Olen ollut naimisissa 10 vuotta. Olen aina ajatellut, etten koskaan voisi pettää, enkä ole koskaan pettänytkään. Nyt huomaankin olevani suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. En ymmärrä itseäni, miten voin olla näin moraaliton? Uskon kaiken, mitä mies puhuu, vaikka kaikki on todella kliseistä pettäjän puhetta. Esim. että on huonossa suhteessa, jossa ei ole seksiä, ero tulossa jne jne. On rakastunut minuun yms. Ihmisestä tulee tyhmä, kun rakastuu. Itse olen miehelle sanonut, etten halua erota omasta miehestäni.
Mitä hittoa teen? Pitäisi lopettaa koko juttu, mutta ajatuskin siitä, etten näkisi miestä enää, tuntuu mahdottomalta.
Mitä hittoa teen? Pitäisi lopettaa koko juttu, mutta ajatuskin siitä, etten näkisi miestä enää, tuntuu mahdottomalta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lopeta hyvänsään aikana! Olen naimisissa oleva nainen! Ennenkuin tapasin mieheni,eräs mies jallitti minua! Tapasimme muutamia kertoja! Hyvin pian ymmärsin,ettei mies ollut vapaa. Väitti kyllä kokoajan olevan sinkku!( Lopetin suhteen heti)! Vaikka olin ihastunut mieheen syvästi,moraali vei tunteita voiton! En olisi kyennyt tekemään niin väärin. Nyt olen onnellisesti naimisissa. Tämä mies on yrittänyt soitella kertoen,että haluaisi tavata
. Kerrpin miehelle,että rehellisyys on periaatteeni ja olen yhden miehen nainen!!!!
no voi jessus. aikunen nainen käytä järkee ja jätä tää kakkonen!
suhde ei tee muuta kuin satuttaa kaikkia, et voi olla niin itsekäs ja ajatella vain itseäsi!
Oletko rakastunut mieheen? Oletko rakastunut omaan mieheesi? Kumpi? Kumpi enemmän.
Miksi et halua erota omasta miehestäsi? Meneekö teillä hyvin kaikilla osa-alueilla? Totta että uusi mies ei puhu ehkä totta, koska nuo ovat niin kliseisiä juttuja mitä haluaa uskoa.
Et voi lopettaa juttua, jos sinusta tuntuu mahdottomalta olla tapaamatta miestä. Mitä ne syyt ovat miksi hän on kiinnostava?
Kerropa lisää (kysymykset^) niin katsoo, miten voisi saada uusia näkökulmia asiaan.
Onko se ihastusta vaan toiseen, vai enemmän? Minkälaisia persoonia miehet ovat lopulta? Miten tulevaisuudessa homma mielestäsi menee? Onko kumpikaan oikea?
Olen rakastunut kyllä, tähän toiseen siis. Omaani rakastan, mutta en ole rakastunut. Tämän toisen kanssa en ole mennyt sänkyyn, eikä seksiä ole muutoinkaan ollut, vielä ainakaan. Hän on vain jotenkin niin vastustamaton. Seksikäs, ihana ja ennen kaikkea hän on hyvin rakastunut minuun ja haluaa minua, toisin kuin omani. Suhde on siis enimmäkseen ns. tunnesuhde, seksiä ei ole.
En halua erota omasta miehestäni lasten takia. Ja siksi, koska olen naimisissa ja luvannut elää loppuelämän yhdessä.
Miten tämä voikin olla niin vaikeaa. Pitäisi tietysti jättää tämä toinen, mutten pysty. :(
Tuo onkin hyvä kysymys, onko kumpikaan se oikea? Voi olla, ettei kumpikaan. Mutta jos sasin nappia painamalla päättää, valitsisin tämän toisen miehen ilman muuta. Jos siis ei tarvitsisi satuttaa ketään.
Oma mieheni: todella luotettava, erinomainen isä, kiltti jne. Ei halua minua seksuaalisessa mielessä enää yhtään. Liian kiltti, myötäilee kaikessa minua.
