Olemme molemmat 22-vuotiaita ja seurustelleet kaksi vuotta. Viime kesänä isäni kuoli autokolarissa ja se oli minulle kova paikka. Muutuin aika paljon ja elämästä oli aika vaikea saada otetta. Kävin kuitenkin juhlimassa ja vietin aikaa ystävieni kanssa. Meillä on muutenkin ollut aika värikäs suhde johon liitty alkoholi ja huumeet, katkeria eksiä ym. Olimme kuitenkin onnellisia emmekä halunneet erota. Minulla oli myös vaikea luottamuspula, mutta vuonna 2012 loppuvuodesta päästin miesystäväni ulos kavereidensa kanssa hyvillä mielin. Luotin häneen vihdoin.
Alkuvuonna parisuhteessa alkoi sitten mennä huonommin ja mieheni oli monet kerrat jättämässä minua. "En haluu olla sun kanssa, sä oot muuttunu. Mun tunteet ei oo enää entisellään."En saanut enää huomiota ja rakkaudenosoituksia. Saatiin kuitenkin asiat aina sovittua ja yritettiin uudelleen. Minä olin aina se joka roikkui eikä halunnut erota. Pari-kolme kuukautta sitten lähdimme molemmat ulos omien kavereidemme kanssa ja meidän piti sitten tavata baarissa myöhemmin ja lähteä samalla kyydillä kotiin (asumme yhdessä), lukuisista yhteynotoista huolimatta miehestä ei kuulunut mitään.
Pääsimme molemmat turvallisesti kotiin ja mieheni jätti minut sinä yönä. Hän sanoi todella pahoja asioita mm. ettei ole rakastanut minua pitkään aikaan, eikä tämä tunnu parisuhteelta ym. Sellaisia jotka loukkasivat minua. Mieheni ei halunnu puhua kanssani eron jälkeen lainkaan. Hän ratkesi sitten pahemman kerran huumeisiin ja alkoholiin (kyse ei ole siis vakavasta päihderiippuvuudesta, lähinnä poltteli pilveä).
Saatiin jonkin verran juteltua tekstiviesteillä ja niissä hän kertoi, että olen tärkeä ja rakastaa minua, mutta ei meistä vain tule mitään. Viesteissä ei ollut mitään järkeä. Yhtenä hetkenä hän rakasti minua ja toisena vihasi. Hän kävi myös eron aikana painamassa jotain kimulia. Hän kertoi noin parin viikon jälkeen, että sinä iltana kun jätti minut, hän oli löytänyt baarista jonkun muijan itselleen ja he oli tanssinu ja suudellu ym. Olin tietysti todella loukkaantunut asiasta, mutta mies kertoi asian niin, että katuu sitä enemmän kuin mitään ja haluaisi saada tehdyn tekemättömäksi. Hän kertoi kaiken mitä eron aikana on tapahtunut. Tietysti hän oli käynyt baareissa ja vaihdellut numeroita muiden kanssa ja niin päin pois. Hän oli myös halunnut päänsä sekasin koska ajatteli selvinpäin vain minua ja sitä mitä on menettänyt. Joka kerta kotiin tullessaan hän alkoi itkemään.
Pädyttiin sitten kuitenkin palaamaan yhteen ja mies vannottaa joka päivä ettei ikinä tee sitä virhettä enää, koska tietää nyt mitä elämä on ilman minua. Minä taas joka päivä mietin, ettei tästä tule mitään, en ikinä opi enää luottaamaan. Myöskin sellainen asia häiritsee minua, etten eron aikana saanut aikaiseksi tapailla muita. Olin kotona ja juopottelin ystävieni kanssa, mutta koin jotenkin olevani edelleen varattu ja hätistelin muita pois kimpusta.
PÄHKINÄNKUORESSA:
Suhteessa meni vähän huonosti, mies pokasi muijan baarista, mutta tuli kotiin luokseni ja jätti minut. Oli ilkeä eikä kertonut asiasta mitään kun vasta parin viikon jälkeen. Huomasi eron aikana, ettei voi elää ilman minua, mutta pokaili kuitenkin muita muijia eron aikana. Otin miehen takaisin ja nyt mietin mitä teen.
Tunne on inhottava. Rakastan häntä, mutta en tiedä haluanko elää hänen kanssaa loppuelämääni. Tiedän hänen rakastavan minua ja katuvan tekoaan joka päivä, mutta se ei silti estä häntä pettämästä uudestaan, eikö?
