki astuu suhteessa eteen, niin nykyisin sitä ei enää kestetä niinkuin ennen ja siksi ollaan alttiimpia pettämään ja eroamaan ja hakemaan taas uutta kolmen vuoden määräaikaissopparia?
Ihan fiksut naiset ovat kotiäitinä ja hoitavat kodin ja perheen mutta kuinka moni potee siitä huonoa omaatuntoa? Elää toisen siivellä eikä saa "nauttia" elämästä muuten kuin senttiä venyttämällä ja kärsimällä.
Nämä ovat perheen sisäisiä asioita jotka eivät kuulu ulkopuolisille mielestäni.
Arki on juuri sitä parhainta aikaa elämässä.
En tuputakaan, kuten avauksessa mainitsen pitää olla myös oikeus valita se ura mutta se ei saisi olla se ainoa luonteva vaihtoehto. Halonenhan tuolla puheessaan juurikin tuputtaa ja valehtelee mieleistään mallia. Edelleenkin olen sitä mieltä että tämän päivän mummoista aika moni on tyytyväinen ja onnellinen perheestään ja suvustaan, mitä tekee huomisen mummot, muistelee pätkätyöläisyyttä yliopistolla, tehtyjä abortteja ja pätkäsuhteita kun ketään ei löytynyt kun ei itse osanneet sitoutua ja tyytyä liian tavanomaisiin miehiin.
Meinaatko, että se mies sitten pitää kaikki rahat itsellään ja siksi äiti joutuu kärsimään? Vai että perheen yhteiset tulot eivät riitä?
Jos ensimmäistä, niin johan on paska suhde ja perhe. Siinä saa nainenkin katsoa peiliin jos on moisen nilkin miehekseen valinnut. Jos taas kyse jälkimmäisestä, niin ei ole tainnut perhesuunnittelu ihan onnistua.
Molempi pahempi.
"Vieroksua" ei ole yksinomaan negatiivinen ilmaus. Keksipä sinä parempi sana sille, että joku ei halua opiskelemaan eikä töihin.
Keskityin kirjoituksessani siihen, että aloittajalta puuttuu tietoa menneistä vuosikymmenistä ja sen vuoksi hän näkee ne aivan liian ruusuisina, lieneekö sitten liian nuori hahmottamaan syitä ja seurauksia. Olisin toki voinut ottaa myös puheeksi viihdemaailman vaikutuksen nykymenoon, mutta olen oppinut, että liian pitkien mielipiteiden laatiminen näille palstoille on ajanhukkaa monestakin syystä.
Nykymaailma on aivan erilainen kuin vielä 80-luvulla. Kavereita on helppo hankkia ainakin nimellisesti ja vielä helpompaa jättää. Ihmissuhteita hoidetaan älypuhelimen kautta ja tuntuu jo siltä, että suurin osa alle viisikymppisistä ei enää osaa ilmaista itseään ja tunnistaa muiden tunteita eikä edes välitä siitä, ettei osaa. Ökyrikkaat julkimot, kuvankäsittely, mainokset, Facebookissa rehvastelu, hömppäviihde ja porno antavat jo keskenkasvuisille käsittämättömän sekaisen ja epärealistisen maailmankuvan; edes uutisotsikoita ei tarvitse nähdä yleistiedon hankkimiseksi, kun voi rajata kaiken epäkiinnostavan älypuhelimensa ulkopuolelle. Avioliitto tuntuu monelle merkitsevän sitä elämän tärkeintä päivää, isoa juhlaa, eikä arkielämälle sen jälkeen omisteta kovinkaan monta ajatusta. Työnkin pitäisi olla juhlaa eikä mitään kamalaa arkea. Kaiken pitää olla kivaa, kiva pitää saada heti eikä epäonnistumisia siedetä.
Eroaminen on helppoa. Pitäisikö sen mielestäsi olla vaikeampaa? Kuvittelepa näitä vähän suppeammassa maailmassa eleleviä nuoria pariskuntia siinä tilanteessa, kun he huomaavat, että tuli tehdyksi paha virhe eikä saman katon alla enää kestetä. Pienempi paha on lähteä erilleen ja pärjäillä parhaansa mukaan omillaan kuin viettää loppuikä painekattilassa, vai mitä?
Rooleihin pakottaminen tai painostaminen ei ole ratkaisu.
Yksilönvapaus on länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan kulmakivi. Jokaisella on oikeus edetä elämässä haluamallaan tavalla kykyjensä mukaan. Se, että niin moni ei osaa asettaa itselleen sopivia rajoja eikä ymmärrä harkita päätöksiään edes aikuiseksi päästyään, ei ole syy vaatia rajojen asettamista kaikille. Varsinkin kokonaisen sukupuolen tunkeminen yhteen rooliin on iäksi mennyttä ja hyvä niin.
Nimimerkkini ei muuten sovi enää tähän kirjoitukseen, mutta olkoon nyt selvyyden vuoksi.
Voihan tavallaan haluta opiskelemaan ja töihin, haluaa vaan vielä enemmän kotiäidiksi. Siis jos ei vaikka saisi lapsia, niin loisi uraa. Mutta kun lapsia nyt kerran tulee, niin näkee heidät uraa tärkeämpinä.
Tietysti parempi erota kuin jäädä lopuksi ikäänsä kärsimään ja aiheuttamaan kärsimystä, mutta uskoakseni nykyisin monesti erotaan aivan liian helposti, tilanteissa, joista 50v sitten olisi vielä useimmiten selvitty yhdessä ja eletty lopulta onnellisesti päätyyn saakka. Tästä tietysti paha varmaksi mitään sanoa, kun ei ole jokaisen eronneen päiden sisään päässyt kurkistamaan. Mutta tälläinen mielikuva itselleni syntynyt joka tapauksessa.
