Perheellisen parisuhdeongelmat

Ero ei aina ole onnen tae.Teidän tilanteessa perheneuvola voisi olla oikea paikka missä kumpikin saa tuoda näkemyksensä neutraalilla maaperällä esiin.Jos ei auta niin sitten harkinta erosta.-siihenkin saa perheneuvolasta apua. Kenenkään pienten lasten perheissä ei jatkuvasti ole sutinaa-sekin aika kuuluu elämään.Sitten kun lapset kasvavat -monilla alkaa taas seksikin maistua..

no kyllä mullakin oli semmoinen vaihe aikanaan että ei vaan tehnyt mieli seksiä ja miestä otti päähän se...ja meillä ei ole edes lapsia vain kissa ja koira.
usein tuli riitaa pikkuasioista ja eläinten hoidosta ja milloin mistäkin.
nyt olemme päässeet enempi yhteisymmärrykseen asioista ja itsekin teen jopa aloitteita seksin suhteen.

se miten päästiin taas samalle taajuudelle oli puhuminen asioista niiden ns."oikeilla nimillä".
toki aika äänekkäästikin riideltiin mutta jossain vaiheessa opittiin kertomaan toisillemme mikä oikeasti vaivaa, ei me terapeutteja tarvittu asioitamme setvimään.

on meillä edelleen riitoja, mutta harvemmin. useimmiten osasyy riitelyyn löytyy myös nälkäisyydestä(olen huomannut että ollaan molemmat nälkäisinä ärhäköitä ja suututaan pienistä ja tyhmistä asioista).

eli mitä nyt itse suosittelisin että otatte omaa aikaa, teette hyvää ruokaa ja keskustelette.
tehkää vaikka alkuun "tikusta asiaa" kunhan puhutte.

kyllä minuakin aikanaan ärsytti se miehen jatkuva hipelöinti vaikka itseä ei haluttanut. mutta toisaalta, onko se nyt niin hirveä asia opetella nauttimaan seksistä kumppanin kanssa. eikä seksin tarvitse olla suoritus, senkun ottaa ja nauttii ja opettelee ehkä jotain uutta.
vaikuttaa siltä että sinä olet tehnyt seksistä sen ison "mörön" suhteessanne..tavallaan että miehen pitäisi ansaita se seksi sinulta(?) vaikka oikeastihan se on yhteistä intiimiä laatuaikaa.
tehkää seksistä jälleen nautinto.
anna miehesi hyväillä sinua ja rakastella kanssasi.
varmasti miestäsi harmittaa tuo haluttomuutesi ja mietityttää että miksi et halua häntä jne..

jotta saisi haluja takaisin niin kannattaa panostaa myös ruokavalion terveellisyyteen jokapäiväiseen liikuntaan.

Ymmärrän ettei tee mieli seksiä, jos ei ole muuta läheisyyttä. Ja kahdenkeskistä läheisyyttä ei hirveästi voi olla, kun on tuon ikäiset lapset... Perheneuvola voisi olla hyvä aloitus, heillä on kokemusta kuinka lähteä liikkeelle, kun läheisyys on kadotettu.. tai esim väestöliiton yksityiset terapeutit, maksavat melkein 100€ tunti, mutta on mun mielestä sen arvoista jos saa parisuhteen kuntoon, kuin että muutatte erillenne omiin asuntoihin ja maksatte niistä.. ja vielä lopuksi, puhukaa puhukaa ja puhukaa. Jos toinen ei suostu pitkänkään maanittelun jälkeen, tai edes suostu perheneuvolaan tms, niin silloin vasta alkaisin harkita eroa..

Aatteles, jos antaisit kahden päivän välein, niin olis AINA hyvällä päällä. Ja avioliittonne kukoistaisi.

Miksi et hakua seksiä?

Toi tarina on ihan ku ite juttelis meidän tilanteesta :/

Meillä riitoja oli ainakin ekan vuoden aikana paljon, isompia ja pienempiä riitoja ja tiuskimista ja huomauttelua molemmin puolin ja meni huonosti. Nyt ei riidellä kovin usein, mutta yhteistä aikaa ei juuri ole ja ollaan erkaannuttu toisistamme. Joskus tuntuu, että mies ei niin kaipaakaan yhteistä aikaa. Minä kaipaisin sekä omaa, että yhteistä aikaa. Jos olisi mahdollisuus mennä vaikka elokuviin tms. ja saatas lapsenvahti (harvinaista) niin sanoo, että ei nyt jaksa/huvita. Kerran mies sopi samaksi päiväksi terassille menon kaverinsa kanssa ja vilkuili kelloa kun olimme yhdessä ja hoputti!

