Olen seurustellut poikaystäväni kanssa noin vuoden ja ollaan tavattu vanhemmat ja isovanhemmat. Poikaystäväni äiti osti matkan poikaystävälleni ja koko perheelle,olisin toki halunnut mukaa matkalle mutta poikaystäni ei edes kysynyt asiaa minulta,sanoi jälkeenpäin että oli ajattelematon ja sitä hän mielestäni olikin, voiko unohtaa tyttöystävänsä vai mistä on kysymys? Sanoinkin pettymykseni asiasta ja hän olisi ehkä voinut sen vielä korjata mutta ei ilmeisesti halunnut. Aloin sitten suunnitella omaa matkaa,kun löytyi halpoja lentoja,hän sanoi ettei pysty lähtemään kanssani rahatilanteensa vuoksi ja sanoi mene yksin ja se tuntui pahalta koska olisimme voineet lähteä yhdessä tuolle perhelomalle... Meillä oli myös loma samanaikaisesti,että sekään ei oli haitannut lähtöäni heidän kanssaan.. Miksi mieluummin äidin ja siskojen kanssa? Olisin kyllä oman osuuteni matkasta maksanut,ei siitä ollut kysymys.Tunnen vaan todella pahaa pettymystä...onko jollekkin tapahtunut samoin tai onko tämä ihan normaali käytäntö?
Mies lomalle perheensä kanssa
piika3
353261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Vaikea sanoa, kun ei tunne tilannetta, mutta tiedän itse äidin roolissa olevana sen, että matkustan mielelläni lasteni kanssa etelään ihan kolmistaan. Jollakin reissulla on ollut mukana pojan tyttöystävä, jolloin matkan luonne muuttuu ihan toisenlaiseksi. Kun olen ollut reissussa lasten kanssa kolmistaan, teemme yhdessä kaikenlaista, käydään retkillä ja eletään mukavaa lomaa. Jos kuitenkin pojan tyttöystävä on mukana, niin porukkamme jakaantuu kahtia, jolloin poika ja hänen tyttöystävänsä käyvät yökerhoissa, valvovat myöhään, eivät lähde retkille, vaan makaavat vain rannalla jne, jolloin minä ja nuorempi lapseni käymme vain kahdestaan eri paikoissa.
Itse siis ehdottomasti käyn mieluummin etelässä vain lasteni kanssa. Pojan tyttöystävä on ihan mukava, mutta en silti halua häntä mukaan, koska silloin en pääse viettämään aikaa poikani kanssa lainkaan. Tarkoitus ei ole kontrolloida häntä, vaan kerrankin jutella kiireettömästi, koska meidän kummankin työ vie paljon aikaa ja arkisin aika harvoin ehdimme nähdä.
Sinun sijassasi sanoisin poikaystävälle ja vaikka joskus myöhemmin poikaystäväsi äidille, että reissu kuulostaa ihanalle ja olisit mielelläsi lähtenyt mukaan ja jos joskus myöhemmin tulee vastaava tilanne, niin lähtisit tosi mielellään mukaan jos vain pääsee ja tietenkin maksaisit matkasi itse. Uskoisin, että poikaystäväsi äiti saattaisi arvostaa sitä, että heti ilmaiset halusi maksaa matka.
Toivon, että ymmärrät myös äidin näkökulmaa oman esimerkkini kautta. Kyse ei ole kiusanteosta sinua kohtaan, vaan itsekäs halu viettää laatuaikaa aikuisen lapsensa kanssa. Normaalistihan tyttöystävä saa olla poikaystävänsä kanssa yleensä joka päivä, kun taas aikuisen poikansa kanssa äiti on aika harvoin enää tekemisissä.
Entäs jos säästäisit matkaa varten olevat rahat ja lähtisitte reissuun sitten ensi kesänä? Reissu voisi olla joko perheloma (äiti maksaa pojan matkan) tai sitten matka ihan kahdestaan.
Olisiko aika päästää poikasi napanuorasta! Kun tyttöystävä on astunut mukaan kuvioihin, on tullut äidin aika astua sivuun.
"Kyse ei ole kiusanteosta sinua kohtaan, vaan itsekäs halu.."
Sinäpä sen ihan itsekin sanoit.
Lapset eivät ole vanhempiaan varten, vaan vanhemmat ovat lapsiaan varten.
Minun poikani on seurustellut nykyisensä kanssa 16 vuotiaasta lähtien, ja asunut yhdessä nyt kihlattunsa kanssa 17 vuotiaasta lähtien. Ei ole tullut mieleenkään etteikö hänen naisensa olisi tullut joka ikiseen paikkaan mukaan missä poikanikin on ollut perheensä mukana, ihan alusta asti. Todella törkeää ja todellakin itsekästä jättää pojan tyttöystävä pois kuvioista, oli kyse mistä vaan tilaisuudesta!