Alkuvuonna parisuhteessa alkoi sitten mennä huonommin ja mieheni oli monet kerrat jättämässä minua. "En haluu olla sun kanssa, sä oot muuttunu. Mun tunteet ei oo enää entisellään."En saanut enää huomiota ja rakkaudenosoituksia. Saatiin kuitenkin asiat aina sovittua ja yritettiin uudelleen. Minä olin aina se joka roikkui eikä halunnut erota. Pari-kolme kuukautta sitten lähdimme molemmat ulos omien kavereidemme kanssa ja meidän piti sitten tavata baarissa myöhemmin ja lähteä samalla kyydillä kotiin (asumme yhdessä), lukuisista yhteynotoista huolimatta miehestä ei kuulunut mitään.
Pääsimme molemmat turvallisesti kotiin ja mieheni jätti minut sinä yönä. Hän sanoi todella pahoja asioita mm. ettei ole rakastanut minua pitkään aikaan, eikä tämä tunnu parisuhteelta ym. Sellaisia jotka loukkasivat minua. Mieheni ei halunnu puhua kanssani eron jälkeen lainkaan. Hän ratkesi sitten pahemman kerran huumeisiin ja alkoholiin (kyse ei ole siis vakavasta päihderiippuvuudesta, lähinnä poltteli pilveä).
Saatiin jonkin verran juteltua tekstiviesteillä ja niissä hän kertoi, että olen tärkeä ja rakastaa minua, mutta ei meistä vain tule mitään. Viesteissä ei ollut mitään järkeä. Yhtenä hetkenä hän rakasti minua ja toisena vihasi. Hän kävi myös eron aikana painamassa jotain kimulia. Hän kertoi noin parin viikon jälkeen, että sinä iltana kun jätti minut, hän oli löytänyt baarista jonkun muijan itselleen ja he oli tanssinu ja suudellu ym. Olin tietysti todella loukkaantunut asiasta, mutta mies kertoi asian niin, että katuu sitä enemmän kuin mitään ja haluaisi saada tehdyn tekemättömäksi. Hän kertoi kaiken mitä eron aikana on tapahtunut. Tietysti hän oli käynyt baareissa ja vaihdellut numeroita muiden kanssa ja niin päin pois. Hän oli myös halunnut päänsä sekasin koska ajatteli selvinpäin vain minua ja sitä mitä on menettänyt. Joka kerta kotiin tullessaan hän alkoi itkemään.
Pädyttiin sitten kuitenkin palaamaan yhteen ja mies vannottaa joka päivä ettei ikinä tee sitä virhettä enää, koska tietää nyt mitä elämä on ilman minua. Minä taas joka päivä mietin, ettei tästä tule mitään, en ikinä opi enää luottaamaan. Myöskin sellainen asia häiritsee minua, etten eron aikana saanut aikaiseksi tapailla muita. Olin kotona ja juopottelin ystävieni kanssa, mutta koin jotenkin olevani edelleen varattu ja hätistelin muita pois kimpusta.
PÄHKINÄNKUORESSA:
Suhteessa meni vähän huonosti, mies pokasi muijan baarista, mutta tuli kotiin luokseni ja jätti minut. Oli ilkeä eikä kertonut asiasta mitään kun vasta parin viikon jälkeen. Huomasi eron aikana, ettei voi elää ilman minua, mutta pokaili kuitenkin muita muijia eron aikana. Otin miehen takaisin ja nyt mietin mitä teen.
Tunne on inhottava. Rakastan häntä, mutta en tiedä haluanko elää hänen kanssaa loppuelämääni. Tiedän hänen rakastavan minua ja katuvan tekoaan joka päivä, mutta se ei silti estä häntä pettämästä uudestaan, eikö?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voi tyttö kulta,
on ilmiselvää, että sekä sinä ja miehesi olette kummatkin aivan "sekaisin" - ajatukset ja tunteet vaihtuvat tuuliviirin lailla. Ja tätä kuviota alko ja huumeet sen kun pahentavat!!!
Lisäksi näyttä pahasti siltä, että olet ajamassa itseäsi vielä vahingollisempaan psyykkiseen/tunne-elämän tilanteeseen, kun hyväksyt itsesi pettämisen. Samalla petät itsekin itseäsi... Eli kysymys kuuluu: Miksi haluat pitää ITSE ITSEÄSI tällaisessa kiduttavassa tilanteessa? Mitä tyydytystä siitä saat?
Ehkä sinulla ei ole kokemusta siitä, minkälainen on turvallinen, rakastava ja tasapainonen parisuhde? Etkä tule sellaista saamankaan ennen kuin olet laittanut itsesi kuntoon!
