eli minusta tällä palstalla ollaan. pimppiä olen saanut viimeksi noin 2vuotta sitten yh-äidiltä joka tunnetaan yleisenä jakorasiana. töissä olen viimeksi ollut noin 3kk sitten.
rahaa ei ole koskaan mihinään ylimääräiseen ja vaatteetkin alkaa olla vanhoja.
kavereita ei ole ja tässä iässä(29v) niiden hankkiminen on hieman vaikeaa koska ei ole vara harrastaa mitään enkä tapaa työkavereita koska töitä ei ole.
rahaa ei ole koskaan mihinään ylimääräiseen ja vaatteetkin alkaa olla vanhoja.
kavereita ei ole ja tässä iässä(29v) niiden hankkiminen on hieman vaikeaa koska ei ole vara harrastaa mitään enkä tapaa työkavereita koska töitä ei ole.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanoisin, että mies32 on taas kotiutusjaksolla Harjavallasta. Vointeja.
Sellainen on saamaton, lellitty tai laiska. Kunnianhimoa ei taida olla edes oman elämän värittämiseen? Vai mitä sä teet työttöminä aikoina?
Tottahan sitä voi olla fleguna 24/7 vaikka läpi elämän. Valinta on vapaa. Mutta en voi kuvitella sellaista lähipiiriini.
Tyhjän saa pyytämättäki, enkä tiedä mitä tahtoisit naisesta? Jotain emo hahmoa vai mitä? Mitä sä haet pillua vai suhdetta? Miksi sä edes kysyt tällaista?
Sitpaitsi, lauseet aloitetaan isolla kirjaimella
"Tottahan sitä voi olla fleguna 24/7 vaikka läpi elämän. Valinta on vapaa."
Tietysti kaikki te normaalia päivätyötä tekevät ajattelette noin, että työtön on laiskuuttaan työtön. Minun kohdallani ei pidä paikkaansa. Nytkin haaskaan säälittävistä työmarkkina tuista leijonan osan työnhaku reissuun, jota työkkäri tuskin takaisin tulee maksamaan, kun en etukäteen ole hakemusta jättänyt ja kutsut haastatteluihin tuli viikonloppuna, joten en olisi kyennytkään. Silti on mentävä.
Toivoisin tuollaisten ajattelijoiden jäävän lama aikana työttömiksi ja vielä pitkäksi aikaa. Alkaisi ajatus kirkastumaan. Mutta tuonkaltaista vastausta ajattelinkin.
Naisesta haen parisuhdetta, mutta en halua oikeastaan tutustua edes naisiin ellei ole työtä. Totuushan on ettei työttömänä ole mahdollisuuksia ja nyt painaa stressi enemmän ihan muista asioista, kuten työn löytämisessä.
Kyselin koska arvelin sinun vastauksen olevan yleinen mielipide kysymykseeni. Ja luulisi palstalta saavan rehellisen vastauksen. Nyt voin siis olla varma.
Olen osa-aikainen ja sijainen. Pyöritän toimaria vasurilla. Saadulla vapaa-ajalla opiskelen, harrastan, osallistun ja taiteilen. Ne ovat tuoneet paljon tilaisuuksia ja taitoja. Olen tavannut uusia ihmisiä ja nähnyt elämästä toisen puolen. Elämä on rahallisesti hlvetin tiukkaa mutta antoisaa.
En hae suhdetta koska ikäiseni suomimihet ovat nirppanokkaisia audimiehiä, enkä välitä nuoremmista. Ystäväpiiri on silti värikäs. Kaikki ovat toimeliaita, osa vakiduunissa, suurin osa ei. Vakiduunarit ovat jo vähemmistönä.
En ole käynyt haastatteluissa enää vuosiin, koska ne eivät tuoneet tulosta. En usko että tyonhakijassa on vikaa, olosuhteet ovat muuttuneet ja hakija joko sopeutuu tai sitten ei. Työmarkkinat eivät ole enää samat kuin -70 lukulaisille tai edes sinun vanhemmille. Tiedän paljon ihmisiä jotka tekevät kahta osa-aikaisuutta ja projekteja päälle. Ajatusmaailmani alkaa olla kuin sotavuosina: "huomista ei ehkä enää ole". Pyrin elämään ja tekemään niitä juttuja jos loppu tulee pian. En toivo kenellekkään pahaa, toiset vain elävät erilaisessa Suomessa. Luonnekysymyshän tämä taitaa olla. En ollut tarpeeksi kusipää pitääkseni ne vahat rahakkaat paskaduunit, joissa työkaverit kampitti toisensa ulos, jotta sai itse pitää työnsä ja itse yleni. Se ei ollut mulle "se juttu".
Älä vaivu synkkyyteen vaan elä ja etsi ne sinun vahvuutesi. Mitä haluat tehdä ja miten toteutat sen? Palkkaduuni verokortilla ei kannata olla se ykköstoive ja jättää elämä elämättä jos et saa sitä. Onhan täällä muutakin millä täyttää sydän ja toiveet.
Mikä on minimi millä toteutat unelman? Jos et saa, miten olis fillari? Jos et saa omaa ravintolaa, miten olis pop-up päivä jne?
Mieti, luo...muista elää.
Älä anna muiden arvottaa itseäsi.
Iloa kannattaa etsiä ja harjoitella. Elämä on asenne.
Tukka pois ja töihin lusmu!
No, kuulostat vähän masentuneelta.
Eipä tuosta muuta osaa sanoa.