Tai siltä se ainakin tuntuu! En oikein tiedä minne muualle purkaa tämä hirveä katkeruus, joten vuodatetaan se nyt sitten tänne.
Olen vuodessa muuttunut energisestä ja itsestään huoltapitävästä aviomiehestä koti-isäksi, jonka elämällä ei enää ole muuta tarkoitusta kuin olla lompakko ja lapsenhoitaja. Herään aamuisin kuuden maissa lapsen kanssa yhtäaikaa, vaihdan vaipat, syötän ja hoidan samalla omat valmisteluni työpäivää varten. Teen 50 tuntista työviikkoa, joten on sanomattakin selvää etten voi olla arkisin hirveästi kotona. Se ei kuitenkaan estä vaimoa käyttäytymästä kuin täysi sika. Hän oli työtön jo ennen lapsen syntymää ja tuntuu, että vanhat tavat pysyvät tiukassa. Olemme sopineet asiasta ja olen luvannut elättää perheemme kunnes vaimoni löytää taas töitä. Tätä vastaan odottaisin edes jonkinnäköistä kunnioitusta.
Tullessani iltaisin kuuden jälkeen kotiin, vaimo suorastaan tyrkkää 10 kuukautisen lapsemme jo eteisessä syliini ja painuu suoraa päätä yläkertaan tietokoneelle. Usein tervehtimättä. Ensi töikseni joudunkin siis vaihtamaan vaipan (jota vaimo ei tietenkään koskaan "huomaa". Ilmeisesti eukko laiskuuttaan odottaa kotiinpaluutani ja pitää lastani kusipaskaisissa vaipoissa.), jonka jälkeen laitan itselleni ja lapselle jotain pientä syötävää. Huusholli on aina ihan täysi kaaos, vaikka aamulla lähtiessäni kaikki olisikin ollut suhteellisen okei. Siivoan siis vaatteet lattioilta, pesen pyykit ja tiskit keittiöstä, joita vaimo ei koskaan edes viitsi esipestä. Loppuilta sitten meneekin siinä lapsen kanssa puuhaillessa, kunnes onkin jo taas aika laittaa ilta/yöpalaa. Tällä kertaa vaimokin laskeutuu kammiostaan ja tulee syömään (minun laittamaani apetta), jonka jälkeen läski ämmä parkkeeraa telkkarin eteen. Kello on usein kymmenen-yhdentoista välillä kun menen nukuttamaan pikkuiseni, jonka jälkeen palaan korjaamaan edellisen ruokailun jäljet. Miksi? Koska en halua löytää eilisillan paskoja seuraavana aamuna taas edestäni. Jos sanon vaimolle nätisti siivoamisesta, ruoanlaitosta tai ylipäätään avunannosta vastaus on yleensä "mä en jaksa! oon taas kokopäivän tehny kotitöitä!". Tämä ei kuitenkaan ole totta, olen 100% varma että akka menee juuri sieltä mistä aita on matalin. Tottakai hän huolehtii lapsen perustarpeista, mutta siihen se varmasti sitten jääkin. Ja minun tehtäväni on siivota jäljet. Ei ole mahdollista, että minä joudun jo valmiiksi väsyneenä tekemään iltaisin niin paljon. Viimeaikoina olen myös ottanut kovemman linjan, joka taas johtaa aina tappeluun.
Tämä kuukausi on ottanut erityisen koville, koska lapsi heräilee jostain syystä monta kertaa yössä. Useimmiten se olen minä joka menee tuuduttamaan/syöttämään hänet takaisin uneen, vaimo ei vain yksinkertaisesti liikauta evääkään öisin. Hän väittää olevansa sikeäuninen, mutta oikea syy on ihan varmasti siinä, että akka pelaa nettipokeria ja pelejään pitkälle aamuyöhön saakka. Eroaisin tästä pataluvasta lehmästä, mutten lapseltani voi.
No joo, tulipa taas. Toivottavasti tästä jotain selvää saa.
Olen vuodessa muuttunut energisestä ja itsestään huoltapitävästä aviomiehestä koti-isäksi, jonka elämällä ei enää ole muuta tarkoitusta kuin olla lompakko ja lapsenhoitaja. Herään aamuisin kuuden maissa lapsen kanssa yhtäaikaa, vaihdan vaipat, syötän ja hoidan samalla omat valmisteluni työpäivää varten. Teen 50 tuntista työviikkoa, joten on sanomattakin selvää etten voi olla arkisin hirveästi kotona. Se ei kuitenkaan estä vaimoa käyttäytymästä kuin täysi sika. Hän oli työtön jo ennen lapsen syntymää ja tuntuu, että vanhat tavat pysyvät tiukassa. Olemme sopineet asiasta ja olen luvannut elättää perheemme kunnes vaimoni löytää taas töitä. Tätä vastaan odottaisin edes jonkinnäköistä kunnioitusta.
