Mistä sen tietää?

Ai niin, päätös syntyy, kun ei enää ajattele "jos eroamme" vaan "kun eroamme". Itselläni se oikea hetki tosin venähti tuostakin vielä kuukausia. Minun oikea hetki oli sitten, kun olin kerännyt voimia eroon, käynyt ammatti-ihmisten puheilla ja puhunut asiasta ystävien ja sukulaisten kanssa. Tiesin, ettei ex hyväksy eroa ja pistää vastaan kaikin keinoin. Näin tapahtui.

Mitä menettää, jos jää onnettomaan parisuhteeseen? Mitä menettää, jos eroaa? - Menettää sen huonon parisuhteen.

Mitä menettää? kirjoitti:

Mitä menettää, jos jää onnettomaan parisuhteeseen? Mitä menettää, jos eroaa? - Menettää sen huonon parisuhteen.

Vastaappa mitä menettää jos jää onnettomaan parisuhteeseen. kiinnostaa tuo vastaus todella.

Petteri kirjoitti:

Vastaappa mitä menettää jos jää onnettomaan parisuhteeseen. kiinnostaa tuo vastaus todella.

Mitä menettää jos yrittää itse muuttua ja huomioida toista paremmin? Mitä menettää jos yrittää korjata virheensä ja pyytää/ antaa anteeksi?

Marttaliisukka kirjoitti:

Mitä menettää jos yrittää itse muuttua ja huomioida toista paremmin? Mitä menettää jos yrittää korjata virheensä ja pyytää/ antaa anteeksi?

Ei mitään. Ja eiköhän noin teekin jokainen normaali ja tunne-elämältään terve ihminen.

Se vaan unohdetaan, että toinen eihalua huomiota tai mitään muutakaan toiselta. Oma puolisoni ei ole tarvinnut minua mihinkään. Olen hyvä, kun pidän pyörät pyörimässä ja muuten pysyttelen taustalla. Edes hieroa en puolisoani saa.

Marttaliisukka kirjoitti:

Mitä menettää jos yrittää itse muuttua ja huomioida toista paremmin? Mitä menettää jos yrittää korjata virheensä ja pyytää/ antaa anteeksi?

Äärimmäisen lapsellista kuvitella että ihminen muuttuu miksikään. Esim. kerran pettäjä on aina pettäjä, kun se raja on ylitetty sitä ei enää ole. Narsisti on aina narsisti, vaikka vähän aikaa voi muuta teeskennellä. Kerran lyönyt vaimoaan lyö sitä toistekin ja useammin. Voi kuulostaa kyyniseltä, mutta todistakaapa vääräksi.
Miksi, miksi ja miksi jotkut vaivautuu päättymättömään kädenvääntöön, painimiseen, lautasten heittelyyn ja nyrkkitappeluun vain sen vuoksi että voi sanoa olevansa suhteessa. Jos hiillos on musta, siihen ei voi puhaltaa enää tulta, edes bensalla, tai voi mutta silloin palaa vaan se bensa vähän aikaa.

Toistan vielä: ihmiset ei muutu, eikä ketään voi väkisin muuttaa jos ei se sitä TO-DEL-LA halua!

lopera kirjoitti:

Äärimmäisen lapsellista kuvitella että ihminen muuttuu miksikään. Esim. kerran pettäjä on aina pettäjä, kun se raja on ylitetty sitä ei enää ole. Narsisti on aina narsisti, vaikka vähän aikaa voi muuta teeskennellä. Kerran lyönyt vaimoaan lyö sitä toistekin ja useammin. Voi kuulostaa kyyniseltä, mutta todistakaapa vääräksi.
Miksi, miksi ja miksi jotkut vaivautuu päättymättömään kädenvääntöön, painimiseen, lautasten heittelyyn ja nyrkkitappeluun vain sen vuoksi että voi sanoa olevansa suhteessa. Jos hiillos on musta, siihen ei voi puhaltaa enää tulta, edes bensalla, tai voi mutta silloin palaa vaan se bensa vähän aikaa.

Toistan vielä: ihmiset ei muutu, eikä ketään voi väkisin muuttaa jos ei se sitä TO-DEL-LA halua!

Lue lisää

Amen to that! Viisasta tekstiä!

Petteri kirjoitti:

Vastaappa mitä menettää jos jää onnettomaan parisuhteeseen. kiinnostaa tuo vastaus todella.

Jos jää onnettomaan parisuhteeseen, menettää voimansa ja sen mukana itsensä, koko elämänsä. On tuikitärkeää, että parisuhteesta saa jotain iloa itselleenkin. Epätasapaino parisuhteessa, jossa on antaja/saaja kuluttaa puhki antajan.

Petteri kirjoitti:

Vastaappa mitä menettää jos jää onnettomaan parisuhteeseen. kiinnostaa tuo vastaus todella.

"Vastaappa mitä menettää jos jää onnettomaan parisuhteeseen."

Mistä tiedät milloin parisuhde on tarpeeksi onneton eikä parannusta ole tulossa?

eskoseni23425434 kirjoitti:

"Vastaappa mitä menettää jos jää onnettomaan parisuhteeseen."

Mistä tiedät milloin parisuhde on tarpeeksi onneton eikä parannusta ole tulossa?

Kaipa se on hyvin henkilökohtaista mistä kukakin. Yleisiä lienevät jatkuva selittämätön paha olo. Pyskosomaattiset oireet, verenpaineen nousu, olemassa olevien sairauksien paheneminen esim. astmaoireet. Lika päihteiden käyttö pahan olon helpottamiseen. Ylen syonti tai syömättömyys. Palant tunne kurkussa, oksettava tunne.

Toisen nähdessään pulssi kihhtyy ja verenpaine nopusee. Mahdolliset voimakkaat vihantunteet, halu n(ajatuksen tasolla) jopa tappaa toinen. Tunteet ovat kuolleet täysin esim. toiselle tapahtunut vakavakin tapaturma tai kohdalle osunut sairaus ei herätä minkäänlaisia tunteita.

Vastaisitko kysymykseeni. Mitä sinusta menettä jos jäää huonoon suhteeseen?
Ei kaipaa toista, automaattisesti tuleva hyvä ja rauhallinen olo, kun toinen on poissa.

TUossa muutamia.

Seuraavakin kysymykseksei on aika henkilö- ja parikohtainen. Mutta esim. se, että olet vakavasti ja oikeasti vuosia yrittänyt, eikä toinen tee mitään asian korjaamiseksi (jos siis sellainen asia, että toisen olisi sille tehtävä jotain).

lopera kirjoitti:

Äärimmäisen lapsellista kuvitella että ihminen muuttuu miksikään. Esim. kerran pettäjä on aina pettäjä, kun se raja on ylitetty sitä ei enää ole. Narsisti on aina narsisti, vaikka vähän aikaa voi muuta teeskennellä. Kerran lyönyt vaimoaan lyö sitä toistekin ja useammin. Voi kuulostaa kyyniseltä, mutta todistakaapa vääräksi.
Miksi, miksi ja miksi jotkut vaivautuu päättymättömään kädenvääntöön, painimiseen, lautasten heittelyyn ja nyrkkitappeluun vain sen vuoksi että voi sanoa olevansa suhteessa. Jos hiillos on musta, siihen ei voi puhaltaa enää tulta, edes bensalla, tai voi mutta silloin palaa vaan se bensa vähän aikaa.

Toistan vielä: ihmiset ei muutu, eikä ketään voi väkisin muuttaa jos ei se sitä TO-DEL-LA halua!

Lue lisää

Voi olla myös kerta pettäminen. Voi tapahtua virhe mitä katuu ja ei toiste tee! Turhaa yleistämistä tuo "kerran pettää, aina pettää"

-Petteri- kirjoitti:

Kaipa se on hyvin henkilökohtaista mistä kukakin. Yleisiä lienevät jatkuva selittämätön paha olo. Pyskosomaattiset oireet, verenpaineen nousu, olemassa olevien sairauksien paheneminen esim. astmaoireet. Lika päihteiden käyttö pahan olon helpottamiseen. Ylen syonti tai syömättömyys. Palant tunne kurkussa, oksettava tunne.

Toisen nähdessään pulssi kihhtyy ja verenpaine nopusee. Mahdolliset voimakkaat vihantunteet, halu n(ajatuksen tasolla) jopa tappaa toinen. Tunteet ovat kuolleet täysin esim. toiselle tapahtunut vakavakin tapaturma tai kohdalle osunut sairaus ei herätä minkäänlaisia tunteita.

Vastaisitko kysymykseeni. Mitä sinusta menettä jos jäää huonoon suhteeseen?
Ei kaipaa toista, automaattisesti tuleva hyvä ja rauhallinen olo, kun toinen on poissa.

TUossa muutamia.

Seuraavakin kysymykseksei on aika henkilö- ja parikohtainen. Mutta esim. se, että olet vakavasti ja oikeasti vuosia yrittänyt, eikä toinen tee mitään asian korjaamiseksi (jos siis sellainen asia, että toisen olisi sille tehtävä jotain).

Lue lisää

-Petteri- - kirjoitit erittäin asiallista asiaa. Usein ihmiset miettivät hurjan pitkiä aikoja eroa. Ihmettelevät voiko erota, kun ei ole mitään "järkevää" syytä. Samalla kuitenkin oma tukala olo vain lisääntyy, tulee mainitsemiasi psykosomaattisia oireita. Eikä välttämättä vieläkään ymmärretä, että oman psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta on ehdottoman tärkeää erota. Se jos mikä on "järkevä" syy.

"Ei kaipaa toista, automaattisesti tuleva hyvä ja rauhallinen olo, kun toinen on poissa."

