Ja kokemusta on! Olipa mies tai nainen kaikki " pettää " jos tulee vastaan se paljon parempi, tai hetken huuma. Joidenkin kanssa sitten jatketaan elämää yhdessä ja jotkut jutut taas jää vaan kaihertamaan omaatuntoa. Luonnossakaan ei ole yhtään uskollista eläintä, ei edes joutsenet. Ainut jonka on todettu olevan uskollinen on tohvelieläin. Varmaan siksi koska se on alkueläin vailla aivoja. Älkää kysykö miten se on tutkittu! Minusta ihmisten on turha edes odottaa uskollisuutta, koska uskollisuus on olemassa vain siksi, että meidät on ehdollistettu ajattelemaan sen oleva oikea tapa elää parisuhteessa. Luulen, että ilman liian suuria ja vääriä ihannekäsityksiä kumppanista elämä olisi paljon yksinkertaisempaa ja kumpikin osapuoli ymmärtäisi jo heti alussa, että papin aamen ei ketään omista. Jos käyttää puhdasta järkeä asioiden miettimiseen, eikä sotke tunteita , kuten omistushalu mukaan, niin miten on? Miettikää miten paljon meille aina kerrotaan miten pitää elää ja että onko meidän ajatukset todella ikinä omasta päästä vai jonkun toisen sanomaa, kirjoittamaan jne. Jos jokainen eläisi juuri niin kuin itse ajattelee esim. parisuhteessa miten se menisi? Jos ei olisi tätä kulttuuria, uskontoa, lakeja ja normeja. Luulen että jäljellä olisi oikeasti puhdas rakkaus joka ei omista ja silloin ns. pettämistä ei enää edes olisi. Olen itse joutunut petetyksi monta kertaa ja kaikella tavalla. Nyt pyrin ajattelemaan asiaa toiselta kantilta. Ja järjellä. Puhdas rakkaus on sellaista mitä tunnet esim. lastasi kohtaan. Sinähän olet vain iloinen kun hän tutustuu uusiin ihmisiin ja oppii uutta. Sen saat mistä luovut.
Uskollisuutta ei ole olemassakaan!
HUOH!
12235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Näin kirjoittaa loukattu ihminen, jonka ajatusmaailma kohtaa tuota pikaa kylmäsydämiset kakkoset ja petturit.
Rakentele vaan ihan rauhassa kuvitteellisia teorioitasi sillä aikaa, kun valtaväestö rakastaa uskollisesti toisiaan.Suosittelen samaa sullekin, joku ihana vapaa odottaa sua jossakin :).
Niinhän se on, että meidät ihmiset kasvatetaan tietynlaiseen kulttuuriin ja näin tulee ollakin. JOkainen voi siitä huolimatta käyttää omia aivojaan ja rakentaa elämänsä omannnäköiseksi, samoin parisuhteen. Kaikilla pareillä ja puolisoilla ei seksi ole ensimmäisenä mielessä nähdessään puolisoaan "paremman". Ihmisillä on erilaisia elämänarvoja kuten puolison kunnioittaminen ja myös oman itsensä kunnoittaminen. Samoin osa ihmisistä osaa rakastaa ja ymmärtää mm. sen, mitä parisuhteessa eläminen tarkoittaa.
Rakkaus omaa lasta kohtaan on aivan toisenlainen kuin rakkaus puolisoa kohtaan, ihan perusasia, joka sinunkin kannattaisi sisäistää.
Meille jokaiselle syntyy myös ihmiskäsitys kasvatuksen, kokemusten ja oman järkeilyn seurauksena. SInun ihmiskäsityksesi mukaan kaikki pettävät, sinä ja muut. Minun ihmiskäsitykseni on toisenlainen ja sitä tukee myös omat kokemukseni sekä ystäväpiirini sekä elinympäristöni. Itse pitkässä suhteessa elävänä ja monia pitkän avioliiton ystäväpareja tunteneena, voin todeta, että pariskunnat voivat rakastaa toisiaan ja olla uskollisia vuosikymmeniä. Yleensä pettäminen johtuu pettäjän heikosta identiteetistä tmv. ei niinkään tilaisuuksista tai ihanista miehistä/naisista koska elämässä on näitä tilaisuuksia yms. kaikilla ja koko ajan,;siitä huolimatta vain ne tyhmimmät ja vastuuttomimmat pettävät.
Ja minkä takia te olette täällä uskottomuus-sivuilla kun kaaaiiikki on niin tosi hyvin?
Niinpä niin... Esim "Viisas vaimo" kirjoittaa, että lähipiirin pariskunnat ovat uskollisia vuosikymmeniä - mistä tuonkin tietää..? Kaikki eivät vain anna sivusuhteiden tulla edes lähimpien ystävien tietoon, koska eivät halua menettää kasvojaan näiden edessä. Oma tuttavapiirini on varsin "sekalaista seurakuntaa", sinkkuja, eronneita, "karanneita" ja pitkässä parisuhteessa eläviä ja jos mikä on yllättänyt niin se, mitä kaikkea viimeksi mainittujen kulisseissa tapahtuu. Eräskin ns kunnon mies paljastui pettäjäksi, suhde työkaveriin kesti useamman vuoden lasten ollessa pieniä. Jne jne... Kaikki ei koskaan tule ilmi eikä tarvitsekaan.
