Keskustelu naisten aloitekyvyttömyydestä jatkuu palstalla kuumana. Antaa palaa. Valitettavasti ketjuissa harvemmin käsitellään kommunikaation kulttuuria laajemmin. Kulttuurithan ovat erilaisia (ilmiötä on tutkittu, joskus puhutaan asteikosta välillä high & low context culture, erotteluita on muitakin). Menemättä teoriaan asia on helppo nähdä.
Esim. Suomessa, jos annat sanallisen lupauksen jostain asiasta, se katsotaan pitäväksi, ylipäänsä suomessa puhutaan vähemmän, ei käytetä niin paljon liioittelua tai itsensä korostamista, paljon puhuvaan suhtaudutaan epäillen jne. Nämä ovat kliseitä, mutta totta.
Erot näkyvät myös kuuntelutyyleissä: Suomessa kuuntelija ei välttämättä katso sinua silmiin (vaikka kuuntelisikin tarkasti), ei keskeytä sinua jne.
Suomi muistuttaa joissain suhteissa enemmän Japania kuin muita Eurooppalaisia maita. Eli mikä on pointtini: "pariutumisriittejä" on vaikea erottaa laajemmasta kulttuurisesta yhteydestä. Lisäksi se, kuinka paljon ja suoraan suomalaiset naiset tekevät aloitteita peilaa sitä, kuinka paljon suomalaiset miehet tekevät aloitteita. Poikkeuksia tietenkin on (!), mutta vertaa suomalaista miestä italialaiseen tässä suhteessa, eroja on. Ja yhtä hyvin,
ulkomaalaisten naisten flirttailun suuri määrä on joskus hämmentävääkin suomalaisella miehelle, kun suomessa naiset käpertyvät kulmiensa alle.
Eroja kulttuurissa on myös maan sisällä (vrt. karjalaiset vs. hämäläiset).
No, mitä asialle pitäisi tehdä? Joku on ehkä sitä mieltä, että ei mitään. Itse en kuulu tuohon leiriin, suomalaisessa hiljaisuuden kulttuurissa on mielestäni huonoja piirteitä. Jokainen voi aloittaa itsestään: Tällä viikolla yritän itse hymyillä, ottaa katsekontaktia ja huomioida kanssaihmiseni paremmin - vaikka minut jätettäisiin huomiotta en lannistu, katkeroidu tai muutu samanlaiseksi. Jos et uskalla vastata katseeseen, yritän olla loukkaantumatta.
Esim. Suomessa, jos annat sanallisen lupauksen jostain asiasta, se katsotaan pitäväksi, ylipäänsä suomessa puhutaan vähemmän, ei käytetä niin paljon liioittelua tai itsensä korostamista, paljon puhuvaan suhtaudutaan epäillen jne. Nämä ovat kliseitä, mutta totta.
Erot näkyvät myös kuuntelutyyleissä: Suomessa kuuntelija ei välttämättä katso sinua silmiin (vaikka kuuntelisikin tarkasti), ei keskeytä sinua jne.
Suomi muistuttaa joissain suhteissa enemmän Japania kuin muita Eurooppalaisia maita. Eli mikä on pointtini: "pariutumisriittejä" on vaikea erottaa laajemmasta kulttuurisesta yhteydestä. Lisäksi se, kuinka paljon ja suoraan suomalaiset naiset tekevät aloitteita peilaa sitä, kuinka paljon suomalaiset miehet tekevät aloitteita. Poikkeuksia tietenkin on (!), mutta vertaa suomalaista miestä italialaiseen tässä suhteessa, eroja on. Ja yhtä hyvin,
ulkomaalaisten naisten flirttailun suuri määrä on joskus hämmentävääkin suomalaisella miehelle, kun suomessa naiset käpertyvät kulmiensa alle.
Eroja kulttuurissa on myös maan sisällä (vrt. karjalaiset vs. hämäläiset).
