Jo on aikoihin eletty. Uutisten mukaan brasilialaiset ovat tympääntyneet katolilaisuuteen ja ovat mieltyneet protestanttisuuteen. Erityisesti helluntailaisuus vetoaa brasilialaisiin. Onkohan tämä jonkun uuden trendin alku?
Maailman katolisin maa tuntee vetoa protestanttisuuteen
trendi3
24170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Brasilian köyhä väestö on unohdettu, ehkä myös Kirkko on unohtanut että kansan keskuudessa on myös hyvin köyhä ja kouluttamaton kansanosa. Kirkkojen kullnankimallus ei riitä, jos mitään ei oikeastaan ole tarjottavana.
Brasiliassa tuskin pelkällä romantiikalla tullaan toimeen, mutta se saattaa riittää monelle suomalaiselle käännynnäiselle. Ihmisten ongelmat ovat niin erilaisia!
"Brasilian köyhä väestö on unohdettu, ehkä myös Kirkko on unohtanut että kansan keskuudessa on myös hyvin köyhä ja kouluttamaton kansanosa."
Ei kun siellä on lopulta tajuttu että me olemme ihmiskunnan eliitti, johon ei köyhällä väestöllä ole asiaa.
Uskolla ja romantiikalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Jeesus on tie totuus ja elämä.
Ei protestanttisuus tarjoa sen enempää.
Eikö ole jännä, protestantit aina nostaa esille, kuinka Katolinen kirkko ei ole tarjonnut materialistista hyvää uskovilleen...mutta siitä he vaikenevat tai ei huomaa, että he ei materialistisesti tarjoa edes sitä vähää, mitä Katolilaisuus tarjoaa. Katoliset ei pidä ääntä orpokodeistaan, kouluistaan, köyhäinavusta... Ne tulee esille vasta silloin kun joku ulkopuolinen löytää niistä jotain minkä nostaa tapetille negatiivisessa mielessä. On järkyttävää, että äiti Teresakin on leimattu rikolliseksi ja ketään ei kiinnosta, mitä hän on tehnyt. Jos jossain hänen tekojensa merkitys on kiistatonta, niin esitetään ettei hän ollut oikea Katolilainen (tiedän! nämä on ihan älyttömiä...).
Johannes kirjoitti hyvin asiasta... Ihminen kuuluu joko taivaalliseen tai maalliseen eikä syntyminen johonkin vielä automaattisesti näytä kumpaan kuuluu.
Katolilaisuus ei tosiaan ole helppoa, jos kuuluu maalliseen.
Haluaa uskoa, haluaa pelastua...mutta houkuttaa väylä, mikä on paljon helpompi.
Jos ateisti valitsisi järkisyillä uskonnon, niin se todennäköisesti olisi joku protestanttisuuden suuntaus. Se "tarjoaa" eniten ilman kustannuksia ja saa mennä omilla ehdoillaan...kuin ilmainen lounas (kun muilla siitä lounaasta joutuisi maksamaan kovan hinnan).
Ei kai se ole ihme, että ihminen, joka ei ole uskossa valitsee helpomman tien?
Toinen ryhmä on ihmiset, jotka haluavat sekä maallisen hyvän, että taivaallisen ja tämä ei ole Katolilaisuudessa oikeasti mahdollista. Oikea kristitty ja tietynlainen elämä ei vain kuulu yhteen. Tämä ei tarkoita etteikö rikkaita ja ökyelämää eläviä löytyisi myös Katoliseen kirkkoon "kuuluvista" (ymmärrätte hakasulkeet).
Itse asiassa tämä uutinen sopii tosi hyvin yhteen lopunajan ennustusten kanssa.
Tehän kirjoitattekin aivan kuin olisitte itse protestantti, joten täytyy sitten luottaa teidän asiantuntemukseenne protestantismista ja sen luonteesta.
Äiti Terasahan oli sadisti joka nautti köyhien kärsimyksistä, mm. pistosneuloja ei vaihdettu usein potilaiden vaihtuessa, samoin kipulääkkeitä ei annettu tuskista kärsiville.
