Aloitan itse ensimmäiillä kolmella jotka tulevat mieleen:
1. Hyväntekeväisyys: Luterilainen kirkko on tarjonnut minulle apuaan elämän hankalissa tilanteissa. Olen saanut kauppaan maksusitoomuksen diakoniatoimistolta sekä saanut viettää aikaa kirkon järjestämässä uskonnollisesti neutraalissa nuorten aikuisten päivätoiminnassa ollessani hetken kykenemätön töissä tai koulussa käymiseen.
Tietysti mukana on myös hämärää käytöstä. Pahimmillaan avunsaajat laitetaan seuraamaan läpi kokonainen 1,5 tuntinen kokous leipäpussia vastaan. Myös lähetystien tekeminen materiaalisen avun rinnalla ulkomaanavuissa ainakin itselläni kolahtaisi omatuntoon, joskaan en tiedä miten aktiivista käännytys apua tarvitseville on.
Suuri osa avusta on kuitenkin pyyteetöntä. Pelastusarmeijasta ei ole kuin hyvää sanottavaa. Adventisteilta kuulemma ovat kaverini saaneet ruoka-apua ilman saarnojen tyrkyttämistä. Työttömien ruokailuissa ei käsittääkseni tulla hieromaan raamattua naamaan.
Myös yksilötason hyväntekeväisyys on ihailtavaa. Ainakin lapsuudessani uskovainen sukulaiseni saattoi poimia ojasta ystäviensä hylkäämän humalaisen, antaa tämän selvitä kotonaan, ja tarjosi lopuksi suihkumahdollisuuden ja aterian.
2. Jaksamisen ja voiman ammentaminen uskonnosta: Henkilökohtainen suhde Jumalaan, mistä sitten johtuikin, antaa ihmisille voimaa ja jaksamista arkeen, auttaa toimimaan oikein hankalissa tilanteissa. Pahassakin jamassa elämänsä osittain pilannutkin voi uskonnon voimalla terästäytyä ja kunnostautua. Kyseessä voi olla intuition seuraaminen tai suggestio, mutta avun saamista uskonnosta ei silti voi kieltää.
3. Arvot kuten rehellisyys, kunnollisuus, raittius, työnteko, nöyryys ja pyyteettömyys.
1. Hyväntekeväisyys: Luterilainen kirkko on tarjonnut minulle apuaan elämän hankalissa tilanteissa. Olen saanut kauppaan maksusitoomuksen diakoniatoimistolta sekä saanut viettää aikaa kirkon järjestämässä uskonnollisesti neutraalissa nuorten aikuisten päivätoiminnassa ollessani hetken kykenemätön töissä tai koulussa käymiseen.
Tietysti mukana on myös hämärää käytöstä. Pahimmillaan avunsaajat laitetaan seuraamaan läpi kokonainen 1,5 tuntinen kokous leipäpussia vastaan. Myös lähetystien tekeminen materiaalisen avun rinnalla ulkomaanavuissa ainakin itselläni kolahtaisi omatuntoon, joskaan en tiedä miten aktiivista käännytys apua tarvitseville on.
Suuri osa avusta on kuitenkin pyyteetöntä. Pelastusarmeijasta ei ole kuin hyvää sanottavaa. Adventisteilta kuulemma ovat kaverini saaneet ruoka-apua ilman saarnojen tyrkyttämistä. Työttömien ruokailuissa ei käsittääkseni tulla hieromaan raamattua naamaan.
Myös yksilötason hyväntekeväisyys on ihailtavaa. Ainakin lapsuudessani uskovainen sukulaiseni saattoi poimia ojasta ystäviensä hylkäämän humalaisen, antaa tämän selvitä kotonaan, ja tarjosi lopuksi suihkumahdollisuuden ja aterian.
2. Jaksamisen ja voiman ammentaminen uskonnosta: Henkilökohtainen suhde Jumalaan, mistä sitten johtuikin, antaa ihmisille voimaa ja jaksamista arkeen, auttaa toimimaan oikein hankalissa tilanteissa. Pahassakin jamassa elämänsä osittain pilannutkin voi uskonnon voimalla terästäytyä ja kunnostautua. Kyseessä voi olla intuition seuraaminen tai suggestio, mutta avun saamista uskonnosta ei silti voi kieltää.
3. Arvot kuten rehellisyys, kunnollisuus, raittius, työnteko, nöyryys ja pyyteettömyys.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pahoittelen virheitä. Pitäis jaksaa vaan lukea tekstinsä läpi ennen lähettämistä >: (
Eiköhän nuo ole enemmän ihmisten hyviä puolia koska ateisteissa löytyy samanlaisia.
Voi kai ateistkin olla hyvä, mutta eipä teillä vain tapahdu alkaa järjestelemään mitään jatkuvaa yhteisöllistä toimintaa kuten kirkon diakonia ja Hurstin leipäjakelut. Saattais se hyvyys näkyä muunakin kuin vain pelkkinä eiköhän ja kylläpähän lausuntoina. Kirkko ja hengelliset yhteisöt ryhtyvät joskus jopa käytännön toimiinkin lievittämään kärsivien hätää.
Siinähän sitten menet sinne kirkon harrastuspiireihin tai EU:n lahjoittamia ruokakasseja jakelemaan. Turha siinä on ruikuttaa.
Jumala ei ryhdy käytännön toimiinkin lievittämään kärsivien hätää,