Kuuluuko ihmisen verrata itseään muihin? Mihin tuo vertaaminen perustuu? Minusta ihminen voi olla onnellisimmillaan vaan, kun hän ei vertaa itseään muihin. Onnettomaksi ihminen huomaa tulevansa ja olevansa vasta sitten, kun hän ei voi ollakaan enään tyytyväinen siihen mitä on ja mitä hänellä on, kun on tullut verranneeksi itseään toiseen, jolla on enemmän ja joka on parempi kuin hän.
Millaiset ihmiset vertailevat toisiaan, tekevätkö sitä kaikki ja voiko sillä olla jotakin positiivistakin merkitystä, kuten saada meidät yrittämään paremmin tai tehdä parannusta...?
niin, hyvä vaiko paha vertailu?
Millaiset ihmiset vertailevat toisiaan, tekevätkö sitä kaikki ja voiko sillä olla jotakin positiivistakin merkitystä, kuten saada meidät yrittämään paremmin tai tehdä parannusta...?
niin, hyvä vaiko paha vertailu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tottakai kuuluu verrata. Se on geeneissä ja turvaa jatkuvan kehityksen kohti parempaa ihmistä, siksi se siellä geeneissä onkin. Kun luontaiset taipumukset kielletään ja luonnottomista tehdään hyväksyttäviä yksilönvapauden nimissä seuraa siitä rappio, vrt. Rooman valtakunta.
Ihan kaikki vertailee, tiedostaen tai tiedostamattaan ja nimenomaan se on positiivista jos ihminen yrittää venyä edes hieman vaikkapa normaaleihin kauneuskäsityksiin, sellainen joka heittää täysin pyyhkeen kehään ja antaa tukan, parran, pehkon, perseen ja vatsan kasvaa ei ole enää kovin viehättävä yksilönä, vaikka kuinka olisi vapaus olla niin kuin haluaa niin todennäköisesti siinä tekee eniten vain itselleen hallaa sitten.
Miksi muuten luulet että tänne jatkuvasti annetaan virrata rikollisjoukkioiden vaikkapa romaniasta? Tai että meilllä pidetään työttömyysluvut korkeina ja annetaan matalapalkkatyöt virolaisille ym. Syy ei ole pakko vaan että se tavallinen Suomalainen palkansaajasopuli voisi verrata ja ajatella että jollain menee vielä huonommin, tyytyväisenä sitten myskää rahaa omistavan luokan laareihin itse juurikaan vaurastumatta.
"Tottakai kuuluu verrata. Se on geeneissä ja turvaa jatkuvan kehityksen kohti parempaa ihmistä, siksi se siellä geeneissä onkin."
Vertaaminen on ehdollistumisemme tulosta. Aloittajan teksti kuulostaa melkein samalta kuin mitä olisin itse puhunut ensimmäisessä kappaleessa. Hän on kenties oivaltanut jotain? Itsensä vertaaminen muihin ei tee onnelliseksi, vaan onnettomaksi. Miksi ihmeessä haluamme jo olemassaolevan ja pysyvän onnellisuuden kadottaa kaiken vertaamisella ja siitä johtuvalla erilaisten asioiden tavoittelulla, jolloin kohtaamme vain hetkellistä värisevää onnea, mutta samalla myös onnettomuutta? "Että olisin parempi kuin muut." Ei paremmuudella ole ensinnäkään väliä, muuta kuin se merkitys, jonka itse annamme.
Kyllä minä ainakin vertaan itseäni muihin ihmisiin ja luulen enemmistön tekevän samoin joko tiedostetusti tai tiedostamatta. Joskus totean jonkun jossain asiassa itseäni paremmaksi ja joskus huonommaksi.
Esimerkiksi joku kaverini on paremmissa hommissa ja saa parempaa liksaa kuin minä. En kuitenkaan ole katkera, koska se on omasta mielestänikin aina ollut fiksumpi ja ahkerampi kuin minä. Ei elämän realiteettien takia kannata katkeroitua ja vetistellä. Tietysti joskus inhimillinen heikkous nimeltään kateus iskee. Olisihan tietysti mukavaa olla fiksumpi ja filmaattisempi, mutta pärjään minä tällaisenakin sekä itseni, että kanssaihmisteni kanssa.
Omasta kokemuksesta havainnut, että ihmiset joilla on jo kaikkea vertaavat itseään ehkä eniten muihin. Syytä tähän en oikein ymmärrä kun en itse ole kummemmin itseäni keneenkään verrannut, mutta ehkä siellä taustalla on jokin kuin loputon, ehkä jopa synnynnäinen kilpailuntarve. Jokin häiriötila persoonassa?
Omakohtaisesti tuntuisi typerältä ja turhanpäiväiseltä lähteä vertaamaan ja kuluttamaan aikaa moiseen lapsukseen, koska olen itseeni jokseenkin tyytyväinen. Myöskään mitään "posiitiivista" vaikutusta, kuten mainitsemaasi oman yrittämisen tehostamista en uskoisi siitä koituvan vain kuin sellaiselle kilpailijahenkiselle vertailijalle itselleen, jos hänellekään.
Ehkä ahneudella on osansa tässäkin ilmiössä. Kun on kaikkea, pitää saada lisää...
Mene, tiedä...
Ja vertailun näen pahana asiana, ainakin silloin kun se purkautuu kateellisena piikittelynä kuin tyhjästä. Ilman selvältä tuntuvaa syytä jne.
Millainen olisi sitten sitä hyvää vertailua? Onko sellaista? Ei kai sellaista olekaan.
Kun katselee ravintolassa kaikkensa ulkonäölleen tehneitä naisia jotka pörhistelevät kuin riikinkukot tulee kyllä mieleen, että naiset ovat kilpailuhenkisempiä (ja kateellisempiakin).
Vaikka tää palsta ei sitä vahvista.
Hyvää kateutta on musta kun siivooja vertaa palkkaansa toisen siivoojan palkkaan muttei toimistotyöläisen.