Mieheni ilmoitti minulle, ettei kihlojen jälkeen enää tarvitse rakkautta todistella tai eikä tunteista puhua.
Kyllä se aika järkytyksenä tulee, jos kolmen vuoden ajan suhde on ollut ihan toisenlaista. Enpä siis enää kihloihinkaan mene, enkä edes saman katon alle muuta, niin saa miehestä just ja vaan ne parhaat puolet...
Toivon todellakin että se löytää naisen, jolle sopii tuollainen täyskäännös....v**tu mikä moukka.
Kyllä se aika järkytyksenä tulee, jos kolmen vuoden ajan suhde on ollut ihan toisenlaista. Enpä siis enää kihloihinkaan mene, enkä edes saman katon alle muuta, niin saa miehestä just ja vaan ne parhaat puolet...
Toivon todellakin että se löytää naisen, jolle sopii tuollainen täyskäännös....v**tu mikä moukka.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No jaa, eipä me olla rakkaudesta tai rakastamisesta puhuttu kertaakaan viimeisen 5 vuoden aikana.
Tosin se keittää mulle aamukahvit useimpina aamuina ja muistaa tuoda kaupasta silloin tällöin jotain hyvää, esim. suklaapatukan tai lempijugurttiani.
Voi jos mulla olisikin nainen joka arvostaisi tuollaisia pieniä huomionosoituksia, joita jatkuvasti exälleni vein. Ei noteerannut mitenkään, haukkui pataluhaksi ja odotti vain kalliita lahjoja.
Mistähän löytäisi kunnollisen naisen?
Naisellasi oli vain kallis maku, johon sinä et yltänyt. Hän oli varmasti kunnollinen, mutta eli eri tasolla kuin sinä. Haukkuminen on tietenkin aina ikävää..
Miehet ja naiset ovat ihmisyden ytimessään samanlaisia, mutta myös erilaisia ja tuon erilaisuuden ymmärtäminen on yksi perusedellytys toisiansa ymmärtää je menestyä parisuhteessa.
On hyvin miehen maailmalle selkäytimeen sakka ominaista, että rakkaus ja kiintymys todistetaan sitoumuksella ja sen jälkeen arjessa kaikilla yhteiseksi hyväksi tehdyillä konkreettisila asioilla, ei niinkään verbaalisesti. Jo pelkkä yhdessä eläminen on miehen taholta (miehen mielessä) osoitus rakaudesta, sillä eihän hän muutoin olisi edes yhteen asettunut.
Useimmat miehet eivät yksinkertasesti edes ymmärä erilaisten naisten kaipaamien rakkaudenosoituksien merkitystä naisille, sillä mies lähestyy samaa asiaa itselleen (kaikille miehille) ominaisella erilaisella tavalla.
Naisille taasen on vaikeaa sisäistää misten "maailmaa" asiassa, sillä se poikeaa heidän kaipaamastaan.
Molemmat arvitsevat rakkautta ja hyvää suhdetta, mutta sitä ilmaistaan ja toteutetaan kummallekin ominaisella tavalla.
>> Toivon todellakin että se löytää naisen, jolle sopii tuollainen täyskäännös....v**tu mikä moukka.
Reaktiosi on henkis-tiedollisesti kerrassaan niin alkukantainen ja vulgaarikin, että kannustan sinua lukemaan aivan aluksi vaikkapa kirjan: "Miehet Marsista ja Naiset Veenuksesta" jossa käsitellään kumankin sukupuolen samanlaisuutta ja erilaisuutta.
Syytelyn sijaan on viisaampaa ja rakentavampaa pyrkiä ymmärtämään sukupuolien erilaisuutta.
Kyse ei ole paremmuudesta tai huonommudesta, pelkästään erilaisuudesta, joka asustaa kummankin sukupuolen selkäytimessä.
Sen luettuasi solvaamisen sijaan mahdollisesti lähestyt asiaa enempi tiedon ja erilaisuuden ymmärtämisen halun näkökulmasta. Muutoin tulet lyömään toistuvasti päätäsi seinään miessuhteissasi.
PsPs. Tiedä vaikka tuon alkeellisen ja ymmärtämättömän reaktiosi vuoksi olisit viskaamassa "v***n mouka" miehn jorpakkoon, vaikka hän saattaisi olla elämäsi mies.
No eipä nyt ihan noinkaan, on se muillakin tavoin muuttunut. Varmaan sitten jatkossakin tosiaan lyön miesten takia päätäni seinään, mä en jaksa olla aina se jonka tarvii ymmärtää, kun nehän ei ikinä ymmärrä mitään, saatikka, edes koittaisi ajatella asioita toisen näkökulmasta. Oon kyllä yrittänyt keskustella tuon luolamiehen kanssa asioista (joka kyllä ennen onnistu, aina oikein sano, että tottakai, aina pitää puhua jos on jotain mielellä) mutta ei enää...
Oli ehkä liian pikainen heitto minulta tänne tuo, mutta kuitenkin, minä haluan parisuhteen johon kumpikin panostaa ja jossa romantiikkaa riittää, enkä olla mikään vi*un taloudenhoitaja.
Niin, tuolla yksiuuntaisella ja yleistävällä syyttelymentaliteetillä on mahdoton rakentaa hyvää ja tervettä suhtetta, riippumatta kuka on rinnalla.
>> Oli ehkä liian pikainen heitto minulta tänne tuo, mutta kuitenkin, minä haluan parisuhteen johon kumpikin panostaa ja jossa romantiikkaa riittää, enkä olla mikään vi*un taloudenhoitaja.
Ongelma ei ole molempien suhteeseen panostaminen, vaan se että suuri osa miehistä ja naisista ymmärtää kovin huonosti toistensa erilaisuuden ja siitä johtuvat ajattelu- ja toimintamallit.
Vilpitönkin panostaminen ilman ensimmäisessä vistissäni viittaamaani tietopohjaa johtaa toistuviin väärinkäsityksiin ja turhautumisiin, sekä ristiriitoihin.
Miten voi ponnistuksistaan huolimatta voi rakentaa terveen talon ellei edes ymmärä tarvittavaa tekniikkaa?
Auton ajamiseen vaaditaan ajokortti, mutta parishteeseen voi lähteä seikkailemaan kuka tahansa ilman edes perusymmärrystä. Mielestäni kaikilta tulisi "vaatia" laki- ja oppimääreisesti "parisuhdeajokortti" ennen saman katon alle asettumista ;-)
>> Varmaan sitten jatkossakin tosiaan lyön miesten takia päätäni seinään, mä en jaksa olla aina se jonka tarvii ymmärtää, ...
Nyt en tarkoittanut yksittäistä henkilöä. Ellei ymmärrä miesten ja naisten henkis-psykologisten toimintamallien ja mekanismien erilaisuutta riittävän hyvin, niin ongelmia tulee vastaan kaikissa suhteissaan.
Mitä paremmin erilaisuudet ymmärtää, sitä enempi se myös auttaa jo kumppania valitessaankin.
Ps. Osoittamasi agressiivisyyssävyisyys on varsin vahingollinen eväs ja rakennusaina ihmissuhteissa yleensäkin ja parisuhteessa aivan erityisesti.
Harvinaisen juntti-meininkiä miehellä..No eikö edes kerran vuodessa..riitä?