Minulla ei ole jäänyt kouluvuosilta ketään kavereita ja ainoat ystävät ovat vanhoja perhe tuttuja jotka ovat vanhempieni ikäisiä. Olen asunut myös eri puolilla suomea ja huomasin varsinais-suomen alueella ainakin, että ystävien saaminen on kiven alla. Paikallisilla oli jo omat kaveri porukat eikä muualta muuttaneista oltu muutenkaan mitenkään kiinnostuneita. Sangen hankalaa on myös yrittää ystävystyä perheellisen kanssa koska etusijalla on koko ajan oman perheen kanssa tehtävät asiat. Perheelliset "kaverini" eivät soita juuri koskaan, mutta olettavat kaveruuden kuitenkin jatkuvan. Sanotaan, että maaseudulla on yksinäistä eikä ole ketään, mutta sivusta olen seurannut sitäkin ja mieluummin maalla yksin kuin kaupungissa. Maalla voi tulla naapurin luo aamu kahville ilman erikseen sovittua tapaamista. Kysyin kerran perheelliseltä kaverilta, että nähtäisiinkö kupposen merkeissä joku päivä niin ensimmäinen vapaa "aika" löytyi parin viikon päästä. Maaseudulla ihmiset tulee jutteleen ainakin jo pelkästään uteliaisuudesta toisin kuin kaupungissa. Minullakin on perhe, eli en ole lapseton.
Onko aikuisena mahd. saada enää ystäviä?
Ulkomailleko?
4389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaa minä olen miettinyt. Olen eronnut ja lapseni ovat jo aikuisia, joten uusia ystäviä mahtuisi elämääni. Joillakin ystävilläni on perhe ja lapset teini-ikäisiä, mutta kyllä heilläkin on kädet täynnä tekemistä perheidensä kanssa niin, ettei heitä näin loma-aikaankaan uskalla pahemmin häiritä.
Tuo mitä sanoit maaseudun spontaanista kyläilystä, toteutuu varmaan tosiaan ulkomailla helpommin, missä perheetkin voivat kyläillä spontaanimmin. Maalla ihmiset ovat uteliaita, mutta myös ehkä juoruilunhaluisia, ainakin täällä Hämeessä :)
Olen itse tullut siihen tulokseen, että jos lapsena/nuorena ei ole tullut luotua pysyviä kaveri suhteita ei niitä paljon ole aikuisenakaan. Ainoa uusi tuttavuus pitkiin aikoihin on naapurini johon vähitellen olen tässä tutustunut. Samaa ikäluokkaa ollaan ja jotain yhteistä muutenkin on. Aktiivisesti olen yrittänyt myös luoda suhteita lähellä asuviin sukulaisiin, mutta omalla kohdalla nämä sukulaisten kanssa ystävystyminen oli suuri pettymys. Muutin nykyiselle paikkakunnalle osaksi myös siksi kun sukulaisia on lähellä, mutta heidän puoleltaan tuttavuuden tekeminen ei ole ollut innokasta. Ulkomailla matkustin joitakin vuosia sitten ja niiltä ajoilta vieläkin yksi pitää yhteyttä ajoittain. Lapsena olin etenkin koulussa aika arka ja olin useimmiten kolmantena pyöränä porukoissa. Enää en ole arka, mutta ketään ei silti tunnu kiinnostavan uudet ystävät.
Olen samaa mieltä tuosta, että aikuisena on vaikeampaa luoda uusia ystävyyssuhteita. Vielä silloinkin, kun lapset olivat pieniä, toisiin äiteihin tutustui helpommin, mutta ystävyys usein jäi lasten kasvaessa. Toisaalta ne ystävyyssuhteet, jotka olen luonut aikuisena, ovat tosi antoisia ja erilaisia kuin nuoruudessa syntyneet suhteet.
Itsekin ajattelin, että miksei luoda suhteita omiin sukulaisiin, mutta ei se minullakaan ole saanut paljon vastakaikua.
Kyllä varmasti jotakuta kiinnostaa uudet ystävät, mutta ei vaan aina osu kohdalle sellaista, jonka kanssa synkkaa. Onneksi täällä netissä voi saada kirjoittelukavereita ainakin.
Varmasti onnistuu siinä missä nuorenakin. Pitää vaan nähdä hieman vaivaa ystävyyden suhteen (esim. soita itse vastavuorolaskemisen sijasta), ja tarvitaan lisäksi ripaus onnea että sopiva kaveri osuu kohdalle.
Perheellisen kohdalla on haasteensa. Silloin pitää jakaa kaveruus puolison kanssa tai vastaavasti jättää puolisonsa pärjäämään itsekseen joksikin aikaa ellei ole vuorotyössä.
Ystävyys alkaa yleensä juttelulla jossa huomataan että on yhteisiä puheenaiheita eikä niistä olla usein erimielisiä, ja sen jälkeen luodaan siteet ja muistot yhteisellä tekemisellä. Luonnollisesti luotettavuus ja muut vastaavanlaiset asiat tarvitaan tuohon lisäksi.
Minä sain hyviä perheystäviä, mutta he muuttivat pois. Osa taas jätti jostakin syystä sen verran "turvaväliä" että luottamusta ei syntynyt vaikka käytiin kahvilla toistemme luona.