Ei eroamista tietenkään laissa voi vaikeammaksi tehdä, eikä naisten työelämämahdollisuuksia kaventamalla, mutta ehkä se voisi edelleen olla kulttuurisesti paheksutumpaa, eikä suoranainen itsenäisyyden riemuvoitto.
Ei sovi minunkaan nimimerkkini enää mihinkään, mutta olkoon nyt.
Se oli paljolti demarivetoistakin se kun luotiin niitä julkisen puolen virkoja joihin koulutettuja lähinnä naisia sitten istutettiin hyvillä palkoilla. Nämä ämmälaumat sitten ovat loisineet tuottavaa työtä tekevien miesten kustannuksella halveksien erityisesti niitä n.s. suorittavan tason töitä tekeviä miehiä joille yksitysellä puolella paljon näitä viroissaan köllötteleviä naisia paljon huonompaa palkkaa on maksettu. Mutta tämän menon kanssa nyt vaan on tultu tien päähän, ja paljolti juuri tämän vuoksi nykyiseen talouskriisiinkin on ajauduttu(globaalitason muutosten lisäksi), lisänä tässä asian ohesistuotteena tullut matala syntyvyys ja väestön ikääntyminen ja tarve yittää korjata asiaa maahanmuutolla.
Itse olen kuullut / lukenut sellaista, että julkisen sektorin byrokraatit veisivät kuitenkin melko pienen osan veropotista, joten noilla kuvaamillasi köllöttelijänaisilla ei koko kansantalouteen juuri olisi vaikutusta. Suurempi vaikutus voi tietysti olla tekemillään todellisuudesta irtaantuneilla päätöksillä.
Enkä mene vannomaan kuinka todenmukainen käsitykseni byrokraattien pienestä haittavaikutuksesta on?
Byrokraatti on todellinen haitta kehityksessä koska hän on kiinnostuu vain omasta tilipussista ja siitä miten voi pysyä työpaikalla tekemättä mitään. Keksivät vain kuinka julkista rahaa voi tuhlata. Näitä hyödyllisiä työntekijöitä joka nurkassa. Kun he eivät itse paljon osaa, he ottavat apulaiseksi palkattoman harjoittelijan, joka kertoo mitä pitää tehdä. Onko se oikein? Osaava ihminen jää ilman palkkaa kun taas osaamaton byrokraatti nauttii hyvästä palkasta. Sellaiset työpaikat, joita on pilvin pimein, on yhteiskunnan syöpä, ja niitä on todella paljon. Koska byrokraatin tärkein tehtävä karkottaa kaikki aktiivisuutta ja tuhota toisten elämää jos joku häiritä heidän unta.
Halonen ei ollut koskaan koko kansan presidentti. Henkilökohtaisesti pidän ärsyttävänä työpaikkakiusaajana.
Niinistön jälkeen paras presidentti kautta aikojen.
Kelloja et saa käännettyä taaksepäin vaikka kuinka haluaisit. Varmasti on kussakin ajassa omat hyvät ja huonot puolensa, mutta eiköhän noin ylipäätään voisi sanoa että ihmiskunnan ja yhteiskuntien kehitys on ollut pääosin hyvään suuntaan? Esim. se, että naisten kouluttamisen on suoraan todettu olevan yhteydessä alentuneeseen lapsikuolleisuuteen? Tai lääketieteen kehitys? (ihmiset kuolivat 50-luvulla sairauksiin jotka nykyään pystytään hoitamaan). Puhumattakaan siitä,että nyky-Suomi mahdollistaa (ainakin osittain) kotiäitiyden tai –isyyden (vanhempainvapaineen, kotihoidontukineen jne.) – ts. kummankaan sukupuolen ei tarvitse elatus-/ kodinhoitovastuuta yksin kantaa.
Kyllä minusta on tärkeä edistysaskel että jokainen yksilö, oli sitten mies tai nainen, ja pariskunta voivat itse päättää mikä on paras ratkaisu heidän elämässään – verrattuna siihen vaihtoehtoon, että yhteiskunta päättäisi sen minun puolestani, kuten 50-luvulla. Juuri tästä valinnanvapaudesta on mielestäni Halosen lausunnosta kyse, ei niin että hän jotakin valintaa tuputtaisi.
Mainitset mummot; minun mummoni, ylpeä ja onnellinen jokaisesta 7 lapsestaan ja isosta liudasta lapsenlapsia, juuri viimeksi häntä nähdessäni sanoi kadehtivansa minua (positiivisessa mielessä, yhä arvostaen omaa elämäänsä). Kadehtivansa sitä kuinka minulla on ollut vapaus valita koulutukseni (tai ylipäätään kouluttautua), vapaus olla opiskelijavaihdoissa ulkomailla (ja ylipäätään matkustella), vapaus luoda upea ura – ja myöskin vapaus erota – surullista tietysti, mummoni sanoi, mutta olen kuulemma onnellisemman oloinen kuin pitkään aikaan. Niin, kyllä mummot tietää.