No, mitä asialle pitäisi tehdä? Joku on ehkä sitä mieltä, että ei mitään. Itse en kuulu tuohon leiriin, suomalaisessa hiljaisuuden kulttuurissa on mielestäni huonoja piirteitä. Jokainen voi aloittaa itsestään: Tällä viikolla yritän itse hymyillä, ottaa katsekontaktia ja huomioida kanssaihmiseni paremmin - vaikka minut jätettäisiin huomiotta en lannistu, katkeroidu tai muutu samanlaiseksi. Jos et uskalla vastata katseeseen, yritän olla loukkaantumatta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllähän ne naiset aloitteita tekevät Suomessakin.
Et vai tiedä sitä, koska kukaan ei tee aloitteita toopelle.
Missä sanoin, että naiset eivät tee aloitteita? Yritin puhua kulttuurista yleensä (en omista kokemuksistani) ja ymmärtää palstalla käytävää keskustelua.
Senkin NARRAAJA!
Niinpä. Jos nainen hymyilee ja aloittaa jutustelun, häkellyttävän moni mies katsoo tämän lupaukseksi enemmästä. Jos ollaan baarissa, aktiivinen kontaktin hakeminen katsotaan jopa seksiseuran hakemiseksi, ja siitäpä seuraakin illan kuluessa kummallisia mustasukkaisuuskohtauksia, omistajan elkeitä ja epämiellyttäviä kohtauksia narikassa, kun nainen ei saisikaan lähteä yksin tai tyttöjen kanssa kotimatkalle.
Tähän muuten syyllistyvät ulkomaalaiset miehet ihan yhtä lailla kuin suomalaisetkin. Missäpä syy? Sekö, että jos jäyhä suomalainen nainen hymyilee ja juttelee, hän toimii täysin kansanluonteen vastaisesti ja on valmis sänkyyn?
Eikä taas ole kysymys kaikista miehistä eikä kaikista naisista, kunhan tässä omia kokemuksiani kerroin.
"Jos ollaan baarissa, aktiivinen kontaktin hakeminen katsotaan jopa seksiseuran hakemiseksi"
Baari on baari siellä on ehkä eri säännöt. Neuvona ehkä: sano jo alkuun, että et ole hakemassa seksiseuraa?
Enpä olekaan koskaan sanonut miehelle, että "terve, mitäs mies, en tässä ole kuule seksiseuraa hakemassa". Luulenpa, että jos nainen on vähäisimmässäkään määrin sänkyseuraksi sopivaa tyyppiä, mies kuin mies torjuu kohteliaasti puheet seksiseurasta (vaikka olisikin nimenomaan sitä tullut etsimään) ja jää juttelemaan olettaen, että kyllä sitä seksiä ennen pitkää tältä saa.
Olen itse joutunut kiusalliseen tilanteeseen muun muassa parkkihallissa ja katsastusasemalla UKKOmiehen kanssa, kun olen kommentoinut ohimennen jotakin lähistöllä olevalle miehelle ja ilmeisesti vanhan, typerän kliseen mukaan "antanut ymmärtää". Naisille puhun samalla tavalla enkä varmasti anna ymmärtää, joten nyt vika on joko minussa tai miehissä. :)
Ei noin suoraan: vaikka, tulin juttelemaan ihan vain juttelemisen vuoksi tms. Ei tohon mitään patenttiratkaisua ole, mutta mielestäni asian ei pitäisi olla noin hankala ongelma muualla kuin baarissa.
"Mies kuin mies torjuu kohteliaasti puheet seksiseurasta (vaikka olisikin nimenomaan sitä tullut etsimään) ja jää juttelemaan olettaen, että kyllä sitä seksiä ennen pitkää tältä saa." Tuskin.
En ymmärtänyt kommenttia, siis miehesikö kimpaantui?
Tuo viimeinen kappaleko meni ohi? Mieheni ei kimpaantunut, koskapa tällaisella sinkulla ei sellaista ole. Ukkomiehet vain tuntuvat olevan ihan yhtä alttiita naisen aloittaman sananvaihdon aiheuttamille väärinkäsityksille kuin sinkuiltakin vaikuttavat.
Olen tällaisten tapausten jälkeen potkinut itseäni ja yrittänyt muistaa, että tuntemattomille ei puhuta. Ja sitten se taas unohtuu.
