Oma parisuhde alkanut mietityttää.. onko järkeä lähteä vai jäädä?
Miehen kansssa molemmat 25 v. opiskelijoita, seurusteltu kohta viisi vuotta, kohta 2 vuotta asuttu yhdessä miehen vanhempien asunnossa, kulut asumisen kannalta todella vähäiset.. Minulla vielä 1,5 vuotta opintoja jäljellä, eli tuloja ei todella liiaksi ole.. Yksin asuminen tulisi siis todella kalliiksi. Muutenkin nykyinen asunto aivan keskustassa ja kaikki vimosen päälle. Parisuhteessa päällepäin kaikki hyvin, ei mitään syytä erota.. Itse kuitenkin jo pitkään miettinyt, menetänkö tässä nyt jotain nuoruudesta, intohimoa ja palavaa rakastumisen tunnetta kun ei oikeastaan koskaan ole ollut. Seksiäkin ehkä 2 x kuussa, korkeintaan kerran viikossa.
Mahdollisille tuleville lapsille minulla olisi hyvin koulutettu ja hyvä isä, jota kelpaa esitellä sukulaisille, mutta riittääkö se? kannattaako vielä vaihtaa? Vai odottaa opiskelujen ajan, panostaa laimeaan suhteeseen ja miettiä sitten vakituisessa työssäkävijänä (hoitoalalla varmasti töitä riittää) asiaa uudelleen?
Help, onko muita ollut samassa tilanteessa? Asia mietityttää, vaakakupissa siis turvattu elämä, jossa murheet voi jakaa ja taloudellinen tilanne on turvattu TAI elämä yksin vapaana oman onnen nojassa? Etukäteen jo pelottaa kuinka kaikki asiat mahtaisi järjestyä... Ja Onko eroaminen todella sen arvoista..
Miehen kansssa molemmat 25 v. opiskelijoita, seurusteltu kohta viisi vuotta, kohta 2 vuotta asuttu yhdessä miehen vanhempien asunnossa, kulut asumisen kannalta todella vähäiset.. Minulla vielä 1,5 vuotta opintoja jäljellä, eli tuloja ei todella liiaksi ole.. Yksin asuminen tulisi siis todella kalliiksi. Muutenkin nykyinen asunto aivan keskustassa ja kaikki vimosen päälle. Parisuhteessa päällepäin kaikki hyvin, ei mitään syytä erota.. Itse kuitenkin jo pitkään miettinyt, menetänkö tässä nyt jotain nuoruudesta, intohimoa ja palavaa rakastumisen tunnetta kun ei oikeastaan koskaan ole ollut. Seksiäkin ehkä 2 x kuussa, korkeintaan kerran viikossa.
Mahdollisille tuleville lapsille minulla olisi hyvin koulutettu ja hyvä isä, jota kelpaa esitellä sukulaisille, mutta riittääkö se? kannattaako vielä vaihtaa? Vai odottaa opiskelujen ajan, panostaa laimeaan suhteeseen ja miettiä sitten vakituisessa työssäkävijänä (hoitoalalla varmasti töitä riittää) asiaa uudelleen?
Help, onko muita ollut samassa tilanteessa? Asia mietityttää, vaakakupissa siis turvattu elämä, jossa murheet voi jakaa ja taloudellinen tilanne on turvattu TAI elämä yksin vapaana oman onnen nojassa? Etukäteen jo pelottaa kuinka kaikki asiat mahtaisi järjestyä... Ja Onko eroaminen todella sen arvoista..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sä et rakasta ketään, ajattelet vain mitä hyötyä suhteesta on sinulle, tai mitä hyötyä siitä ei ole. Ja mikä on minkäkin arvoista.
Luulen että tuon ollessa lähtökohta, et pääse ongelmistasi eroon eroamalla miehestä, vaan tilalle tulee aina uusia.
Jos olet alkanut suhteeseen ihmisen kanssa jota et rakasta ja johon et ole rakastunut, niin olet lähtenyt suhteeseen ilmeisesti sillä perusteella kuka olisi paras vävyehdokas tai esittelykelpoinen ja "isä"kelpoinen tulevaisuuden kannalta.
Nyt maksat siitä hintaa. Elät suhteessa osittain kämpän takia, mutta olet myös valmis eroamaan jos on mahdollisuus sillätavoin saada itselleen vielä parempi kämppä ja mies.
Pinnallisuus on kallista puuhaa.
Sulla siis on tylsä suhde ja tylsä mies joten haluat etsiä jonkun pulsun joka kohtelee sua huonosti. Miksi erota jos eiole syytä erota. Sunb kannattaa puhua sil miehelles ensin et miksi suhde on laimea sun mielestä. Suhteessa tulee vastoinkäymisiä ja laimeita aikoja ja niistä pitää puhua.
Jos miehes ei välitä niin ota sitten ero. muista että kun saat lapsia niin silloin se seksielämä vasta laimeneekin ja mies ei yleensä auta missään kotitöissä eikä lapsen hoidossa. Nainen jää yleensä yksin. Ei se siis vaihtamalla parane vaan sun pitää kertoa että mitä haluat suhteelta. Jos miehes ei tajua niin etsi joku joka tajuaa.
Menee suhteet vielä moneen kertaan uusiksi, turha sitä on noin hirveästi jännätä ekaa eroa. Voipi mennä hyvä isä lapsille siinä, mutta lapsia nainen saa ilman miehiäkin. Ei sun hautakiveen mitään erikoismainintaa tule siitä, jos olet tylsässä suhteessa jaksanut koko elämäsi kärvistellä. Katso uudestaan sitä sitoutumista tossa 32 vuotiaana.
Käytännössähän aloittajan viesti koski yksinomaan taloudellisia seikkoja. Tässä on se naisena olemisen helppous: kuka tahansa nainen saa miehen, niin siitähän on sitten helppo hyötyä taloudellisesti jos ei tunnepuoli osu kohdilleen. Yritäpä miehenä samaa, ei onnistu. Paitsi ehkä niiltä vaimonhakkaajilta joihin jotkut hölmöt rakastuvat.
Aloittaja on ilmeisesti etsinyt itselleen miehen sillä perusteella että sattuu olemaan asunto keskustassa jossa voi sitten itsekin asua halvalla tai ilmaiseksi. Mitäköhän aloittajasta olisi koskaan tullut, ellei olisi sattunut löytämään miestä joka elättää... Tuskin yhtään mitään.
Miksi tyytyisit ihan ok kumppaniin? Suomessa kyllä pärjäät opiskelijana ilman miestäkin, voit asua hoasissa ja ottaa opintolainaa jos rahat eivät meinaa riittää. Olet liian nuori tyytymään tylsään loppuelämään. Nyt jos koska ehdit vielä hämmentämään pakkaa. Saattaa olla, että miehen kanssa tajuattekin ettette voi elää ilman toisianne tai saattaa olla, että löydätte paremmat kumppanit itsellenne.