Itselläni oli kohtalaisen rankka nuoruus masennusta jne, josta johtuen en vain yksin kertaisesti keksi mitään niin hauskaa sanottavaa. Onkin käynnyt näin että vaikka ulkonäöltäni kelpaisin naiselle vähän paremmin tutustuessa monet tuntuvat toteavan että en ole tarpeeksi hauskaa seuraa tai joudun koko ajan yrittämään olemaan hauskaa seuraa, joilloin en nauti siitä itse kun koko ajan mietin mitä sanoisin/tekisin seuraavaksi ettei toinen kyllästyisi.
Ehkä kaipaankin juuri naista joka oli luenteeltaan ujompi, hiljaisempi, ei niin jatkuvaa sosiaalista seuraa kaipaava, mutta en taas tiedä mistä heitä löytää enään aikus iässä, sillä monet heistä tuntuvat suurimmassa määrin käydä töissä, kaupassa ja muuten olla kotona. Kun taasen esim baareissa on juuri sosiaalisempaa porukkaa.
Toisaalta mietin haluavatko ujommatkin naiset hauskaa seuraa.
Ehkä kaipaankin juuri naista joka oli luenteeltaan ujompi, hiljaisempi, ei niin jatkuvaa sosiaalista seuraa kaipaava, mutta en taas tiedä mistä heitä löytää enään aikus iässä, sillä monet heistä tuntuvat suurimmassa määrin käydä töissä, kaupassa ja muuten olla kotona. Kun taasen esim baareissa on juuri sosiaalisempaa porukkaa.
Toisaalta mietin haluavatko ujommatkin naiset hauskaa seuraa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei tarvitse olla sellainen nauravainen ja tyhmänhauska, mutta kyllä sitä pitää kuitenkin huumorintajua olla. Mielestäni on mielenkiintoinen yhdistelmä, jos mies on ujon ja "kylmän" oloinen, mutta laukoo väliin omia sarkastisia tai muuten hassuja kommenttejaan.
Itse olen sen verran vakamielinen, että tykkään enemmän tosikoista ja vakavamielisistä. Joskus jossain tilanteessa vakavakin voi heittää jotain, joka kumminkin osottautuu huvittavaksi ja naurattaa, vaikkei mikään vitsinikkari olisikaan.
Minustakin on tosi rasittavaa seuraa, jos pitää keksimällä keksiä aina jotain huvittavaa. Minusta naistennaurattajat on yleensä tyhjäpäitä, vaikka huumorikin vaatii jonkun verran järjenkäyttöä. Kyllä sen huomaa, jos pääasia on se naurattaminen. Ei yleensä silloin naurata.
so, lepo vaan miehet...
Kiitos vastauksista.
Huomioi mille asioille ihmiset yleensä nauravat. Moni nauraa, vaikka varsinaista naurun aihetta ei olisikaan tai asia sinänsä ei olis ollenkaan naurettava. Toisilla on tapa nauraa kun tapaa jonkun toisen, jotkut nauravat hermostuessaan. Ei kaikki nauraminen ole hauskana olemista. Eli ei tarvitse stressata asiaa, kun alkaa kiinnittää huomiota, miten toiset sen tekevät, eivät juuri oikeastaan mitenkään. Ehkä jotkut ovat sarkastisia, mutta harva aluksi hauskan oloinen ihminen lopulta tosiaan on niin kovin hauska kirjaimellisesti, ehkä jotkut vain nauravat enemmän kuin toiset. Nauru on sosiaalista liimaa, jota toiset levittävät enemmän kuin toiset.
Kyllä miehen on hyvä olla hauska. Onhan käsite "naistennaurattaja" ollut olemassa iät ja ajat.
Kun naisen saa nauramaan, niin se on lähtökohtaisesti hyvä juttu. Kun naisen saa nauramaan jollain vähän kaksimielisellä läpällä, niin aina parempi. Silloin kun nainen nauraa ja sanoo samanaikaisesti miehelle, että oletpas sinä aika sika/kamala tyyppi tms. niin silloin saanti on varma.
Kannattaa siis harjoitella kaksimielisiä vitsejä noin niinkuin varastoon. Hyödyntää ne sitten oikeassa kohdassa keskustelua.