Ootte aika nuoria, vasta kakskakkosia...kannattaisi ehkä erota, sillä en usko suhteen kestävän. Ei kannata ottaa sitä liian raskaasti, koska tuon ikäisenä solmitut avoliitot aika harvoin kestävät... ihmiset kasvaa ja muuttuu, ja teistä molemmat on varmasti aika erilaisia ihmisiä kunhan kolmekymppiä menee ikävuosissa rikki.
Miehesi alkoi sähläämään ja nyt sulla on tunteet muuttuneet luottamuspulan takia. Niin siinä käy, kun sählätään. Joskus voi mennä rikki jotain sellaista, mitä ei voi korjata... jätkä ajatteli omia fiilereitaan, mutta ei ehkä huomioinut, että hänen tekemisensä vaikuttaisi sinun fiilareihin. Ja nyt on maksun aika.
Lähes jokainen jokaisessa suhteessani minua on petetty jossain vaiheessa, tosin lähes jokaisessa suhteessa minä olen lähteny menemään ennemmin tai myöhemmin. Tunteet vain hiipuneet. Pari viimesintä suhdetta ennen tätä olivat ihania, miehet palvoivat maata jalkojeni alla. Lähdin menemään suhteista, tunteet vain loppuivat.
Tätä henkilöä rakastan ehkä juuri siksi, ettei hän tee kaikkea mitä käsken. Rakkaus on niin kummallinen asia, en ikinä uskonut voivani antaa anteeksi pettämistä. Jotenkin en laske pussailua pettämiseksi, vaikka kuitenkin lasken sen. Jos se tapahtuisi toisen kerran, lähtisin ikuisiksi ajoiksi.
Miehestäni on myös tullut todella mustasukkainen, vaikka aikaisemmin häntä ei kiinnostanut tippaakaan.
Hei haloo! Ootko ajatellu, että mies on mustasukkainen nyt sinusta, kun on huomannut, että siedät kaiken hänen taholtaan?!?! Kuka muu jaksaisi tuollaista miestä? Ei tietenkään hän halua menettää sinua, kun annat kaiken anteeksi.
Sinuna jatkaisin vain siinä tapauksessa miehen kanssa, että tämä jättäisi humalahakuisen juomisen ja huumeet loppuiäksi. Ja toista virhettä en anteeksi antaisi!
Kunnioitusta täytyy antaa puolin ja toisin, vaikka toinen ei tekisikään, mitä toinen pyytää.
Lavazza6 - itseasiassa näin siinä kävi. Mies huomasi ettei voi elää ilman minua. Minulle taas kävi toisinpäin, vaikka ennen eroa en voinut kuvitella eläväni ilman häntä. Kuitenkin haluan olla hänen kanssaan.. Onhan meille yhteinen asunto, koiria pari kappaletta ja auto.
Sun mies on kuitenkin yrittänyt olla rehellinen! Tiettyjä asioita ei ole helppo kertoa, joten nyt nillität silti siitä että mies kertoi, mutta kertoi sun mielestä "liian myöhään"..tai vääriä asioita kuten ettei rakasta.
Lopeta vaan se ruikutus, et voi ikinä tietää rakastaako toinen sua, mutta voit tietää rakastatko itse häntä.
Lisäksi älä lähde miehen tunteisiin aina mukaan.
jos hän sulle sanoo ettei rakasta sua, niin sano että älä sitten ja ei sit nähdä kerran et rakasta,että koita selvittää tunteesi. sitten jos hän taas rakastaa, niin oman harkinna mukaan sit olet hänen kans jos haluat.
Mutta alkamalla noihin tunnepeleihin mukaan, opetat hänet myös manipuloimaan sinua.
Tuttua oireita teinisuhteista, mies sanoo aina rakastaa tai ei, sen mukaan himottaako sillä muut naiset tai jokin oma henk-koht ahdistus.
Sano että menee matkoihinsa ja miettii asiat, sit vasta tulee sun luo kun tietää.
Mut älä tee tuota, että jos mies kertoo sulle asioita, tai vaikkap tunteistaan, niin LOUKKAANNUT niistä koska oli tunne mikä tahansa, niin toinenhan KERTOO sulle ja on mielestään kuitenkin rehellinen.
Naisten helmasynti on suuttua miehelle kaikesta. Eli jos ei sano tarpeeks rehellisesti, on m*lkku. Sitten jos sanoo on m*lkku koska se mitä sanoi ei miellytäkään naista. Jos on pois kotoa on m*ulkku siksi että ei vietä yhteistä aikaa, mutta jos on pahantuulinen mun seurassa on m*lkku siksi että kaataa mun niskaan asiat eikä tee sitä muualla..