Näin kertovat häntä lähellä olleet.
Äiti Teresaa kritisoitaessa on myös huomautettu, ettei hän oikeastaan juuri pyrkinyt vähentämään rakenteellista köyhyyttä, vaan pikemminkin pahensi sitä tiukan konservatiivisilla mielipiteillään, kuten vastustamalla syntyvyyden säännöstelyä.
Intian rationalistiliiton pääsihteeri Sanal Edamaruku on kommentoinut äiti Teresan työtä Kalkutassa seuraavasti:
»Intian, ja erityisesti Kalkutan, katsotaan hyötyneen eniten Äiti Teresan tarunhohtoisesta köyhien `auttamisesta´, jonka takia hänestä tuli aikamme kuuluisin katolilainen, Nobelin rauhanpalkinnon saaja ja pyhimys omana elinaikanaan. Kun arvioidaan, mitä hän itse asiassa on täällä tehnyt, mielestäni Intialla ei ole mitään syytä tuntea kiitollisuutta häntä kohtaan.»
Edamarukun, kuten Chatterjeenkin, mielestä äiti Teresa vaikutti kielteisesti Kalkutan maineeseen. Rahavarojen käyttämisestä hän sanoo: ”Mihin kaikki tämä raha on mennyt? Ei ainakaan parantamaan niiden oloja, joille se oli tarkoitettu. Nunnat saattoivat antaa heille lautasellisen keittoa ja jotkut sairaudesta sekä puutteesta kärsivät saivat suojaa ja huolenpitoa. Maailman rikkain sääntökunta ei ole kovinkaan antamishaluinen, koska se haluaa opettaa köyhyyden auvoisuuden. 'Köyhien kärsimys on erittäin kaunista, tämä näyte kurjuuden ja kärsimisen ylväydestä auttaa maailmaa suuresti', sanoi Äiti Teresa. Pitäisikö tästä omalaatuisen miljardöörin opetuksesta olla kiitollinen?”
Kaikki eivät ymmärrä Äiti Teresan missiota. Tämä onkin luonnollista, koska silloin kun jostain henkilöstä tulee maailmankuulu, ihmiset heijastavat häneen omat aatteensa ja turhautumisensa.
Äiti Teresa ei ollut liberaali moraalirelativisti tai lääkäri. Hän ei ollut täydellinen ihminen eikä hän ollut moraalisesti turmeltunut huikentelija. Äiti Teresan missio oli uskonnollinen. Jospa ottaisit selvää, miten Äiti Teresan liike alkoi ja mistä siinä on kyse. Sen selvittämiseksi katolisen uskon tunteminen on oleellista.
Äiti Teresa aloitti lähes tyhjästä jätettyään nunnaluostarin ja raahasi itse katuojaan hylättyjä kuolemansairaita sisätiloihin ja ruokki heidät ja antoi heille rakkautta ja ihmisarvon mukaisen ympäristön kuolla. Intialaiset sekulaarit tai kastijakoon uskovat hindut eivät tällaista tietysti jaksa arvostaa, koska hehän nuo ihmiset katuojaan hyläsivät. On houkuttelevampaa ja omaa egoa hivelevää arvostella ja haukkua Äiti Teresaa. Sellainen on ihminen.
Kärsimyksellä on uskonnollinen merkitys, mitä ateistit ja muut sekulaarit eivät tietenkään käsitä, koska heille vain maallisilla asioilla on merkitystä. Äiti Teresa ei koskaan teeskennellyt missionsa olevan päämäärältään maallinen. Se, että Äiti Teresan missio sai myöhemmin suuria lahjoituksia todisti Äiti Teresalle, että hänen missionsa oli hyvä ja oikealla tiellä.
On aivan ensisijaisen tärkeä ymmärtää, että Äiti Teresan missio oli _uskonnollinen_. On turha yrittää änkeä siihen omaa materialistista ajattelutapaansa, jossa ei ole mitään muuta kuin tämä maailma, koska sellaisella ajattelutavalla ei ole Äiti Teresan mission kanssa mitään tekemistä.