Illalla mua väsyttää, lapsi edelleen välillä yöllä herättää (mies vaan kääntää kylkeä) tai muuten valvon. Väsymys ainakin on ehdottomasti aiheuttanut eniten sitä, että tulee riitoja ja ei huvita seksi tai mennään aikaisin nukkumaan. Illat melkein olis ne ainoat yhteiset hetket (kaksin). Miehellä myös jatkuvasti jotain projektia menossa (omakotitalo).

Lisäksi mua vaivaa muutama aiempi riita joita ei selvitetty sovittu kunnolla. Riideltiin me ennen lapsenkin tuloa, mutta niitä ei enää niin muista. Mies on loukannut mua pahasti riidan aikana ja uhannut avioerolla ym. Välillä on tuntunut jopa, että mies jopa inhoaa/vihaa mua sen perusteella mitä riidan aikana suustansa päästänyt. Tunnen itseni huonoksi äidiksi ja aviovaimoksi. Olen ajoittain masentunutkin. Haluaisin kuitenkin pelastaa avioliittomme jotenkin.

Vääränlaiset ihmiset keskenään pariutuneet ja hankkineet lapsen/lapsia.

Täällä taas yks lapseton, ONNELLINEN nainen ihmettelee.. Minkä ihmeen takia niitä kersoja on pakko tehtailla, ku lähes poikkeutta kaikilla lähtee parisuhde menemään päin peetä heti kersojen jälkeen..

Tekin olette olleet yhdessä jo kymmenen vuotta. Kerkesitte olemaan yhdessä kuus vuotta ennen ekaa kersaa. Eli tod.näk. teillä OLI hyvä parisuhde ennen mukuloiden tuloo. Ette te muuten olis noin kauaa yhdessä olleet. Mut sit piti ruveta tehtaileen kersoja, ja lopputulos on se mikä on. En nyt haluais alottajaa moittia, mut sä selkeesti oot niitä naisia jotka sulkee jalkansa heti ku mukulat on tehty. Mutta miehellä on yhä omat tarpeensa. Ja sitten sä ihmettelet ku et anna toosaa ja mies on pahalla päällä.. Turhaan sä täällä ruikutat, kato ämmä peiliin ja mieti miltä miehestäs tuntuu! Typerää antaa täällä se kuva että sä olet tän stoorin uhri. Muista se, että niin metsä vastaa ku sinne huutaa!

Onnistuit sitten sarahill kirjoittamaan avaukseesi viisi kertaa ENÄÄ -sanan väärin. Melkoinen suoritus. :D

Ei kannata erota tuossa vaiheessa, kun lapset ovat vielä noin nuoria. Katselkaapa alkaisiko muutaman vuoden kuluttua elämä rullata paremmin?

Vaihtamalla miestä menee alussa ihanasti ja pian ollaan samassa jamassa kun 1. liitossa.

Mitä jos se "huomauttelu" onkin kömpelö keskustelun avaus ??

Jos edes joskus muistettaisiin tulla puoliväliin vastaan. Tai edes kääntyisi toisen suuntaan, sekin olisi aika paljon.

Parisuhteessa ei pitäisi olla tärkeintä, se että kuka on oikeassa, vaan että onko kumpikaan oikeassa :D

Kohtalotoveri kirjoitit lyhyesti, ytimekkäästi ja viisaasti. Tosiaan tärkeää ei ole olla oikeassa. Huomauttelu voi tuntua ikävältä, mutta niistäkin voi halutessaan ottaa opiksi. Harvoin ne huomauttelut täysin asiattomia ovat ja ehkä se nyt vain on miehen tapa kertoa, mikä pieneltäkin tuntuva asia häntä tällähetkellä hiertää.