Puhut ihan höpöjä, tai sitten tahallasi et halunnut ymmärtää mitä äiti 46-v kirjoitti.
Ei tuossa mistään napanuora-hommasta ole kyse. Äiti ja poika näkevät harvoin arjessa ja varsinkin harvoin viettävät yhdessä kiireetöntä aikaa.
Matkalla sitä yhteistä kiireetöntä aikaa on saatavissa, kun reissu on luonteeltaan sellainen "tehdään ja katsellaan yhdessä".
Tyttö-ystävälle kuitenkin menee pojan aika pääosin kotimaassa. Ei parisuhteen aloittaminen tarkoita tosiaankaan sitä, että sen jälkeen ei voi aiempaa perhettään tavata eikä heidän kanssa asioita tehdä. Tosin aika monella varsinkin naisella tuntuu sellainen käsitys olevan, mutta se on väärä käsitys.
ap:lle voisi sanoa, että älä ole ollenkaan pahoillasi. Menette pojan kanssa sitten yhdessä vaikka ensi kesänä ja teette teidän yhteisiä juttuja. Todennäköisesti kummastakin reissusta tulee parempi näin ja pojalla on kumpaankin paremmin aikaa ja mahdollisuutta. Eikä hänen tarvitse tuntea huonoa omaa tuntoa, siitä että joko muu perhe tai sinä jäisit vähemmälle huomiolle.
Mun mielestä tasapainotonta hommaa :( Ilman muuta tyttöystävän pitäisi päästä reissuun mukaan, silloinhan se olisi kuin perhe ja suku konsanaan. Toki tyttöystävän täytyy ymmärtää jakaa aikaansa myös siellä lomareissulla että viettää aikaa myös anoppinsa seurassa jotta tämä saa seurustella poikansakin kanssa ettei tämä nuoripari vaan häippää lomakohteessa omille teilleen. Yhteistyö ei toimi tuolla porukalla näköjään. Välillä yhdessä, välillä keskenään, antaa aikaa kaikille. Oikeastaan tyttöystävä voisi käydä välillä itsekseen vaikka shoppailemassa tms. niin anoppi saa rauhaisaa aikaa poikansa kanssa lomakohteessa.
Minusta taas kuulostaa oudolle, että poikäystäväsi perhe lähti lomalle ilman sinua kysymättä edes mukaan tai muuten miettimättä asiaa sinun näkökulmastasi, vaikka kuitenkin olette (varmaankin vakavasti?) seurustelleet jo vuoden, mikä minusta on pitkä aika.
Minun anoppini ja appeni matkustelevat paljon ja he ovat myös matkustelleet aviomieheni kanssa tämän ollessa pieni sekä ennen meidän seurustelun aloittamista miehen ollessa reippaasti yli kaksikymppinen. Anoppini alkoi muistaakseni jo n. 3-4 kuukauden seurustelumme jälkeen haaveilla yhteisistä lomamatkoista, jonne halusi minut ehdottomasti mukaan. Matka ei ole vieläkään sairasteluista, elämäntilanteista ym. johtuen toteutunut, mutta kyllä meillä jotenkin on ollut koko ajan semmoinen puhe, että jos aikataulut ym. saataisiin natsaamaan, niin he lähtisivät mielellään poikansa ja myös minun kanssa reissaamaan. He eivät ole ajatelleet ollenkaan, että jättäisivät minut matkasta pois, koska pitivät minua alusta asti perheenjäsenenään.
Tämän takia kuulostaa vähän oudolle, jos poikaystävän äiti ei ota (aikuisen?) poikansa seurustelua vakavasti ja ei tahdo ottaa sinua mukaan yhtenä perheenjäsenenä. Toki ymmärrän, että yhteistä vapaa-aikaa on vaikea löytää lasten aikuistuttua ja lapsia on varmasti ikävä, mutta tuntuu epäreilulta, jos vanhemmat rajaavat tuolla tavoin parisuhteessa elävien lastensa kumppaneiden lomanviettoa. Tosin on tässä totta kai poikaystävälläsikin osansa, minkähän vuoksi hän ei edes yrittänyt saada sinua mukaan? Meillä ainakin kaikki sukujen kanssa lomailut, juhlat ym. mennään läpi yhdessä, jos se vain suinkin töiden takia on mahdollista.
Toki tapoja elää on monia, ja saattaahan olla, että poikaystäväsi perhe on vain niin tottunut lomailemaan yhdessä eivätkä he sen takia osanneet ajatella sinun näkökulmaasi tai pyytää sinua mukaan. Mutta ei minusta aikuisten ihmisten tulisi tuolla lailla toimia, kun varmaan oletuksena on, jos pitkäaikaisessa parisuhteessa elää, että jossain vaiheessa puolison sukuun ja perheeseen liitytään ihan virallisesti tai sitten epävirallisesti, ja se tarkoittaa ainakin meidän perheissä sitä, että seurustelukumppanit ja puolisot luetaan automaattisesti kaikkiin seurueisiin yms. mukaan.