Niin ei kai niitä taaksepäin saa mutta olisikohan kannattanut hiljentää jossain välissä? Naisen kannalta ja kaikenlaisten ääriryyhmien kannalta kehitys on voinut ollakin hyvänsuuntaista joissain asioissa mutta miehen ja lasten kannalta ollaan menty alamäkeä jo pitkään. Eikös se nykyään juurikin ole niin että niiden erojen vuoksi yhä vain enemmän on niitä talouksia joissa toinen, yleensä nainen, yksin sen kasvatus- ja kodinhoitovastuun kantaa, .pettynyt ex-mies sitten kantaa kaljaa kaupasta suruunsa.
Monesti se vaan on niin että se toinen yksilö lyhytkjänteisyyttään sen valinnan tekee ja toisen on siihen pakko suostua kun ei muutakaan voi siinä vaiheessa kun lusikat menee jakoon.
Sinun mummosi voi tyytyväisenä katsoa elämäänsä taaksepäin mutta kuinkahan olisi jos siihenkin aikaan yhtä kevyesti olisi ollut tapana erota, olisikohan sinuakaan ollenkaan jos olisi mummi lähtenyt ensimmäisessä vastamäessä lätkimään ja jättnyt ukin yksin torppaansa ihmettelemään.
No yhtä lailla ne miehethän kuolivat nuorempina 50-luvulla, tai joutuivat raatamaan itsensä invalideiksi yrittäessään haalia elantoa koko pesueelle (kun ei sitä ehkäisyäkään ollut niin kaikki otettiin vastaan mitä Luoja soi). Kyllä kovan elämän ja sen, että on pettuleipää syöty, näkee myös papastani.
Olet oikeassa että nyky-yhteiskunnassakin on paranettavaa ja paljon – sitä en missään vaiheessa kieltänytkään, mutta kuitenkin suuria linjoja ajatellen asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Se ei poista sitä totuutta, että esim. nuorten pahoinvointi tänä päivänä on hälyyttävää ja jotain pitäisi tehdä ja pian.
Joo, on paljon yksinhuoltajia, mutta niin on paljon myös perinteisiä perheitä, yhteishuoltajaperheitä, uusioperheitä jne. Epäilen että kovinkaan moni lyhytjänteisesti päättäisi erota, on se sen verran iso paukku, erityisesti jos on lapsia. Miksi eroaisi kevyin perustein ja valitsisi yksinhuoltajuuden jos parisuhteen eteen on vielä jotain tehtävissä?
En usko että mummo ja pappa olisivat eronneet – ainakaan kevyesti – kuten en minäkään eronnut kevyesti. Mutta oikeassa olet siinä, että minunkin täällä oloni on sattumaa; unohdin mainita sen, että heillä on siis 7 elossa olevaa lasta ja 3 kuollutta. Minun äitini sattui olemaan yksi eloon jääneistä. Tuollaisia kuolleisuusprosentteja ei juuri nykyaikana kuule.
Yksinhuoltajia ei ole paljon, niitä on ihan h..ti ja kyllä minulla ainakin on tuttavia joilla on ero tullut aika kevyin perustein, nainen on hakenut arjen astuttua suhteeseen, sitten harkinta-ajan jälkeen olisi tullut jo takaisin mutta mies ei ole enää suostunutkaan kun on ollut niin loukkaantunut kohtelustaan, kumpikin sitten jää yksin kunnes löytää jotain muttei enää mitään kunnolla kestävää. Veikkaan että eroissa on paljon juuri tuollaisia hätäratkaisuja joissa jos hieman suurempi olisi kynnys niin sitä eroa ei tulisikaan.
No ei noin suuria juu, tottakai parantuneen terveydenhuollon myötä lapsikuolleisuus on pienempää nykyään.
Onhan se totta että eroaminen on melko helppoa nykyään ja ehkä sen osa tekee kiivastuksissaan tms. Se on teitysti surullista jos homma kaatuu ikään kuin turhan helpolla. Mutta miten sitä sitten voisi ehkäistä? Aika vaikea on oikein keinoja löytää...
Toisaalta minusta tuntuu että trendi voi olla kääntyväkin, ts. ainakin osa väestöstä kunnioittaa jo perinteisiä arvoja enemmän ja palataan ehkä joihinkin ”vanhanaikaisiin” käytäntöihin. Yksi esimerkki tästä on lastenkasvatus – kun joku aika sitten vapaa kasvatus oli muotia, niin nyt taitaa taas puhallella ”uusvanhat” tuulet ja todetaan, että tarvitsee se lapsi rajoja ja on hyvä jos vanhemmilla on auktoriteettia.
Vielä noista eroista sen verran, että on niitäkin jotka ehkä turhan kauan sinnittelee – itse ainakin yritin viimeiseen asti korjata ja nyt kun pöly on laskeutunut niin voin todeta, että ehkä olisi ollut helpompaa luovuttaa jo aiemmin (kuunnella esim. ystäviä). Mutten tiedä vielä paljonko tässä nykyisessä fiiliksessä on itsepuolustusta ja paljonko vaan jälkiviisautta. Jossain määrin turhia molemmat.
Niin, turha ainakaan syytellä liikaa itseäsi. Jos sinnittelitkin liian kauan, niin yhdenlainen arvokas elämänkokemus sekin.Ja senkin voi kantaa ylpeänä. Mahdollisella ensi kerralla sitten vahingosta viisastuneena toisin.
Meinaatko että ruoskisin itseäni asiasta? No en, ainakaan enää. Sikäli hyvä fiilis että voin ainakin sanoa kaiken mahdollisen tehneeni, ehkä jopa liikaa, muttei jäänyt ainakaan mitään hampaan koloon. Nähtäväksi kai jää viisastuuko sitä, toivottavasti :)
Huonosta liitosta on parempi erota. Ei se parane koskaan. Sinkkuna on kiva elää vaikka taloudellisesti se on vaikeaa. Vapaus maksaa paljon. Mutta rakkaus on arvokkaampi kuin vapaus. Vaikka rakastan vapauttani, luotan myös rakkauteen.