Tullessani iltaisin kuuden jälkeen kotiin, vaimo suorastaan tyrkkää 10 kuukautisen lapsemme jo eteisessä syliini ja painuu suoraa päätä yläkertaan tietokoneelle. Usein tervehtimättä. Ensi töikseni joudunkin siis vaihtamaan vaipan (jota vaimo ei tietenkään koskaan "huomaa". Ilmeisesti eukko laiskuuttaan odottaa kotiinpaluutani ja pitää lastani kusipaskaisissa vaipoissa.), jonka jälkeen laitan itselleni ja lapselle jotain pientä syötävää. Huusholli on aina ihan täysi kaaos, vaikka aamulla lähtiessäni kaikki olisikin ollut suhteellisen okei. Siivoan siis vaatteet lattioilta, pesen pyykit ja tiskit keittiöstä, joita vaimo ei koskaan edes viitsi esipestä. Loppuilta sitten meneekin siinä lapsen kanssa puuhaillessa, kunnes onkin jo taas aika laittaa ilta/yöpalaa. Tällä kertaa vaimokin laskeutuu kammiostaan ja tulee syömään (minun laittamaani apetta), jonka jälkeen läski ämmä parkkeeraa telkkarin eteen. Kello on usein kymmenen-yhdentoista välillä kun menen nukuttamaan pikkuiseni, jonka jälkeen palaan korjaamaan edellisen ruokailun jäljet. Miksi? Koska en halua löytää eilisillan paskoja seuraavana aamuna taas edestäni. Jos sanon vaimolle nätisti siivoamisesta, ruoanlaitosta tai ylipäätään avunannosta vastaus on yleensä "mä en jaksa! oon taas kokopäivän tehny kotitöitä!". Tämä ei kuitenkaan ole totta, olen 100% varma että akka menee juuri sieltä mistä aita on matalin. Tottakai hän huolehtii lapsen perustarpeista, mutta siihen se varmasti sitten jääkin. Ja minun tehtäväni on siivota jäljet. Ei ole mahdollista, että minä joudun jo valmiiksi väsyneenä tekemään iltaisin niin paljon. Viimeaikoina olen myös ottanut kovemman linjan, joka taas johtaa aina tappeluun.
Tämä kuukausi on ottanut erityisen koville, koska lapsi heräilee jostain syystä monta kertaa yössä. Useimmiten se olen minä joka menee tuuduttamaan/syöttämään hänet takaisin uneen, vaimo ei vain yksinkertaisesti liikauta evääkään öisin. Hän väittää olevansa sikeäuninen, mutta oikea syy on ihan varmasti siinä, että akka pelaa nettipokeria ja pelejään pitkälle aamuyöhön saakka. Eroaisin tästä pataluvasta lehmästä, mutten lapseltani voi.
No joo, tulipa taas. Toivottavasti tästä jotain selvää saa.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Vaimosihan hoitaa vauvaa koko päivän! Tietysti on sinun vuorosi ottaa iltaisin vastuuta, vai oletatko että vaimon pitää koko päivän jälkeen hoitaa vauvaa vielä iltaisinkin? Hänen työpäivänsähän venyisi siten 12 tuntisiksi, joka on pientä verrattuna omiin työpäiviisi. Tervetuloa isyyteen ja vanhemmuuteen, sillä sitä tuo vastuunottaminen juuri on!
Vaimo saattaa hoitaa lasta päivisin, mutta se olen minä joka hoitaa lasta aamuisin, iltaisin ja öisin. Se olen minä joka laittaa arjen aamuisin käyntiin ja lopettaa iltaisin. Se mitä siellä välissä tapahtuu ei ole niin vaikeaa tai raskasta, etteikö siitä normaali ihminen selviäisi (ennenkuin alat ulista lisää niin kerron sinulle, että hoidan lastani viikonloppuisin käytännössä yksin kun vaimo hoitaa "rentoutuu". Turha siis väittää ettenkö tietäisi mitä se on). Laske tähän vielä kananaivoillasi mukaan työssäkäynti niin tajuat ettei minulla ole vapaa-aikaa ollut enää kohta vuoteen. Viikonloppuisin vaimo käy tälläytymässä kampaamoissa, mani- tai pedikyyreissä (jotka minä saatana maksan!) tai yksinkertaisesti tapaamassa kavereitaan. Ymmärrän hänen tarpeensa "irtautua arjesta" ja tiedostan sen järkevyyden. Olenhan minäkin poissa kotoa, tosin aina töiden puolesta. Eniten häiritsee se, että ämmä pelaa tietokoneella useita tunteja päivittäin. Etenkin viikonloppuisin.. Hieno tuo sinun vertauksesi "12 tuntisesta työpäivästä", tuolla periaatteella minä teen töitä 24/7, myös viikonloppuisin!
Ootteko kuullu sanan päivähoito.Laittakaa se lapsi sinne,Sillä aikaa vaimos voi toimittaa pelaamisensa,perikyyrit ja kampaajalla käynnit.Ei voi olla niin vaikeeta:Avartuisi lapsenkin maailma samalla eikä tarttis hänen katella kahta samaa väsynytta naamaa päivät pitkät.Entäs mites vaimon työtilanne?Paluu töihin.Onko työpaikkaa?Vaimos on ilmeisesti kyllästynny kykkimään kotona 24/7.Hoitamaton synnytyksen jälkeinen masennus?????
Tämä ärsytti niin paljon että pakko vastata vielä.
En tiedä oletko idiootti vai mikä, mutta en ole laittamassa hieman yli 10 kuukautista lastani päivähoitoon sen vuoksi että vaimoni saisi PELATA rauhassa. Ei ole töitä, mutta haista vittu!
Taidat olla itse.Eroa sitten jos on niin vaikeeta tai antakaa lapsi sijoitukseen kerran se vastuunkanto lapsesta on niin pirun vaikeata.Eihän teillä ole aikaa hoitaa parisuhdetta.Päivähoito mahdollistaisi aikaa parisuhteelle kun muijas hoitaa omat asiansa sillä aikaa kun lapsi on hoidossa.Olet kyllä ....!Ehkä kerkiäis muija siivotakin sillä aikaa,mutta kun mies ei tajua eikä halua .Ei ne ongelmat ratkea kitisemällä jossain keskutelupalstoilla vaan toimimalla.Hae apua ja pyydä apua.Ei se apu taivaalta tipahda.Turha haisatella:Se kertoo susta ja paljon.
