Historiaa: minulla oli juuri oma asunto tullut maksetuksi kun jäin työttömäksi. Aloin seurustella mieheni kanssa, ja muuan juoppohullu naapurini kiusasi meitä minkä ehti. Myin asuntoni, ja kaikki asunnostani saamani rahat ovat menneet sen siliän tien. Osan vei opiskelu, osan vei opiskelun vuoksi asuminen 2 paikassa, osan lainasin miehelleni koska hän tarvitsi uuden auton. Näitä rahoja en saanut takaisin, mutta asuin mieheni kanssa vuoden kimpassa ja laskin että se raha mikä olisi mennyt vuokraan vastaisi sitä mitä hänelle "annoin anteeksi" velkaa.
Sittemmin päivärahani vietiin ja muutin erilleen.
Välillä on vituttanut että möin sen asuntoni - tulee mieleen että se on mieheni "syytä", koska hän koko ajan hysteerisenä vouhotti siitä miten minulle voi käydä sillä alueella miten hyvänsä (juopot raiskaavat), ja minä puolestani pelkäsin että hän saa siellä turpaansa siltä naapurilta etc.
Nyt on sellainen tilanne että saattaisimme muuttaa yhteen, mutta mies miettii ostaisiko peräti asunnon. Jos minä nyt muutan mieheni omistamaan asuntoon, niin miten lie... En haluaisi maksaa hänelle asumisesta, koska jos hän joskus myy asunnon, HÄN kyllä saa rahansa takaisin, mutta minä en saisi mitään. Olen jo kertaalleen tavallaan hänen takiaan menettänyt kaiken mitä minulla on ollut, enkä haluaisi työntää rahaa kankkulan kaivoon taas! Tulonikin ovat tuommoista 330 e luokkaa (tällä hetkellä erinäisistä syistä päivärahojani ei pysty viemään vaikka asuisin miehen kanssa).
Mutta olisiko tämä väärin, että asun miehen kanssa maksamatta hänelle? (No mitähän minä sitten maksaisin tuosta 330 eurosta???)
Jotenkin koko kysymys alkaa kuulostaa naurettavalta. Mutta minun on vaikea asua toisen kanssa yhdessä, jos hän saa koko ajan korostaa sitä että kuinka kaikki on hänen ja hän myös sitten määrää.
Oikeastaan vain toivoisin ettei hän osta asuntoa. Hänellä on vieläkin velkoja menneiltä vuosilta, ja mitä jos korot nousevat etc.? Ainahan sitä joku luukku jostain varmaan löytyy, mutta luopua nyt sitten asunnosta jos se on tullut (hänelle) rakkaaksi? - Hänkin on jo yhden asuntonsa myynyt ja sitäkin vielä makselee.
Miten saada mies uskomaan ettei koko elämää voi hoidella luotolla???
Sittemmin päivärahani vietiin ja muutin erilleen.
Välillä on vituttanut että möin sen asuntoni - tulee mieleen että se on mieheni "syytä", koska hän koko ajan hysteerisenä vouhotti siitä miten minulle voi käydä sillä alueella miten hyvänsä (juopot raiskaavat), ja minä puolestani pelkäsin että hän saa siellä turpaansa siltä naapurilta etc.
Nyt on sellainen tilanne että saattaisimme muuttaa yhteen, mutta mies miettii ostaisiko peräti asunnon. Jos minä nyt muutan mieheni omistamaan asuntoon, niin miten lie... En haluaisi maksaa hänelle asumisesta, koska jos hän joskus myy asunnon, HÄN kyllä saa rahansa takaisin, mutta minä en saisi mitään. Olen jo kertaalleen tavallaan hänen takiaan menettänyt kaiken mitä minulla on ollut, enkä haluaisi työntää rahaa kankkulan kaivoon taas! Tulonikin ovat tuommoista 330 e luokkaa (tällä hetkellä erinäisistä syistä päivärahojani ei pysty viemään vaikka asuisin miehen kanssa).