Ei tee ehkä kiivastuksissaan vaan tekee kiivastuksissaan ja ihan vain sen vuoksi että siippaa ottaa pari paukkua loman kunniaksi talven pitkän raadannan jälkeen, tuolla onkin juttua siitä:
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2013071917259464_lz.shtml
"Suomalaiset eivät kestä toisiaan lomalla. He juovat ja tappelevat, kun eivät ole muutoin ehtineet tapella"
Eivät varmaan ehdi tapella muuten kun nainen luo uraa talvella ja kerää vihaa sisäänsä joka sitten purkautuu lomalla, juuri kun mies luuli pääsevänsä rentoutumaan. Voi olla toisinkinpäin mutta jotenkin tuntuu että se on nainen joka sitä riitaa haastaa herkemmin :D Mies kyllä varmaan sitten juo herkemmin.
"Vehmaksen mukaan lomaero on nimenomaan suomalainen tapa.
- Runsas alkoholin käyttö on yksi avainselittäjä. Toinen on se, että ulkomaalaisissa naisissa on paljon kotiäitejä, mikä saa heidät kestämään enemmän, hän arvioi."
Yllätys yllätys, tämähän vain todistaa sen että jälleen olin oikeassa vaikka naiset kuinka miinustelisi :)
Kasvatuksesta, kun on nähty mihin se vapaa kasvatus johtaa niin pakkohan siinä on alkaa palaamaan vanhempaan hyväksi todettuun malliin, saattaa vain olla jo yksi sukupolvi pilalla josta ei itsestäänkään ole kasvattajaksi omille lapsilleen. Vanhemmat taas on peloteltu niin ettei ne uskalla käyttää sitä auktoriteettia, miehet varsinkin eivät saa olla enää isiä jotka konahtaa tarvittaessa kun tulee syyte heti.
Pisteet sulle siitä että kuitenkin yritit ja nytpähän ei tarvitse ainakaan jossitella että liian helpollako luovutit kun tiedät yrittäneesi tappiin asti.
Mikäs kauna sinua oikein kalvaa, kun opiskelevat ja uraa luovat naiset ovat sinulle semmoinen peikko? Ei uran luominen vihaa kerää kenenkään sisään, paitsi muiden urat tietysti sinun sisääsi.
Minkähän vuoksi luulet kotiäitien kestävän olojaan paremmin? Kun vaihtoehtoja ei ole, on pakko kestää - siinä se syy on, ei mikään sinun kaihoilemasi perheidylli.
Selitä mitä selität, periaatteenasi on kaikissa kirjoituksissa se, että nainen on aina syyllinen ja väärässä ja mies aina syytön, uhri ja oikeassa. Kaikkien onneksi olet sinkku lopun ikääsi, olisi nimittäin aika kamalaa ajatella jotakuta naisparkaa sinun sylkykuppinasi,
Kannattaisi lukea nuo kaikki viestit ennen kuin alkaa p...aa huutelemaan, jo avauksessa mainitsen:
"Joku femakko ehkä vastaa että mutta kun naisilla on oikeus luoda uraa, niin minustakin ja kyllä minäkin mielelläni voisin olla se kotiin jäävä osapuoli jos tilanne niin vaatisi mutta pointti onkin se ettei pitäisi olla pakko kummankin painaa tukka putkella niin kuin nykyään."
Voisn tähän laittaa joitain lainauksia muista ketjuista joissa olen asettunut naisen puolelle mutta en nyt jaksa alkaa niitä etsimään. Sylkykuppina olosta varmaan tietää sinua paremmin ne naiset joiden kanssa olen ollut tekemisissä, eipä ole kukaan koskaan moisesta syytellyt, ehkä jopa liian kilttinä pitäneet ja ehkäpä juurikin siksi minun kannattaa pysytellä sinkkuna.
ps. Mukava tässä siivoilun, siis selkeästi naisten työn, ohessa kirjoitella tänne joutavia näin lomalla, voisi tätä tehdä ihan jatkuvastikin kun olisi vain rouva joka toisi leivän pöytään :D
Ehkä toi lomatappelu kertoo vain siitä, että arki on aika hektistä (eikö miehet muuten luo uraa talvella?) ja sitten lomaan kasataan kaikki odotukset? Mökkiä pitäis laittaa, sukua tavata, Jukujuku ja päkäpäkämaassa käydä ja löytää parisuhteen intohimo ja ja ja ja ja ja... kyllä niitä odotuksia ja paineita laittavat ja kokevat sekä miehet että naiset.
Mutten oikeastaan jaksa sun kanssa vängätä – jatka sinä siivousta niin minä jatkan vielä töitä hetken. Loma onneksi alkaa viikon päästä, en ajatellut silloinkaan kenenkään kanssa tapella.
Niinhän se monella on, itse kun olen tällainen kiireetön ja suunnittelematon jamppa niin olen naisissa huomannut tuota hektisyyttä kun niitä lomia pitäisi alkaa jo talvella aikatauluttelemaan ja suunnittelemaan, ei vaan minun hommassa ole oikein mahdollista aina tai tuskin koskaan oikeastaan ja sanomistahan siitä sitten tulee. Ihan totta varmaan ettei helppo ole aina saada natsaamaan kaikkea varsinkaan lapsiperheen kun minulta ei oikein onnistu edes aikuisten kanssa reissujen suunnittelu niin että kaikki olisivat tyytyväisiä.