Eli älä aloita tunteiden vuoristorataa sen mukana aina mitä MIES tuntee kehossaan ja ajattelee..Näin hänkin oppii että ne ei oo vakavia aina..
Jos toine sanoo sulle että "musta tänään tuntuu tältä" ja sinä saat hepulin VOI SENTÄÄn ai tuntuuko, no mikä nyt eteen..
niin sehän saa kaksinkertaiset vakavuuspisteet koko asia!
Sano miehelle että selvä, mieti sä sitä, mä lakkaan täs kynsiä nyt ja tuu sä takas sit ensviikolla voi sopia nähdäänkö.
Turha ankkuroida omaa tunne-elämää murrosikäisen jätkän tunne-elämään!
Hah, ja vielä voisi sanoa että sidot oman tunne-elämäsi päihderiippuvaiseen nuoreen..siitä se vasta ilo syntyy jatkossa.
Ootko miettinyt että mieskin kokee elämänsä olevan supervakavaa, kun sinä oikeen uskot häntä kuinka vakavaa kaikki hänen päässä tapahtuvat pilvi ja alkoholihöyryjen tuottamat harhat on.
Jos et pysty olemaan menettämättä esim yöunia tuon tuuliviirin takia, niin sun on aika hakea itsellesi apua koska sokea EI voi taluttaa rampaa kovin pitkälle tässä elämässä , mitenkään hyvällä menestyksellä ainakaan.
Joopasejoo ei nyt selkeesti ymmärtäny asiaa. :D Enhän minä siitä suutu jos kertoo tunteistaan? Lueppa ajatuksella teksti uudelleen läpi ennenkuin tulet jakamaan noita viisauksiasi.
Kuka on sanonut, että menetän yöuneni? Kuka on sanonut, että mies on päihderiippuvainen? Kuka on sanonut, että saan hepulin kun mies sanoo, että tänään tuntuu siltä? Mies on kyllä kertonut rakastavansa minua eikä enää aijo tehdä samaa virhettä uudelleen. Itsekö ottaisit iloisena tiedon vastaan kun miehesi rehellisesti kertoo, että petin sinua viimeyönä, sori - jatketaanko?
Tässä lähinnä mietin, että mitä teen. Uskotteko, että mies muuttuu?
"Kuka on sanonut, että menetän yöuneni? "
Ei kukaan, siksi käytin sanaa JOS. Että jos näin rupeaa käymään että miehen toilailut vaivaavat myös sinua, niin mies ei voi auttaa sua siinä koska hän ne toilailut aiheuttaa.
"Kuka on sanonut, että mies on päihderiippuvainen?"
Aloitustekstistäsi se käy ilmi mm tälleen: "Hän oli myös halunnut päänsä sekasin koska ajatteli selvinpäin vain minua ja sitä mitä on menettänyt. "
"Hän ratkesi sitten pahemman kerran huumeisiin ja alkoholiin"
Että näin. Ootko ajatellut että alkoholillakin voisi olla osuutta tuohon miehen tunne-elämän heittelyyn. Tietysti hän haluaa uskoa, että juo siksi koska on ongelmia, mutta monesti on niin että ongelmia tulee kun juo.
Oletko kysynyt olisiko hän selvinpäin niille naisille ehdotellut baareissa?
"Mies on kyllä kertonut rakastavansa minua eikä enää aijo tehdä samaa virhettä uudelleen. Itsekö ottaisit iloisena tiedon vastaan kun miehesi rehellisesti kertoo, että petin sinua viimeyönä, sori - jatketaanko?" Tämä viittaa kans päihdeongelmaan: Humalassa tehdään asioita joita aidosti kadutaan kyllä. Mutta kun pitää taas saada pää sekaisin, nii täytyy ensin jättää tyttöystävä ja laittaa elämä mullinmallin, jotta voi sekoilla ja sitten taas katua.
"Tässä lähinnä mietin, että mitä teen. Uskotteko, että mies muuttuu? "
Jos miehesi ei ole päihderiippuvainen, hän on mahtava jätkä ja nuo hänen toilailut ei aiheuta sulle hepuleita ei siis tunnu paljon missään, etkä menetä yöuniakaan, niin mikä ongelma siinä on? Siis millaiseksi hänen pitäisi muuttua? Ja mikä hän nyt sun mielestäsi on.
Tosiaan se jäi vielä kertomatta, että mies katuu kovasti myös asioita joita sanoi minulle. Ei kuulemma tarkoittanut mitään niistä. Ei halua edes puhua asioista jota minulle sanoi koska ei kuulemma tarkoittanut sanaakaan. Mitä tässä nyt pitäisi sitten ajatella?
