Tarina lyhyesti: yhdessä n. 10 vuotta, joista 8 naimisissa. 2 allekouluikäistä lasta, yhteinen asuntolaina. Mies pettänyt enemmän ja vähemmän suhteen alusta asti, aina tasaisin väliajoin jääden siitä kiinni. Aina olen antanut anteeksi ja elämä jatkunut. Viimeisen tapauksen jälkeen olen itsekin hairahtunut vieraisiin syleihin jäämättä varsinaisesti kiinni. Emme enää juurikaan kysele toistemme menoista, viesteistä, puheluista tms. Arki rullaa silti suorastaan erinomaisesti. Emme riitele, touhuamme yhdessä myös perheenä, harrastamme toisinaan jopa seksiä. Asioista emme puhu nyt emmekä ole sitä koskaan tehneet. Pariterapiaa on yritetty edellisen pettämiscasen tultua julki mutta koin sen täysin hyödyttömäksi. Mies osoittaa kaikin keinoin rakastavansa sekä minua ja perhettään yli kaiken eikä missään nimessä halua erota. Ei vaan pysty pitämään reissuillaan housujaan jalassa eikä tuskin koskaan tule pystymäänkään.
Koen että kaikki kunnioitus ja arvostus suhteestamme puuttuu. Haluaisin aidosti suhteen jossa riitetään toinen toisillemme. Varsinkin nykyinen oma käytös saa tajuamaan ettei tässä ole järkeä elää näin. Elän itsekin jatkuvassa syyllisyyden tunteessa omien tekojeni vuoksi. Jotenkin tästä ei vaan uskalla/pysty lähtemään kun suurin osa ajasta kuitenkin menee hyvin. Mutta voiko tällä suhteella aidosti olla minkäänlaista tulevaisuutta? Mietin eroa nykyään lähes päivittäin.
Koen että kaikki kunnioitus ja arvostus suhteestamme puuttuu. Haluaisin aidosti suhteen jossa riitetään toinen toisillemme. Varsinkin nykyinen oma käytös saa tajuamaan ettei tässä ole järkeä elää näin. Elän itsekin jatkuvassa syyllisyyden tunteessa omien tekojeni vuoksi. Jotenkin tästä ei vaan uskalla/pysty lähtemään kun suurin osa ajasta kuitenkin menee hyvin. Mutta voiko tällä suhteella aidosti olla minkäänlaista tulevaisuutta? Mietin eroa nykyään lähes päivittäin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Haluatko rehellisen vastauksen? Ei avioliitostanne tule mitään. Pettäminen on tapahtunut suhteenne alusta lähtien. Ja sinä et ole halunnut selvittää asioita, vaan olet lähtenyt pettämään itsekin. Pariterapiastakaan et löytänyt mitään hyötyä.
Mitä parisuhteeseen tulee... teillä on mielestäni kämppissuhde. Erona on vain toisinaan harrastettu seksi. Uskon ( en tiedä, kun en tunne teitä) että teidät pitää yhdessä syyllisyys tehdyistä teoista sekä lapsenne (kokemuksesta kerron tämän)
Jos mietit eroa lähes päivittäin... se on merkki siitä, että olet työstänyt eroa jo lähes toteuttamisen tasolle. Miehen ei ikinä kannata odottaa eroavan. Miehistä ei suoraan sanottuna ole siihen.
Itse en luopuisi myöskään haluamastasi yksiavioisesta suhteesta, jossa toista myös kunnioitetaan. Se on jotain, missä ei voi tehdä kompromisseja, jos sitä haluaa.
Yleensä tuollainen suhde päättyy, kun toinen rakastuu uuteen ihmiseen.