Olen ollut jo 5 v alakuloinen syystä koska avomieheni ei ole hyväksynyt meidän keskemmäistä lastamme eli 5 vuotiasta poikaamme, meillä on kolme lasta vanhin 7 v tyttö ja nuorin 2 v poika, näitä kyllä pitää parempana kun tätä kesimmäistä syrjii ja pitää huonona kaikessa vauvasta tähän päivään asti. Tämä 5 v poika ressu kärsii isänsä kohtelusta ja käytös hänellä on outoa. riehuu ja sotkee... isänsä aikana muuten osaa olla kiltti.
särjitty pieni poikamme
masentunut äiti
7312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miehes on idiootti. Ota ero. Kaikkien lapsien pitäis olla saman arvoisia ja pitäis saada yhtä paljon rakkautta.
Miehen pitäisi käydä keskustelemassa asiasta jossain, missä osataan käsitellä näitä asioita oikein.
Asu erillään isästä, ettei isä tuhoa lastaan ja hänen mielenterveyttään. Lapsi ei ole kilpailun eikä pinnallisuuden vuoksi maailmassa. Ei huonompi millään tavalla. Pojasta voi tulla lahjakas.
Voihan asua lähekkäin jos jatkat hänen kanssaan muuten. Mutta lapsi olisi turvassa tylytykseltä. Sukusi rakastaa lastasi varmaan. Tylyys voi olla henkistä väkivaltaa...
Onko mies narsistinen vai ihan normaalin oloinen? Sinuakin jo masentaa, voit puhua kriisikeskuksessa vaikkei pahaa kriisiä olisi. Se voi helpottaa kun joku muukin katsoo eri kannalta. Antaa vinkkejä.
Väkisin miestä ei saa lapsesta pitämään, lapsi aistisi edelleen ettei isä välitä aidosti ja tekoystävällisyyden. Ja voisi käydä jotain ikävää, jos isä pakotetaan tai patistetaan. Eli tilanne saattaa olla menetetty ellei isällä ole omaa halua. Eikä tule. -Sijaisisää lähtisin hakemaan kunnan kautta, joka on KIVA ja rakastava, sitoutuisi useaksi vuodeksi poikaan. Isäksi. Eikä oikea isä katkoisi heidän yhteyttä enää...
Älä jää yksin masentumaan. Ja suojaa poikaa, hänen tunteita. Kerro ettei ole tehnyt mitään väärin. Vaan että isällä on ongelmia. Psykologi kertoo miten voit auttaa poikaa ja keskustella. Poika on minusta reipas. Mitä ikää isä on?
Perheneuvola, kriisikeskus, kirkon perheasian neuvottelukeskus, psykologi voi neuvoa miten toimia jne. Nimettömänä voi kriisikeskuksessa ja kirkolla luultavasti. En halua dramatisoida, mutta itsekin olisin huolissaan jos isä jättää pojan. Älä ota poikaa tai lapsia mukaan kun puhut asioista aikuisten kanssa.
Uskon että kaikki menee hyvin.
Jos et uutta kumppania hanki, joka on kunnollinen, niin sitten tosiaan kunnan kautta etsimään vuosiksi sijaisisää jolla ei olisi muita lapsia. Rikosrekisterit ja taustat esiin ensin. Kenen tahansa seuraan lasta ei anneta. Voit olla itsekin läsnä jos on aikaa. Isä on aina roolimalli ja pojille niin tärkeä, ettei ehkä ilman pärjää aikuiseksi. Sellainen kiva isä tosiaan, joka ei pienistä hermostu. EIkä koskaan lähde pois. Jota voi halata tai halaa.
Oma isä ei tee ilmeisesti mitään lapsen hyvinvoinnin eteen. Paitsi ruoka.
kiitos teille.... Minun ja avomiehen ikäero on 18 v . Ja olen itse jotenkin ollut koko suhteen ajan häneen etäinen ja en kovin tykkänyt. Hän on haukkunut minua ja syyttänyt kaikesta mahdollisesta mitä vaan voi, olen hänen elämän pilannut.
