haluan udella moniko teistä on luopunut islamista sen jälkeen, kun olette eronneet muslimimiehestänne? entä te jotka olette naimisissa luuletteko, että luopuisitte islamista, jos ero tulisi? (tämä siis koskee ainoastaan naisia, jotka ovat kääntyneet muslimeiksi suhteen aikana.)
kysyn siksi, koska tunnen 2 suomalaista naista jotka ovat päättäneet pysyä muslimeina avioeron jälkeen, vaikka miehet alunperin painostivat naisia kääntymään ja molemmat liitot päättyivät miesten löydettyä uudet nuoremmat naiset. Toinen mies on marokkolainen ja toinen iranilainen.
kysyn siksi, koska tunnen 2 suomalaista naista jotka ovat päättäneet pysyä muslimeina avioeron jälkeen, vaikka miehet alunperin painostivat naisia kääntymään ja molemmat liitot päättyivät miesten löydettyä uudet nuoremmat naiset. Toinen mies on marokkolainen ja toinen iranilainen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
MInua taas kiinnostaa, kuinka voi "väkisin" kääntyä?
Miten voi toisen pakottamana alkaa uskoa johonkin satuun?
Minä lopetin joulupukkiin ja muihin metsän peikkoihin uskomisen jo ala-asteelle mennessäni.
Ei voi uskoa, mutta voi toki liittyä toiseen uskontoon ja harjoittaa uskontoa, vaikkei uskoisikaan. Tuntuuhan tuo tosin aivan umpuhullulta touhulta.
Aika moni suomalainenkin uskoo jonkinnäköiseen jumaluuteen ja moni esim. Ajattelee, että kristityillä juutalaisilla ja muslimeilla on jokseenkin sama jumala. Kun yhdistää nämä lähtökohdat miehen vuosia kestävään painostukseen moni päätyy tähän ratkaisuun varsinkin niihin aikoihin, kun perhettä ollaan perustamassa.
Mä olin tutkinut islamia jo ennen kuin tapasin mieheni ja tein päätökseni ihan itse, itseäni kuunnellen. Noudatin tiettyjä tapoja, kuten meillä ei syöty sianlihaa, ramadania en viettänyt, mutta yritin kunnioittaa miestäni syömällä töissä jne, jotta kotona jaksoin olla syömättä iltaruualle asti. Ehkä hyvän muslimimiehen kanssa olisin palannut islamiin, nyt se jäi vain ns tapauskonnoksi, vaikka mun usko oli kyllä vahva.
Eron aikoihin tapahtu monia ikäviä asioita. Mies, jonka en usko olevan uskovainen ihminen, vaan vain tapamuslimi, käytti uskontoa mua vastaan millon mihinkin asiaan. Samaan aikaan tapahtu myös muutamia muita seikkoja, jotka saivat mut hylkäämään koko islamin mun elämästä. Jossain vaiheessa tajusin, etten edes usko Jumalaan, mikä oli vähän shokki itselle, koska olen kuitenkin uskonut koko ikäni.
Mä suivaannuin kyllä todella pahasti siihen naisia alistavaan kohteluun, mitä tapahtu ihan joka paikassa ja kaikkien uskovien joukossa. Jopa suomalaiset, kääntyneet musliminaiset on ihmeen nihkeitä puolustaan naisten oikeuksia.