Toinen mies: Seksikäs, haluaa minua, vaikuttaa hyvältä isältä omille lapsilleen (joo, tiedän, tämä suhde ei ole lasten etu). Karismaattinen herrasmies. Löytyy luonnetta, ei liian kiltti. Älykäs.
Anna p..i viedä, mutta älä sitten valita seurauksista, niinhän ne pettäjämiehetkin tekee, sillä erotuksella, että m..a vie. P..t lapsista, teet niitä sitten lisää sen adoniksesi kanssa, joka sinua kiimaisesti katsoo. Elämän kuuluu olla pelkkää huumaa.
Herätä se uinuva miehesi, tee se samalla tavalla kuin tämän vastustamattoman kanssa. Kokeile häneen viehkoja konstejasi. Niin saat elää uudelleen rakkautesi, jos rakkaudesta aikoinaan naimisiin menit.
Valitse noista vaihtoehdoista!
Tätä on ikävä sanoa... Mutta olisi oikein aviomiestäsi kohtaan, että reilusti eroat. Vaikka se on ikävää miehelle. Koska tuntuu että et oikein voi saada kipinää enää aviomieheesi. Kahta miestä taas on huono lähteä sekoittamaan pitkällä tähtäimellä soppaan tai jos löydät muualta jonkun muun. Ihan itsesi vuoksi ja miehesi vuoksi voit erota, ei sen toisen miehen vuoksi vaan. Et voi uhrata elämääsi muiden vuoksi olemalla suhteessa, jossa ei oikein mikään toimi, paitsi lapsia ajatellen. Voitte puhua asiat loppuun pariterapeutin avulla. Ensi kerralla tiedät että milloin suhde voisi kestää ja milloin ei. Ja että kummallakin olisi rakastumista pitempään, eikä vaan yhdellä (miehellä). Aika muuttaa toki ihmisiä joskus. Uskon että miehesi on upea persoona, mutta joku ei vaan toimi enää. Ja ellei pariterapauttikaan voi korjata.
Ei kannata pelätä tulevaa eikä omaa asuntoa. Siitä seuraa hyvääkin. Lapsilla on edelleen kaksi tärkeää vanhempaa, ja lasten kanssaan voi puhua psykologisesti oikein ja antaa aikaa elämässä. Kuunnella ja puhua rauhassa.
Jos jäät aviomiehesi kanssa asumaan, on mahdollista että ero tosiaan tulee myöhemmin ja se on vienyt kummaltakin vain lisää vuosia turhaan. Seksin toimiminen (jos yhtäkkiä toimisi), ei edes ratkaise syvempiä asioita aviomiehesi kanssa. Oma päätöksesi, mutta myös itseään pitää joskus ajatella ja aviomiehestä ei tuntuisi hyvälle olla ikuinen kakkonen, jos tunnetta enää tule. Rakastut luultavasti aina ulkopuoliseen. Koska kyseessä ei liene edes ohimenevä ihastus joita tulee ja menee.
Et pysty jättämään toista, silloin aviomiehen ja sinun hyvinvoinnin kannalta ero on parempi pitkällä aikavälillä. Ystävänä aviomiehen kanssa, ilman seksiä (kuten nyt on), voi asua erilläänkin eikä sama katon alla. Miten aviomiehesi hoitaa seksuaaliset tarpeensa vai onko jorma "kuollut" tyystin? Mikä siihen oli syynä ettei häntä kiinnosta lainkaan. Mutta rakastumista sinulla ei ole, eikä tule ja veljeäänkin voi rakAstaa. Rakastuminen on muualla. Se on olennainen asia. Vai koetko että ihmerakastuminen ja kiinnostus aviomieheesi voisi yhtäkkiä puskasta tulla? Ei?