Näinhän se on, että jälkiviisaus on sitä parasta viisautta eli miksi tehdä sitä jälkikasvua, jos YHDEN lapsen hoito noin koville ottaa?! Toiset huolehtii suurperheestä ja toiset eivät jaksa huolehtia edes yhdestä lapsestaan. Antakaa vaikka sijoitukseen se lapsi, jota kumpikaan ei näköjään jaksa hoitaa...
Voit erota. Sen kun eroat. Lapsi ei muista mitään parisuhteestanne. Minä odotin 11 vuotta kunnes napsahti. Silloin nuorin oli kolme. Nyt 7v ja ei muista koskaan edes asuneensa ydinperheessä.
eiköhän olisi aika laittaa eukko vaihtoon?
Parempi erota kuin katkeroitua.
Olet ihan yhtä paljon lapsesi isä kuin nytkin vaikka eroatte. Tuolla menolla sinä palat loppuun ja siinä ei ole mitään järkeä.
Minä olin yksinhuoltaja lapsilleni molemmissa liitoissani. Muistan kun kuopus oli vauva ja halusin käydä suihkussa kun mies tuli kotiin. Kun tulin suihkusta, vauva itki vaunuissa ja isä seisoi raivona vieressä ja hoki lapselle, että kyllä me tuo äiti kuriin saadaan. Siis mitä???
Olihan siinä kaikkea muutakin, joten päätin sitten alkaa ihan oikeasti yksinhuoltajaksi. Yksinhuoltajuuteen täytyy olla erittäin painavat syyt, joten teille varmaankin tulisi yhteishuoltajuus. On kurjaa olla osa-aikavanhempi, mutta parempi sekin kuin tuo teidän nykyinen tilanteenne.
Vaimosi käyttää selvästi sinua vain hyväkseen.
Mikä laki sanoo että lapsi ei jää isälle? Yleensä loppuun kuluttaa puoliso johon saa pettyä jatkuvasti eikä suinkaan se lapsi. Äitiä kun tässä tapauksessa ei lapsi tunnu kiinnostavan niin oikea osoite on isä.
Lankoni tytär oli 6-vuotias kun äiti lähti lätkimään.
Sosiaalimammat olivat uutteria yllätysvieraita tupa-, kaappi-, jääkappi ja siisteystarkastuksineen.
Onneksi kaikki meni hyvin ja tytöllä on nyt oma perhe lapsineen.
Voimia sinulle "Uupunutisä"!!! Tiedän itsekin kuvailemasi kaltaisia perheitä, joskin myös sellaisia, jossa perheen isä rojahtaa sohvalle työpäivän jälkeen eikä sitten eväänsä liikauta. Sellaisia joissa kolmen lapsen isä ei ikinä ole vaihtanut vaippaa, ei edes osaa pestä pyykkiä, saati laittaa ruokaa, mutta olipa sitten kysymyksessä kumpi tahansa vanhempi, joka laistaa perheen arkirutiinit, pitäisi kyetä pitämään ne pöksyt jalassa tai sitten huolehtia riittävästä ehkäisystä.
Oikea osoite on neuvola. Lapsella on kohta yksivuotistarkastus, mene mukaan ja kerro tilanne siellä.
Tuo tapa, millä puhut vaimostasi, osoittaa että ero on kohta tosiasia. Jos teet töitä 50 tuntia viikossa niin mahdollisuutesi lähihuoltajuuteen ovat heikot. Yhteishuoltajuuden todennäköisesti saatte mutta niin, että lapsi asuu valtaosan ajasta äidillään. Ehkä se olisikin parempi; sinä saisit levätä työpäivinä ja äiti joutuisi irrottautumaan tietokoneeltaan? Jos vanhempien välit pysyisivät hyvinä niin lapselle ei aiheutuisi mitään haittaa siitä, etteivät he asu saman katon alla.
Mutta jos ero ei ole oikea vaihtoehto niin sitten ammattiapua ja lastenneuvola on ihan oikea paikka aloittaa.
Kunhan varotte ettette saa sossua kimppuunne...
En tiedä olisko hänellä masennusta kun ei jaksa tehdä mitään ja sotkua tulee. Älä laita ruokaa vaimolle.
Asukaa erillään. Mutta lähekkäin lapsen vuoksi. Eri asunto vain. Hän ei enää sotke kotiasi sen jälkeen. Pariterapiaan ilmanmuuta jos et aio muuttaa erilleen. Lakimies auttaa sinua huoltajuuspapereissa ja kysymyksissä.
Hanki siivooja jos aiot jatkaa samassa taloudessa. Ja lastenhoitaja välillä. Naisen pitää irroittautua uhkapeleistä jos ei mitään niistä voitakaan, ettei tuntikausia pelaa samaa. Vaikka aikuinen ihminen, ei voi pakottaa.
Jos sama vaippa on oikeasti koko päivän, sossu auttaa sinua huoltajuudessa - enin osa sinulla. Huolehtiiko nainen lapsen perustarpeista riittävästi myös eri vuorokauden aikoina... nyt ei yöllä liikauta evääkään? On varmaan väsynyt, mutta niin olet sinäkin, heräämään.
Lapsi tervitsee kumpaakin vanhempaa, mutta jos et voi luottaa täysin toiseen pitäisi perheneuvolassa puhua. Koska lapsen hyvinvointi on tässä kysymyksessä etusijalla. Ja että voisitte erota niin, että lapsi ei jää äidin armoille pelkästään. Eikä sinun tarvisi huolestua. Ja saisit eron.