"'Köyhien kärsimys on erittäin kaunista, tämä näyte kurjuuden ja kärsimisen ylväydestä auttaa maailmaa suuresti', sanoi Äiti Teresa.' "
Tietysti protestanttisille menestysteologeille kärsiminen on täysin käsittämätön asia. Mutta meille katolilaisille kärsiminen on pyhä asia, joka yhdistää meidät Kristukseen: "Sen minä iloitsen kärsiessäni tieidän tähtenne, ja mikä vielä puuttu Kristuksen ahdituksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta." (Kol 1:12) [Rom 5:3; Rom 8:18; Rom 12:12; 2. Kor 1:5; Fil 3:10 jne.]
Kärsiminen on todella kaunista! Kysy vaikka Paavalilta!
"
Turha kärsimys ei jalosta ketään, on satrasta ajatella niin.
Mihin äiti Teresan saamat rahat menivät jos eivät sinne jonne ne oli tarkoitettu?
Vaikaanin pohjattomaan kassaanko?Äiti Teresalle kelpasi raha, hän ei kysellyt niiiden alkuperää mm. Haitin diktaattori antoi suuria summia vaikka omassa maassa olisi taatusti ollut rahoille tarvetta!
Eihän Terasa edes uskonut Jumalan auttavan häntä, hänen uskonsa oli hiipunut loppuun jo aikoja sitten, näin hän tunnustaa kirjoituksissaan.
Jaa, jos sinut pieksetään katuojaan kysyn kuin kaunis on olosi. On sairasta kirjoittaa tuollaista.
Sinä elät nyt, poljet muita ja loukkaat muita... Tämä hetki, minä, minä...
Sisimmässäsi tiedät jonkun olevan pielessä, mutta kiellät sen ja suutut kaikesta mikä herättää todellisuuteen. Siksi olet täälläkin kertomassa "totuutesi", että mielesi saisi hetken rauhan. Sinä tarvitset sitä itseäsi varten, sitä valetta varten, mitä elät, et sinä meille ole todistamassa mitään vaan itsellesi.
En ole käynyt muistaakseni kertaakaan Islami sivustolla tai Helluntalaisten sivuilla. Jehovantodistajien sivulla kävin kysymässä heidän raamatustaan (koska en tiennyt ja kiinnosti, että käyttääkö he samaa kuin muutkin). Ei minulla ole tarvetta tuollaiseen, miksi olisikaan, ei minun tarvitse todistaa itselleni, että uskoni on oikea.
Entinen Yhdysvaltojen Katolinen arkkipiispa kertoi yhdestä tällaisesta hyvin voimakkaasta "totuuden" pauhaajasta, jolla oli suuri tarve todistaa, että Katolinen kirkko on väärässä. Syy tähän paljastui lopulta naisen menneisyydestä. Hän oli teettänyt abortin joskus ja hänen piti todistaa itsellensä, että hän oli tehnyt oikein.
Protestantti saarnaaja ja raamattuopettaja David Pawson kertoi taas tapauksesta, jossa hän oli toisessa kirkossa saarnannut siitä, mitä Raamattu sanoo avioliitosta ja avioeroista. Saarnan jälkeen paikallinen pappi oli haukkunut hänet lyttyyn "ei ihmiset halua tuollaista kuulla" jne. ja sieltäkin paljastui pohjalta se, että tällä papilla oli jo kolmas puoliso menossa.
"Jaa, jos sinut pieksetään katuojaan kysyn kuin kaunis on olosi."
Riippuu vähän mistä se roikkuu. Jos minut piestään uskoni vuoksi, en voi olla muuta kuin iloinen ja ylpeä, kärsimyseni liitetään Kristuksen kärsimykseen. Palvelijalle käy tietysti samalla tavalla kuin herralleen, eli piestään.