Tämä on niin totta!

lopera kirjoitti:

Äärimmäisen lapsellista kuvitella että ihminen muuttuu miksikään. Esim. kerran pettäjä on aina pettäjä, kun se raja on ylitetty sitä ei enää ole. Narsisti on aina narsisti, vaikka vähän aikaa voi muuta teeskennellä. Kerran lyönyt vaimoaan lyö sitä toistekin ja useammin. Voi kuulostaa kyyniseltä, mutta todistakaapa vääräksi.
Miksi, miksi ja miksi jotkut vaivautuu päättymättömään kädenvääntöön, painimiseen, lautasten heittelyyn ja nyrkkitappeluun vain sen vuoksi että voi sanoa olevansa suhteessa. Jos hiillos on musta, siihen ei voi puhaltaa enää tulta, edes bensalla, tai voi mutta silloin palaa vaan se bensa vähän aikaa.

Toistan vielä: ihmiset ei muutu, eikä ketään voi väkisin muuttaa jos ei se sitä TO-DEL-LA halua!

Lue lisää

Lopera kirjoittaa yksinkertaistaen ja mielestäni typerästi. Aivan kuin katkera ihminen jota on joskus petetty.

Kyllä ihmiset muuttuu. Itse muutuin niin, että sitä ei uskonut kukaan ja sen tuli moni sanomaankin suoraan päin naamaa. "Ihanaa, että se vanha Perheenisä on taas takaisin, luulin jo täysin kadottaneeni sinut. Olit muuten aivan kusipää tässä muutaman vuotta" - sanoi parikin erittäin hyvää ystävää, jotka olivat täysin oikeassa.

Liitossa kuin liitossa samoin kuten niistä eroamisessa auttaa oman tahdon ohella hyvä muisti ja rehellisyys. Muistatteko oikeasti miksi ylipäätänsä menitte yhteen puolisonne kanssa?? Muistatteko kuinka ihana ja kaikkea muuta hän oli, kuinka itse käyttäydyitte silloin?

Voitteko siis muistaa ne perusteena olevat syyt yhteenmenoonne ja katsoa rehellisesti nykyhetkeä, että miksi, koska ja kuinka tässä näin kävi??

Ei ne parisuhteen aidot oikeat tunteet intiimine kanssakäymineen, toimivine arkineen, arvostuksineen ja intohimoineen mihinkään kuole ellei jotain tapahdu. Jos rehellisen fundeeraamisen jälkeen tajuaa, että parisuhteen lähtökohdat on alunperin olleet väärät, niin sitten ollaankin liemessä.

Itse heräsin "mitä vttua on oikein tapahtunut" - tyylisesti ja se oli paras prosessi mitä olen koko elämässäni käynyt läpi. Ainoa, mikä kaduttaa on se, etten herännyt tuohon jo vuosia aiemmin.

Toistan siis vielä; ihmiset muuttuu, mutta vain sellaisiksi millaisiksi heidän sydämensä haluaa tulla. Ei se oikea narsisti parane ellei hän tajua, että osa siitä mitä hän on, on oikeasti vihattava piirre ihmisessä. Voin sanoa, että se on kova paikka porata oma elämänsä auki ja myöntää, että osa siitä on ihan väärälle pohjalle rakennettu ja että asioita on oikeasti muutettava jotta voit pelastaa sen, mitä sinulle itsellesi on tärkeintä.

erja* kirjoitti:

-Petteri- - kirjoitit erittäin asiallista asiaa. Usein ihmiset miettivät hurjan pitkiä aikoja eroa. Ihmettelevät voiko erota, kun ei ole mitään "järkevää" syytä. Samalla kuitenkin oma tukala olo vain lisääntyy, tulee mainitsemiasi psykosomaattisia oireita. Eikä välttämättä vieläkään ymmärretä, että oman psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta on ehdottoman tärkeää erota. Se jos mikä on "järkevä" syy.

"Ei kaipaa toista, automaattisesti tuleva hyvä ja rauhallinen olo, kun toinen on poissa."

Tämä on niin totta!

Lue lisää

Niin totta kuin voi vain olla! Ero ollut mietinnässä jo pari vuotta ja nyt kun siitä on avoimesti puhuttu ja todettu että tunteet ovat loppuneet...silti mies ei halua eroa vaan "kiristää" minua jäämään sillä että jos lähden,pilaan kaikkien elämän ja ajattelen vain itseäni. Lapsikin sanoi että kun te isin kanssa tiuskitte hänelle vuorotellen..näinhän se on kun ei ole hyvä olla niin herkästi se heijastuu lapsiin. Kun hän tulee kotiin..hartiani nousevat ylös,kulmat menevät kurttuun..enkä enää halua kuulla puhettaan..sekin jo ärsyttää.Tunnen olevani vanki omassa kodissani.. :(

nukketeatteri kirjoitti:

Niin totta kuin voi vain olla! Ero ollut mietinnässä jo pari vuotta ja nyt kun siitä on avoimesti puhuttu ja todettu että tunteet ovat loppuneet...silti mies ei halua eroa vaan "kiristää" minua jäämään sillä että jos lähden,pilaan kaikkien elämän ja ajattelen vain itseäni. Lapsikin sanoi että kun te isin kanssa tiuskitte hänelle vuorotellen..näinhän se on kun ei ole hyvä olla niin herkästi se heijastuu lapsiin. Kun hän tulee kotiin..hartiani nousevat ylös,kulmat menevät kurttuun..enkä enää halua kuulla puhettaan..sekin jo ärsyttää.Tunnen olevani vanki omassa kodissani.. :(

Lue lisää

Miehesi se itsekäs on. Jos lapset kärsivät väleistänne, niin on aika ottaa vähintään aikalisä avioliittoonne.

Rakastumisen tunne, uutuuden viehätys katoavat n. 18 kuukauden jälkeen.

kukkelis kuu kirjoitti:

Rakastumisen tunne, uutuuden viehätys katoavat n. 18 kuukauden jälkeen.

No, ainakaan minä en ole koskaan rakastanut erityisesti rakastumista, vielä vähemmän uutuuden viehätystä.

Miksi sinusta tuntuu, että suhteenne on kuollut? Eikö teillä kuitenkin ole keskusteluyhteys ja vietätte aikaannekin yhdessä? Mikä oleellista puuttuu? Mitä kaipaat? Luuletko saavasi sen toisessa suhteessa?

"miksi ihminen ei saisi ajatella itsekkäästi?"
Nimenomaan, ihmisen TÄYTYY olla terveellä tavalla itsekäs. Ts jos liitto ei omasta mielestä toimi, on pitkän aikaa yhtä hammasten kiristelyä, vaikka päällään seisoisi ja kaikkensa yrittäisi, tuloksetta, niin silloin erotaan.

Meillä on 22 vuotta takana. Suhteemme on saman katon alla asumista ilman yhteenkuulumista. Lapset on vielä alaikäisiä. Mitään keskusteltavaa ei ole, eikä fyysistä kanssakäymistä. Tunteita ei ole. Emme riitele, mutta sekin kertoo tietystä välinpitämättömyydestä ja etäisyydestä. Arki sujuu, mutta siinä se. Mietin eroa, mutta en ole siihen vielä valmis. Luotan siihen, että se viimeinen pisara tulee ja sen tietää. Näin se kuulemma menee.

Elämä on vaan niin lyhyt, että sen takiakin ei kannattaisi viivytellä. Mutta eroaminenkin on niin iso muutos, että sitäkään ei voi tehdä ennen kuin itse on siihen kypsynyt ja seisoo päätöksensä takana. Minulla on suhde mieheen, joka myös tahollaan varattu. Hänen kanssaan puhumme arkisin puhelimessa ja silloin tällöin näemme. Saan häneltä siis voimaa ja jaksamista ja sitä miehen ja naisen välistä kanssakäymistä. Tiedän, salasuhde ei ole ratkaisu ja väärinhän se on.
Tässä elämäntilanteessa en pysty siitä luopumaan.

En tiedä, mitä tuleva tuo. Eroanko ja milloin, kai se varmuus sitten tulee. Kaikella on aikansa.

Elokuu lähellä kirjoitti:

Meillä on 22 vuotta takana. Suhteemme on saman katon alla asumista ilman yhteenkuulumista. Lapset on vielä alaikäisiä. Mitään keskusteltavaa ei ole, eikä fyysistä kanssakäymistä. Tunteita ei ole. Emme riitele, mutta sekin kertoo tietystä välinpitämättömyydestä ja etäisyydestä. Arki sujuu, mutta siinä se. Mietin eroa, mutta en ole siihen vielä valmis. Luotan siihen, että se viimeinen pisara tulee ja sen tietää. Näin se kuulemma menee.

Elämä on vaan niin lyhyt, että sen takiakin ei kannattaisi viivytellä. Mutta eroaminenkin on niin iso muutos, että sitäkään ei voi tehdä ennen kuin itse on siihen kypsynyt ja seisoo päätöksensä takana. Minulla on suhde mieheen, joka myös tahollaan varattu. Hänen kanssaan puhumme arkisin puhelimessa ja silloin tällöin näemme. Saan häneltä siis voimaa ja jaksamista ja sitä miehen ja naisen välistä kanssakäymistä. Tiedän, salasuhde ei ole ratkaisu ja väärinhän se on.
Tässä elämäntilanteessa en pysty siitä luopumaan.

En tiedä, mitä tuleva tuo. Eroanko ja milloin, kai se varmuus sitten tulee. Kaikella on aikansa.

Lue lisää

Vieras mies kuvioissa on selvä merkki, että NYT on eron aika!!!

Minkä mallin haluat näyttää lapsillesi kylmällä ja rakkaudettomalla liitollasi?! He oppivat saman perhemallin, ja ajautuvat samanlaiseen kylmään liittoon, jos edes koskaan pystyvät suhteeseen kenenkään kanssa.

Elokuu lähellä kirjoitti:

Meillä on 22 vuotta takana. Suhteemme on saman katon alla asumista ilman yhteenkuulumista. Lapset on vielä alaikäisiä. Mitään keskusteltavaa ei ole, eikä fyysistä kanssakäymistä. Tunteita ei ole. Emme riitele, mutta sekin kertoo tietystä välinpitämättömyydestä ja etäisyydestä. Arki sujuu, mutta siinä se. Mietin eroa, mutta en ole siihen vielä valmis. Luotan siihen, että se viimeinen pisara tulee ja sen tietää. Näin se kuulemma menee.