En näe rakkautta välillänne. Mutta teidän kannattaa ammattilaisten avulla puhua asiat loppuun ja päästä sopuun. Ja sinä et voi asua hänen kanssaan samassa, jos joudut uuvuttamaan itseäsi siivoamalla hänen jälkiään. Jostain syystä hän on myös uupunut, pikkulapsiaika voi olla raskasta. Oletko liian tarkka siivouksesta vai sotkeeko hän tosiaan? Eikö hän lainkaan koskaan siivoa? Ikävää.
Zemppiä. Älä luovuta. Vaan ota selvää huoltajuusasioista ja asumisjärjestelyistä. Vähennä töitäsi 50 tunnista, koska sinulla on pieni lapsi joka tarvitsee sinua. Et voi olla töissä 50 tuntia. Älä laiminlyö lasta työn vuoksi. Aikaa tarvii myös eron järjestelyyn jne.
10 tuntia päivässä poissa... sinä olet aina siis vain poissa. Nainen hoitaa sen 10 tuntia lasta koko ajan, eikö sekin uuvuta lastenhoitajana? Hänellä ei ole aikuista seuraa, eikä omaa rahaa? Tee kotona työtä etänä jos muuten et voi olla tekemättä. Mutta ole läsnä lapselle. Ja hoitaja myös joka ei ole lapsivihamielinen. Vaan terve ja tasapainoinen hoitaja. Edes joskus. Vai suostuuko äiti, saisi hänkin levätä silloin.
Nainen on voinut laiminlyödä itseään masentuneena ja lasta(?) koska sinulla ei ole ollut koskaan aikaa? Eikä rakkautta? Olet jättänyt joskus suhteen tavallaan. Mutta olet jatkanut yhdessäasumista, mikä on väärin. Miltä naisesta on tuntunut ota selvää. Ja entä itsestäsi. Vai oliko nainen jo alusta saakka välinpitämätön? Vai ajautuiko tilanne tuohon? Kauanko olette olleet yhdessä aikoinaan, entä asuneet yhdessä? Onko hänellä mitään tukia mitä saisi haettua? Onko hän työkyvytön tällä hetkellä? Hän voi löytää uuden suunnan elämässään. Ja sinäkin omalla tahollasi.
Kyllä kaikki menee hyvin. Onnea matkaan. Kuuntele mitä hän sanoo hieman ja sano myös omia tuntemuksia. Mutta lapsen vuoksi olisi hyvä erota jo, lapsi aistii jos ei ole ok. Onnellinen vanhempi tekee lapsen onnelliseksi ja että vanhemmilla on aikaa hänelle. Myös omaa aikaa itselleen.
Hei, kiitoksia asiallisesta vastauksesta. En oikein ehdi selailemaan nettiä tai mitenkään vastaamaan kaikille, mutta yritän nyt lounastauolla nopeasti.
Ensinnäkään lapsemme ei tietenkään kulje kakkavaipoissa alituiseen, vaimo vaihtaa niitä ihan samalla tavalla kuin minäkin (roskista löytyy käytettyjä vaippoja), mutta ihmetyttää, että aina kotiin tullessani joudun ensitöikseni pyllyn puhdistus hommiin. En tiedä mitä vaimo tekee, onko laiskuutta vai mitä, mutta tuntuu siltä kuin hän aina jotenkin nakittaisi minulle "viimeisen vaipanvaihdon", ajatellen että kyllä minä sieltä jo kohta töistä kotiin saavun. Joku kommentoijista kysyi miksei minulla ole harrastuksia. Tässä syy: en uskalla jättää lastani liian pitkäksi aikaa yksin äidilleen.
Haluaisin korostaa, että parisuhteemme toimi mainiosti ennen lasta: vaimo oli kaunis, älykäs ja parasta mahdollista seuraa. Spontaani ja rakastettava. Tiedän, että sama ihminen on siellä vielä jossain, mutta olen häntä etenkin iltaisin väsyneenä niin täynnä, että nukahdan heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Seksiä meillä ei ole ollut varmaan 4 kuukauteen. Tiedostin jo yhdessäasumisen ensi kuukausina, että meillä oli varsin erilainen käsitys siivoamisesta. Nopea esimerkki: minä pesen vaatteet kun likapyykkikori on puolillaan - vaimo pesee kun ei meinaa löytyä enää mitään päälle pantavaa. Tästä aiheutunutta riitelyä voitaisiin puida maailmanloppuun asti, mutta muutaman vuoden jälkeen yhteinen sävel alkoi löytyä. Tein tosin jo silloin 70-80& kotitöistä ja valtaosan aterioista, mutta se oli uhraus jonka olin tietoisesti valmis tekemään hyvän parisuhteen eteen.
Vaimo on opiskellut kaksi alaa amk:ssa ja työllistynytkin jälkimmäisten opintojen jälkeen, tosin vain tuurauspohjalla. Lapsi oli yhteinen päätös. En osaa sanoa masentuneisuudesta, kuulostaa kyllä todennäköiseltä, mutta enemmänkin pelottaa ettei hän vain sittenkään ollut valmis hankkimaan lapsia. Kun yritän puhua asiasta ja avuntarpeesta hän menee puolustuskannalle, ja hyökkää niillä vähillä ammuksilla mitä hänellä on (mm. vasta-alkanut tupakointinii). En ymmärrä, miksei me voida keskustella tästä asiallisesti. No mutta nyt on pakko mennä, vastailen myöhemmin lisää kun aikaa löytyy.