Enimmät tuli siivoiltua, taidan loput jättää myöhempään. En minä tätä kyllä tappeluksi koe kuitenkaan, enempi ajanvietteenä otan mutta hienoa jos sullakin alkaa loma, lähdetkö edemmäskin reissuun vai kotomaassako lomailet? Me sinkut ainakin säästytään niiltä päkäpäkä-mailta onneksi.
No en nyt tarkoittanut näitä palstakeskusteluja tappeluina (vaikka kova vänkäämään oletkin) – noista lomatappeluistahan se puhe lähti :)
Mutta joo, liiat aikataulut on pahasta... ainakin jos se arki on kiireistä, jonkinlainen kultainen keskitie pitäisi löytää jotta kaikki saisivat lomallaan tehdä niitä mieleisiä asioita. Mutta toki jokainen tyylillään.
Minä olen vuokrannut asuntoauton ja ajelen hissukseen omia teitäni, käyn ensin Ruotsissa ja Norjassa ja sitten Lapin kautta tiputtelen ristin rastin Suomea kotia kohden. Matkan varrella vajaa kymmenen kyläpaikkaa, entisiä opiskelu- ja työkavereita joita en osaa ole nähnyt vuosiin. Mutta tärkeimpänä on oma aika ja rauha, aikataulu on väljähkö joten voin poiketa matkan varrella mielenkiintoisilta vaikuttaviin paikkoihin, kyläpaikoissa meinaan olla aina max 1 ilta/yö kussakin
Pakko on vängätä jotta menee perille :D No ei tosissaan, kieltämättä tulee joskus vähn provoilumielessä liioiteltuakin noita omia merkityksiä mutta se tapahtuu vain keskustelun ylläpitämisen vuoksi, ei kannata luulla että ihan kiihkoissani täällä olisin kuitenkaan.
Hienolta suunnitelmalta vaikuttaa, joskus on tuttavat jotka kellottaneet liian tiukan aikataulun & ajomatkan asuntoautoretkille kertoneet sitten jälkeenpäin että liian kiire oli aina seuraaviin etappeihin mutta tuo kavereiden luona majoittuminen antaa varmaan pelivaraa mukavasti, ei ole niin päivän päälle menot ja kun ei asumaan jää eivät ehdi kyllästymäänkään, hyvää reissua vaan.
Kyllä se niin on, että naisista on tullu miehiä ja miehistä naisia.
Tämä nyky feminismi minkä pitäisi ajaa tasa-arvoa ajaa kyllä vain naisille niitä miesten asioita.
Eikä siinä mitään ihan hyvä, nainen saa tehdä uraa ym.
Mutta samalla miehiltä on viety oikeus olla mies.
Voin kertoa esimerkin entisestä suhteesta.
Nainen otti kaikki hommat itselleen halusi hallita koko kodin, työn jopa minun tekemiset pukeutumisen menemiseni olisi jopa halunnut vaihtaa minun ammatin vaikka viihdyn työssäni.
En edes saanut vaihtaa renkaita tai ajovaloja avokin autoon vaan hän vei sen korjaamolle jossa oli niitä oikeita miehiä jotka osaa vaihtaa ajovalot.
Mitään pikkuremonttia ei saanut kotona tehdä vaan aina kutsuttiin "ammattimies"
No mitä tästä seurasi, se etten sitten viitsinyt tehdä enään mitään aloitteita suunnitella pikku yllätyksiä menoja ym.
Seksi ei kiinnostanut kun naisella oli vielä niin huonoitsetunto ettei kehdannut edes riisua seksin ajaksi, ja jouduin lähes aina olemaan alla.
Halusi hallita ihan kaiken.
Onneksi tajusin lopettaa enkä jäänyt elämään passiivista elämää jossa miestä ei arvosteta.
Nykyään naiset ovat saaneet tasa-arvon ja luulevat, että se on sitä kun ottaa kaikki asiat hoidettavaksi.
Samalla biologia taistelee vastaan, sitten tulee eroja kun miehestä on tullut muka nyhverö passiivinen ym.
Olisiko naisten aika katsoa peiliin? Arvostakaa sitä miestä ja antakaa hänen myös tehdä päätöksiä.
Ei kaikkia töitä tarvitse omia.
Kyllä mies haluaa, että häntä arvostetaan ja hän on tarpeellinen.
Vaikka nainen osaisi viedä auton korjaamolle niin jos mies osaisi lamput vaihtaa niin antakaa per**le vaihtaa!
Kyllä helpotti...
Täyttä asiaa, juurikin tuossa varmaan on se ongelman ydin kun ei osata enää arvostaa sitä oman miehen osaamista samalla annetaan erinäisten "ammattimiesten" hoopottaa, tiedän tapauksia joissa korjaamoilla naisasiakkaalle on myyty aika selkeissä hommissa laajoja tutkimuksia vian löytämiseksi tai peloteltu kalliiden osien vaihdolla mikä pitäisi muka tehdä heti vaikka vanhakin olisi ihan toimiva vielä.
Kannattaa pysyäkin sinkkuna, jos kerran selkäranka ja miehuus on polttimoista ja renkaiden vaihdosta kiinni.
Valtaosa miehistä ei osaa korjata autoja. Uudempiin autoihin edes saa mennä itse sorkkimaan. Moni kyllä viisastelee mielellään varsinkin silloin, kun tietää, ettei ole pelkoa korjaushommiin joutumisesta. Tämä pätee myös remonttihommiin ja moneen muuhun asiaan, joista on kiva soittaa poskeaan ja siinä samalla tuijotella kädet taskuissa.