Elämä on vaan niin lyhyt, että sen takiakin ei kannattaisi viivytellä. Mutta eroaminenkin on niin iso muutos, että sitäkään ei voi tehdä ennen kuin itse on siihen kypsynyt ja seisoo päätöksensä takana. Minulla on suhde mieheen, joka myös tahollaan varattu. Hänen kanssaan puhumme arkisin puhelimessa ja silloin tällöin näemme. Saan häneltä siis voimaa ja jaksamista ja sitä miehen ja naisen välistä kanssakäymistä. Tiedän, salasuhde ei ole ratkaisu ja väärinhän se on.
Tässä elämäntilanteessa en pysty siitä luopumaan.

En tiedä, mitä tuleva tuo. Eroanko ja milloin, kai se varmuus sitten tulee. Kaikella on aikansa.

Lue lisää

Höpö höpö! Elämä ei ole mikään LYHYT! tuo on juuri niitä itsekkäitä ja valheellisia "perusteluja" erolle kun ei muuta keksi!

Elokuu lähellä kirjoitti:

Meillä on 22 vuotta takana. Suhteemme on saman katon alla asumista ilman yhteenkuulumista. Lapset on vielä alaikäisiä. Mitään keskusteltavaa ei ole, eikä fyysistä kanssakäymistä. Tunteita ei ole. Emme riitele, mutta sekin kertoo tietystä välinpitämättömyydestä ja etäisyydestä. Arki sujuu, mutta siinä se. Mietin eroa, mutta en ole siihen vielä valmis. Luotan siihen, että se viimeinen pisara tulee ja sen tietää. Näin se kuulemma menee.

Elämä on vaan niin lyhyt, että sen takiakin ei kannattaisi viivytellä. Mutta eroaminenkin on niin iso muutos, että sitäkään ei voi tehdä ennen kuin itse on siihen kypsynyt ja seisoo päätöksensä takana. Minulla on suhde mieheen, joka myös tahollaan varattu. Hänen kanssaan puhumme arkisin puhelimessa ja silloin tällöin näemme. Saan häneltä siis voimaa ja jaksamista ja sitä miehen ja naisen välistä kanssakäymistä. Tiedän, salasuhde ei ole ratkaisu ja väärinhän se on.
Tässä elämäntilanteessa en pysty siitä luopumaan.

En tiedä, mitä tuleva tuo. Eroanko ja milloin, kai se varmuus sitten tulee. Kaikella on aikansa.

Lue lisää

Elokuu lähellä! Olet siis vielä h.uorakin kaiken lisäksi. Varattu nainen joka jakaa p.ersettään varatulle miehelle on H.UORA isolla hoolla!

sssna kirjoitti:

Elokuu lähellä! Olet siis vielä h.uorakin kaiken lisäksi. Varattu nainen joka jakaa p.ersettään varatulle miehelle on H.UORA isolla hoolla!

Menetitkö sinä miehesi kakkoselle? Huudat samaa sanomaa sivulta toiselle.

ei s----na kirjoitti:

Menetitkö sinä miehesi kakkoselle? Huudat samaa sanomaa sivulta toiselle.

Olen mies, enkä ole menettänyt mitään kellekään, eronnut olen aikoinani muista syistä. En vain hyväksy tätä nykyajan kaiken hyväksyvää ja sairasta moraalittomuutta! Nämähän ovat keskustelupalstoja ja kunnon keskuteluissa yleensä on eriäviäkin kannanottoja. Ei kaikkien tarvi olla samaa mieltä.

sssna kirjoitti:

Olen mies, enkä ole menettänyt mitään kellekään, eronnut olen aikoinani muista syistä. En vain hyväksy tätä nykyajan kaiken hyväksyvää ja sairasta moraalittomuutta! Nämähän ovat keskustelupalstoja ja kunnon keskuteluissa yleensä on eriäviäkin kannanottoja. Ei kaikkien tarvi olla samaa mieltä.

Lue lisää

Eri mieltä voi olla myös asiallisesti.

sssna kirjoitti:

Olen mies, enkä ole menettänyt mitään kellekään, eronnut olen aikoinani muista syistä. En vain hyväksy tätä nykyajan kaiken hyväksyvää ja sairasta moraalittomuutta! Nämähän ovat keskustelupalstoja ja kunnon keskuteluissa yleensä on eriäviäkin kannanottoja. Ei kaikkien tarvi olla samaa mieltä.

Lue lisää

MIKSET SINÄ SITTEN SYYTÄ SITÄ HUORIPUKKIA, JOKA PETTÄÄ AVIOPUOLISONSA? Sehän siinä suurimman rikoksen tekee! En ymmärrä, että kun joku ei osaa pitää housuja jalassa, niin se vika sysätään sille kolmannelle osapuolelle. Ei ketään voi pakottaa pettämään. Yleensä nämä naimisissa olevat ovat niitä aloitteellisia puolia näissä salasuhteissa. Vaikka kakkoset eivät jakaisi tavaraa, silti sillä puolisolla se tarve pettää on olemassa. Kyllä se parisuhteen susi nukkuu siinä vieressä, eikä se ole se kakkonen.

Ennen kuin minut teilataan täysin, niin olen naimisissa uskollisesti oleva mies. Enkä huvikseni puolusta kakkosia, mutta ei parisuhde toimi ikinä jos ulkopuolisia vain syytetään. Katsokaa ihmiset vain peiliin. Sieltä löytyy susi ja ihminen, joka sallii suden puuhat. Hävetkää kaikki! Uskomatonta kaksoismoraalia. Sallitaan pettäminen mutta silti valitetaan siitä.

17+18 kirjoitti:

Eri mieltä voi olla myös asiallisesti.

Toki voi, mutta sioille annetaan sikojen vastauksia.

Uskomatontapaskaa. kirjoitti:

MIKSET SINÄ SITTEN SYYTÄ SITÄ HUORIPUKKIA, JOKA PETTÄÄ AVIOPUOLISONSA? Sehän siinä suurimman rikoksen tekee! En ymmärrä, että kun joku ei osaa pitää housuja jalassa, niin se vika sysätään sille kolmannelle osapuolelle. Ei ketään voi pakottaa pettämään. Yleensä nämä naimisissa olevat ovat niitä aloitteellisia puolia näissä salasuhteissa. Vaikka kakkoset eivät jakaisi tavaraa, silti sillä puolisolla se tarve pettää on olemassa. Kyllä se parisuhteen susi nukkuu siinä vieressä, eikä se ole se kakkonen.

Ennen kuin minut teilataan täysin, niin olen naimisissa uskollisesti oleva mies. Enkä huvikseni puolusta kakkosia, mutta ei parisuhde toimi ikinä jos ulkopuolisia vain syytetään. Katsokaa ihmiset vain peiliin. Sieltä löytyy susi ja ihminen, joka sallii suden puuhat. Hävetkää kaikki! Uskomatonta kaksoismoraalia. Sallitaan pettäminen mutta silti valitetaan siitä.

Lue lisää

Kumpikin on syypäitä, ei se huora ole yhtään syyttömämpi kuin se huoripukkikaan.

sssna kirjoitti:

Toki voi, mutta sioille annetaan sikojen vastauksia.

vastauksesi perusteella en enää ihmettele, miksi et ole enää naimisissa.

sssna kirjoitti:

Kumpikin on syypäitä, ei se huora ole yhtään syyttömämpi kuin se huoripukkikaan.

Mutta tätä et sitten "vain muistanut" mainita, juuri kuten 99% ihmisistä, jotka täällä keskustelee. Kyllä kuule vikaa löytyy koko triosta. Myös siitä, joka toivottaa iloisesti miehen sänkyynsä, kun tämä tulee kakkosen luota. Jos pettämisestä oikeasti joutuisi vastuuseen (pettäjästä erottaisiin), niin luulisitko että miehet enää lopulta pettäisivät??? Kun tietäisivät, että tällaisella tyhmällä käytöksellä OIKEASTI menettää sen tärkeimmän eli oman perheensä. Jos miehet ymmärtävät tämän jo tänäpäivänä, niin sehän tarkoittaa että hypätessään vieraaseen vuoteeseen, on oikeasti valmis uhraamaan oman tulevaisuutensa perheensä parissa. Eli siitä nykyisestä parisuhteesta halutaan ulos.

Minä olen petetty nainen. Tulin petetyksi monta kertaa. Lopulta yhteen mies rakastuikin. Olleet yhdessä siitä asti. Kaduttaa, että en heittänyt miestä ulos ensimmäisen pettämisen jälkeen tai viimeistään sen toisen kerran jälkeen. Olisi mies ehkä oppinut, että näin ei saa kohdella ihmisiä. Olen jutellut tämän nykyisen uuden vaimon kanssa, joka sanoi että oli rakastanut exääni alusta alkaen ja mies oli kertonut suoraan meidän tilanteemme hänelle. Jutellessani siinä tämän nykyisen kanssa ymmärsin, että ei se mies voi olla uskollinen jos ei oikeasti halua olla. Exältäni olen kysynyt, onko tämä uuden vaimonsa aikana käynyt vieraissa vuoteissa ja varovasti, loukkaamatta tunteitani sanoi, että ei ole käynyt asia edes mielessäkään. Ovat kuitenkin olleet naimisissa jo 8 vuotta.

En ole katkera siitä miten asiat menivät, vaikka olisihan asiat voitu kauniimminkin hoitaa. Kakkosta en syytä. Avioliitossamme oli vikaa ja siksi mies petti. Nykyisen mieheni kanssa olen ollut 6 vuotta yhdessä, pettämistä tai sen pelkoa ei ole ollut, vaikka luottaminen aluksi oli vaikeaa. Kyllä minustakin peiliin täytyy jokaisen katsoa. Kun toista rakastaa, ei sitä rakkautta ole valmis uhraamaan.

