Aika vastuuton ratkaisu. Jokainen lapsi tarvitsee isähahmon elämään. En usko että voi kasvaa tasapainoiseksi ilman äiti ja isähahmon yhdessäoloa ja lapsen elämään kuulumista.
Ilman isää pojasta voi kasvaa mammanpoika johon äiti takertuu, kun se on se "perheen mies". Sama rooli pojalla. Pitää aikuistua liian nopeasti kun on se perheen mies.
Ilman isää tytöstä voi kasvaa miehiltä liikaa huomiota kaipaava. Miesystävä on todennäköisesti itseä huomattavasti vanhempi, "isän korvike".
Ilman isää pojasta voi kasvaa mammanpoika johon äiti takertuu, kun se on se "perheen mies". Sama rooli pojalla. Pitää aikuistua liian nopeasti kun on se perheen mies.
Ilman isää tytöstä voi kasvaa miehiltä liikaa huomiota kaipaava. Miesystävä on todennäköisesti itseä huomattavasti vanhempi, "isän korvike".
Vastaukset 10
Vanhimmat
Unohdin linkin http://m.iltalehti.fi/uutiset/2013072217285165_uu.shtml
No olishan se hienoa jos sais lapselle molemmat vanhemmat, mutta miten se käytännössä järjestyy?
38v neitsytpoika märätietoisen akateemisen Justiinan kainaloon ja lapsia siittämään? Kestääkö neitsytpojan psyyke yövalvomista, painetta lapsen elättämisestä, lapsen puklua, kakkavaippoja ja väsynyttä vaimoa? Entä kun vaimo lihoo?
Mies ei kestä naisen lihomista ja ruumiin muutoksia mitä raskaus tuo tullessaan. Iskee työttömyys ja auto hajoaa. Ukko pakenee pleikkariin tai Facebookkiin. Alkaa syyttely ja pakeneminen.
Lapsen teko on niin iso prosessi, etten oikeastaan ihmettele jos nainen päättää jättää sen mies osion pois koko jutusta. Siihen tarvitaan molempien vanhempien tuki. Ei niin että toinen joutuu kannattelemaan molempia.
Tulee neitsytpojasta uusi Maria? Lapsi on siitetty niin äärimmäisessä jännitystilassa (tai umpihumalassa) ettei mies muista koko yhdyntää? Väittää edelleen olevansa puhtoinen neitsytpoika.
Mikä on mies? Mikä on poika?
Ihan normaalia naiselta, että haluaa tehdä lapsen, mutta ei halua miehestä ongelmaa. Kyllähän kusipää pystyy lapsen siittämään, mutta kasvatuksella ilman kusipäistä mallia siitä lapsesta saattaa tulla ihan ihminen.
Kusipäät pitäs sterilisoida.
Tuo treffipalsta on täynnä naisia joilla on lapsi tai useampia. Etsivät elättäjää kun omillaan toimeentuleva ei kelpaa.
Yksin lapsen saavat äidit ovat joko niitä, joissa mies on lähtenyt kävelemään suhteesta esim. siinä vaiheessa, kun ovat saaneet tietää naisensa olevan raskaana. On myös niitä naisia, jotka eivät löydä sopivaa miestä, mutta haluavat kuitenkin tulla äidiksi ja näitä tällaisia naisia on enemmän kuin ennen. Asian voi hoitaa esim. tietyillä yksityisillä lapsettomuusklinikoilla luovutetuilla sukusoluilla.
Varsinkin vaatimattomamman näköinen nainen voi tajuta, että hän on jo yli 30-v eikä ole vieläkään löytänyt miestä sen paremmin baarista kuin netistäkään. Moni mies kun haluaa tutustua rauhassa ja sitten EHKÄ myöhemmin miettiä lapsiasiaa. Naiset eivät voi venyttää raskaaksituloaikaa liian pitkään tai voi käydä niin, että raskaaksitulo ei onnistu.
Voin suoraan sanoa, että itse olisin varmasti hankkinut pelkän lapsen ilman miestä, jollen aikoinaan olisi löytänyt sopivaa miestä lapsieni isäksi. Paljon myöhemmin mies löysi uuden naisen. Nyt olen lasteni kanssa yksin. En edes viitsi etsiä miestä netistä, koska miehillä on niin kovat kriteerit. Elättäjää en tarvitse. Jos sopiva mies joskus tulee elämääni, niin sitten on niin tarkoitettu tapahtuvan, mutta yksinkin pärjään.