Jos mies ottaa kovin raskaasti, keskusteluapu olisi hyvä ja ystävät. Uusi mies, en tiedä eroaako hän koskaan vaimostaan, mutta vain sen vuoksi sinun ei kannata olla omassa suhteessasi kun "muutkin ovat". Voi tulla joku muu mies myös myöhemmin. -Jos sinulla on oma mies ja uusi mies samaan aikaan, miehellesi voi tulla myöhemmin pahempi shokki, mitä pitempään se jatkuu. Siksi rehellisyys on ok. Voi kertoa eron aikana tai jälkeen että kiinnostuit suhteen aikana toisesta (ei ollut seksiä), koska tuntui että ei ollut riittäviä tunteita häneen (aviomieheen) (pitkään aikaan). Että olisi aikaisemmin pitänyt tajuta, muttet jotenkin halunnut satuttaa. Vaikka niin siinä kävi.
Itse toimisin noin ja olisin rehellinen. Mutta voit itse ajatella mikä sinusta on hyvä, sillä ei kukaan muu elä elämääsi. En tekohengittäisi vanhaa jos olen varma että homma ei pelitä enkä ole syvästi rakastava, rakastunut. Ja tunteeni ohjautuisivat aina muualle. Ja olisi jo joku toinen kontakti. Tunnustaisin tosiasiat. En vanhasta tottumuksesta jäisi vaan vanhaan. Tuntuisi että käyttää hyväksi sitä aviomiestä jossa suhde ei ole tasavertaisen kiinnostunut. Rehellisyys ei ole synti, vaan olisi järkevää. Olkoonkin että olisi pitänyt sinun ehkä jo vuosia sitten herätä, jos joku ei toimi ja miehen kanssa. Mutta nyt on nyt.
En halua olla mikään eroamaan kannustaja, mutta kun ei suhde toimi, miksi kärsiä itse tai antaa AVIOmiehen kärsiä kolmantena pyöränä. Hän voi vielä etsiä uutta seuraa, vaikkei se kaikille ole helppoa. Hän oppii tämän suhteen tuntemuksista.
Jos aloittaja ei ole kiinnostunut miehestään juuri, vaan mies on hyvä isä lapsille, en usko että on syytä olla yhdessä. Ei siinä mikään p* vie, jos rakastuu muualle. Eroa on liikaa vaan pitkitetty, omantunnon vuoksi. Naisilla ei ole seksi aina syynä, miksi muusta kiinnostuu, joskus oma suhde on väärä. Miehille taas on sama ketä naivat joskus, ikävä kyllä.
"Uinuva mies" ei vaikuta oikealle jos on ylikiltti. Ja jos se kiltteys on perusluonteessa eikä pelkän rakastumisen aikaansaamaa palvontaa. Naiset kaipaavat kumppania, miestä jossa on karismaa tai persoonaa. Miksi miehen pitäisi yksin rakastaa ja palvoa? Ja nainen kärsii siinä ahdistuneena, kun ei rakasta. Menikö yhteen aidosta rakastumisesta? Pelkkä lähimmäisen rakkaus ei riitä.
Okei. Jos suhde pelastuu, antaa palaa. Mutta kokemuksesta tiedän, ettei taida tulta saada hiipuneeseen liekkiin väkisin. Jos olis toivoa, kertoisin sen. Ja mistä tietää jos jääkin suhteeseen, mutta kannattaako sellainen, voi luoda huonon olon. Kiinnostus on jo muualla.
"Hän on vain jotenkin niin vastustamaton. Seksikäs, ihana ja ennen kaikkea hän on hyvin rakastunut minuun ja haluaa minua, toisin kuin omani. Suhde on siis enimmäkseen ns. tunnesuhde, seksiä ei ole. "
Tuo on sitä alku huumaa mitä teininäkin oli. Siitä kun mennään pari vuotta niin samaa sontaa se on...