18+19 kirjoitti:

vastauksesi perusteella en enää ihmettele, miksi et ole enää naimisissa.

En tietenkään ole kun en halua ketään häiritsemään!

Olet läheisriippuva. Siihen saa apua, netissäkin on tietoa aiheesta.

turhaa odottelet kirjoitti:

Olet läheisriippuva. Siihen saa apua, netissäkin on tietoa aiheesta.

Höpö, höpö. En ollenkaan vaan hyvin itsellinen ja itsenäinen ihminen. En ole ollut emotionaalisesti kiinni puolisossani vuosiin. Enkä taloudellisesti. Tai pyrkinyt miellyttämään puolisoani millään lailla. Elänyt täysin omaa elämääni jo vuosia. Ja vaan asunut puolisoni kanssa.

Kannattaa paneutua tarkemmin mitä läheisriippuvuus on, ennen kuin alkaa antamaan diagnooseja tuntemattomille ihmisille.

Entä jos teillä ei olisi ollut seksiä liitossa, hmm, sanotaanko kuuteen vuoteen? Olisiko liittonne silloin ollut "loppu", vaikkei vaimo olisi pettänyt?

nainenvm69 kirjoitti:

Entä jos teillä ei olisi ollut seksiä liitossa, hmm, sanotaanko kuuteen vuoteen? Olisiko liittonne silloin ollut "loppu", vaikkei vaimo olisi pettänyt?

Tuollaista seksitöntä tilannetta ei ollut. Jos olisi ollut, ei avioliitto olisi välttämättä päättynyt siihen. Siinä olisi ollut kyllä keskustelun paikka.

Nimimerkki Onnellinen. On suunnattoman rohkaisevaa lukea päättäväisyydestäsi. Et soudannut ja huovannut. Sinun kirjoituksesi kannustaa minua kasvamaan, luopumaan tästä paikallaan junnaamisesta erilaisten pelkojen takia. Myös täyttymättömien odotusten takia. Tietenkin ihmisillä on erilaiset taustat, toiveet, jotka ovat jääneet vaille täyttymystä, erilainen sitoutumiskyky jne. On niitä ihmisiä, jotka jäävät vaikka paskakasan viereen, kun ovat kerran vihkivalansa antaneet. Käytännön olosuhteet asettavat haasteita, joiden ylitse kasvaminen vaatii aikaa. Kirjoita vielä kokemuksistasi. Sinun kirjoituksesi on varmasti rohkaisevaa meille jokaiselle tähän keskusteluun osallistuville.

tekoja_ kirjoitti:

Nimimerkki Onnellinen. On suunnattoman rohkaisevaa lukea päättäväisyydestäsi. Et soudannut ja huovannut. Sinun kirjoituksesi kannustaa minua kasvamaan, luopumaan tästä paikallaan junnaamisesta erilaisten pelkojen takia. Myös täyttymättömien odotusten takia. Tietenkin ihmisillä on erilaiset taustat, toiveet, jotka ovat jääneet vaille täyttymystä, erilainen sitoutumiskyky jne. On niitä ihmisiä, jotka jäävät vaikka paskakasan viereen, kun ovat kerran vihkivalansa antaneet. Käytännön olosuhteet asettavat haasteita, joiden ylitse kasvaminen vaatii aikaa. Kirjoita vielä kokemuksistasi. Sinun kirjoituksesi on varmasti rohkaisevaa meille jokaiselle tähän keskusteluun osallistuville.

Lue lisää

Hyvä jos jotain auttaa. Siltikin kehotan harkitsemaan tarkasti ennen päätöksiä. Kun päätös on tehty, on kuitenkin syytä toimia sen mukaan päämäärä kirkkaana mielessä. En tiedä mitä vielä kertoisin. Osaltaan luulen että sitouduin itse liian nuorena. Ihmistuntemukseni ei ollut kypsä vielä eikä elämänkokemusta tarpeeksi. Vuosien saatossa aloin kyseenalaistamaan yhä enemmän meidän sopivuutemme toisillemme. Olin asioista aidosti ja jyrkästi eri mieltä ja aloin kokea kuin olisin jalkapallopelin väärässä joukkueessa.
Käytännön olosuhteita todellakin oli, lasten ja omaisuuden muodossa. Haasteita niissä riitti ja riittää edelleen. Tiukkaa on ollut ja etenkin taloudellisesti "turpaan on tullut". Raha ei kuitenkaan merkitse siinä määrin jos toisessa vaakakupissa on oma loppuelämäsi. Itse koen olevani jokseenkin nuori vielä..

o.n.n.e.l.l.i.n.e.n kirjoitti:

Hyvä jos jotain auttaa. Siltikin kehotan harkitsemaan tarkasti ennen päätöksiä. Kun päätös on tehty, on kuitenkin syytä toimia sen mukaan päämäärä kirkkaana mielessä. En tiedä mitä vielä kertoisin. Osaltaan luulen että sitouduin itse liian nuorena. Ihmistuntemukseni ei ollut kypsä vielä eikä elämänkokemusta tarpeeksi. Vuosien saatossa aloin kyseenalaistamaan yhä enemmän meidän sopivuutemme toisillemme. Olin asioista aidosti ja jyrkästi eri mieltä ja aloin kokea kuin olisin jalkapallopelin väärässä joukkueessa.
Käytännön olosuhteita todellakin oli, lasten ja omaisuuden muodossa. Haasteita niissä riitti ja riittää edelleen. Tiukkaa on ollut ja etenkin taloudellisesti "turpaan on tullut". Raha ei kuitenkaan merkitse siinä määrin jos toisessa vaakakupissa on oma loppuelämäsi. Itse koen olevani jokseenkin nuori vielä..

Lue lisää

Ja tuon riitta-69:n kommentin allekirjoitan täysin.

"päätös syntyy, kun ei enää ajattele "jos eroamme" vaan "kun eroamme".

o.n.n.e.l.l.i.n.e.n kirjoitti:

Hyvä jos jotain auttaa. Siltikin kehotan harkitsemaan tarkasti ennen päätöksiä. Kun päätös on tehty, on kuitenkin syytä toimia sen mukaan päämäärä kirkkaana mielessä. En tiedä mitä vielä kertoisin. Osaltaan luulen että sitouduin itse liian nuorena. Ihmistuntemukseni ei ollut kypsä vielä eikä elämänkokemusta tarpeeksi. Vuosien saatossa aloin kyseenalaistamaan yhä enemmän meidän sopivuutemme toisillemme. Olin asioista aidosti ja jyrkästi eri mieltä ja aloin kokea kuin olisin jalkapallopelin väärässä joukkueessa.
Käytännön olosuhteita todellakin oli, lasten ja omaisuuden muodossa. Haasteita niissä riitti ja riittää edelleen. Tiukkaa on ollut ja etenkin taloudellisesti "turpaan on tullut". Raha ei kuitenkaan merkitse siinä määrin jos toisessa vaakakupissa on oma loppuelämäsi. Itse koen olevani jokseenkin nuori vielä..

Lue lisää

Kiitos Onnellinen. Sinun kokemuksesi kannustavat minua. Ilman muuta harkitsen tarkkaab, sitä olen tehnyt jo pari vuotta, ja erityisesti kuluneen vuoden. Minulle on tärkeää olla oikeudenmikainen, antaa toiselle mahdollisuus korjata omasta puolestaan. Tämä ominaisuuteni on mennyt liian pitkälle. Nyt päätöksenteossani on avuksi kuluneen aikalisän kokemuksien pohtiminen. Sama jatkuu, toinen ilmeisesti rajoittuneisuutaan ajattelee, että ilmeisesti voin elää näin, 'kynnysmattoa' riittää. Omaa päätöstäni on auttanut se, että en voi enää yrittääkään nähdä viitteitä siitä, että toinen olisi valmis tekemään kaikkensa liittonsa eteen. Päinvastoin joudun katsomaan peiliin: enkö arvosta itseäni tämän enempää, kun tyydyn kaltoinkohteluun.

Näin tosiasiat puhuvat eron puolesta, vaikka pää on osittain pehmoinen. Eroa kohti olen menossa, lähellä, hyvin lähellä on se ovi, jonka takana on tekojen paikka. Seison sen oven takana, puntaroin, pelkään, mutta sen oven avaan.

Tärkeätä on kertoa, että haasteita on. Niitä on jokaisella. Taloudellinen selviytyminen, ehkä sairaus jne. Mutta mikään ei ole tärkeämpää kuin ottaa vastuu elämästään. Huono parisuhde sairastuttaa edelleen.

Tämä onnellisen teksti oli kuin suoraan exäni suusta. 17 vuoden jälkeen minä aloin yhtäkkiä ärsyttää exääni kaikessa, aiemmin mitään isompia ristiriitoja ei suhteessa ollut, riitelimmekin korkeintaa kerran vuodessa ja silloinkin asiat sovittiin. Muutuin ystäville kehutusta aviomiehestä suoraan pahimmaksi mahdolliseksi aviomieheksi. Sain kirjeitä, joissa minun pyydettiin muuttavan milloin mitäkin luonteenpiirrettä, erityisesti niitä joista hän oli kehunut minua alusta alkaen: kotona viihtymisestä, hyvästä taloudenpidosta, harkitsemiskyvystä ja jopa hellyydestä eli läheisyyskin muuttui "lääppimiseksi" tai "roikkumiseksi". Yritimme puhua asiasta, mutta exä oli päättänyt suhteemme päättyvän. Erityistä kannustusta hän sai päätökselleen pari vuotta aiemmin alkoholistimiehestään eronneelta ystävältään, samalta joka aina jaksoi kadehtia hyvää ja vakaata avioliittoamme.