Ps. Pelottaa, mitä siellä netissä yön pikkutunneilla oikeasti tapahtuu. Kirjauduin eilen vaimon käyttäjätunnuksilla pokeripalvelimeen josta kävi ilmi, että edellinen peli on pelattu melkein kuukausi sitten.
Jahas Eli parisuhde toimi mainiosti ennen lasta ja seksiä ei neljään kuukauteen.Siinähän se kiteyty sun ongelmas.Lapsi tulee ensin ja sitten vasta parisuhde.Kai tiesit ,että elämä muuttuu kun lapsi tulee.Ei ole arkea joka on vaan juhlaa.Kyllä se helpottaa kun lapsi lähtee omilleen.Nauttikaa vanhemmuudesta.Älkää tehkö lisää kun on yhden kanssa noin vaikeeta.Ei voi tulla yllätyksenä miten radikaalisti elämä muuttuu kun hankitaan lapsia.
Käytät vaimostasi tosi ikäviä sanoja. Tuolla asenteella lapsesi äitiä kohtaan pahennat hänen selvää alakuloaan tai jopa masennusta.
Kuten huomaat, lapsen hoito väsyttää. Miksi hänen pitäisi lapsenhoidosta väsyneenä jaksaa, jos et itsekään töiden jälkeen jaksa.
Kaltoinkohtelet vaimoasi, joten päästä hänet pahasta, eli sinusta vapaaksi ja eroa heti.
Tota noin... vaimon pitäisi olla myös sen kunnioituksen arvoinen. Vaimosta se muutos lähtee, kun kerran mies tekee noin paljon perheen hyvinvoinnin eteen.
Tuo on kyllä väärin vaimoltasi. Tiedän että lastenhoito on rankkaa jne, mutta kyllä vaimosi kuuluisi lastenhoidon ohella siivota ja laittaa ruokaa. Sitten kun olet kotona teidän molempien kuuluisi katsoa lasta, etkä vain sinä yksin, ainakaan koko aikaa. Kysy vaimoltasi mikä mättää, onko masennusta tms, hankkikaa apua. Tietysti kun tulet töistä kotiin kysyt mitä vaimosi on tehnyt päivän aikana (onko tiskannut, pessyt vaatteita ym) Vaadit todisteet ettei vain keksi päästään! Ja jos mitään ei ole tehty niin käsket vaikka pesemään ne pyykit ja tiskaamaan ainakin puolet astioista sillävälin kun sinä hoidat lasta.
Jos ei auta niin muuttakaa oikeasti erilleen, ehkä vaimosikin sitten aikuistuu ja tajuaa että ei se koti enää siivoonnu kuin itsestään.
Ei lastenhoito ole rankkaa, ihan normaalia elämää.. täällä siittä tehdään jokin maratoonisuoritus, lapsikin siitä kärsii jos 24/ 7roikotetaan ja hössötetään,
pitää antaa lapsellekkin omaa tilaa, riittää kun on lähietäisyydellä..
Ei kai nyt enää 5-vuotiaan hoito ole rankkaa, mut kyllä vauvan hoito ihan eri asia. Sitä joutuu kokoajan silmä kovana seuraamaan, ja kotitöitäkään ei pysty aina hoitamaan samaan aikaan. Ainakin itselläni jäi tosi usein ruoka tai tiskaaminen tekemättä kun katsoin vauvaa ja tätä pari vuotta vanhempaa sisarusta koko päivän. Lapset piti ottaa vessaankin mukaan, ettei vaan pääse mm. kiipeämään tuolille ja tippumaan. Ja silti näitäkin kävi välillä et tippui jostain tuolilta kun sekunnin katto toiseen suuntaan. Kyllähän töidenkin(mikä tahansa työ) tekeminen on elämää, ja se voi olla rankkaa, vai onko se lesken elämä niin autuasta?
Mitä ihmeen tilaa 10kk ikäinen vauva tarvitsee?! Sen ikäinen lapsi nimenomaan tarvitsee vanhemman huolenpitoa alituiseen. Ehkä sinulle lapsen huoltaminen on roikottamista ja hössöttämistä, mutta lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta on tietenkin tärkeää, että hän saa hoivaa, huolenpitoa ja läheisyyttä.
Minkään ikäinen lapsi ei tarvitse jatkuvaa huomiota ja roikottamista. Se on itsestä kiinni jos opettaa lapsen koko ajan syliin, silloin se tulee sitä vaatimaankin ihan varmasti.
Tuoleille kiipeilyt yms. voi estää, kun järjestelee paikat sellaiseksi ettei vahinkoa pääse sattumaan.
Siis kuka täällä on puhunut lapsen sylissä pitämisestä? kyllä alle 3v lapsia pitää tarkkailla vierestä koko ajan sillon kun ne leikkii ja tekee omiaan. ja todella vaikeaa järkestellä huoneita ilman että siellä mitää kiipeilypaikkaa tai muuta vaaraa olisi, koko huonehan pitäisi lähes tyhjentää? Mutta etenkin pikkuvauva, joka ei vielä osaa liikkua ja leikkiä, pitäisi olla pienen lattialla olemisen lisäksi olla paljon sylissä silloin kun ei nuku. Vauva tarvitsee oikeasti vielä sitä turvaa, koska ei sillä voi hyvä olo olla jos makailee paikoillaan lattialla tuntitolkulla kattoa tuijottaen. Sitten kun lapsi konttaa tai kävelee ja leikkii niiin sillon ei enää tarvitse sylissä juurikaan pitää, mut kyllä sitä lasta pitää silmä kovana katsoa.