Mikäli nykylänsimainen kehitys jatkuu, kristityn tie voi kohta olla marttyyrin tie kaikkialla Euroopassa paitsi Venäjällä ja joissakin muissa entisissä kommunistimaissa (mikä ironia, eikö totta?).
Rooman kirkko on marttyyrien veren pyhittämä.
Kieltäydymme edelleen palvomasta keisaria, putinia tai maallistunutta valtiota. Valitsemme ennemmin kuoleman.
Moltevolte tuskin on kuulunut kirkkoon muutamaa vuotta kauempaa. Kärsimys sinäänsä ei jalosta yhtään, eikä se ole päämäärä. Päämäärä on seurata Kristusta. Jos se sitten tuo kärsimyksiä, niin sitten tuo. Kärsimys ei ole kaunista ja tavoiteltavaa. Tavoite on seurata Kristusta! Kristuksen seuraaminen jalostaa, ei kärsimys!
Itse asiassa kuulun protestanttiseen kirkkoon.
on trendi, että latinalaisesta Amerikasta Jenkkeihin muuttaneet jättävät katolilaisuuden ja liittyvät mm. helluntailaisiin. Karismaattisuus ylipäätään kuuluu olevan nyt pop. Tai oli ainakin vielä ennen kuin Bergoglio valittiin paaviksi.
Sionismin asialle uskollinen helluntailaisuus on Washington-Tel Aviv-akselin poliittinen työväline ympäri maailman (yhtenä esimerkkinä muistuu heti mieleen Etelä-Korea). Olisi kiinnostava tietää, missä määrin Brasilian helluntailaisliikkeellä on amerikkalaisia tai jopa israelilaisia rahoittajia ja tukijoita.
Onhan siinä joillekin houkutusta: henkilökohtaisia näkyjä ja profetioita, ylöstempaus ennen ahdistuksen ajan alkua, katolinen kirkko leimataan antikristuksen kirkoksi, kevyttä musiikkia usein vielä menestysteologiaa. Joidenkin silmät avautuvat, kun näyt eivät toteudukaan, ylöstempausta ei tulekaan.
Harhaa,harhaa...
USA:ssa ihmiset taas kyllästyvät protestanttiseen rationaalisuuteen liberaaliin uskontulkintaan ja palaavat liturgiseen Katoliseen Kirkkoon.
Katolinen Kirkko tulee aina säilyttämään vetovoimansa, koska se on Kristuksen perustama.
Kuitenkin roomalaiskatolinen kirkko on lähtenyt muutoksen tielle ja keksinyt itselleen monenlaisia opinkappaleita aina seurakuntapappien selibaatista ja monenkirjavista dogmeista lähtien, jotka ovat tuottaneet ja tulevat tuottamaan suusia ongelmia muuttuvassa maailmassa.
Aivan viime vuosikymmenen aikana on ollut havaittavissa ilmiö, että pedofiliaskandaalin laajuuden ja sen salailun paljastuttua roomalaiskatoliset seurakunnat ovat alkaneet menettää jäseniään myös niin suunnattoman patavanhoillisessa, natsihenkisessä ja perinteisessä katolisessa maassa kuin Itävalta.
Jokainen realisti voi jo nyt päätellä, että roomalaiskatolisen kirkon on lähdettävä mahdollisimman pian ekumenian tielle ja palattava opillisesti jakautumattoman pyhän Apostolisen ja katolisen kirkon helmaan. Sen tulevaisuus on muuten jaktuvaa "reformaatiota" ja opillista kikkailua. Onneksi paavi Fransiscus on jo ryhtynyt toimeen korruptoituneen Vatikaanin hallinnon tervehdyttämiseksi.
Nämä ovat asioita, joista suomalaiset käännynnäiset eivät osaa edes kuvitella tietävänsä mitään, sillä ne eivät kuulu mitenkään heidän perinteiseen körttiläiseen maailmankuvaansa.