Kun mies huomaa, että korjaat "virheesi", hän alkeellisesti ajattelee sinun vielä välittävän. Ripaskaa ei silti tarvitse alkaa hyppimään eli jos miehesi käskee sinua hyppäämään, sinun ei tarvitse kysyä "kuinka korkealle?" :D

Luulin jotenkin fyysisesti muuttuneeni kun lasten syntymän jälkeen seksi ei juurikaan kiinnostanu. Kun sitten ehkäsyä vaihtaessa (pillereistä ehkäsyrenkaaseen) tilanne vaan paheni, aloin epäillä hormonitoimintaa haluttomuuden syyksi. Monissa pillereissähän ym. mainitaan "libidon alentuminen" yleisissä haittavaikutuksissa. Kun sit lopetin kokonaan hormoniehkäsyn, muutuin ihan kokonaan! Tajusin et koskaan meidän avioliiton aikana ei oo tehny mieli niin paljon - edes ennen lapsia. Paitsi ehkä sillon kun yritettiin hankkia ensimmäistä.

Oon itekseni miettiny, et voisko jopa raskaus ja imetys muuttaa hormonitoimintaa niin, et halut vähenee. Ne on nimittäin ainoot ajat meidän suhteessa, kun en oo käyttäny hormoniehkäsyä.

On oltu naimisissa 11,5 vuotta ja hormonit lopetin 2 vuotta sitten. Enää en uskalla niitä hankkia. Elämä on ihan erilaista ilman. Tosi paljon kyllä mieli vaihtelee kuukauden aikana. Varsinkin ovulaatioviikko on miehelle aika kiva - ja tietysti itellekin - sillon oon ihan malttamaton! Toisaalta ne 3 hiljasempaa viikkoo menee ihan kivasti kun tietää et uus OV tulee taas seuraavassa kuussa :)

Näillä sivuilla oli hyviä vinkkejä parisuhdeongelmiin ja riitelyyn...

http://www.rd.fi/tutkimus-paljastaa-onnellisen-parisuhteen-salat

http://www.jw.org/fi/julkaisut/lehdet/g201302/miten-lopettaa-riitely/

vnahemmista tämäkin parisuhteen kylmyys ja tunnepuoli kumpuaa. tyttö tulee äitiinsa aina enempi kui isäänsä ja taas toisinpäin. tutki appes ja anoppis!

1 - 3 krt / kk. Siinä on meidän lemmenleikit. Vaimo pärjäisi ehkä 1 - 3 krt / vuosi. 15 v naimisissa. Lapset jo saatu. Kun nuorin lähtee kotoa, tämänpoika lähtee myös. Kyllästynyt jo tuohon vieressä korsaavaan pihtariin. Ei muuta syytä tulevaan eroon. Miksi jäädä kitumaan ja elämää hukkaan heittämään ilman seksiä.

Minulla on mies, jota ei seksi paljoa kiinnosta. Voi se olla näinkin päin. Yhteistä aikaa ei organisoi, mutta kovasti oma aikaa vievä harrastus syksylle taas tulossa. Lapsi on ja toinen tulossa.

Te huonossa/hiljaisessa liitossa eläjät:
Jos lapsia, ota yhteys perheneuvolaan tai perhetyöhön ja laittakaa liittonne järjestykseen. Antakaa yhteistä aikaa, kehuja kerran päivässä, lämmin kosketus, kerro mikä seksissä kiinnostaa ja mistä tykkäät. Kaalimato.com petipuuhiin ihanaa sävyä. Parisuhde terapeutti ym muita.
Älä täältä kysele, kun saat vaan pahaa mieltä tuollaisilta "turhaa ruikutusta" omaavilta nimimerkeiltä, joitten elämä ei missään kohdin ole niin rikas, eikä missään kohdin yltä ikimaailmassa niin rikkaaksi, kuin sinulla! Onhan sinulla ihanat rikkaudet jotka olet pienestä siemenestä kasvattanut. Kuinka ihmeellistä ja ihanaa.
Ole rakastava, empaattinen, lämmin äiti, sekä yritä joka päivä olla parempi vaimo, sillä kaikki alkaa muuttumaan vasta sitten, kun itse siihen antaa tilaa. Kokeile päivä toisensa jälkeen jatkaa kauniilla sanalla ja kosketuksella. Vaikka ei tee mielikään, niin pinnistä ja tuut huomaamaan sen kuinka miehesi alkaa tekemään samoja asioita sinulle. Pikkuhiljaa huomaatte, että elämä on aivan loistavaa. Lapsi parisuhde perhe= paljon työtä! Onnea liitollenne! Toivottavasti joku edes saa pientä vinkkiä, sillä aloittajan viesti on jo aika vanha, harmi.