Päätös oli exällä järkkymätön, perheterapeuttia tms ei tarvittaisi ja hän on asian valmiiksi miettinyt. No, enhän minä ketään väkisin voinut pitää, joten laitoin nimeni erohakemukseen exäni nimen kaveriksi. Ositus tehtiin heti, lunastin omakotitalomme itselleni ja yhteishuoltajuudessa oleville lapsillemme. Exä muutti vuokralle ja alkoi sisustamaan uutta kotiaan, mikään tavara yhteisestä kodista ei sisustukseen kelvannut vaikka sanoin, että kaikki mitä tarvitset/haluat niin myös saat. Hän halusi uuden elämän ja mikään vanha muisto ei sitä saanut häiritä.

Minä tein oikein tosissani töitä, että sain tunteeni exää kohtaan pikkuhiljaa kuihtumaan, toki tavallaan häntä vieläkin rakastan. Vuosi meni ja lopullisen eropaperin jättämisen aika tuli. Exä vatvoi asiaa ja lopulta minä kirjoitin paperin valmiiksi, exäkin siihen nimen sitten raaputti. Nyt erilleen muuttamisesta on pari vuotta. Exä on hassannut lähes kaikki erossa saamansa rahat, elämä vuokrakämpässä ei ole kuulemma kivaa kun kolme lasta vaatisi enemmän tilaa ja ainut hyvä asia elämässä on meidän hyvät välit ja lapset. Halu palata yhteen olisi kuulemma kova, viikonloppujen tekstiviestit vannovat ikuista rakkautta ja pyytelevät anteeksi eroa. Minä olen tehnyt töitä, että olen selvinnyt jätetyksi tulemisesta ja olen nyt saanut ajatukseni selkeiksi.

Neljä kuukautta sitten tapasin erään oikein mukavan naisen ja suhteemme on kehittynyt mahtavasti. Muutama viikko sitten exäni kuuli minun uudesta suhteesta ja siitäkös riemu repesi. Exäni ilmaantuu yllätysvierailulle (tarkastamaan olenko yksi vain tyttökaverini kanssa), näyttää mieltään aina lasten vaihdon yhteydessä, soittelee lapsille ihmeellisiin aikoihin näiden ollessa minulla ja yrittää keksiä kaikenlaisia muutoksia viikkorytmeihin. Mustasukkaisuutta vai mitä, mutta olen yrittänyt olla välittämättä mielenosoituksista ja pysyä hyvänä kaverina, yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan en enää missään nimessä näe. Uuden suhteen myötä olen päinvastoin nähnyt, että entisessä suhteessani olin uhrannut ehkä liikaakin omia haaveitani ja toiveitani exän hyväksi, olinhan esimerkiksi rahoittanut hänen opiskelunsa, firmansa pystyyn laittamisen, huolehtinut hänen opintovelkansa, rahoittanut yhteisen kotimme, jne. Uudessa suhteessa näen taas molempien pyrkivän tasapuolisesti kohta samaa suuntaa, yhdessä miettien ja vaihtoehtoja punniten. Taidan olla ihan rakastunut :)

Tämä vain esimerkkinä siitä, että jollakin voi tuntua päätös varmalta. Kavereiden mielipiteet voivat vaikuttaa asiaan ja omat ongelmat voivat tuntua aviopuolison vioilta. Ja silloin päätöstä voi joutua katumaankin. Toisaalta jätettykin osapuoli voi löytää erosta valoisamman tulevaisuuden!

onnellinen mies lopulta kirjoitti:

Tämä onnellisen teksti oli kuin suoraan exäni suusta. 17 vuoden jälkeen minä aloin yhtäkkiä ärsyttää exääni kaikessa, aiemmin mitään isompia ristiriitoja ei suhteessa ollut, riitelimmekin korkeintaa kerran vuodessa ja silloinkin asiat sovittiin. Muutuin ystäville kehutusta aviomiehestä suoraan pahimmaksi mahdolliseksi aviomieheksi. Sain kirjeitä, joissa minun pyydettiin muuttavan milloin mitäkin luonteenpiirrettä, erityisesti niitä joista hän oli kehunut minua alusta alkaen: kotona viihtymisestä, hyvästä taloudenpidosta, harkitsemiskyvystä ja jopa hellyydestä eli läheisyyskin muuttui "lääppimiseksi" tai "roikkumiseksi". Yritimme puhua asiasta, mutta exä oli päättänyt suhteemme päättyvän. Erityistä kannustusta hän sai päätökselleen pari vuotta aiemmin alkoholistimiehestään eronneelta ystävältään, samalta joka aina jaksoi kadehtia hyvää ja vakaata avioliittoamme.

Päätös oli exällä järkkymätön, perheterapeuttia tms ei tarvittaisi ja hän on asian valmiiksi miettinyt. No, enhän minä ketään väkisin voinut pitää, joten laitoin nimeni erohakemukseen exäni nimen kaveriksi. Ositus tehtiin heti, lunastin omakotitalomme itselleni ja yhteishuoltajuudessa oleville lapsillemme. Exä muutti vuokralle ja alkoi sisustamaan uutta kotiaan, mikään tavara yhteisestä kodista ei sisustukseen kelvannut vaikka sanoin, että kaikki mitä tarvitset/haluat niin myös saat. Hän halusi uuden elämän ja mikään vanha muisto ei sitä saanut häiritä.

Minä tein oikein tosissani töitä, että sain tunteeni exää kohtaan pikkuhiljaa kuihtumaan, toki tavallaan häntä vieläkin rakastan. Vuosi meni ja lopullisen eropaperin jättämisen aika tuli. Exä vatvoi asiaa ja lopulta minä kirjoitin paperin valmiiksi, exäkin siihen nimen sitten raaputti. Nyt erilleen muuttamisesta on pari vuotta. Exä on hassannut lähes kaikki erossa saamansa rahat, elämä vuokrakämpässä ei ole kuulemma kivaa kun kolme lasta vaatisi enemmän tilaa ja ainut hyvä asia elämässä on meidän hyvät välit ja lapset. Halu palata yhteen olisi kuulemma kova, viikonloppujen tekstiviestit vannovat ikuista rakkautta ja pyytelevät anteeksi eroa. Minä olen tehnyt töitä, että olen selvinnyt jätetyksi tulemisesta ja olen nyt saanut ajatukseni selkeiksi.

Neljä kuukautta sitten tapasin erään oikein mukavan naisen ja suhteemme on kehittynyt mahtavasti. Muutama viikko sitten exäni kuuli minun uudesta suhteesta ja siitäkös riemu repesi. Exäni ilmaantuu yllätysvierailulle (tarkastamaan olenko yksi vain tyttökaverini kanssa), näyttää mieltään aina lasten vaihdon yhteydessä, soittelee lapsille ihmeellisiin aikoihin näiden ollessa minulla ja yrittää keksiä kaikenlaisia muutoksia viikkorytmeihin. Mustasukkaisuutta vai mitä, mutta olen yrittänyt olla välittämättä mielenosoituksista ja pysyä hyvänä kaverina, yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan en enää missään nimessä näe. Uuden suhteen myötä olen päinvastoin nähnyt, että entisessä suhteessani olin uhrannut ehkä liikaakin omia haaveitani ja toiveitani exän hyväksi, olinhan esimerkiksi rahoittanut hänen opiskelunsa, firmansa pystyyn laittamisen, huolehtinut hänen opintovelkansa, rahoittanut yhteisen kotimme, jne. Uudessa suhteessa näen taas molempien pyrkivän tasapuolisesti kohta samaa suuntaa, yhdessä miettien ja vaihtoehtoja punniten. Taidan olla ihan rakastunut :)

Tämä vain esimerkkinä siitä, että jollakin voi tuntua päätös varmalta. Kavereiden mielipiteet voivat vaikuttaa asiaan ja omat ongelmat voivat tuntua aviopuolison vioilta. Ja silloin päätöstä voi joutua katumaankin. Toisaalta jätettykin osapuoli voi löytää erosta valoisamman tulevaisuuden!

Lue lisää

Kiitos sinulle kirjoituksestasi. Sain siitä edes vähän voimia tulevaisuuteen.

onnellinen mies lopulta kirjoitti:

Tämä onnellisen teksti oli kuin suoraan exäni suusta. 17 vuoden jälkeen minä aloin yhtäkkiä ärsyttää exääni kaikessa, aiemmin mitään isompia ristiriitoja ei suhteessa ollut, riitelimmekin korkeintaa kerran vuodessa ja silloinkin asiat sovittiin. Muutuin ystäville kehutusta aviomiehestä suoraan pahimmaksi mahdolliseksi aviomieheksi. Sain kirjeitä, joissa minun pyydettiin muuttavan milloin mitäkin luonteenpiirrettä, erityisesti niitä joista hän oli kehunut minua alusta alkaen: kotona viihtymisestä, hyvästä taloudenpidosta, harkitsemiskyvystä ja jopa hellyydestä eli läheisyyskin muuttui "lääppimiseksi" tai "roikkumiseksi". Yritimme puhua asiasta, mutta exä oli päättänyt suhteemme päättyvän. Erityistä kannustusta hän sai päätökselleen pari vuotta aiemmin alkoholistimiehestään eronneelta ystävältään, samalta joka aina jaksoi kadehtia hyvää ja vakaata avioliittoamme.

Päätös oli exällä järkkymätön, perheterapeuttia tms ei tarvittaisi ja hän on asian valmiiksi miettinyt. No, enhän minä ketään väkisin voinut pitää, joten laitoin nimeni erohakemukseen exäni nimen kaveriksi. Ositus tehtiin heti, lunastin omakotitalomme itselleni ja yhteishuoltajuudessa oleville lapsillemme. Exä muutti vuokralle ja alkoi sisustamaan uutta kotiaan, mikään tavara yhteisestä kodista ei sisustukseen kelvannut vaikka sanoin, että kaikki mitä tarvitset/haluat niin myös saat. Hän halusi uuden elämän ja mikään vanha muisto ei sitä saanut häiritä.