Uskollisuuden pahin vihollinen on lopultakin hirmuinen omistamisen halu. Ikävän moni kuvittelee, että kun yhteinen osoite on voimassa tai / ja papin aamenella käyty, toinen on ja pysyy rinnalla, on "minun omani", tuli, mitä tuli... Pysyy, vaikka saisi osakseen jatkuvaa tylytystä ja muuta epäkunnioittavaa käytöstä. En minä ainakaan ole yksissäkään häissä, joissa olen vieraana ollut kuullut, että pappi olisi esim tuoreelle rouvalle sanonut, että niin ja sitten sinulla on lupa pompotella toista mielesi mukaan. Tai vastaavasti miehelle, että vaimosi on sitten tästä päivästä lukien kyökkipiikasi. Kun ihminen ei omassa parisuhteessaan saa tuntea olevansa hyväksytty sellaisena kuin on, vaan kokee kaiken aikaa väheksyntää kumppaninsa taholta, kynnys "hairahdukselle" laskee ilman, että luonteessa on mitään vikaa. Fiksuimmat tietysti ymmärtävät tarttua härkää sarvista ja käsitellä asian puolison kanssa ja erota, mutta milloinkas koko ihmissukua olisi kaikki kattava fiksuus "vaivannut" ? Ja sitten ollaan hakemassa sitä puuttuvaa hyväksyntää parisuhteen ulkopuolelta. Inhimillistä, eikö vain?
Tapapettäjät ovat asia erikseen, mutta esim omassa sekalaisessa tuttavapiirissäni ei tiettävästi ole ketään sellaista, joten enpä kommentoi sitä asiaa enempää.
Vuosien varrella on yksi asia alkanut kummastuttaa yli muun: miksi niin moni tuntuu ajatelevan, että ihmisarvon mitta on se, että elää parisuhteessa? Jos vanha suhde karahtaa kivikolle, on uusi heti katsottuna - ennen kuin vanhan suhteen likapyykki on pesty, raahataan koko p-aska jo mukana uuteen suhteeseen ja kunhan se suurin huuma on ohi, samat ongelmat uusiutuvat. Mikseivät ihmiset pysähdy miettimään, minne ovat menossa? Ei, vaan uusi kumppani pitää olla just ja heti, ettei kukaan vaan pääse pitämään luuserina, sellaisena, joka ei "saa" ketään. Mennään yhteen ilman mitään harkintaa ja eipä aikaakaan, kun valitetaan elämän kurjuutta ja ollaan hakemassa lohtua muualta. Hitto, mikseivät ihmiset ota vastuuta omasta elämästään, vaan hakevat kerta toisensa jälkeen uutta prinssiä tai prinsessaa, joka tulee ja korjaa kaiken kuntoon?!
Uskollisuuden pahin vihollinen on ihminen, jolla on ongelmia seksuaalisuutensa tai identiteettinsa kanssa. Terveellä itsetunnolla varustettu, kohtuulliset parisuhdetaidot omaava ihminen ei tunne tarvetta pettää. Kaikki muu on lööperiä!
Nautin näiden provojen lukemisesta. ;)
Sanoisin tähän pikemminkin että parisuhteessaan rakastettu ja hyvin kohdeltu ihminen ei tunne tarvetta pettää. Tämä kun ei ole aina itsestään kiinni.
Kyllä se lähes poikkeuksetta lähtee omista ongelmista ja käsittelemättä jääneistä lapsuuden asioista. Se on vain niin helppo kaataa toisen niskaan, vaikka oikeasti se ei ollut alun perinkään sen vallassa.
"jos se olisi toiminut niin", "jos se ei olisi"...Henkilö pettää ja vika on toisessa?
Parisuhde ei juurikaan muokkaa ihmistä, jos vertaa lapsuuden painotaakkaan. Varsinkin nämä "villitykset" (ei tarkoita pelkästään pettämistä) liittyvät lapsuuden ongelmiin.
Tottakai parempaan vaihtaa, ei siinä ole mitään ihmeellistä tai väärää. Ei ihmissuhteet ole yhtään ihmeellisempiä. Jos paremman saa niin vanha jätetään, tosin pitäähän uusi koeajaa.
Aamulla oli hyvä juttu tv:ssä, miten aivot toimii rakastuessa.Siinä maininta myös, jos ei tule rakastumisen jälkeen kiintymystä toiseen, loppuu suhde tai toinen hakee vierasta, joka siis ei kiinny.
Eli silloin on väärän ihmisen kanssa yhdessä, mutta voi mennä kolme vuotta, ennekuin sen huomaa.
Olen kokenut tuon ajanjakson rakastuneena ja myöskin sen aika suoraviivaisen lopahtamisen.Kuinka tasokkaalta ja ihanalta oma puoliso tuntuikaan tuon ikäkausikriisin jälkeen.
Olihan se silloin lähellä taivasta.Hah, nyt tuntuu tosi vieraannuttavalta.Kauas sitä ihminen itestään pääsi.
Olen kokenut tuon ajanjakson rakastuneena ja myöskin sen aika suoraviivaisen lopahtamisen.Kuinka tasokkaalta ja ihanalta oma puoliso tuntuikaan tuon ikäkausikriisin jälkeen.
Olihan se silloin lähellä taivasta.Hah, nyt tuntuu tosi vieraannuttavalta.Kauas sitä ihminen itestään pääsi.