Hän jatkuvasti uhkailee erotakin jopa päivittäin ja olen sanonut mene ja eroa sitten ei ole ollut pakko. Mutta vaan hän on tässä ... ja tämä sama hel... jatkuu.
Soskun kautta muutama vuosi yritin hakee apua että asunto itselleni ja lapsille mutta ei onnistunut kun ne antoivat tuon ukon tulla tähän. Täällä ei meistä välitettä, tuon ukon sanaa uskovat ja puoltavat.
Olen itse yrittänyt lapsiani kohdella hyvin ja pitää heistä tärkeänä, rakastan siis heitä kovasti enkä halua pahaa mutta se pahuus tullut jo tähän elämään.
Minun puolelta ei ole sukulaisia kun äitini ja hänen kaukaiset sisarukset, ja lasten ainut kummi joka on lähelle hän onneksi välittää meistä.
Tällä pojalla ei ole ketän joka halaa ja leikki ... isänsä ei tee tätä kun huutaa, haukkuu ja ei pidä minään.
olen ainut joka edes itkun lohduttaja ja hyvän yön toivotan hänelle.
mutta hänen elämässä ole ketää kunnon miehen mallia. Paitsi tukiperhe jossa vai kerran kk ovat niin saavat hyvää huomiota.
Voi kun löytyisikin pojalleni joka se mieskaveri tai sijaisisä jolta saa sitä mitä omalta ei saa... isän rakkautta ja ym. se olkapää johon nojata.
Asutaan pienelle paikkakunnalla.
Eroa hyvä ihminen! Älä odota miehesi eroa hakevan, toimi itse. Sitten haet vuokra-asunnon itsellesi ja lapsille. Kelasta haet asumistukea ja ilmottaudut työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon. Työpaikkaa tuskin löytyy, mutta tuo on tehtävä. Sitten vasta sossuun. Kysy sieltä samalla mahdollisuuksia saada pojalle ja teille, muut lapset ja sinä, apua perheneuvolasta. Saatko itse hoitoa masennukseesi? Nyt vaan eropaperit vetämään, pelasta mitä pelastettavissa on. Et tietenkään aiemmin saanut sossusta apua, kun olet yhdessä miehesi kanssa. Tulet pärjäämään ilman henkistä väkivaltaa harjoittavaa miestäsi. Ota itse ohjat käsiin, älä mieti ketkä sukulaiset tai tutut kantaisivat vastuun puolestasi.
Lähde turvakotiin selvittelemään päätäsi ja auttavat muuton, eron, asunnon järjestelyn kanssa. Itse olet ollut liian pehmo, kiltti. Voitko katsoa lapsiasi silmiin aikuisena, ja sanoa tehneesi kaiken voitavasi jotta heillä on hyvä lapsuus?
Jos tunnet pakottavaa tarvetta jäädä alistettavaksi ja lytättäväksi, pyydä lastensuojelua järjestämään poikaraukka sijaiskotiin, kun vanhemmista ei kummastakaan ole riittävää tukea pojan terveen kehityksen tueksi. Oikaise kipakasti kaikki miehen selittelyt ja valheet, älä anna hänen sooloilla mihinkään viranomaisiin päin. Ota nauhalle miehen juttuja koskien poikaa ja itseäsi salaa. Sen kun soitatat lastenvalvojalle tms. niin eiköhän tilanne ole aika selkeä.
Lopeta se haahuilu kotona jotenkin. Selkeintä olisi miehen muuttaa pois, voisi olla järjestettävissä kunhan menet puhumaan asioistasi vaikkapa äitisi tukemana. Erohakemuksen jättämisestä alkaisi positiivinen muutos.
Lastesi tulee olla ensisijalla tässä asiassa. Tee mikä on pojallesi parhaaksi, sinun vastuullasi on kasvattaa hänet rakastavassa perheessä.