Kyllä minä olen omia ja exien autoja korjailllut hyvällä menestyksellä, joskus käynyt niinkin ettei neito usko kun sanoin missä vika todella mystiseen satunnaiseen sammumisongelmaan, vie pajalle, siellä menee arvailuksi, uskoo sitten vasta minua, laittelen kinnerin kuntoon ja säästyy aika paljon rahaa. Niitä toki on poskensoittajia aina ja kaikkialla mutta luottakaa hyvät naiset niihn miehiin ja antakaa edes yrittää, harvemmin ne koneet siitä huonompaankaan kuntoon menee. Tiedän että se omin käsin auton rassaaminen on katoavaa kansanperinnettä mutta yhä vaan enemmän katoaa jos ei kukaan edes yritä eikä se auton perustekniikka ole loppujen lopuksi mihinkään muuttunut, samat asiat siellä on edelleenkin ja osin jopa helpompaa nykyään kun on vikakoodinlukijat ym. jotka suoraan toisinaan kertoo missä vikaa.
Sinkku681: Tuskinpa tuo kuvailemasi nainen on mikään nykynaisen stereotypia. Itse en ainakaan tunne ketään tuollaista kontrollifriikkiä. Kannattaa siis ymmärtää se, että mikä on vain yksittäinen tapaus ja mikä edustaa kokonaista ihmisryhmää (esim. kymmeniä tuhansia tuon ikäluokan naisia). Minä ainakin olisin to-del-la kiitollinen, jos mies hoitaisi autoasiat tai ylipäätään oman osansa kotitöistä.
P.S. Miksi et pitänyt puoliasi tuollaisen naisen kanssa? Kynnysmattona ei tarvitse olla. Eikö kannattaisi jo seurusteluvaiheessa erota, jos nainen määräilee joka asiassa? Kuten täältä Sinkut-palstalta on opittu, ei kannata lyödä hynttyitä yhteen, jollei ole ihan varma siitä, että millainen tyyppi se toinen oikein on.
Huomattu on etteivät osaa...Valitettavasti.
Moni mies itseasiassa on huonompi autojen
kanssa kun muutamam tuntemani nainen.
Uusiin autoihin ei saa mennä sorkkimaan? =D =D
Ja kuka estää, niin kauan kun polttomoottorista on
kyse niin minä sorkin..Mikä pistää mielenkiintoisen
näkökannan sanalle uusi..Autojen tekniikassa ei ole tpaahtunut MITÄÄN
uutta ja mullistavaa viimeiseen 82 vuoteen.
Naisten renkaanvaihtoa sivusta seuranneena voin
vain todeta, että naiset ovat täysin hyödyttömiä missä
tahansa misten hommassa.
Keittakööt sisällä kahvia sen aikaa tai kattokoon telkkaria,
ei muuten jos homma hoituu niin ei se sukupuoliroolista ole kiinni,
mutta tämä naisten osaaminen on aina sitä samaa.
Mennään tohinalla vaihtamaa öljyjä ja seuraavaks huomaat et jarrut on kadonneet. Eräs ex-eukko oli viimesen pääl oli oikein koulut käyny
autoasentaja ja Metroautol viel huollos töissä,
oli öljyy vaihtamas ystävättärensä kans mietin kun kulus 7 tuntii ja menin kattoon mitä siel touhutaan niin tippakannulla
öljypuikon reijäst sisään...Se on sitä naisen logiikkaa.
No johan oli puuppaa. Vaikka minä olen pesunkestävä porvari ja inhoan feminismiä, olen kanssasi jyrkästi eri mieltä.
Yhteiskunnassa on kaksi tapaa hoitaa sosiaaliturva. Toinen on meidän tasa-arvoinen, pohjoismainen mallimme ja toinen on edelleen monissa maissa vallalla oleva perinteinen perhe- ja sukukeskeisyys.
Sosiaaliturvan rahoitus vaatii myös naisten palkkatyötä. Jos vain miehet kävisivät töissä, tarkoittaisi se sitä, että naiset hoitaisivat kotona omien lasten lisäksi myös molempien vanhemmat. Ei olisi varaa päivä- eikä vanhainkoteihin. Työttömät aikamiespojat eivät asuisi omissa asunnoissaan nostaen rahaa sossusta vaan olisivat vanhempiensa hyväntahtoisuuden varassa.
Lisäksi miesten vuosityöaika pitenisi ja yleinen elintaso laskisi. Hyvin koulutetut ja ansaitsevat miehet olisivat voittajia ja tavismiehet ATM:stä puhumattakaan häviäjiä. Halpatyöt siirtyvät joka tapauksessa ulkomaille ja naisettomien peräkamarin poikien määrä kasvaisi räjähdysmäisesti.
Minä kyllä lapsettomassa avioliitossa asuvana hyvätuloisena voittaisin tässä, mutta voittaisitko sinä?