Puolestani tee mitä haluat. Olet jo väärällä tiellä etkä voi enää samaan palata. Hyvät miehet jätetään lähes aina koska ovat liian kilttejä tai kultaisia tms. Olisiko kuitenkin parempi puhua nykyisen miehesi kanssa. Tuo sinun kakkonen on mitä todennäköisemmin eronnut edellisestä koska petti. Nyt urittää sinua varattua. Tällaiset miehet on kunniattomia ja huonoja ja tekevät sen uudelleen. Silloin sinä olet miehesi asemassa.....
Vai??
En sano mitä sun pitäis tehdä tai kuinka toimia..
Mutta haluan kertoa oman tarinani lyhyesti; oltiin oltu 8 vuotta yhdessä, joista kaksi naimisissa, kun aloitimme mieheni kanssa avoimen suhteen. Tänä aikana tutustuin naimisissa olevaan mieheen, jonka kanssa aloitin seksisuhteen. Suhteen piti jäädä lyhyeksi, mutta saman miehen kanssa olen vieläkin, lähes kahden vuoden jälkeen. Mieheni kanssa erosimme viime syksynä tän mun toisen suhteen takia, koska en pystynyt enkä halunnutkaan lopettaa sitä. Meillä kaksi lasta, varatulla ei onneksi yhtään.
Uskon, että rakastin miestäni, mutta jollain tavalla tää toinen vaan vei mut mennessään ja tunteet häntä kohtaa on edelleen samanlaiset kuin meidän "suhteen" alussakin.. Tai no, siitä asti kun ne tunteet tuli mukaan kuvioihin.
Ex-miestäni pidän edelleen parhaana miehenä maailmassa. Niin miehenä kuin isänäkin, mutta pelkästään se ei riittänyt. Pelkästään lasten takia kumpikaan ei halunnut jatkaa liittoa ja meidän mielestä se olisi ollut väärin meitä kaikkia kohtaan. Ja tällä meinaan nyt itseeni, ex-miestäni ja lapsiamme.
Joku viisas on sanonut, että jos pitää valita kahdesta ihmisestä, niin valitse hänet, joka on tullut elämääsi myöhemmin. Jos ensimmäistä ihmistä oikeasti rakastaa, toista ei olisi edes tullut...
Kiitos kaikille mielipiteistä. Täällä on tullut tosi hyvää pohdittavaa. Luulin, että kaikki haukkuisivat minut pystyyn ja sanoisivat, että jätä se uusi. Yllätyin, kun näin ei ollutkaan, kaikkien osalta siis.
En usko, että pystyisin enää herättelemään mitään nykyisen mieheni suhteen. Voisin kyllä kuvitella eläväni hänen kanssaan loppuelämän, mutta silloin olisi hyväksyttävä, että kaikki intohimo ja kiihko on todellakin lopullisesti poissa.
Mieheni ei ollut edes suhteen alkuaikoina kovin intohimoinen. Seksiä oli tuolloin parhaimmillaan 2 kertaa päivässä, mutta tämä oli sitä aivan alkukiihkoa ja silloinkin mielestäni enemmän niin, että minä tein aloitteita. Nykyään seksiä on minun toiveestani 1-4 x kk. Hän ei selvästikään minua halua, ei edes kertaa viikossa. Olen kysynyt kuinka usein masturboi, hän sanoi kahdesti viikossa. Eli ei kovin usein. Luulen, että mieheni ei vain ole kovin seksuaalinen ihminen. Suhdetta hänellä ei voi olla, siitä olen 99% varma. On todella kiltti luonne, lisäksi on niin paljon kanssani, etten tiedä miten saisi suhteelle edes aikaa.
Luulen, että teen nyt niin, että katson vielä jonkin aikaa tilannetta päivä kerrallaan. Esim. pari kuukautta tai puoli vuotta. Jos silloin tuntuu samalta kuin nyt, niin teen asialle jotain. Joko otan eron nykyisestä tai tästä uudesta. En uskalla tehdä mitään nyt, kun suhde on kestänyt vain kuukauden verran. Toisaalta, jos otan eron, täytyy ottaa se silläkin uhalla, että jään yksin.