Meillä on miehen kanssa jatkuvasti napit vastakkain maailmankatsomuksemme erojen vuoksi. Hän aina suhtautuu minuun, kun olisin ääliö näissä uskon ja maailmankatsomuksen asioissa ja kuin minulla ei olisi Jumalaa. Jokaiseen lauseeseen hän takertuu, kun hänen mielestään en ymmärrä jumalallisista asioista tuon taivaallista. Olen elämässäni paljon ajatellut uskonnollisia asioita, vaikka en aina ole osannut elää esimerkillisesti ja langennut monta kertaa. Mutta olen vakaumuksellinen kristitty ja kreationisti. Minun elämäni kuulemma muuttuisi heti radikaalisti kun uskoisin Jumalaan (siis islamilaiseen) ja kääntyisin. Jumalani on aina ollut turvani tässä elämässä. Olen paljon sairastellut ja kaksi kertaa ollut hyvin lähellä kuolemaa. Mutta olen hengeltäni heikko ja pelkään. Siitä mieheni vetää sen johtopäätöksen, että minun Jumalani on heikko/epäjumala ja että minulla ei ole uskoa. Suoraan sanottuna minä en muuksi muuttuisi, vaikka islamiin kääntyisin. Olen sellainen kuin olen, heikko pelkuri. Mutta minun turvani on minun Jumalani, enkä Hänestä aio kääntyä pois. Se, että minä olen heikko, ei tee minun Jumalastani väärää tai epäjumalaa tms. Mieheni ei paljon tunne maailmankaikkeutta ja fysiikkaa, vaikka kohtelee minua, kuin minä en tietäisi niistä mitään. Olen lukiossa lukenut pitkän fysiikan ja avaruustieteet ovat aina olleet sydäntäni lähellä. Kretionistiksi tulin ensin oltuani vannoutunut evolutionisti eli en mistään mutu-pohjalta. En ole mikään ääliö typerys, vaikka mieheni silmissä olen tyhmä kuin aasi.
maailmankatsomuserot
napit vastakkain
6179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaapa hienolta ja terveältä parisuhteelta.
Mikähän teidän suhteessanne oikein on niin hienoa, että se kompensoi tuollaiset ajattelun erot ja puolison pitämisen tyhmänä aasina? Miten ihmeessä te pääsitte naimisiin asti koskaan puhumatta noista asioista? Oliko kielitaitonne puutteellinen vai hormonitko veivät?
Sitähän se miehenikin ilmeisesti ajattelee, että en ymmärrä mistään mitään. En minä kumminkaan tyhmä ole. Tarkemmin ei tarkoitukseni ole tässä selvittää maailmankatsomustani mutta olen aika lailla sillä linjalla kuin esim Father Seraphim Rose, vaikka hän ilmeisesti ainakin joissain piireissä kiistelty teologi onkin.
Mikä on parisuhteessamme niin hienoa. Olemme naimisissa. Siinä se. En minä ainakaan halua erota miehestäni. En mennyt naimisiin erotakseni vaan elääkseni hänen kanssaan, kunnes kuolema minut korjaa. Minä en vaan pysty kääntymään, vaikka hän kuinka sitä toivoisi. Välillä hän saa noita eroajatuksia päähänsä juuri sen takia, että en ole muslimi.
Uskonto on sinua lähellä ja varmasti siksi pahoitat mielesi jos joku kyseenalaistaa näkemyksesi uskonnosta ja tästä maailmasta, mutta usko pois se on pienin murheesi.
Miten voit olla miehen kanssa jolla on tasan nolla % kunnioitusta sinun uskontoasi kohtaan? En itse usko Jumalaan, mutta sen tiedän että se on iso osa uskovaista itseään joten se on aika henkilökohtaista jos joku alkaa pilkata että Jumala johon uskoo on väärä tai heikko.
Käsittämätöntä että ihminen joka oikeasti uskoo Jumalaan on sellaisen miehen kanssa joka osoittaa noin vähän kunnioitusta. Kyllä, naimisiin kun mennään niin siinä liitossa pitäisi myös pysyä, mutta kyllä tuollainen käytös kertoo kaiken oleellisen aviomiehestäsi mitä pitääkin tietää.
"Mikä on parisuhteessamme niin hienoa. Olemme naimisissa. Siinä se."
No eipä ole hurraamista, jos näin on. Onko miehesi muuttunut avioitumisenne jälkeen vai miksi oikein hänet nait aluperinkään? Menittekö avioon kiireellä?
Otapas järki käteen ja mieti oppi-isäsi Seraphim Rosen ajatuksia.