Aikuisen nuoren miehen äitinä ajattelen kuten äiti 46v. Useimmiten tapaan kyllä poikaani JA hänen tyttöystäväänsä ja tarjoan automaattisesti ruuat molemmille, jos kutsun ulos syömään. Joskus, kun tiedän tytön olevan iltavuorossa töissä, haluan tavata tarkoituksella poikaani yksin. Ulkomaanmatkaa minulla ei olisi varaa kenellekään tarjota, ja jos poika tai tyttöystävä eivät edes ehdota että tyttö matkustaisi omalla kustannuksella niin enpä sellaista edes ajattelisi. Kuulostaisi aika tylyltä ehdottaa, että "otan sinutkin mukaan mutta vain jos maksat kaiken itse". Mutta tuossa tilanteessa siitäkin olisi voinut tulla äidille lisäkustannuksia; ehkä he nyt majoittuivat kolmisin samassa huoneessa, mutta jos sinä olisit ollut mukana niin hän olisi joutunut maksamaan kahdesta hengestä luultavasti saman huonehinnan PLUS puolet 2hh sinulle ja pojalle.
Anna pojan matkustaa perheensä kanssa niin kauan kuin hän itse siihen suostuu, omani ei 25-vuotiaana enää suostuisi (ellen tarjoaisi jotain ihan mielettömän upeaa reissua maapallon toiselle puolelle tms). Teillä on vielä vaikka kuinka paljon aikaa matkustella yhdessä.
"aika jännä juttu"-nimimerkille kommentti, että minusta vuoden seurustelu ei nuorten kohdalla vielä merkitse sitä, että tyttö olisi perheenjäsen. Ainakin minun pojallani on jo ennestään taustalla yksi kihlaus/avoliitto ja sen lisäksi yksi sellainen suhde, jossa tyttö esiteltiin minullekin. Sitten jos nuoret kihlautuvat ja/tai muuttavat asumaan yhdessä niin otan ehkä vakavammin, pelkkä seurustelu ei vielä kerro kuinka pitkään tämä tyttö tulee olemaan mukana
Kuten totesin, perheissä on eroja. Sekä minun että mieheni perheissä seurustelukumppaneihin suhtaudutaan perheenjäseninä, vaikka yhteistä parisuhdetta ei olisi ollut takana kuin muutama kuukausi. Koskaan kukaan kummankaan perheestä ei ole kieltänyt seurustelukumppaneita/avopuolisoja/kihlattuja tulemasta mukaan yhteisille mökkilomille, ulkomaanmatkoille, risteilyille tms., vaikka siitä olisi saattanut koitua lisäkustannuksia, vaikka ei kumpikaan olla varakkaista perheistä. Ja kaikkiin kuluihin muutenkin on pyydetty suoraan jokaista läsnäolijaa osallistumaan, sillä ei ketään tietysti siivellä eläjäksi oteta. On aika kummallista, jos aikuiset ihmiset eivät voi keskustella raha-asioista keskenään. AP:kin totesi, että olisi ilman muuta maksanut kaikki omat kustannuksensa.
Minusta on epäkohteliasta seurustelusuhteessa olevaa lasta kohtaan todeta, että otan kumppanisi vakavasti vasta, kun he asuvat yhdessä/ovat kihloissa. Nykypäivänä tuon vaihtoehdon valitsee yhä harvempi, ja silti nuoret seurustelevat vakavasti. Toinen esimerkki tulee omasta mummostani ja tämän edesmenneestä puolisosta, jotka elivät parisuhteessa 20 vuotta, mutta omistivat koko ajan omat asuntonsa, joissa viettivät välillä erillään aikaa. Eikä kukaan silti heidän yhdessä oloaan kyseenalaistanut, ja ukkipuoleni oli samalla lailla perhettä kuin "verisukulaiset". Minusta tuntuisi hassulta olla tukematta oman lapseni parisuhdetta ja jättää hänen seurustelukumppaninsa perheen menojen ulkopuolelle vain sen takia, ettei tiedä, miten kauan kumppani pysyy lapsen matkassa. Mistä sitä tietää, vaikka juuri siitä pojasta/tytöstä tulisi pysyvä osa perhettä, ja sen vuoksi toimivan suhteen rakentaminen lapsen kumppaniin on mielestäni alusta asti toivottavaa. Ajan kuluessa toimivan suhteen muodostaminen lapsen puolisoon voi olla vaikeaa, jos alusta asti lapsen kumppani ei ole kokenut olevansa tervetullut uuteen perheeseen.
"todeta, että otan kumppanisi vakavasti vasta, kun he asuvat yhdessä/ovat kihloissa."
En sanonutkaan toteavani sitä hänelle, mutta en myöskään pidä vuoden seurustelun perusteella vielä tyttöä niin läheisenä, että maksaisin hänen lomansa.