Kirjoittaja voisi olla minä ja luultavasti moni muukin naisihminen, jos vaan tekisin sen lapsen. No, sillä erotuksella tietenkin että tuskinpa saan tai ikinä pystyisin tekemään 50 tuntista työviikkoa mutta töissä olisi käytävä ja mahdollisimman paljon jos aikoo toimeen tulla. Ja sitten se toinen työpäivä ja -yö kotosalla, kutakuinkin yksin.
Olen aivan paska ja luonnoton NAISihminen kun en taidakaan haluta lapsia. Muut ovat hyviä ja mahtavia ja lämpimiä koska haluavat lapsia "mutta sinä sen tietenkin sitten hoitaisit." Jepjep....
Missäs sinun haratukset ovat ja laitappa vaimosi kuriin koska se joka on kotona niin tekee ne kotihommat ja se joka on töissä tuo rahat talouteen ja rupea haratamaan jtoain töiden jälkeen ettei heti tartte kotio mennä ja sanot vaimolleesi että sinä haluat tunnin lepoa töiden jälkeen että jakasat. teeppä kunnon pelinssäännöt miten toimitaan ja et lipsu niistä niin hyvä tulee ja itse miehnä en tuollaiseen olisi koskaan suostunut kun lapsemme oli pieni.
Ensinnäkin sinun ei todellakaan kuulu maksaa vaimosi nettipokeripelejä, kynsimanikyyrejä tai muita sellaisia. Käy kaupassa itse ostoslistan mukaan. Vaimo hoitakoon omilla rahoillaan (kodinhoidontuki tai äitiyspäiväraha) omat menonsa.
Sano suoraan vaimollesi, että hänen pitää hakeutua lääkäriin hoidattamaan masennustaan ja lopettamaan uhkapelaamisen tai suhde on ohi erittäin nopeasti. Jos teillä on yhteinen tili, niin heti tänään hommaat itsellesi uuden palkkatilin, johon vain sinulla on tilinkäyttöoikeus. Pistä tuon tilin pankkitunnukset jne vaikka työpaikalla lukittuun kaappiin, jotta vaimosi ei pääse niihin käsiksi.
Et kertonut, että miten asutte (omistus- vai vuokra-asunto?), mutta asuntoasia kannattaisi myös laittaa vireille. Joko toinen muuttaa virallisesti pois vuokra-asunnosta tai omistusasunto laitetaan myyntiin (tai jos sinulla on varaa lunastaa se, niin tee niin).
Sosiaalihuollossa kannattaa ehdottomasti tehdä kirjallinen sopimus lapsen elatuksesta ja tapaamisoikeudesta. Koska tuon ikäistä lasta tuskin enää imetetään, niin sen takia ei tarvitse pitää lasta automaattisesti äidillä. Yritä sopia 50/50 tapaamisoikeus, niin sinun ei tarvitse maksaa elatusta vaimollesi. Yritä selittää vaimollesi, että on hänen etunsa, että hän saa itsensä kuntoon siten, että pidät lasta mahdollisimman paljon itselläsi. 50/50 tapaamisoikeus edellyttää, että teidän kotien välimatka ei ole pitkä.
Itsekin otin aikoinaan eron, kun en jaksanut kuunella puolison jatkuvaa arvostelua. Kiitosta ei saanut mistään ja asiat olisi pitänyt tehdä aina hänen tavallaan. En saanut omaa tahtoani läpi missään asiassa. Oli pakko toteuttaa se radikaalein vaihtoehto, ero, kun muukaan ei auttanut.
Hei uupunut isä. sinähän se hoidat rutiinit, ja olet siis vahvoilla. Naisellasi on jotain... Todennäköisesti hulina, kun on jaksamaton. Keskustelkaa joku kerta kunnolla, kahden, asioista, miten kumpikin kokee elämän vanhempana, arjen.
sillä tavalla saat itsekin näkökulmia siihen, mistä kohdallanne on kysymys.
Veikkaisin että naisesi kokee olevansa kotiloukussa, AMK-tasoa kun on, ja ei olettanut perhe-elämän olevan juuri sitä mitä se on, että jonkun pitää ansaita, jonkun huolehtia arjen pyörityksestä kotona.
Itsestäni aikoinaan oli elämän parasta aikaa olla- lasten kanssa kotona. Sai elää lasten aikataulujen ehdoilla. Muuta teki kun olivat päiväunilla, ja nuorempaa kantoliinassa pitäen, ja vanhemmalle jöötä samalla pihatöillä pitäen. Ehkä isommat siivoukset piti suunnitella, niissä isimies auttoi- hän piti lattioiden pesusta ja vahaamisesta. Minua ihan joskus huvitti, kun villasukilla sitten parketilla liukasteltiin, ja muksahdeltiinkin.
Otatko itse sen kaiken huolto-vastuun, ettei naisellesi jää tilaa tehdä sitä? Ja minkä ihmeen takia et uskalla jättää äitiä ja lasta muka yksikseen... ovathan he joka tapauksessa kotona kahden, kun olet duunissa. Lähdepä joku kerta harrastuksiin, tutuille talkoisiin, ihan mitä vaan, ilmoita emännälle, että nyt on menoa, emäntä on hyvä ja pitää juttuja niinkuin lystää.
Itse aikoinaan koin, ettei omalle elämälle ollut tilaa. Mies ei ollut muutossa huolinut minun suksianikaan, ja vähiä omia huonekaluja synnytysreissulla ollessani. Sapetti, sukseni löytyivät vuosia myöhemmin, joku niillä oli hiihdellytkin kunnolla...