Tilannehan on se, että jos olen välinpitämätön hänen asioihinsa hän loukkaantuu ja miettii miksi minulle on aivan sama onko hän nyt tänään mustasukkainen tuosta ja huomanna vihainen tästä. Hän ei kuitenkaanosaa/halua keskustella asioita läpi. Miten minun pitäisi reagoida?
No jos ei halua/osaa keskustella niistä asioista, joita tuli sanottua (kun kuitenkin ne sanoi), niin ei oo kovin hehkeesti asiain laita... kyllä hommat pitäisi pystyä keskustelmaan halki, poikki ja pinoon, ja vasta sitten asia on closattu. esim. sulla pitäisi olla lupa puhua niistä epävarmuden tunteista, joita hänen pettämiset aiheuttaa ja muista vaivaavista asioista myös. Jos hän ei mitään näistä pysty käsittelemään, niin oot tosi heikkomielisen miehen valkannut. Hänellä ei vaan ehkä sitten ole sitä tunnepuolen kapasitettia käsitellä omia tunteitaan eikä varsinkaan muiden. Ja mitä niihin päihteisiin, niin en itse ole mitenkään super mustavalkoinen niiden suhteen...ymmärrän kyllä ne harmaan sävytkin siinä välissä, mutta jos ongelmien ratkaisu tarkoittaa radalle lähtemistä ja kaiken unholaan laittamista, niin ei se oo hyvä merkki sekään.
No itse päätät, mutta oon melko varma, että ero tulee - joko enemmin tai myöhemmin. Ihan jo pelkästään siksi, että mielestäni ootte liian nuoria sitoutumaan loppuiäksi...kuten sanottu, maailma näyttää erilaiselle 30 kuin 20 . Kokemusta on...
Ette sovi yhteen mitenkään. Käyttikö miehes siis huumeita? Miten huumeiden käyttäjä iskee naisia, haluaisin vinkkejä? Taitaa olla melkoinen mies, eikä naisista ole pulaa.
Ehkä kun saat päätäsi selvitettyä, niin voisit harkita anteeksiantoa tämän yhden kerran... ? Siis jos vain se sinusta tuntuu siltä että suhde on sen arvoinen.
Tympii miten kaikkialla viljellään aina ohjeeksi vaan, että eroa kun ei se kestä kuitenkaan. No ei varmana mikään suhde ikinä kestä, jos luovutetaan helposti. Vanhaan aikaan suhteet kesti vuosikymmeniä, kun periksi ei vaan annettu. Toki jotkut sitten kärvisteli marttyyreinä huonoissa suhteissa eikä siihen nykyaikana enää tarvitse ryhtyä, mutta nykyään ihmiset antaa periksi hirveän helposti ja sitten on paljon rikkinäisiä perheitä...
Jos suhde on muuten hyvä, niin joskus suhteesta kannattaa oikeasti "taistella" että se paranee... toki se vaatii aikaa voimia kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea rakkautta, että jaksaa yrittää tarpoa suhteessa eteenpäin ja kehittyä ihmisinä... Jos alkoholi ja huumeet tuo ongelmia, niin voisiko niistä päästä eroon...
Huumehörhöillä on aika harvoin kovin kiva elämä. Olet kuitenkin vielä nuori joten usko pois voit vielä löytää elämäsi miehen. Jätä kuitenkin ne aineet kun ei niistä mitään hyvää seuraa, niinkuin jo varmaan tiedätkin. Kasvata selkäranka ja elä ihmisiksi.
Niinkuin sanoin, mieheni ei ole huumehörhö enkä ole minäkään. Huumeet eivät ole ongelma meille kun elämme parisuhteessa. Mutta alkoholi ja pilvenpoltto turruttivat miehen oloa eron aikana ja siksi niihin sortui.
Eli ei, en ryöminyt pitkin huumeluolia etsimässä itselleni miestä. Täysin normaalisti kaveriporukan kautta tavattiin ja ystävyys johti suhteeseen.
abckissak - Sitä tässä mietinkin. Tiedän löytäväni jostain paremman ja vakaamman ihmisen, mutta tämä on se henkilö jota oikeasti rakastan. Johtuuko se siitä, että on ensimmäinen vakava parisuhde ja olen hänen kanssaan nyt tottunut olemaan, vai siitä etten osaa päästää irti, vai jostain häiriintyneistä äidinvastoista jotka heräävät miehen itkiessä vai mitä ihmettä.
Yritän siis ensin selvittää oman pääni.