Nyt kyllä nassuttaa ratikka läpiä päähänsä, montako tuottavassa työssä olevaa naista tai miestä tiedät, siis oikeasti tuottavassa jonka hedelmät tähtää vientiin ja tuotteisiin joista saadaan tulemaan hilloa tännepäin? Et montakaan varmaan kun aika useat ovat tekemällä tehdyissä viroissa ym. joilla järjestelmä ruokkii itseään. Aika moni nainen tai mies, ehkä molemmat on jossain turhassa virassa josta koituu kuluja yhteiskunnalle, vie lapset päivähoitoon josta hoituu kuluja yhteiskunnalle, yhtä lasta kohti varmaan tarvitaan nykyään jo yksi tai kaksi hoitotätiä jne. Työttömätkin nykyään vie lapset päivähoitoon kun heillä on siihen oikeus. Tässä meidän "hyvinvointiyhteiskunnassa" on nykyään hirveästi ihmisiä tekemässä ei mitään ja työllistämässä itseään kaikenlaisilla hankkeilla joihin rahaa vedetään valtion tai EU:n laarista, niitä vaan on yhä vähemmän jotka jollain tavoin ovat osallisina vientikaupassa.
Paljonko meillä on työttömiä? varmaan puolisen miljoonaa virallisestikin ja ainakin toinen mokoma kikkailulla tilastoista poistettuja, luulen että järkeistämällä nämä työt mitä meillä Suomessa on hyvinkin voitaisiin hoitaa myös niin että jompikumpi on kotona tai edes osa kansasta mutta sinäkin aivopesun uhrina kuvittelet että on pakko pitää yllä raskasta järjestelmää, no niinhän se on kun kun hyvin harva oikeasti tuottaa mitään yhteiskunnalle mutta kaikkien pitää saada olla töissä.
Minä voitan aina oli tilanne sitten mikä tahansa.
Miten sitten ajattelit, että esimerkiksi lapset ja vanhukset hoidettaisi, jollei julkisin varoin? Pistettäisikö heidät navettatyyppisiin karsinoihin, joissa koneet huolehtisivat niistä? Entä koulutus? Pitäisikö vain istua kotona ja netin kautta kuunnella opetusta, jottei vaan tarvitse rakentaa julkisia rakennuksia ja palkata opettajia? Entäs puhdas vesi, sähkö ja tiestö? Ihan itsekö ajattelit käydä keväisin paikkaamassa asfalttia ja talvella lumikolan kanssa auraat sitä puhtaaksi?
En ymmärrä tuota kammoa julkisia instituutioita ja julkisella alalla työskenteleviä kohtaan. Nimenomaan tuo julkinen palvelu tekee meistä hyvinvointiyhteiskunnan, josta esim. USA:ssa voidaan vain haaveilla. Onhan noita diktatuureja vaikkapa Afrikassa, joissa on yksi ihminen, joka sanelee, että mitä tehdään. Siellä ei käytetä tosiaankaan julkisen vallan rahaa ainakaan kansalaisten hyvinvoinnin kohentamiseen. Sikäläinen "hyvinvointiyhteiskunta" keskittyy vain diktaattorin ja hänen lähipiirinsä hyvinvointiin. Sitäkö haluat?
Minä maksan tällä hetkellä palkastani noin 27 % veroa ja maksan sen mielelläni, jotta meillä yhteiskunta pyörii. Ihan selvyyden vuoksi olen koko työurani ollut yksityisellä sektorilla, mutta se ei silti estä minua ymmärtämästä julkisen instanssin merkitystä.
Niin minäkin maksan mutta ne rahat tuntuvat valuvan pääosin hukkaan, en jaksa selittää kun sinulla on noin lapsellinen asenne etkä edes halua ymmärtää, en suinkaan ole missään vaiheessa ole ollut kaikkea julkista palvelua poistamassa mutta byrokratiaa pitäisi purkaa, kohta on pakko. Joskus meillä oltiin terveydenhuollossa ja koulutuksessa maailman kärkimaita, silloinkin oli aika paljon perheitä joissa vain toinen joutui käymään työssä,. Nykyään olla peränpitäjiä lähes kaikessa eikä ainakaan erinomaisia missään, silti kaikki maksaa eniten niin ei voi kyllä sanoa että pelkästään parempaan olisi menty viimeaikoina.
Suomen julkinen sektori on paisunut vääristä kohdista aivan mahdottomaksi. Yksityinen sektori on kuitenkin se, joka tuottaa rahan, jolla Suomea kehitetään ja pidetään yllä.
Jos miehellä on vakituiset hyvä tulot, niin hänellä on mahdollisuus valita vapaasti, että haluaako hän elättää vaimoaan vai ei. Jos mies on pienituloinen tai pätkätyöläinen, niin sellaista valinnanvapautta ei ole.
Itse olen nykyisin YH, mutta aiemmissa suhteissani KUKAAN mies ei ole elättänyt minua, tosin en ole sitä pyytänytkään muilta, kuin omien lasteni biologiselta isältä (joka hänkään ei siihen ollut halukas, kun hän tajusi, että miten vähän rahaa kotiäiti tosiaankin saa yhteiskunnalta). On helppoa täällä netissä anonyymisti sanoa, että miten on ehdottomasti valmis elättämään vaimonsa ja lapsensa, mutta tilanne voi olla ihan toinen oikeassa elämässä. Äidin kotiinjäänti heikentää myös miehen taloudellista tilannetta!
Oman kokemukseni mukaan aika monessa perheessä, jossa vaimo on kotiäitinä, on sellainen perustavaalaatua oleva ongelma, että kotiäidillä ei ole vapaa-aikaa. Hän on kaikessa (liian?) riippuvainen miehestään. Mieshän viimekädessä päättää, että mitkä vaimon haluamista ostoksista ovat tarpeellisia ja mitkä ei. Jos miehen mielestä menee liikaa rahaa ruokaan tai että lasten vaatteet on liian kalliita, niin nainenhan kärsii siitä. Miehen pitäisi myös maksaa naiselle eläketurvaa, joka sekään ei ole ihan ilmaista. Todella helposti käy niin, että miehen mielestä naisen pitää tehdä kaikki kotityöt, koska mies elättää vaimonsa, kun taas nainen väsyy, kun mies ei yhtään auta kotitöissä ja jokaista senttiä saa anella mieheltä.