Tätä asiaa ei tarvitsisi puida, jos poika olisi kysynyt äidiltään saako tyttö tulla mukaan ja ilmaissut, että tyttö maksaa kyllä omat kulunsa. Siinä, ettei hän sitä hoksannut tehdä, ei tarvitse olla taustalla mitään sen kummempaa kuin ihan oikeasti ajattelemattomuus. Jos hän on tottunut vuosittain matkustamaan perheensä kanssa niin hänelle ei ole juolahtanut mieleenkään että toinen saattaisi siitä pahoittaa mielensä.
En tarkoittanut toteamisella lapselle suoraan niin sanomista, vaan yleistä asennoitumista. Mutta kuten totesin, jokainen tyylillään. Enkä tietenkään pakota ketään ottamaan seurustelua vakavasti, mutta kehottaisin harkitsemaan, miltä tuollainen suhtautuminen lapsen seurustelukumppanista tuntuu. Itse olen elänyt parisuhteessa, jossa yritin olla ystävällinen pojan vanhemmille, mutta he eivät silti suhtautuneet minuun minään muuna kuin jonain "hempukkana", joka viettää heidän poikansa kanssa aikaa niin kauan kuin se on kivaa, vaikka koskaan en ole seurustellut kenenkään kanssa ilman, että olisin ollut vakavissani ( ja huom., tässä on tietenkin poikkeuksia ihmisten kohdalla). Minua silloisten appivanhempien asenne loukkasi todella paljon, koska näennäisesti he olivat ystävällisiä, mutta juuri tällaisissa loma- ja vierailuasioissa suhtautuminen minuun tuli rivien välistä esiin. Tämä toi hallaa suhteeseemme, ja oli yksi niistä syistä, joiden vuoksi se loppui.
Ja tässä ketjussa niin AP kuin minäkään ei ole väittänyt, että vanhemman tulisi maksaa lapsensa seurustelukumppanin taikka puolison matka. Päinvastoin, omista kustannuksista vastaamista olemme molemmat korostaneet.
Alunperin ongelma on juuri tuo, jonka viestisi lopussa tuot esiin, minä vain kyseenalaistin tuon ajattelutavan - miten sekä poika että äiti voivat olla niin ajattelemattomia, että eivät AP:n tunteita ottaneet huomioon? Minun ajatteluuni ja lähiperheeni toimintatapoihin tuollainen käytös ei kuulu, vaan perheenjäsenten kumppaneita ajatellaan ja huomioidaan lomissa, juhlissa yms. automaattisesti, koska kumppanit ovat tärkeitä perheenijäsenillemme ja siten meille. Tietty tämä on perhekohtaista, mutta toin vaan erilaisen näkökulman keskusteluun
Ei ole normaali käytäntö.
Kaikkein karseinta on ja tylyintä, että poikaystävä muka-unohti, ja ei korjannut asiaa.
Noh, ei siinä mittään, sinä tyttö kuule lähde reissulle ja mikäli mahdollista, etsi matkaseura ystäväpiiristäsi.
Ihan oikean oikeasti! Sinulla on TÄYSI syy loukkaantua.
Mutta näpsäytäpäs näin:
lähde toooosi iloisena matkalle, ihan niin kuin jätkä haluaakin
... katsotaan sen nassukan ilme, kun huomaa, että sinuahan ei hetkauta tuon typerän perheen ja heidän vasikkapoikansa puuttuminen omalta matkaltasi.
Tiedätkö, mikä on judon idea?
Se on se ettei vastusta, vaan antaa vastustajan voiman kaataa hänet itsensä.
Tämä on paras henkinen heitto, jonka voit järjestää, ettet ENÄÄ näytä pettymystä, vaan otat oman matkasi ilman häntä ja hänen perhettään ilolla vastaan.
Sitä he tilasivat, sen he saavat!
Kärventyköön kundikaverisi äippänsä ja sissojen kanssa reissullaan ilman tyttöystäväänsä. Huomaa sen varmasti reissullaan, että joku kiva puuttuu. Nii-in.
Ja sinä, sinä pidät sillä aikaa omaa hauskaasi, ja näytät kaverillesi iloista naamaa.
Uskon, että poikakaverisi seuraavalla kerralla muistaa, kun äityli alkaa järkätä yksityismatkojaan, että tyttöystävä olis hauskempaa pitää mukana.
Onpa kakaramaista lätinää..!
Hemmetin kummallista pillitystä sekä sinun että aloittajan kirjoitukset. Ettekö ymmärrä, ettei maailma pyöri vain teidän napanne ympärillä?
Jos aloittajan poikaystävän äiti halusi PERHEmatkalle, mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Äiti halusi vietää aikaa PERHEEN kanssa ja totta kai matka saisi eri luonten, jos siellä olisi tyttis mukana. Ymmärrän vallan mainiosti hänen kantansa ja "äiti 46-v":n kanssa olen täysin samaa mieltä. Eiköhän matkan suunnittelijalla ja maksajalla ole kuitenkin oikeus päättää, miten homma toteutetaan.