Lapsen haluaminen on osalla naisista todella vahvasto biologinen vietti. Itsekin hankin lapsen ilman miestä lapsettomuusklinikalla. Siitä on jo vuosia ja hänestä on kehittynyt todella tasapainoinen, iloinen ja onnellinen koululainen, jolla on myös hyviä ystäviä, ja joka tulee kaikkien kanssa hyvin toimeen. Taitaa olla melkoinen hurmurikin isompana, sillä jo nyt luokalla on kolme tyttöä käynyt kertomassa, että on häneen ihastunut, yksi ilmoitti menevänsä hänen kanssaan naimisiin aikuisena :D
Miehen tapasin aivan sattumalta, kun lapsi oli vanhempi. Hän on sopeutunut erikoiseen perheeseemme hyvin, en tiedä johtuuuko hänen lapsirakkaasta luonteestaan vai helpottaako kuviota se, että lapsellani ei ole kuvioissa ketään toista isää, kuten eroperheissä yleensä. Joka tapauksessa en koskaan edes kelpuuttaisi miehekseni ketään kapeakatseista ahdasmielistä naisvihaajaa, joten minusta on yksi hailea, jos ratkaisuni eivät kaikille miehille kelpaa. Niitä miehiähän en olisi muutenkaan halunnut, ja fiksuja ja suvaitsevia miehiä on nykyään paljon ainakin ainakin isoilla paikkakunnilla.
En tiedä miksen löytänyt sopivaa miestä elämääni ennen lasta, ehkä siksi, että elämän nyt vain oli jostain syystä mentävä näin päin inun kohdallani. Lapsen saamiseen on naisella biologinen takaraja, mutta miehen voi tavata kuinka vanhana tahansa. Siksi tein aikoinaan oman valintani, ja olen sitä mieltä, että tekisin saman uudestaan ehdottomasti, se oli oikea ratkaisu.
PS. On tutkimuksia siitä, että näin saadut lapset kasvavat tasapainoisemmiksi kuin eroperheiden lapset. Jälkimmäisissä traumatisoivaa on juuri ero ja hylätyksi tulemisen kokemus, ja sitä edeltävä huono ilmapiiri ja riitely kotona. Alunperinkin yhden vanhemman perheessa tilanne on stabiilimpi. Siksi esim adoptio on sallittua vain aviopareille ja yksinäisille naisille, eikä avopareille, koska jälkimmäistä pidetään vähemmän vakaampana perhemuotona kuin noita edellisiä, ja lapsen kanmalta juuri pysyvyys ja vakaus on olennaisia asioita.
Ns. miehen mallin ja useampiakin voi lapselleen tarjota sukulaisistaan tai tuttavistaan ja eiköhän näitä isovelijärjestelmiäkin jo ole käytettävissä. Lapsi tarvitsee elämäänsä sekä miehiä että naisia, mutta ei välttämättä enempää kuin yhden vanhemman.
Jos minä haluaisin lapsen, saattaisin hyvinkin päätyä tekemään sen yksin. Motivoitunut, asiat kunnolla harkinnut ja osaava yksinhuoltajaäiti pärjää kyllä lapsen kanssa, mutta miehen käytös arjen alettua ja etenkin lapsen tultua on ihan lottoamista. Minä olen tuttavapiirissäni nähnyt ihan tarpeeksi nähnyt isiä, jotka alkavat viihtyä hirveän hyvin poissa kotoa, ja niitä, jotka muuttuvat itsekin passattaviksi kakaroiksi. Avioero se aloittaakin sitten sen perhehelvetin, jota minä en kestä katsoa edes sivustalta.
Naiset eivät voi lykätä lastentekoa loputtomiin ja odotella ikuisuuksia kun mies sanoo että katsellaan niitä lapsia "sitten myöhemmin". Naisella tulee ikä vastaan ja lapset on tehtävä ennen neljääkymppiä jos lapsia haluaa. Tätä miehet eivät ymmärrä, tai halua ymmärtää kun lapsethan ovat hankalia ja riesaksi, niitä voi hankkia "sitten joskus" ja ainahan ne joku muu hoitaa kun mies itse jos siltä tuntuu.
Tietty sitten on miehet jotka eivät kestä perhearkea kun lapset ovat pieniä ja jättävät leikin kesken. Naisen on sitten kannettava yksin vastuu lapsista. Koskaan ei voi tietää miten parisuhteessa käy jos ja kun lapsia hankitaan. parempihan se on sitten yksin hankkia lapset kuin epävarmaan suhteeseen.
Osa miehistä tuntuu olevan hyviä perheenisiä alusta asti, osa taas, no, ei...
Seurustelen nykyään yhden eronneen miehen kanssa, jolla on vähän pienemmät lapset kuin minulla. Olen usein miettinyt, mitä olisi tapshtunut, jos olisin tehnyt lapset hänen kanssaan, että olisiko siitä tullut ero. Voi hyvin, että olisi mennyt päin metsää.
Pikkulapsiaika on niin eriskummallinen ja poikkeava tila perheessä, että ei mikään ihme, että erot tapahtuvat juuri silloin. Nyt kun lapset ovat isompia, arki on erilaista. Tämä meidän suhteemme toimii hyvin tällaisena vanhempien lasten perheen ns. kahden aikuisen välisenä suhteena, ei luultavasti olisi toiminut vauvaperheessä.
Kyllä sopiva mieskin kelpaa, mutta hepä eivät halua lapsia, joten juttu on sitä myöten selvä. Minä valitsen mieluumin lapsen kuin miehen, jos nämä kaksi ovat toisensa poissulkevia.
Miehen malleja löytyy muualtakin kuin kotisohvalta, ei tuon puutteen takia kenenkään naisen kannata jättää lasta hankkimatta.