Oon kolmekymppinen, naimisissa oleva kahden lapsen äiti. Tajusin äskettäin, että kahdeksan kymmenestä seurustelukumppanistani on tullut työn kautta. On ollut työkavereita, asiakkaita jne.
Ja nyt olen umpihullaantunut 12 vuotta vanhempaan pomooni! Tulin yritykseen tekemään lyhyen työpätkän. Ekana päivänä pomoni soitteli, että onhan kaikki hyvin jne. Kolmantena päivänä vietimme reilun tunnin kahvikupin äärellä työpäivän päätyttyä. Siitä lähtien hän on soitellut minulle ainakin 3-4 kertaa päivässä ja ollaan juteltu puhelimessa myös viikonloppuisin. Tavataan melkein joka arkipäivä töiden jälkeen kahvikupin vieres ja aikaa saattaa siinä jutelles vierähtää 2-3 tuntia. Puhutaan harrastuksista, työstä, ihmissuhteista, kaikista mahdollisista aihepiireistä, joita tavallisissa pomo-alainen keskusteluissa ei koskaan esiintyisi. Keskusteluja maustavat pitkähköt silmiin tuijotukset, hän pörröttää hiuksiaan, nuolee huuliaan ja minä vapisen vastapäisellä tuolilla. Hän on hyvin työorientoitunut ihminen ja kehuu minua vuolaasti tekemästäni työstä .Hänen ajatusmaailmansa vastaa omaani ja arvostan suuresti hänen näkemyksiään elämästä. Voi jopa olla, että hän olisi sielunkumppanini.
Mitä mun pitäisi tehdä? Olen naimisissa, aviomieheni on hyvä mies ja isä, mutta liitto on hieman väljähtynyt. Ajattelen pomoani aivan koko ajan. On mahdollista, että tämä lyhyt työpätkä saa jatkoa. Uskallanko tehdä aloitetta pomon suuntaan, jos työ jatkuu? Entä jos ei jatku? Yritänkö unohtaa hänet vai petänkö aviomiestäni?
Ja nyt olen umpihullaantunut 12 vuotta vanhempaan pomooni! Tulin yritykseen tekemään lyhyen työpätkän. Ekana päivänä pomoni soitteli, että onhan kaikki hyvin jne. Kolmantena päivänä vietimme reilun tunnin kahvikupin äärellä työpäivän päätyttyä. Siitä lähtien hän on soitellut minulle ainakin 3-4 kertaa päivässä ja ollaan juteltu puhelimessa myös viikonloppuisin. Tavataan melkein joka arkipäivä töiden jälkeen kahvikupin vieres ja aikaa saattaa siinä jutelles vierähtää 2-3 tuntia. Puhutaan harrastuksista, työstä, ihmissuhteista, kaikista mahdollisista aihepiireistä, joita tavallisissa pomo-alainen keskusteluissa ei koskaan esiintyisi. Keskusteluja maustavat pitkähköt silmiin tuijotukset, hän pörröttää hiuksiaan, nuolee huuliaan ja minä vapisen vastapäisellä tuolilla. Hän on hyvin työorientoitunut ihminen ja kehuu minua vuolaasti tekemästäni työstä .Hänen ajatusmaailmansa vastaa omaani ja arvostan suuresti hänen näkemyksiään elämästä. Voi jopa olla, että hän olisi sielunkumppanini.
Mitä mun pitäisi tehdä? Olen naimisissa, aviomieheni on hyvä mies ja isä, mutta liitto on hieman väljähtynyt. Ajattelen pomoani aivan koko ajan. On mahdollista, että tämä lyhyt työpätkä saa jatkoa. Uskallanko tehdä aloitetta pomon suuntaan, jos työ jatkuu? Entä jos ei jatku? Yritänkö unohtaa hänet vai petänkö aviomiestäni?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikun annat mennä. Ei se tavara käytössä kulu, jaat vaan kaikille joille kelpaa. Ei tartte sitten vanhana ja ryppysenä katua miksi pihtasi.
Pettäjä on alhaisin ihmistyyppi mikä löytyy. Selkärangaton paska. Ensin ero, sitten uusi suhde jos niikseen on.
Lienet jotenkin yksinkertainen? Että ihan liitto on hieman väljähtänyt... Mistä näitä Hertta-sarjan elämää metsästäviä pikkurouvia oikein riittää? Ole kuule lusikka kauniiseen käteen, ja kipitä sinne miehesi syliin parantamaan sitä väljähtänyttä liittoa ennen kuin alat piparikauppaan jonkun vanhan äijän kanssa. Huh huh. Tajuat varmaan, ettei sinun kannata jäädä töihin tuonne yhtään pidemmäksi aikaa.
Onko tämä provo? Eihän noin tyhmä ole edes naapurin Tyyne ja Tyyne on sentään lehmä.
kerrot miehelle asiasta ja annat miehenkin liitää omia menojaan. ei oo reiluu et miehes odottaa sua kotona ja flirttailet toisille. aika jännä et jos oisin varattu ni aina sanon suht nopeesti et oon varattu. anna miehes kans panna muita ni sit ei haittaa oo.
Olen itse myös perheellinen nainen jolla siis pari lasta. En nyt halua moralisoida tekojasi. Mutta jäi vain ihmettyttämään toi kohta, että " Tavataan melkein joka arkipäivä töiden jälkeen kahvikupin vieres ja aikaa saattaa siinä jutelles vierähtää 2-3 tuntia". Tietysi riippuu työajastasi , mutta meillä ainakin äitiä odotetaan töiden jälkeen kotiin eikä mitenkään olisi mahdollista, että joka arkipäivä töiden jälkeen istuisin vaan kahvilla juttelemassa tuon ajan...outoa. Eli vaikka tunteet nyt sua veiskin, eikä se kotona oleva ukko kiinnosta, niin eikös vaan, että lapset kuitenkin tarvitsee sun aikaasi myös..?
Saatanan pettäjäIutka