On lapsellista olla mustis siitä, että pojalla on OIKEIDEN perheenjäsentensä kanssa niin läheiset välit, että haluaa heidän kanssaan matkalle
Lätinät on omassa navassasi.
Kun luet ketjua eteenpäin, huomaat että kyseessä kolmekymppinen poika, joka on asunut tyttöystävän kanssa vuoden.
Joo, niin voi sitä lähtee PERHEmatkalle äiteen kanssa vaikka viiskymppisenä, ei siinä mitään. Mutta kun tyttö olis maksanut OMAN matkansa ITSE, ei olisi äiteelle tullut kustannuksia.
Mutta voihan sitä eristäytyä suomalaisittain pieneen piiriin, pienen napansa ympärille ja koota vanhenevat poikasensa vanhan kanaemon siipien alle, jonne ei muilla asiaa. Ei varsinkaan tyttöystävillä.
Jotta pitäköön ne OIKEAT perheenjäsenet se kanaemo visusti sulkiensa alla. Ilmeisesti SINÄ teet niin.
MINÄ en tee, jos joskus sellainen aika koittaa.
OTAN aikuisten lasten aikuiset kumppanit, eli miniät mukaan. Tai tulen ottamaan, jos sellaisen joskus tulen mahdollisesti saamaan.
Aivan suotta teet kärpäsestä härkäsen!
Pojan ollessa perheensä kanssa lomalla, tee sinä samoin! Vietä aikaa omien vanhempiesi kanssa. Kuka sanoo että sinun täytyy istua 4 seinän sisälla odottamassa poikaystävääsi kotiin?
Tai ota jokin kurssi jonka olet aina halunnut otaa, mutta joka on vain jäänyt ja jäänyt.
Salli hänelle ja äidilleen se ilo nauttia toistensa seurasta kerran vuodessa uudessa ympäristossä.
Heidän kotiutuessaan, kutsu kahville ja pyydä aivan tarkkaan kertomaan mitä olivat nähneet, kuvien kanssa , ja kuulleet.
Pidä mielessäsi että näinä päivinä poikaystävät ja tyttoystävät seurustelevat hyvin vakavasti vain lyhyehkojä aikoja, muutaman vuoden maximi ja taas vaihdetaan kumppania. Ymmärrä täydellisesti pojan ja äitinsä katsontakannan ottamatta sinua mukaan heidän yhteiselle lomalleen.
Sinä olet tuolle perheelle rakas ystävä. Et vielä perheenjäsen. Hyväksymällä tuon, kenties yhtenä päivänä sinusta vielä tulee perheenjasen.
Itsekin kustannan nuorisolleni perheen yhteisiä ulkomaanmatkoja ja sinne ei oteta poika- tai tyttöystäviä kovin hevillä mukaan. Lapseni opiskelevat eri paikkakunnilla ja asuvat kaukana toisistaan ja minusta. Näin on sitten niin kiva olla perheporukalla yhdessä. Ehkä sitten kun ovat naimisissa ja on lapsia, niin sitten olemme vielä isommalla porukalla matkoilla. Poika- ja tyttöystävien kanssa lapseni reissaavat sitten omilla matkoilla tai kaveriporukoissa ja silloin ei äitiä tarvita mukaan. Minusta on turhaa kiukuttelua jos nostetaan meteli siitä, että sisarukset ovat välillä keskenään lapsuudenperheen kanssa.
Koe kuuluvasi melkein kuninkaalliseen sukuun. Sielläkään ei olla perheenjäseniä vasta kun ovat varmasti tosissaan. Niinhän nytkin Sofia oli kiltisti sivussa kun Madeleine vihittiin tai Victoria juhli syntymäpäiviään virallisesti.
En ymmärrä näitä ajatuksia, että aikuiset ihmiset ei voi ottaa LASTENSA poika tai tyttöystäviä mukaan lomalle, varsinkin jos ei tarvitse itse maksaa heidän matkojaan. Minulla on yli 20-v. tytär ja poika, ja aina ovat saaneet ottaa lomille mukaan seurustelukumppaninsa, tosin näin on tapahtunut vain kerran, kun eivät ole olleet halukkaita enää aikuisena minun ja isänsä lomamatkoille mukaan. Ja esim. pojan ollessa 13 meillä oli mukana hänen ystävnsäkin, koska kaverin perheellä ei ollut mahdollista viedä poikaa ulkomaille lomilla ja ei ollut koskaan ollut ulkomailla. Otettiin mukaan ja kohdeltiin kuin omaa. Aika nurkkakuntaista ja vanhan aikaista ajatella, että oma perhe on paras ja siihen ei muita tule ja jos tulee, niin sotkee vaan. Aina olen halunnut lasten puolisoehdokkaisiin tutustua kunnolla ja mikä sen parempaa kuin ottaa heitä mukaan matkoille.