Jos ajatellaan sitä, että miehet tulevat yleensä isäksi Suomessa ensimmäistä kertaa noin 30-v ikäisenä, niin olisikohan sen ikäisen miehen nettotulot edes 2000 euroa per kuukausi? Pystyykö sillä summalla elättämään vaimon ja lapset vuosien ajan? Entä jos mies jää työttömäksi?
Onko Suomella varaa siihen, että naiset jäisivät kotiin hoitamaan lapsia? Kuka tekisi ne kaikki siivoustyöt, sairaanhoidot, vanhusten peppujen pesemiset jne, jos naiset eivät niitä tekisi? Kuinka moni mies oikeasti jaksaisi sieltä kortistosta lähteä jynssäämään koulujen lattioita tai kanslistiksi mapittamaan papereita? Jouduttaisiko niitä töitä varten tuomaan lisää miehiä ulkomailta Suomeen? Jo nyt yli puolet korkeakoulujen opiskelijoista on naisia. Alennettaisiko korkeakoulujen pääsyrajoja miesten vuoksi vai pitäisikö turvautua "aivotuontiin"?
Minä itse olen näin jälkikäteen kiitollinen siitä, että olen käynyt koulut ja elättänyt itseni. Kun en ole ollut kotiäitinä kuin minimiajan, niin ammattitaito on pysynyt yllä. Kun avioliitto myöhemmin kaatui, niin ei ollut pakko jäädä roikkumaan huonoon suhteeseen rahan takia, kun pystyin elättämään itseni ja lapseni palkallani. Elämää voi elää monella muullakin tavalla kuin elämällä jonkun 50-luvun ihanteen mukaan.
Sivuhuomautuksena vaan tohon, että suomalaiset miehet on niin pihejä, että sille naureskellaan ulkomailla asti. Naisten on pakko käydä töissä jotta voi tehdä tarpeellisia hankintoja. Miesten varaan kun sen asian jättää niin kansantalous romahtaa.
Tuo autonkorjaus nyt vain oli esimerkki. Olen jopa opiskellut alaa mutta ei vain luoteta.
Eikä se tarkoita jos mies ei osaa vaihtaa ajo-valoja niin syytetään siitä.
Aivan hyvin mies voi olla parempi imurin varressa kuin nainen.
Se on tasa-arvoa kun arvostetaan toista ja ymmärretään heikkouksia.
Naiset luulevat vain, että se on tasa-arvoa jos ottaa kaiken määräämisoikeuden itselleen.
Eihän se nyt niin ole.
Mikään ei ole ikuista. Muutoksen hyytävät tuulet pöllyttävät byrokraattien jakkupukujen helmoja. Sen viiltävät äänet kiljuvat nykyisyyden tuhoa. Se jäytää huojuvan hyvinvointitalon perustuksia.
Mutta mitä ihmiset tekevät? He sanovat eieiei, mene pois paha tuuli, Sinua ei ole. Tasa-arvoa!
Taivaalle syttyy tulikirjoitus: "Tämä polku on kujettu loppuun". Sen verenpunainen väri loistaa sykkien yön mustaa taivasta vasten.
Mutta mitä ihmiset tekevät? He kääntävät katseensa alas ja mumisevat väylämaksujen alentamisesta.
Ruoste rapisee tyhjien tehdashallien palkeista. Hiiriemo hoitaa poikasiaan sorvin jalustassa. Kuulalaakerit ovat pysähtyneet.
Mutta ihmiset sanoneet keksineensä ikiliikkujan. Se on hyvinvointi- ja palveluyhteiskunta. Siellä raha tulee seinästä, sähkö töpselistä ja parturi-kampaajilla ja byrokraateilla on ikuiset juhlat.
Olen ihan samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos naiset olisivat enemmän kotona, niin perheet olisivat onnellisempia. Lapsilla olisi turvattu ympäristö kasvaa äidin hoidossa. Palkat olisi sellaisia joilla yksi ihminen pystyisi elättämään perheensä, koska työntekijöistä olisi silloin pulaa, niin palkat pitäisi olla siollä tasolla että työntekijä ei vaihda työpaikkaa..
Myös töitä riittäisi kaikille, koska nythän naiset ovat "viemässä" myös miesten työpaikkoja, ja siksi työttömyys suurta.
Tunnen monia yksinhuoltajanaisia jotka kiikuttavat aamulla lapsensa tarhaan ja menevät pienipalkkaiseen työhönsä, jolla juuri ja juuri elättävät lapsensa. Uusista tietokoneista tai polkupyöristä on lasten turha edes haaveilla. Lasten isät on potkaistu yhteisestä kodista pihalle, kun hammastatuubia oli puristettu väärästä päästä, tai wc paperirulla oli asennettu väärinpäin.
No femukat on saaneet mitä ovat ansainneet...
"Lasten isät on potkaistu yhteisestä kodista pihalle, kun hammastatuubia oli puristettu väärästä päästä, tai wc paperirulla oli asennettu väärinpäin.”
Mistähän sinä tiedät toisten ihmisten erojen syistä?
Kas, mikä tahansa tekosyy kelpaa. Siis kun "kemiat" eivät enää pelaa ja arki on alkanut.