Eronneen / paenneen puolison vainoaminen!

Sanoppa muuta. Kun tapasin nykyisen mieheni hän oli vielä naimisissa. Tutustuttiin työn puolesta vähitellen ja hän kertoi miten vaimo oli jo kymmenisen vuotta uhkaillut avioerolla ja aina kun mies oli lannistunut että erotaan sitten, vaimo muutti mielensä. Pelkkää riitaa ja miehen moittimista ja väheksymistä.

Mies oli tutustumisemme aikoihin suoraan sanottuna raunio. Hänellä oli vain työ josta vaimonsa nalkutti ja mies vetäytyi enemmän työhönsä. Mies oli ylipainoinen, joi paljon, ei juuri välittänyt itsestään. Oli kyllä aina laitettu (johtavassa asemassa) ja hoiti kaiken työhön liittyvän moitteetta. Mukava ja seurallinen, mutta kotiin ei olisi halunnut mennä kuin lastensa takia. Lapset hänelle olikin kaikki ja vietti vähäiset vapaa-aikansa lasten harrastuksissa ilman vaimoaan. Se ainoa kesäloma jonka siinä tuttavuutemme alussa vietti päättyi katastrofiin. Olivat kulkeneet vaimon kanssa eri matkoja, kummallakin toinen lapsista mukana.

Sitten mies kertoi rakastuneensa minuun vaikka meillä ei ollut mitään läheistä kanssakäymistä, ei edes oltu suudeltu! Seurasi vuosi kaikenlaista. Mm. jossain vaiheessa mies kertoi vaimolleen että nyt on sitten hyvä aika erota lopullisesti. Ei sopinut vaimolle. Mies kertoi, että on rakastunut toiseen. Vaimo heitti miehen siltä seisomalta ulos omasta kodistaan. Mies tuli mun luo. Vaimolla ei ollut varaa asua talossa ja yritti maksattaa laskut miehellä jne. Lopulta vaimon oli pakko suostua myymään talo. Niin ne erosi virallisesti ja kaikki yhteinen materia loppui. Lapsista yhteishuoltosopimus.

Seurasi kuusi hel-wetin vuotta kun exä piinasi meitä. Minä olin pilannut heidän perheidyllin, vienyt lapsilta isän (lapset joka toinen viikko meillä..) jne. Miestä pommitti kirjein,meilein, tekstarein, puheluin. Yleensä öisin ja usein kännissä. Heidän yhteiset tuttavat alkoi karsastaa meitä. Jossain vaiheessa miehelle tuli tilaisuus kertoa oma tarinansa erosta, ja ihmiset ymmärsi olla ottamatta kantaa siihen. Karsastuskin loppui.

Exä ei hellittänyt ahdisteluaan. Vasta kun nuorempi lapsista alkoi saada psyykkisiä oireita ja pääsi terapeutille, terapeutti sai exän hillitsemään käytöstään, koska lapsi reagoi juuri äitinsä käyttäytymisen takia. Ajan mittaan exä luovutti kokonaan, lapsetkin aikuistui, ja ollaan saatu elää rauhassa. Vain lasten juhlatapahtumat, häät, lastenlasten ristiäiset ym. ovat stressaavia kun äidin käytökseen niissä ei voi luottaa. Juo liikaa ja alkaa rähistä, jolloin hänet heitetään ulos.

Kun se ymmärtäisi hakea apua ongelmiinsa, mutta ei. Edes lapset ei ole saaneet häntä lopullisesti järkiinsä.