No kun molemmilla kerran on vielä matkarahat käyttämättä niin mikette suunnittele yhteistä reissua? Anttaa heidän mennä yhdessä, ja sitten menet poikaystäväsi kanssa yhdessä.
Mä taas en ymmärrä kuka käy lastensa kanssa matkoilla? Eikö niistä kakaroina saanut tarpeekseen? Mä en ainakaan ottaisi lapsiani katsomaan kun mutsi bilettää saatika jonnekin kulttuurimatkalle tuijottamaan raunioita ja kukkasia.
Todella tylyä, kun sanoi että "mene yksin". Eihän kukaan mene ulkomaille yksin ja nauti lomasta välttämättä samoin kuin seurassa. Siellä ei ole usein niin turvallista. Onko hän jatkossakin ajattelematon ja tyly? Olisi kiva jos sinäkin pääsisit ulkomaille seurassa josta pidät, vaikkei hänen perheen kanssa kylläkään. He viettävät uusia samanlaisia lomia jatkossakin, vähän luulen.
Kestätkö samoja pettymyksiä jatkossa, vai etsitkö poikaystävän joka lähtee kanssasi? Jos poikaystävällä ei ole omaa rahaa, pysytte muulloinkin kotimaassa. Rahattomuus ei ole synti. Tylyys voi olla. Se voi olla heillä jotain perheaikaa, mihin ei muutkaan ulkopuoliset tule. Vaikutat mukavalta ihmiseltä, tuskin olisi ollut mitään estettä.
Olisiko muita ihmisiä joiden kanssa voit mennä ulkomaille?
Olemme seurustelleet mielestäni vakavasti ja poikaystäväni(30v) on lähes vuoden asunut luonani vaikka omakin osoite hänellä on. Eli toivoisin kuuluvani perheeseen jollain lailla jo tässä vaiheessa. Pojan isä on ottanut minut kyllä huomioon monella lailla kutsumalla esim.perhejuhliin ja pojan mummon kanssa vietetty aikaa monet kerrat. Äiti on jäänyt vähän vieraammaksi ja tuo matka olisi mielestäni ollut myös sopiva tutustumiseen paremmin. Matkalla on mukana myös äidin mies ja hänen lapsensa,että olisi varmasti ollut mahollisuus olla yksin,kaksin, kolmin tai joukolla eri paikoissa. Ymmärrän teidän äitien kannan jollain lailla mutta kun pojan äiti on ilmaissut halunsa tutustua minuun paremmin ja hän ei tiennyt meidän tilanteesta.....ja tykkää minusta poikaystäni sanojen mukaan..Tuntuu että olenko sittenkään tervetullut perheeseen? Heillä ei ole tapana käydä perheen kanssa lomilla ja tämän matkankin piti alunperin tapahtua juhannuksena tai jouluna joilloin olisin mielelläni halunnut olla myös poikaystäväni kanssa..
Olen tottunut maksamaan omat kuluni niinkuin olisin nytkin tehnyt ja en olisi pahoittanut siitä mieltäni,siitä kylläkin että ei edes kysytty..
Olen ollut ystävällinen perheelle monin tavoin ja olisi ollut mukava saada olla tervetullut mukaan,koska poikaystäni tiesi että haluaisin juuri tuohon kohteeseen,minne hän ei edes itse mielellään halunnut lähteä.
Poikaystäni sanoi aiemmin että hänelle riittää tuo matka niin ei tarvi toista,mutta olisin minäkin halunnut piristystä lomalleni,ennen kuin palaa taas arkeen,eikös vaan?
Lisätieto saa minut muuttamaan mielipiteeni. Luulin teidän olevan alle 20v . Tuossa tapauksessa oli aika ihmeellistä jos poikaystävä ( jos olisit kirjoittanut, että miesystävä, niin olisi ollut selkeämpää jo aiemmin) ei ota sinun mielipidettäsi huomioon ja keskustele matkasta. Varsinkin jos siellä on äidilläkin uusi kumppani ja lapset mukana. Mielestäni tässä on kunnon keskustelun paikka poikaystäväsi kanssa.
Jännästi muuttui tämä tarina, alussa oli vain 'seurustelua' ja poika lähti matkalle 'äidin ja siskojen kanssa'. Nyt poika onkin mies ja seurustelun sijaan onkin asuttu yhdessä ja matkalle lähtee puoli Suomea paitsi aloittaja.
Lopullinen totuus lienee jostain tuolta välistä ellei sitten ole taas yksi provo koko juttu, kenties jopa ylläpidon kehittämä, jotta saadaan kesäistä asiaa yläpalkkiin.