Minä tein oikein tosissani töitä, että sain tunteeni exää kohtaan pikkuhiljaa kuihtumaan, toki tavallaan häntä vieläkin rakastan. Vuosi meni ja lopullisen eropaperin jättämisen aika tuli. Exä vatvoi asiaa ja lopulta minä kirjoitin paperin valmiiksi, exäkin siihen nimen sitten raaputti. Nyt erilleen muuttamisesta on pari vuotta. Exä on hassannut lähes kaikki erossa saamansa rahat, elämä vuokrakämpässä ei ole kuulemma kivaa kun kolme lasta vaatisi enemmän tilaa ja ainut hyvä asia elämässä on meidän hyvät välit ja lapset. Halu palata yhteen olisi kuulemma kova, viikonloppujen tekstiviestit vannovat ikuista rakkautta ja pyytelevät anteeksi eroa. Minä olen tehnyt töitä, että olen selvinnyt jätetyksi tulemisesta ja olen nyt saanut ajatukseni selkeiksi.

Neljä kuukautta sitten tapasin erään oikein mukavan naisen ja suhteemme on kehittynyt mahtavasti. Muutama viikko sitten exäni kuuli minun uudesta suhteesta ja siitäkös riemu repesi. Exäni ilmaantuu yllätysvierailulle (tarkastamaan olenko yksi vain tyttökaverini kanssa), näyttää mieltään aina lasten vaihdon yhteydessä, soittelee lapsille ihmeellisiin aikoihin näiden ollessa minulla ja yrittää keksiä kaikenlaisia muutoksia viikkorytmeihin. Mustasukkaisuutta vai mitä, mutta olen yrittänyt olla välittämättä mielenosoituksista ja pysyä hyvänä kaverina, yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan en enää missään nimessä näe. Uuden suhteen myötä olen päinvastoin nähnyt, että entisessä suhteessani olin uhrannut ehkä liikaakin omia haaveitani ja toiveitani exän hyväksi, olinhan esimerkiksi rahoittanut hänen opiskelunsa, firmansa pystyyn laittamisen, huolehtinut hänen opintovelkansa, rahoittanut yhteisen kotimme, jne. Uudessa suhteessa näen taas molempien pyrkivän tasapuolisesti kohta samaa suuntaa, yhdessä miettien ja vaihtoehtoja punniten. Taidan olla ihan rakastunut :)

Tämä vain esimerkkinä siitä, että jollakin voi tuntua päätös varmalta. Kavereiden mielipiteet voivat vaikuttaa asiaan ja omat ongelmat voivat tuntua aviopuolison vioilta. Ja silloin päätöstä voi joutua katumaankin. Toisaalta jätettykin osapuoli voi löytää erosta valoisamman tulevaisuuden!

Lue lisää

Aikalailla oma tarinani.

Valitettavasti meillä vaan kallis huoltoriita jatkuu, koska exä taas vuosi sovun jälkeen hakee yksinhuoltoa. Ei sitä aluksi saanut ja motiivina salarakas toiselta puolen suomea. Lapsella tekee jatkuvaa tapaamiskiusaa, mutta kaikkeen tottuu...

Tosin tuomarin pyynnöstä lääkäri haastatteli vihdoinkin lapseni mielipidettä ja hän ilmoitti halustaan asua isällään. En usko naistuomarin tätä noteeraavan suomessa kun ollaan?

Itse olen tyytyväinen toistaiseksi itsekseni ja kiertelen maailmaa vapaana kuin taivaan lintu...

onnellinen mies lopulta kirjoitti:

Tämä onnellisen teksti oli kuin suoraan exäni suusta. 17 vuoden jälkeen minä aloin yhtäkkiä ärsyttää exääni kaikessa, aiemmin mitään isompia ristiriitoja ei suhteessa ollut, riitelimmekin korkeintaa kerran vuodessa ja silloinkin asiat sovittiin. Muutuin ystäville kehutusta aviomiehestä suoraan pahimmaksi mahdolliseksi aviomieheksi. Sain kirjeitä, joissa minun pyydettiin muuttavan milloin mitäkin luonteenpiirrettä, erityisesti niitä joista hän oli kehunut minua alusta alkaen: kotona viihtymisestä, hyvästä taloudenpidosta, harkitsemiskyvystä ja jopa hellyydestä eli läheisyyskin muuttui "lääppimiseksi" tai "roikkumiseksi". Yritimme puhua asiasta, mutta exä oli päättänyt suhteemme päättyvän. Erityistä kannustusta hän sai päätökselleen pari vuotta aiemmin alkoholistimiehestään eronneelta ystävältään, samalta joka aina jaksoi kadehtia hyvää ja vakaata avioliittoamme.

Päätös oli exällä järkkymätön, perheterapeuttia tms ei tarvittaisi ja hän on asian valmiiksi miettinyt. No, enhän minä ketään väkisin voinut pitää, joten laitoin nimeni erohakemukseen exäni nimen kaveriksi. Ositus tehtiin heti, lunastin omakotitalomme itselleni ja yhteishuoltajuudessa oleville lapsillemme. Exä muutti vuokralle ja alkoi sisustamaan uutta kotiaan, mikään tavara yhteisestä kodista ei sisustukseen kelvannut vaikka sanoin, että kaikki mitä tarvitset/haluat niin myös saat. Hän halusi uuden elämän ja mikään vanha muisto ei sitä saanut häiritä.

Minä tein oikein tosissani töitä, että sain tunteeni exää kohtaan pikkuhiljaa kuihtumaan, toki tavallaan häntä vieläkin rakastan. Vuosi meni ja lopullisen eropaperin jättämisen aika tuli. Exä vatvoi asiaa ja lopulta minä kirjoitin paperin valmiiksi, exäkin siihen nimen sitten raaputti. Nyt erilleen muuttamisesta on pari vuotta. Exä on hassannut lähes kaikki erossa saamansa rahat, elämä vuokrakämpässä ei ole kuulemma kivaa kun kolme lasta vaatisi enemmän tilaa ja ainut hyvä asia elämässä on meidän hyvät välit ja lapset. Halu palata yhteen olisi kuulemma kova, viikonloppujen tekstiviestit vannovat ikuista rakkautta ja pyytelevät anteeksi eroa. Minä olen tehnyt töitä, että olen selvinnyt jätetyksi tulemisesta ja olen nyt saanut ajatukseni selkeiksi.

Neljä kuukautta sitten tapasin erään oikein mukavan naisen ja suhteemme on kehittynyt mahtavasti. Muutama viikko sitten exäni kuuli minun uudesta suhteesta ja siitäkös riemu repesi. Exäni ilmaantuu yllätysvierailulle (tarkastamaan olenko yksi vain tyttökaverini kanssa), näyttää mieltään aina lasten vaihdon yhteydessä, soittelee lapsille ihmeellisiin aikoihin näiden ollessa minulla ja yrittää keksiä kaikenlaisia muutoksia viikkorytmeihin. Mustasukkaisuutta vai mitä, mutta olen yrittänyt olla välittämättä mielenosoituksista ja pysyä hyvänä kaverina, yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan en enää missään nimessä näe. Uuden suhteen myötä olen päinvastoin nähnyt, että entisessä suhteessani olin uhrannut ehkä liikaakin omia haaveitani ja toiveitani exän hyväksi, olinhan esimerkiksi rahoittanut hänen opiskelunsa, firmansa pystyyn laittamisen, huolehtinut hänen opintovelkansa, rahoittanut yhteisen kotimme, jne. Uudessa suhteessa näen taas molempien pyrkivän tasapuolisesti kohta samaa suuntaa, yhdessä miettien ja vaihtoehtoja punniten. Taidan olla ihan rakastunut :)

Tämä vain esimerkkinä siitä, että jollakin voi tuntua päätös varmalta. Kavereiden mielipiteet voivat vaikuttaa asiaan ja omat ongelmat voivat tuntua aviopuolison vioilta. Ja silloin päätöstä voi joutua katumaankin. Toisaalta jätettykin osapuoli voi löytää erosta valoisamman tulevaisuuden!

Lue lisää

Tuollaista sattuu kuitenkin vain 1/1000 tapauksessa. Sinulla käynyt tuuri, onnellinen mies lopulta!

"en vaan tiedä miten ihmeessä mieheni ymmärtäisi että olen nyt tosissani"

Et pääse miehestäsi eroon muutoin kuin hakemalla eroa yksin. Kun haet, miehesi ymmärtää sinun olevan nyt tosissaan.

nainenvm69 kirjoitti:

"en vaan tiedä miten ihmeessä mieheni ymmärtäisi että olen nyt tosissani"

Et pääse miehestäsi eroon muutoin kuin hakemalla eroa yksin. Kun haet, miehesi ymmärtää sinun olevan nyt tosissaan.

Lue lisää

62 lle. Parasta, mitä voit tyttärellesi antaa, on erota. Tuo on tekosyy, että lykkäisit eroa lapsenlapsen takia. Tarkoitus ei ole huono tässä mielipiteessäni, vaan haluan rohkaista sinua.

Helmi-71 lle kysymys. Oletko siis eronnut miehestäsi? Jos ja kun laitoit eron vireille, tiesitkö ettei vaihtoehtoja ollut? Olisiko miehesi mielestäsi kyennyt muuttamaan toimintatapaansa? Vai oliko hänellä sinuun tietynlainen suhtautuminen, eli ettei alunperinkään ollut halukas pitämään vaimoaan ja perhettään ykkösenä? Nyt, kun olet eronnut, oletko tyytyväisempi elämääsi? Vai kadutko joskus eroasi? Jos kadut, oliko jotain paremmin elämässäsi ennen eroa?