Mutta olisiko tämä väärin, että asun miehen kanssa maksamatta hänelle? (No mitähän minä sitten maksaisin tuosta 330 eurosta???)
Jotenkin koko kysymys alkaa kuulostaa naurettavalta. Mutta minun on vaikea asua toisen kanssa yhdessä, jos hän saa koko ajan korostaa sitä että kuinka kaikki on hänen ja hän myös sitten määrää.
Oikeastaan vain toivoisin ettei hän osta asuntoa. Hänellä on vieläkin velkoja menneiltä vuosilta, ja mitä jos korot nousevat etc.? Ainahan sitä joku luukku jostain varmaan löytyy, mutta luopua nyt sitten asunnosta jos se on tullut (hänelle) rakkaaksi? - Hänkin on jo yhden asuntonsa myynyt ja sitäkin vielä makselee.
Miten saada mies uskomaan ettei koko elämää voi hoidella luotolla???
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuli mieleen, että miehesi tienaa paljon, saattavat sinn päivärahasi lähteä kkonaan yhteiseen asuntoon muutettaessa...En tosin ole asiantuntija näissä jutuissa. mitä se sitten haittaisi, jos maksatkin miehellesi vuokraa, jos se kuintekin tulee koknaisuudessaan halvemmaksi sinulle kuin oma vuokrakämppä, jonkun muun vuokraamana.
Jos maksaisin miehelle vaikkapa 100 e (hui mikä järisyttävä summa) asumisestani, ja itselleni jäisi about 200 e (kyllähän silläkin elää vai) TAI jos asuisin vuokrakämpässä ja saisin Kelasta asumistukea ja sossusta tukea kun kuitenkaan Kela ei korvaa koko vuokraa, niin... tottakai on itsestään selvää että ei paljon hyödytä asua yhdessä. 200 e syömiseen ja elämiseen on eri asia kuin päälle 300 e mikä jää jos saa tukea jostain.
Tällä hetkellä olen sairauslomalla ja niitä rahoja ei voi viedä, mutta työttömän taalat toki kupataan kaikki yhdessäasumisesta.
Olemme olleet 7 v yhdessä ja asuneet vain vuoden yhdessä. Muut ajat välillämme on ollut 50 - 100 km matka. Sikäli olen niin kyllästynyt koko touhuun, mikä se tämmöinen parisuhde muka on...
Jos miehesi ostaa asunnon ja haluaa sut sinne asumaan niin älä rupea hänelle ylimääräisiä vuokria siitä maksamaan. Hänhän sen asunnon ostaa ja itse hänen se kuuluu maksaa myös. Sinun ei kuulu maksaa muutakuin puolet ASUMISKULUSITA eli sähköstä, vedestä ja hoitovastikkeesta ( vastike on tässä tapauksessa vuokraa vastaava asumiskulu).
Siinä kaikki, ei mitään ylimääräsiä. Ei sinun kuulu maksaa hänen osakettaan vaan ainoastaan puolet asumiskuluista. Asuntolaina on hänen, osake on hänen joten lainakulut eivät ole sinun asumiskustannuksia.
Juu, tuossa voisi olla ideaa. Itsekin jo tänään vähän tuumailin että jos makseleisin niitä käyttökustannuksia.
Jatkossa sitten varmaan riidellään siitä että montako kertaa se sauna on ihan pakko lämmittää viikossa, JOS hän nyt sitten jostain asunnon saa ostettua... (=Saa mistään luottoa.)
eli mies maksaa puolet asumiskuluista eli vastikkeesta, netistä, sähköstä ja vedestä. itse maksan asuntolainan kokonaisuudessaan itse. näin ollen eron hetkellä (jota toivottavasti koskaan ei tule!) ei tarvitse miettiä kuka maksoi ja kuinka paljon.
kuulostaa raadolliselta mutta oitmii ainakin meillä.