Mitään en kotona saanut laittaa kuin olisin itse halunnut. Aloin sitten maalata öisin. Mies ei hyväksynyt harrastustani. Töihin palattua jatkoin salaa harrastusta kansalaisopiston piirissä. Sopivasti duunista kotia mennessä, peseydyin työkohteitten maitohuoneissa tai karjakeittiöissä...
Narahdin kerran, autossani oli apukuskin paikalla keskeneräinen maalaus. Sitten vasta lasteni isä tavallaan alkoi käsittää minuakin, että ei lapset, kasvimaa ja puutarha, leipomiset, ruoanlaitto, pyykkihuolto, säilöntä ole ainoot mistä nainen jaksaa, muutakin, se jokin ikioma henkireikä pitää saada olla, minulla se on käsin tekeminen.
Lapset? Juu, aikuiset. en ole ollut heille malliäiti, erosinkin.
En vihasta, vaan muista syistä. Ehkä miehillä on se eri maailma... Toivoisin kovin, että nyk. siippa oman kotinsa hoitaisi. Työtön jolla ei ole "aikaa", siivota kunnolleen ikinä, ja vasta eilen tuli suihkureissu siitä kun kävin siellä pistäytymässä, enkä ole mikään hygieenikko, vaan siivooja vaan, että vapaalla en haluaisi siivota kuin kotini, joskus jotain minkä ITSE sotken.
Sun vaimolla taitaa olla toinen mies kiikarissa...taitaa se nettipokeri olla tekosyy viettää yöt tuon miehen kanssa koneella.
Kolme lasta kasvattaneena, työssäkäyvänä yksinhuoltajana voin sanoa, ettei yhden pienen lapsen kanssa oleminen kotona niin raskasta ole, etteikö siinä normaalit kotityöt hoituisi.
Itse olin nuorena niin kunnianhimoinen, että tein vauvanruoat itse, eikä samaa pöperöä tarjottu samana päivänä kahta kertaa; lattia pestiin joka päivä, kun siellä kerran joku ryömi. Opetin lapset menemään nukkumaan aikaisin, ennen yhdeksää, jotta itsellenikin jäi rauhallinen hetki iltaisin. Vähän se tietysti vaatii järjestelykykyä ja itsekuria, että myös tekee kotona jotain. Jos on tiedossa, että illalla tulee joku joka tekee, voi laiskuus voittaa... oletkohan opettanut hänet liian hyvälle ?
Kurinpalautusta siis, et sinä yksin tuosta selväjärkisenä pääse vuositolkulla. Jos ei pikkurouvaa miellytä osallistuminen, menköön jonkun muun elätiksi. Lapset sopeutuvat mihin tahansa perhesysteemiin, ei sen takia pidä jäädä. Kun kotona on rauhallista ja hänestä pidetään huolta, kaikki käy.
lapsikuumetta eikä kumppani halua. mitässit
http://auskummitus.blogspot.fi/2011/04/auringossa-pehmenneet-paasiaismunat.html
Vaimosi on laiska.
Hän on alunperin jo ollut hyväksikäyttäjä. Nyt hän on uransa huipulla.
Hän on onnistuneesti saanut kutistettua työmääränäs minimiin ja lepää laakereillaan.
Itsekin olen ollut ne pakolliset äitiysvapaat kotona synnytettyäni kaksi lasta.
Oli itsestään selvää, että hoidin:
1) ruoan valmiiksi, kun mies tuli kotiin
2) pyykit pestynä ja kaapissa
3) päivittäiset siivoukset
4) pääosin yöheräilyt ja nukuttamiset
Kuule, ja omaan kuntoiluun jäi aikaa. Mies hoiti lapsia sillä välin, kun kävin lenkillä ja kuntosalilla, mutta mitään pakollisia kotitöitä ei tarvinnut tehdä.
Täten meille jäi iltaisin yhdessäoloaikaakin.
Ei kotityöt normaalille, terveelle, liikkuvalle naiselle ole mikään ihmesuoritus. Ei niistä masennu eikä väsy. No, väsyy jonkinverran, mutta työstä kuuluukin väsyä.
Ihan täydet pisteet sulle, että olet kestänyt itsekästä ja laiskaa muijaasi. Hän on suuri ONNETTOMUUS sinulle.
Pistä paperille vaimollesi, mitä kuuluu hänen tehtäviinsä.
Eikä mitään läti-lätinöitä, seli-seliä tai krokotiilinkyyneleitä. Tollainen nainen on häpeä koko naissukukunnalle.
Mieti eroa ihan tosissasi, et pääse elämässä rikastumaan etkä etenemään kiviriipan kanssa.
Ensineuvoksi sanoisin sulle, että lopetat siivoamisen iltaisin. Annat emäntäsi muhia pskoissaan.
Hoidat vain lapsen tarpeet, kuiviin vaihdot, kylvetykset ja syötöt.
ÄLÄ laita ruokaa. Käy syömässä jossain ennen kuin tulet kotiin. Anna kaiken mennä niin inhaksi huushollissa kuin vain voi.
Naisesi täytyy kokea seuraukset omasta laiskuudestaan. Jos roskis on tyhjentämättä ja haisee kuukauden, niin anna haista. Itsepähän vaimosi haistelee päivät pitkät.
Sitten kun sekasorto on kunnolla päällä, kutsu ystäväperhe kaffeelle, sellainen perhe jota vaimosi arvostaa.
Varoita etukäteen vaimosi tietämättä heitä, ja selitä tilanne.
Ota pokkana vastaan siihen kaatopaikkaan vieraat.
Ehkä vaimossasi herää jonkinlainen häpeäntunne.