Ei pidä paikkaansa joka naisen kohdalla.
Vuosia sitten olin opetellut tämän taidon varsin hyvälle mallille. Olin jopa lukenut "oppimateriaalia", esimerkiksi Seppo Hyrkäksen ja Tommy Tabermannin yhdessä kirjoittamia huumorikirjoja, jotka tosin eivät kovin loistavia olleet, mutta ainakin antoivat ideoita kaikenlaisten aihioiden eteenpäin kehittelyyn. Niinpä reaaliaikaisessa chat-keskustelussa minulla oli melkoinen reservi kaikenlaisia heittoja kevyen pikkutuhmista aina oksennusrefleksin aiheuttavaa lähenteleviin. Olin virtuaalinen naistennaurattaja, ja vieläpä aika hyvä sellainen!
Ei se(kään) sitten kuitenkaan edennyt yhtään kaverivyöhykettä pidemmälle. Viihdytin naisia jutuillani ja nettihahmollani, mutta seksuaalinen karismani oikeana ihmisenä ei riittänyt mihinkään: muutaman naisen tapasin livenä kerran, ja se jäi siihen. Oikeastaan kaverivyöhyke oli ehtinyt vakiintua jo ennen tapaamista, ja live-kohtaaminen toimi vain pisteenä i:n ja kirsikkana kakun päällä.
Jossakin vaiheessa sitten kyllästyin tähän navanalushölötykseen. Itse asiassa niin totaalisesti, etten nykyisinkään jaksa kuunnella vaikkapa SuomiPOP:in Aamulypsyä, jossa Jaajon ja kavereiden jutuista vähintään 95 prosenttia perustuu tämän aihepiirin joutavaan länkytykseen (mikä selittänee ohjelman suosiota).
Huumorini lähti uusille urille, kohti yhä pidemmälle menevää kyynisyyttä ja nihilismiä. Nyttemmin en edes yritä naurattaa naisia, joiden naurattamisesta ei mitään hyötyä koskaan ollut, vaan ensisijainen kohdeyleisöni ovat katkeroituneet kaulapartaiset luuserimiehet. Ei siitäkään mitään hyötyä ole, mutta ainakaan huumorin ei tarvitse olla niin rajattua ja tylsämielistä. En enää jaksa uskoa harmittomaan huumoriin: jotta huumori sytyttää minut, sen täytyy olla sekä oivaltavaa mutta myös sellaista, että joku siitä voi mielensä pahoittaa. Kun molemmat osa-alueet yhdistyvät täydellisessä tasapainossa, tulosta voi verrata kuviteltuun autopommiin, joka heittäisi uhrinsa kattoikkunan läpi kolmoisvoltilla kerien: brutaalia, mutta samalla niin kaunista, ettei väkivaltaa oikein voi paheksua. Estetiikka etiikan edelle!
Toistaiseksi en ole uskaltautunut kokeilemaan tätä uutta huumoriani tosielämässä. Salaisena haaveenani on kuitenkin vielä joskus laulaa törkeimmät lauluni (joiden toivon vielä olevan kirjoittamatta: kuten Café Veijon Baari -ohjelmassa aikoinaan sanottiin: "Ja te ette ole kuulleet vielä mitään!") pahaa-aavistamattoman, normaaleista ihmisistä koostuvan oikean yleisön edessä. Bändi soittaisi virheettömästi ja taitavasti sovitettuna mutta ihmiset vihaisivat: se olisi mitättömän elämäni kohokohta!
Se taas riippuu miehen pärstäkertoimesta, voiko näitä kaksimielisiä vitsejä käyttää. Jos oot hikinen setämies, niin unohda kaksimielisyydet.
Aina kun olen lähtenyt tyttöporukalla ulos, niin porukassa on ollut myös ujompia. Ei tosin kamalan usein käydä, mutta näin on ja eri porukoilla. Kyllä ne ujotkin siellä ovat, mutta ehkä et heitä huomaa.
Tosikko nainen saattaa olla aika karmea tapaus.
Joskus yritin treffeillä tutustua tosikkoon. Oli aika kiusallista.