Itse olen eropäätöksen tehnyt, tuntuu vain, että helposti alan sahaamaan, tietyllä tavalla helposti kykenen putoamaan vanhaan elämääni, ja jokin minussa alkaa vastustaa eroa. Tilannetta analysoidessani oivallan kuitenkin, että syy, miksi hetkellisesti sujuu hyvin on se, että mieheni on hyvällä tuulella. Ikävät tilanteet saavat harvoin minusta alkunsa.

paikallaan jumissa kirjoitti:

Helmi-71 lle kysymys. Oletko siis eronnut miehestäsi? Jos ja kun laitoit eron vireille, tiesitkö ettei vaihtoehtoja ollut? Olisiko miehesi mielestäsi kyennyt muuttamaan toimintatapaansa? Vai oliko hänellä sinuun tietynlainen suhtautuminen, eli ettei alunperinkään ollut halukas pitämään vaimoaan ja perhettään ykkösenä? Nyt, kun olet eronnut, oletko tyytyväisempi elämääsi? Vai kadutko joskus eroasi? Jos kadut, oliko jotain paremmin elämässäsi ennen eroa?

Itse olen eropäätöksen tehnyt, tuntuu vain, että helposti alan sahaamaan, tietyllä tavalla helposti kykenen putoamaan vanhaan elämääni, ja jokin minussa alkaa vastustaa eroa. Tilannetta analysoidessani oivallan kuitenkin, että syy, miksi hetkellisesti sujuu hyvin on se, että mieheni on hyvällä tuulella. Ikävät tilanteet saavat harvoin minusta alkunsa.

Lue lisää

Olen eronnut. Kun laitoin ensimmäisen hakemuksen ja harkinta-aika alkoi, niin ajattelin että on viimeinen mahdollisuus muutokseen. Ystäväpiirissä kyllä tiedettiin, miten mies laiminlöi parisuhdetta. Hänen parhaat ystävänsä yrittivät myös vihjailla asioiden olevan menossa päin hel...ä, mutta miehen mielestä ei ollut mitään hätää. Asioista kyllä keskusteltiin, mutta muutosta ja tekoja ei vaan tullut. Asiat menivät hyvän alun jälkeen hiljalleen huonompaan suuntaan. Olemme exän kanssa ihan hyvissä väleissä. En kadu eroani. Olen onnellisempi ilman parisuhdetta, josta en saanut mitään. Yksin minun ei ole hyvä olla, joten pienen toipilaskauden jälkeen aloitan etsimisen alusta.

En sanoisi että kumpaakaan. En ole eronnut mutta en enää harkitsekaan. Olen päätökseni tehnyt nyt. Tulevaisuudessa tulen olemaan eronnut.

strawberry4 kirjoitti:

En sanoisi että kumpaakaan. En ole eronnut mutta en enää harkitsekaan. Olen päätökseni tehnyt nyt. Tulevaisuudessa tulen olemaan eronnut.

Laitoin eropaperit vireille. Kummallista, että tämä päätös syntyi, kun kaikki tuntuu olevan tällä hetkellä hyvin. Mutta kun katson paria viimeistä vuotta kokonaiskuvana, on avioliittomme mennyt huonompaan suuntaan. Jatkuvaa ylä- ja alamäkeä, vaikka sen pitäisi olla tasainen tie, välillä mäki siellä täällä. Ja enimmäkseenhän sen pitäisi olla alamäkeä, helppoa tietä kulkea? Onnellista yhdessäoloa?
Minä en ole onnellinen, ja hetkittäiset onnen hetket tekevät niistä ylämäistä vielä jyrkempiä...

strawberry4 kirjoitti:

Laitoin eropaperit vireille. Kummallista, että tämä päätös syntyi, kun kaikki tuntuu olevan tällä hetkellä hyvin. Mutta kun katson paria viimeistä vuotta kokonaiskuvana, on avioliittomme mennyt huonompaan suuntaan. Jatkuvaa ylä- ja alamäkeä, vaikka sen pitäisi olla tasainen tie, välillä mäki siellä täällä. Ja enimmäkseenhän sen pitäisi olla alamäkeä, helppoa tietä kulkea? Onnellista yhdessäoloa?
Minä en ole onnellinen, ja hetkittäiset onnen hetket tekevät niistä ylämäistä vielä jyrkempiä...

Lue lisää

On ihmeellistä huomata, miten avioeropapereiden jättämisen jälkeen elämä paranee... Mies yrittää enemmän ja kaikilla on kivaa. Tämän vaiheen vuoksi kai moni jättää 2. vaiheen toteuttamatta? Nyt olisi kai kiva tuudittautua siihen ajatukseen, että elämämme on muuttunut parempaan. Voisin niin kuvitellakin, jos en kokemuksesta tietäisi paremmin. Heti, kun vetäisin ne paperit takaisin /tai antaisin 2. vaiheen raueta. Elämämme palaisi samoihin surkeisiin uomiin, mitä se on aina ollut.
Tämä kerta tuntuu erilaiselta. Olen äärettömän pelokas tulevaisuuden suhteen mutta olen myös äärimmäisen rauhallinen ja päättäväinen. Kai jossain pään sisällä on myös ajatus siitä, että joskus olisimme kaikki onnellisia. Eri osoitteissa tosin.

Ainoa oikea päätös "juurikin eroamassa" olisi ollut jäädä kotiin lasten luo ja luopua ero haihatteluista. Vapaa elämä ja uudet jännitykset menee vain itsekkäällä ihmisellä lasten edun edelle ja itselle rakennetaa sellainen vahva defenssi "on lastenkin etu jos nyt erotaan kuin jäädä vääntämään tähän suhteeseen" kun sitä tarpeeksi vahvasti itsekäs eroaja uskottelee, niin siihen alkaa uskoa itsekin. Ihan sama mitä itsekkäät itsekin eronneet "ystävät" uskottelee ja "tukee" tuossa tilanteessa.. KAIKKI ON VALHETTA. Miksi ei voi myöntää että olen itsekäs ja uuden jännittävän elämän perään haikaileva itsekäspaska, enkä mikään vastuullinen vanhempi. "juurikin eroamassa" nimimerkki tietää tämän sisimmissään itse todeksi vaikka mitä nyt tähän vastaisikin lässytyksiään! Eikö pistäkin totuus!!! Tulet katumaan vielä kun jätit perheesi! Helvetin vastuuton lunttu!

sssna kirjoitti:

Ainoa oikea päätös "juurikin eroamassa" olisi ollut jäädä kotiin lasten luo ja luopua ero haihatteluista. Vapaa elämä ja uudet jännitykset menee vain itsekkäällä ihmisellä lasten edun edelle ja itselle rakennetaa sellainen vahva defenssi "on lastenkin etu jos nyt erotaan kuin jäädä vääntämään tähän suhteeseen" kun sitä tarpeeksi vahvasti itsekäs eroaja uskottelee, niin siihen alkaa uskoa itsekin. Ihan sama mitä itsekkäät itsekin eronneet "ystävät" uskottelee ja "tukee" tuossa tilanteessa.. KAIKKI ON VALHETTA. Miksi ei voi myöntää että olen itsekäs ja uuden jännittävän elämän perään haikaileva itsekäspaska, enkä mikään vastuullinen vanhempi. "juurikin eroamassa" nimimerkki tietää tämän sisimmissään itse todeksi vaikka mitä nyt tähän vastaisikin lässytyksiään! Eikö pistäkin totuus!!! Tulet katumaan vielä kun jätit perheesi! Helvetin vastuuton lunttu!

Lue lisää

"Juurikin eroamassa" sinuna ilmiantaisin sssna:n viestin kunnianloukkaukseen vedoten! Kenelläkään ole oikeus nimitellä täällä toisia! Ei tämä ole lasten leikkikenttä, vaikka välillä siltä kyllä tuntuu...

Ilmianna! kirjoitti:

"Juurikin eroamassa" sinuna ilmiantaisin sssna:n viestin kunnianloukkaukseen vedoten! Kenelläkään ole oikeus nimitellä täällä toisia! Ei tämä ole lasten leikkikenttä, vaikka välillä siltä kyllä tuntuu...

Lue lisää

Kyllä tuollaisia kuuluukin nimitellä!

sssna kirjoitti:

Kyllä tuollaisia kuuluukin nimitellä!

sssna sinulla on selvästi vaikeaa, kun koet tarpeelliseksi kommentoida jokaista keskusteluketjua loukkaavilla ja epäasiallisilla kommenteillasi. Jos et osaa keskustella niin kuin aikuinen ihminen, niin voisitko poistua tältä sivustolta. Mene purkamaan huonoa oloasi jonnekin muualle.

5 + 12 kirjoitti:

sssna sinulla on selvästi vaikeaa, kun koet tarpeelliseksi kommentoida jokaista keskusteluketjua loukkaavilla ja epäasiallisilla kommenteillasi. Jos et osaa keskustella niin kuin aikuinen ihminen, niin voisitko poistua tältä sivustolta. Mene purkamaan huonoa oloasi jonnekin muualle.

Lue lisää

Eihän minulla ole lainkaan huono olo ja elämäni on mutkatonta. Minä kommentoin mitä haluan ja miten haluan. Olen vain oikeassa asioissa ja omaan vahvan moraalin. Sekös teitä vituttaa!

Totta varmasti, että on paljon pariskuntia, joiden ei kannattaisi yrittää olla yhdessä. Jonkun toisen kanssa molempi olisi onnellisempi. Se, kenen kanssa parisuhteen muodostaa, on paljolti sattumaa. Kun sitten on johonkin ihmiseen kiintynyt ja tehnyt ratkaisuja esim. lastensaannin muodossa, on eroaminen jo vaikeampaa.

Ihmisten yhdessäpysymistä on riitaisissakin liitoissa on myös yleisesti kannatettu esim. lasten etuun viitaten. Mikä sitten olisi kussakin suhteessa paras ratkaisu, on monesti vaikea päättää. Ihmiset varmaan miettivät, mitä parisuhteelta ylipäätään voi odottaa. Ja nykyisin yhä useampi haluaa onnellisen parisuhteen tai onnellisen elämän ylipäätään yksin tai yhdessä jonkun kanssa.

onnekas 13 kirjoitti:

Totta varmasti, että on paljon pariskuntia, joiden ei kannattaisi yrittää olla yhdessä. Jonkun toisen kanssa molempi olisi onnellisempi. Se, kenen kanssa parisuhteen muodostaa, on paljolti sattumaa. Kun sitten on johonkin ihmiseen kiintynyt ja tehnyt ratkaisuja esim. lastensaannin muodossa, on eroaminen jo vaikeampaa.