Jos ei herää, ota ero. Ei kannata tuhlata moiseen laiskuriin yhtä ainoaa elämää.
Meillä on kumpikin vuorollaan ollut kotia hoitamassa, toisen käydessä ansiossa ja ei siinä nyt ollut edes keskustelua "työnjaosta" Tietysti se, joka on kotona hoitaa kodin, ja pääosin lastenhoidon myös, oli hän sitten mies tai nainen!
Voisko olla mahdollista käväsitä jossain perhe-tai pariterapiassa? Avaisi ehkä naisen silmiä, voi olla että on vain niin tottunut saavutettuihin etuihin, että tarvitaan kolmannen osapuolen näkemystä. Samoin asiantuntija voisi huomata, onko kyse masennuksesta, se ei kovin harvinaista ole pienen lapsen äidillä.
Vauvanhoito on kyllä rankkaa, samoin taaperon, tuossa kahden-kolmen ikävuoden paikkeilla mielestäni helpotti. Mutta tämä ap:n kertomus vaikuttaa siltä että se rankkuus on ihan liikaa isällä. Me teimme niin että kun lapsi nukkui vielä päiväunia, äiti hoiti kaikki yöheräämiset, kuitenkin piti herätä imettämään ja itse saattoi nukkua päivällä kun lapsikin nukkui, jos oli tarve. Samoin illalla saattoi nukkua tai mennä nukkumaan aiemmin, jos väsytti ihan kamalasti. Iltaisin yleensä äiti tiskaili ja isä viihdytti vauvaa, päivällä kun ei päässyt juurikaan tiskaamaan. Jompikumpi myös teki päivällisen, usein isä, koska saattoi siihen paikkaan juuri osua imetysmaraton. Rankinta oli kahden lapsen kanssa, kun esikoinen oli vielä alle 2, siinä sitä oli sompailemista...
Minä kyllä ymmärrän toisaalta sen oman ajan kaipuun, itse meinasin mennä sekaisin, kun esikoinen lopetti päiväunien nukkumisen, enkä saanut enää sitä puolentoista tunnin vapaahetkeäni päivässä. En edes muista miten siitä selvisin, aikansa se kesti ennen kuin jossain vaiheessa vuorokautta sitten sai edes hetkosen tehdä jotain edes teoreettisesti rauhassa. Kodin ulkopuolelle pääsin yksin viikonloppuisin, mutta sieltä tullessa oli taas menoa, kun pienin varsinkin vaati äidin läheisyyttä. Ihanaahan se oli olla tärkeä jollekin, mutta kyllä nyt nautin kun lapset jo menevät itsekseen.
No ei tuo ap.n kertomus nyt ihan "terveeltä" kuulosta!
Aikoinaan omien ollessa pieniä, hoidin heitä päivisin kotona...siivosin, pesin pyykit yms... en myöskään miehelle työntänyt lapsia työpäivän päätteeksi, koska hän sai silloin rentoutua työpäivästä....hän kuitenkin toi "leivän" perheelle.
Kyllä se pikkulapsiaika oli äidille päivystystä 24/7 ei meillä mies osallistunut kotitöihin kuin viikonloppuisin! Ja lapsia oli useampi...
Hyviä kommentteja tässä ketjussa ja kannattaisi tosiaan harkita vaikka lapsen viemistä hoitoon ja äidille jotain terapia-aikaa että saa itsensä liikkeelle!
Uskoisin että vaimolla on synnytyksen jälkeinen masennus vielä päällä. Käykö hän missään, vaikka lenkillä itsekseen, vai onko vaan kotona?
Netti on siis ainoa "pakokeino" jossa pääsee juttelemaan aikuisten ihmisten kanssa. AP:n kanssahan ei juttele, kun sieltä tulee vaan valitusta.
AP, pääset sentään ulos asunnolta muiden ihmisten pariin töihin. Vaimosi on jumissa ja loukussa siellä kotona.
Tunnistan kertomuksesta hyvinkin paljon omaa parisuhdettani, joka nyttemmin on päättymässä eroon. Minä en edes tajunnut ottaa noin paljon vastuuta kuin sinä. Teidän tapauksessanne sekään ei riitä ilmeisesti.
Nyt vaan vaimo ylös, ulos ja lenkille. Niihin pedikyyreihin yms myös, jos se saa hänet tuntemaan itsensä enemmän naiseksi, eikä vaan äidiksi.
Olen todennut tämän NIIN MONTA KERTAA. Väitän että 98% tapauksista NAINEN haluaa lapsia. Mies ei tietysti voi vetää tiukkaa ei linjaa, vaan antaa asenteellaan ymmärtää että hommataan vain. Tenavia kun on siinä sitten se 2kpl niin, eipä ole enään niin herkkua se kotileikki. Mikä ihmeen tarkoitus se on että nainen haluaa ne lapset ja sitten se tarvitsee vaikka mitä virikkeitä kauneushoitoloista irtosuhteisiin, että pysyy pää kasassa. En tahdo yleistää, sillä on paljon naisia mitkä kantavat 100% vastuus niistä lapsista, koska itse niitä halusivat. Muutaman kerran olen todennut parille kaverille kenellä sama tilanne, kuin tämän ketjun aloittajalla että, naisille pitäisi ostaa ne nukenvaunut. Nukenvaunuja voisi ensin työnnellä JOKAPAIKASSA vaikka 3-5 vuotta. ja sitten voisi miettiä uudelleen että haluaako lapsia.
OIen kahden uhmaikäisen isukki ja jotenkuten kokemuksesta tiedän nämä jutut.