On minulle muuten käynyt niinkin, että olen ihan alkoholittomassa tapahtumassa ruvennut juttelemaan tosi mielenkiintoisen oloisen miehen kanssa mielessäni se, että tuon kanssa saattaisin ehkä ajatella sinkkuudestakin luopumista. Ei sitten tarvinnut luopua, koska erään tuttavan kautta selvisi parin viikon kuluttua, että tyyppi oli naimisissa. Ei hän minulle valehdellut, kunhan vain vältti tarkasti aiheita, joissa asia olisi tullut ilmi. "Vahinko" oli kyllä jo tapahtunut, mutta mitäpä sitä jälkeenpäin harmittelemaan, koska hyvä rakastaja hän oli. Muuten kyllä harmitti poikkeuksellisen paljon.
Itse ymmärsin niin että mies ajattelee, että kyllä siltä kuitenkin irtoaa.
Ja asia on näin myös minun mielestäni. Ei miehet mitään usko, luulee vaan että jokainen ystävällinen sana tarkoittaa kiinnostusta. Siinä joutuu usein kiusalliseen tilanteeseen jos ei ole häijy luonteeltaan, vaan ystävällinen automaattisesti kaikille kuten esim minä.
Mä luulen että kulttuurissamme on tapahtunut merkittävä muutos siihen nähden mitä se paljolti oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Naiset tai siis erityisesti nuoret naiset ei hevin uskalla katsoa outoa miestä päinkään saati puhua hänelle siksi kun tällaisen yhä kasvava määrä miehistä on alkanut tulkita merkiksi siitä että nainen on hänestä kiinnostunut ja mahdollisesti on saatavissa nussittavaksi. Näitä naisa siis ympäröi aina ja joka paikassa miehiä jotka heti ovat takertumassa heihin jos nainen vain päinkin katsoo. Tämän vuoksi ei edes palveluammateissa enää naiset tahdo uskaltaa olla kohteliaita ja hymyileviä.
Vika on siis suomalaisessa kulttuurissa. Jos Suomessa melkein kaikki naiset hymyilis usein miehille, ei sitä edes helposti tulkittaisi kiinnostuksen ilmaisemiseksi. Keski ja Etelä-Eurooppalaisille on varmaan täysin normaalia hymyillä ja olla ystävällisiä myös tuntemattomille sekä vastakkaisen sukupuolen edustajille.
Taitaa olla myöhäistä opetella hymyilemään. Noita ilmeettömyydenkin seksin tarjoamiseksi käsittäviä etnisiä veikkoja on täällä jo niin paljon, että turvattomaksi menisi.
Vika on suomalaisessa NAISkulttuurissa ja heidän asenteissa jossa vaaditaan tasa-arvoa, mutta samalla pitää saada olla nainen kun se on liian vaikeaa naiselle tai se palvelee naisten tarkoitusperiä.
En ole koskaan ymmärtänyt miten on mahdollista että Miehen tulee olla mies ja tehdä aloite jota korostetaan myös Suomessa, mutta samaan aikaan naisen ei tarvitse olla nainen kuten muissa maissa joissa heille kuuluu miesten miellyttäminen, flirttailu jne. joka johtaa miehen aloitteeseen.
Yhtä kylmäkiskoisia mutta seksinnälkäisiä, mutta frigideiltä lesboilta vaikuttavia naisia tuskin löytyy toisia tältä maapallolta.
Jee feminismi Suomessa! Naisellisuus on kuollut!
Ottakaa mallia naiset ulkomailta jossa miestäkin pitää osata miellyttää myös sen luonteen puolelta mm. seksuaalisesti eikä vain olemalla mukava pyöreähkö pallero niissä farkuissa.
Virkaintoinen nainen joka suhtautuu miehiin kuin kavereihin tai epämiellyttäviin raiskaajiin ei paljon herätä intohimoja.
Miksi yhdenkään naisen pitäisi haluta miellyttää sinun kaltaisiasi pikkupossuja?
Hahah, mitä jos kysyt niiltä ulkomaalaisilta naisilta jotka niin ovat tehneet?! :D
Ilman siis että raha vaihtaa omistajaa!
Jos pilalle pantuja pikkupossuja haluat etsiä niin suosittelen suomalaisen naisen katsomaan peiliin.
Vika löytyy sieltä.