Tarkennan asiaan hieman,no hän on varmaankin sitten `miesystäni` ehkäpä kolmekymppinen jo on mutta mulle poikaystävä kuitenkin. Ja kyllä edelleen ollaan seurusteltu ja asuttu eri osoitteissa vaikka hän käytännössä lähes asunut minulla vai miten tämä pitäisi sanoa viettänyt aikaa minulla,onko se parempi?Mutta ei silti asuta vielä vaikka suunnitteilla kylläkin. Ja mainitsin `hänen` perheensä vain koska en ajatellut että muu porukka( 3) muuttaisi asiaa? Vai muuttaako se sitten jotenkin?
Itse asiassa tuo muu porukka nimenomaan muuttaa asiaa. Se muuttaa koko reissun luonteen. Et nyt ollut keskittynyt kun aloitusta kirjoitit!!!
Reissu ei alun pitäenkään ole äidin ja lastensa reissu, joten kynnys sinun mukaan ottamiseen on paljon pienempi kuin mitä alunperin kertomassasi tilanteessa. Jatkossa kannattaa mainita miesystävällesi, että olisi mukava, että tuollaisia unohduksia ei tulisi jos kyseessä on tuollainen isomman joukon reissu.
Eipä voi oikein muuta sanoa kuin että Piika3 voisi jutella asiasta perusteellisesti poikaystävänsä kanssa. Ehkä sitten seuraavalle reissulle hän pääsee mukaan?
Minä äitinä korostan edelleenkin kuitenkin sitä, että kun lapset muuttavat kodista pois, niin olisi tosi kiva nähdä niitä omia rakkaita lapsia vähän useamminkin kuin vilaukselta kahvittelun tms. merkeissä. Nuorilla aikuisilla on kuitenkin oma työ-/opiskelukuviot, harrastukset, omat kaverit ja seurustelukumppani, joten se on selvää, että omat vanhemmat eivät ole koko ajan mielessä ja se on ihan luonnollista.
Kun lähden ulkomaille kerran vuodessa (yksin, olen YH) tarjoudun ottamaan kaksi lastani mukaan reissuun siten, että maksan heidän matkansa ruoat. Minulle se on paras tapa viettää lomaa, kun saan olla kiireettömästi lasteni kanssa, vaihtaa kuulumisia ja hemmotella heitä siellä tarjoamalla hyvät ruoat ym. Aikuisille lapsilleni tämä on ollut ehdoton rentoutumismatka, jolloin he voivat vetää henkeä. Meillä on aina ollut hyvä ME-henki ja pikkuperheemme on viihtynyt aina hyvin omassa porukassamme.
Jos jompikumpi lapsista ottaisi poika- tai tyttöystävänsä mukaan, reissun luonne muuttuisi ihan täysin. Silloin he kiertelisivät shoppailemassa, kävisivät juhlimassa jne eikä yhteistä aikaa olisi oikeastaan ollenkaan. Reissussa olisi silloin minä täysin yksin ja muut menisivät kahdestaan/nelistään nuorten menoissaan.
Kannattaa huomata, että ainakin meidän tapauksessa lapseni itse lähtevät mielellään tälle reissulle kerran vuodessa viikoksi, koska se on irtiotto normaalista elämästä. He voivat itse täysin vapaasti loput 51 viikkoa vuodesta juhlia kavereidensa kanssa tai lähteä seurustelukumppaninsa kanssa etelään, laskettelureissulle tms.
Joillekin aikuisille omat vanhemmat ovat edelleen tärkeitä. Kyse ei ole halusta "omia" lapsi, vaan se, että haluaa viettää kerrankin kiireettömästi aikaa niiden ihmisten kanssa, jotka ovat tärkeimmät maailmassa. Sen ei luulisi olevan kovin paha ongelma.
Naulan kantaan!
No entäs jos se lapsen seurustelukumppani osoittautuisi yhtä mukavaksi kuin oma lapsi ja haluaisi myös viettää aikaa yhdessä muiden lomalaisten kanssa? Olisi samalla asenteella lomailemassa: kiertelisi ja katselisi teidän kanssa yhdessä, ei shoppailisi ja löhöilisi rannalla? Eikö hän silloinkaan saisi lupaa lähteä mukaan?
Täällä monella tuntuu olevan se asenne, että lapsen kumppani on jollain tavalla epämiellyttävä tai erilainen ja siksi häntä ei haluta mukaan oman perheen kuvioihin. Eikö ihmisten lapsilla ole mukavia kumppaneita, joiden kanssa haluaisi ehdottomasti viettää aikaa lomillakin? Itse pidän vävy-ehdokkaastani paljon, ja mieheni pyytää häntä aina mukaan kalaan, pihatalkoisiin, ravireissuille ym. ja jos yhteiselle lomalle lähdettäisiin tyttären kanssa, pyytäisin poikaakin mukaan, kun ollaan jotenkin niin samanhenkistä porukkaa.