"Jokainen realisti voi jo nyt päätellä, että roomalaiskatolisen kirkon on lähdettävä mahdollisimman pian ekumenian tielle ja palattava opillisesti jakautumattoman pyhän Apostolisen ja katolisen kirkon helmaan."
Kuitenkin 1000 vuoden innovaatioista ja harhaopeista perääntyminen ja paavin erehtymättömyyden kaltaisten järjettömien dogmien kumoaminen lienee Roomalle ylipääsemätön asia. Paavilainen uskonnollinen imperialismi toki tahtoo ekumenian nimissä ottaa idän ortodoksit helmojensa alle, mutta ortodoksisuus ei tarvitse Roomaa oikeuttaakseen pyhään apostoliseen traditioon perustuvan olemassaolonsa. Ortodoksien tulee varoa kaikkia katolilaisia ansoja, mitä ekumeeniseen "lähentymiseen" tulee. Timeo Danaos et dona ferentes, niin kuin minä aina sanon. Ainakin Moskova on toivon mukaan valppaana eikä anna pettää itseään.
"Kuitenkin roomalaiskatolinen kirkko on lähtenyt muutoksen tielle ja keksinyt itselleen monenlaisia opinkappaleita aina seurakuntapappien selibaatista ja monenkirjavista dogmeista lähtien, jotka ovat tuottaneet ja tulevat tuottamaan suusia ongelmia muuttuvassa maailmassa."
Katolisessa kirkossa selibaatti on arvossaan, koska me emme halua luterilaisten leipäpastoreiden ja ortodoksien leipäpappien kaltaisia surkuhahmoja kirkkoomme.
"roomalaiskatoliset seurakunnat ovat alkaneet menettää jäseniään myös niin suunnattoman patavanhoillisessa, natsihenkisessä ja perinteisessä katolisessa maassa kuin Itävalta."
Pientä jäsenkatoa se on siihen verrattuna, että viime pääsiäisenä ortodoksisuuden pääkaupungissa eli Moskovassa liturgiassa kävi 1 % kaupungin asukkaista.
"Jokainen realisti voi jo nyt päätellä, että roomalaiskatolisen kirkon on lähdettävä mahdollisimman pian ekumenian tielle ja palattava opillisesti jakautumattoman pyhän Apostolisen ja katolisen kirkon helmaan."
Juuri tämä helma on apostoli Pietarin seuraajan, Rooman piispan eli paavin alaisuudessa. Henkilökohtaisesti olen mieluummin uskovana paavin kuin Vladimir Putinin alaisuudessa.
"Sen tulevaisuus on muuten jaktuvaa "reformaatiota" ja opillista kikkailua."
Tarkoitatko juuri sitä, mitä ortodoksit ovat harrastaneet mm. vihkimällä uuteen "avioliittoon" eronneita täysin apostolisen uskon ja käytännön vastaisesti.
"Onneksi paavi Fransiscus on jo ryhtynyt toimeen korruptoituneen Vatikaanin hallinnon tervehdyttämiseksi."
Jos Vatikaanin hallintoa rationalisoidaan, se ei tarkoita, että se olisi ollut korruptoitunutta. Jos maamme kuntia lakkautetaan, se ei tarkoita, että ne olisivat olleet korruptoituneita.
"Nämä ovat asioita, joista suomalaiset käännynnäiset eivät osaa edes kuvitella tietävänsä mitään, sillä ne eivät kuulu mitenkään heidän perinteiseen körttiläiseen maailmankuvaansa."
Ja mistähän jokin ortodoksi mukamas tietäisi katolisen kirkon asiat katolilaisia paremmin?
Onko Nämä ovat asioita -nimimerkki alkanut vastailla omiin viesteihinsä?
"...ortodoksisuus ei tarvitse Roomaa oikeuttaakseen pyhään apostoliseen traditioon perustuvan olemassaolonsa."
Loistaako tässä jonkinlainen kompleksi läpi?
Se että ei ole katolinen antaa mahdollisuuden tutkia ko. uskontoa avoimin silmin, ilman automaattista peittelyä negatiivisista asioista.