Juuri näin, osaatte luoda sitä yhteishenkeä, jota tarvittaisiin monessa muussakin suvussa. Hienoa, että vielä on kaltaisianne ihmisiä, jotka osaavat arvostaa myös lapsensa kumppania ja rakkautta riittää muidenkin lapsille. Tuohon haluaisin itsekin pyrkiä, sillä se on juuri yhteisen hyvänmielen tuplaamista.
Eihän näiden asioiden osalta tarvitse ollakaan joko tai -asenteella. Omalla kohdallani on se tilanne, että aikuiset lapseni tulevat perinteiselle sunnuntaipäivälliselle lähes joka sunnuntai. Avustan myös lapsiani paljon taloudellisesti sekä työtä tekemällä (esim. talkoohommissa olen mukana lähes aina). Siksi tuntuisikin oudolta, etteikö aikuinen äiti saisi nauttia edes joskus aikuisten lastensa seurasta ihan keskenään. Lasten puolisot ovat mukavia ja pidän heistä, mutta silti omat lapset ovat lähinnä sydäntä.
Ootko YH? Tai eronnu? Musta näyttää tän topicin mukaan siltä, että nää pennuissaan roikkuvat on pääasiassa 40 yksinäisiä naisia, jotka haluu keinolla millä hyvänsä omia täyskasvuiset aikuiset itselleen, koska ei oo enään ketään muuta, jonka kaa hengata. Ja kauheen mustasukkaisia ollaan lasten seurustelusta, kun tyttäystävistä on tullu äkkiä oman pikkukullannupun 1. asia elämässä, vaikka vielä muistaa, että kullannuppu oli jo vaunuissa niin äidin poikaa että. Ja kyllä joo, ITSEKKÄÄSTI roikutaan sitten pennuissa ja heivataan kilpailevat naarat v*ttuun keinolla millä vaan. Hei tajutkaa, et lapset on teillä vaan lainassa, aikuisina niissä ei enää tarvii roikkua.
Samaa mieltä. Itselläni on kolme poikaa eikä tulisi mieleenkään roikkua heissä aikuisena. Päinvastoin seuraan nyt tyytyväisenä kun tekevät teineinä pesäeroa äitiinsä ja äiti on heistä nolo ja tyhmä. Näin sen pitää mennäkin kun kasvetaan terveesti eroon vanhemmista.
Tuo hieman otti korviin/silmiin: Silloin he kiertelisivät shoppailemassa, kävisivät juhlimassa jne eikä yhteistä aikaa olisi oikeastaan ollenkaan. Reissussa olisi silloin minä täysin yksin ja muut menisivät kahdestaan/nelistään nuorten menoissaan.
Itse olin mukana poikaystäväni ja tämän perheen kanssa ulkomailla ja liikuttiin AINA näiden kanssa. Ei kahdestaan karattu tai muuta, vaan liikuttiin "perheenä" kun näiden kanssa reissuun mentiin. Jos menee reissuun sukulaisten kanssa, näiden kanssa myös ollaan. Jos lapset lähtevät omille teilleen, kyllä se vika lapsissa on ja aika kurittomia, jos lähtevät vain reissuun, jonka vanhemmat kustantaa ja sitten hylkäävät. Typerää hyväksikäyttöä.
Kyllä itsekin mieluusti tutustun anoppiini matkalla ja liikunkin tämän ja muiden kanssa, jos poikaystävä haluaa. Yleensä poikaystäväni ei jaksa vanhempiensa seuraa, mutta itse pystyn kyllä olemaan näiden seurassa. Mitä pahaa siinä on? Kahdestaan voi olla sitten kotona.
Vai että 3-kymppinen jätkä lähtee reissuun äitinsä kanssa, ilman että huomaa edes kysyä haluaako tyttöystävä mukaan.
Joopajoo, joko tämä koko aloitus on provo tai sitten ei todella ole normaali jäbä. Kannattaiskohan katsella vähän ympärille.
Ensimmäisenä tulee mieleen se, että poika/miesystäväsi ei oikein osaa ottaa huomioon muista ihmisiä (sinua?) ja toiseksi, että hän ei pidä matkustamisesta. Itse laittaisin jampan vaihtoon, koska minulle nuo molemmat jutut ovat tärkeitä. Mikä on sinulle tärkeää? Auttaisiko jos puhuisit miehen kanssa??
Tai ehkä se poikaystävä on vain tottunut siihen, että joka vuosi mennään omalla porukalla etelään reissuun eikä hän tajua kyseenalaistaa asiaa. Varsinkin, jos vanhempien lapsilla ei ole muita huomioon otettavia tyttö-/poikaystäviä, niin joutuu olemaan joskus ns. tienraivaajana.
Jos poikaystävä on muuten ihana, niin sellaisia ei ole kovin taajassa. En ainakaan itse pistäisi tuollaisen lapsuksen takia kivaa miestä vaihtoon. Nainen voi toki yrittää "kouluttaa" miestä mieleisekseen -heh-.