Ihmisten yhdessäpysymistä on riitaisissakin liitoissa on myös yleisesti kannatettu esim. lasten etuun viitaten. Mikä sitten olisi kussakin suhteessa paras ratkaisu, on monesti vaikea päättää. Ihmiset varmaan miettivät, mitä parisuhteelta ylipäätään voi odottaa. Ja nykyisin yhä useampi haluaa onnellisen parisuhteen tai onnellisen elämän ylipäätään yksin tai yhdessä jonkun kanssa.

Lue lisää

En usko kuitenkaan, että lasten on hyvä olla riitaisassa ympäristössä. Tuskin kukaan lapsiaan rakastava haluaa laittaa heidät käymään lävitse vanhempiensa ongelmia?
Tietysti ihmiset haluavat olla onnellisia. Parisuhteen pohjana onkin se, että on tutustunut itseensä ja on onnellinen YKSIN, ennen kuin lisää sen toisen puoliskon siihen. Kun osaa olla yksin onnellinen, tietää ja uskaltaa vaatia myös kumppanilta tiettyjä asioita (pelkäämättä että jää yksin ja yksinäiseksi.)

Mutta olet oikeassa, ihmiset tekevät monesti päätöksiään liian varhain. Hankkivat lapsia, menevät naimisiin vielä silloin kun on tämä ns. "kuherruskuukausi" suhteessa. Kammottavinta mielestäni ovat etäsuhteet, joissa saatetaan astella avioliiton satamaan, jakamatta sitä arkea toisen kanssa. Vaikka ymmärrän että joillakuilla uskonnollisuus on syynä tähän. Kuitenkin siinä arjen pyöriessä sen ihmisen oppii tuntemaan, ja sitten voi tehdä sen päätöksen lapsista ja avioliitosta.

Margerie kirjoitti:

En usko kuitenkaan, että lasten on hyvä olla riitaisassa ympäristössä. Tuskin kukaan lapsiaan rakastava haluaa laittaa heidät käymään lävitse vanhempiensa ongelmia?
Tietysti ihmiset haluavat olla onnellisia. Parisuhteen pohjana onkin se, että on tutustunut itseensä ja on onnellinen YKSIN, ennen kuin lisää sen toisen puoliskon siihen. Kun osaa olla yksin onnellinen, tietää ja uskaltaa vaatia myös kumppanilta tiettyjä asioita (pelkäämättä että jää yksin ja yksinäiseksi.)

Mutta olet oikeassa, ihmiset tekevät monesti päätöksiään liian varhain. Hankkivat lapsia, menevät naimisiin vielä silloin kun on tämä ns. "kuherruskuukausi" suhteessa. Kammottavinta mielestäni ovat etäsuhteet, joissa saatetaan astella avioliiton satamaan, jakamatta sitä arkea toisen kanssa. Vaikka ymmärrän että joillakuilla uskonnollisuus on syynä tähän. Kuitenkin siinä arjen pyöriessä sen ihmisen oppii tuntemaan, ja sitten voi tehdä sen päätöksen lapsista ja avioliitosta.

Lue lisää

"Kammottavinta mielestäni ovat etäsuhteet, joissa saatetaan astella avioliiton satamaan, jakamatta sitä arkea toisen kanssa"

Ihmisillä on kovin erilainen käsitys "arjen jakamisesta". Joissain liitoissa se nimittäin hoituu siten, että nainen vastaa perheen arjesta, mies on jossain toisaalla :). Miehet kun eivät perinteisesti ole koskaan jakaneet arkea kotosalla.

sheena* kirjoitti:

"Kammottavinta mielestäni ovat etäsuhteet, joissa saatetaan astella avioliiton satamaan, jakamatta sitä arkea toisen kanssa"

Ihmisillä on kovin erilainen käsitys "arjen jakamisesta". Joissain liitoissa se nimittäin hoituu siten, että nainen vastaa perheen arjesta, mies on jossain toisaalla :). Miehet kun eivät perinteisesti ole koskaan jakaneet arkea kotosalla.

Lue lisää

Kyllä kunnolliset ja sellaiset miehet, jotka ansaitsevat päästä naimisiin, jakavat arjen kotona. Olettaen, että mies ei ole reissutöissä. Sellaisia miehiä, tyttöhyvät, ei kannata ottaakaan, jotka jättävät kotityöt ja lapset teidän huoleksi.

vanhanaikainen lady kirjoitti:

Kyllä kunnolliset ja sellaiset miehet, jotka ansaitsevat päästä naimisiin, jakavat arjen kotona. Olettaen, että mies ei ole reissutöissä. Sellaisia miehiä, tyttöhyvät, ei kannata ottaakaan, jotka jättävät kotityöt ja lapset teidän huoleksi.

Lue lisää

"Kyllä kunnolliset ja sellaiset miehet, jotka ansaitsevat päästä naimisiin, jakavat arjen kotona"

Etukäteen sitä vain ei tiedä, koska kristallipalloa ei ole eikä etukäteen tiedä mitä tapahtuu. Mies voi liiton aikana, lasten jälkeen juuri aloittaa reissutyöt. Sekään ei ole mahdotonta, että nainen kyllästyy olemaan lapsen/lasten kanssa yksin kotona, vaikka mies olisi ollut reissutyössä jo ennen lapsia.

Sitäpaitsi reissutyöt pitäisi sopia parin kesken. On itsestäänselvää, että toisen reissutyö kaventaa perheen elämää, joskus jopa yksinhuoltajan arjeksi. Ihme olisi pikemminkin, JOS pari pysyisi yhdessä.

sheena* kirjoitti:

"Kyllä kunnolliset ja sellaiset miehet, jotka ansaitsevat päästä naimisiin, jakavat arjen kotona"

Etukäteen sitä vain ei tiedä, koska kristallipalloa ei ole eikä etukäteen tiedä mitä tapahtuu. Mies voi liiton aikana, lasten jälkeen juuri aloittaa reissutyöt. Sekään ei ole mahdotonta, että nainen kyllästyy olemaan lapsen/lasten kanssa yksin kotona, vaikka mies olisi ollut reissutyössä jo ennen lapsia.

Sitäpaitsi reissutyöt pitäisi sopia parin kesken. On itsestäänselvää, että toisen reissutyö kaventaa perheen elämää, joskus jopa yksinhuoltajan arjeksi. Ihme olisi pikemminkin, JOS pari pysyisi yhdessä.

Lue lisää

Tarkoitin sitä, että jos jommallakummalla ei ole pätevää syytä olla poissa kotoa, pitäisi osallistua siihen arkeen. Eriasia, jos toinen tekee töitä ja toinen pyörittää arkea. Jos kumpikin käy töissä ( ei reissutöitä) niin kyllä kummankin on illalla jaksettava katsoa niiden lasten perään ja tehtävä kotitöitä. Sitä tarkoitin. Sellaista puolisoa ei kannata ottaa, joka katsoo perheen elatuksen olevan pelkästään hänen tehtävänsä, vaikka molemmat niitä töissä kävisivätkin.

vanhanaikainen lady kirjoitti:

Tarkoitin sitä, että jos jommallakummalla ei ole pätevää syytä olla poissa kotoa, pitäisi osallistua siihen arkeen. Eriasia, jos toinen tekee töitä ja toinen pyörittää arkea. Jos kumpikin käy töissä ( ei reissutöitä) niin kyllä kummankin on illalla jaksettava katsoa niiden lasten perään ja tehtävä kotitöitä. Sitä tarkoitin. Sellaista puolisoa ei kannata ottaa, joka katsoo perheen elatuksen olevan pelkästään hänen tehtävänsä, vaikka molemmat niitä töissä kävisivätkin.

Lue lisää

" jos jommallakummalla ei ole pätevää syytä olla poissa kotoa, pitäisi osallistua siihen arkeen"

Päteviä syitä olla pois kotona voi aina kehittää halutessaan miten paljon vaan. Ettei tarvitse osallistua perheen arkeen. Eikä ne pätevät syyt aina liity hyvinpalkattuun työhön, vaan huonostipalkattuun työhön, harrastuksiin tai vain "sosiaaliseen" toimintaan.

sheena* kirjoitti:

" jos jommallakummalla ei ole pätevää syytä olla poissa kotoa, pitäisi osallistua siihen arkeen"

Päteviä syitä olla pois kotona voi aina kehittää halutessaan miten paljon vaan. Ettei tarvitse osallistua perheen arkeen. Eikä ne pätevät syyt aina liity hyvinpalkattuun työhön, vaan huonostipalkattuun työhön, harrastuksiin tai vain "sosiaaliseen" toimintaan.

Lue lisää

Ne eivät mielestäni ole päteviä syitä. Kuka täysipäinen vanhempi laittaa esimerkiksi harrastuksensa oman perheen edelle? Perhe tulee aina ensin. Eikö?

vanhanaikainen lady kirjoitti:

Ne eivät mielestäni ole päteviä syitä. Kuka täysipäinen vanhempi laittaa esimerkiksi harrastuksensa oman perheen edelle? Perhe tulee aina ensin. Eikö?

"Kuka täysipäinen vanhempi laittaa esimerkiksi harrastuksensa oman perheen edelle"

Moni laittaa, vieläpä keskivertoa täyspäisempi, yleensä sellainen vanhempi, joka on vuosikaudet esim. soittanut jotain instrumenttia, harrastanut jotain urheilulajia, maalannut tauluja, veistellyt taideteoksia, näytellyt, entisöitynyt huonekaluja, rakentanut autoja/prätkiä... Sanalla sanottuna vanhempi, jolla on intohimoinen harrastus.

sheena* kirjoitti:

"Kuka täysipäinen vanhempi laittaa esimerkiksi harrastuksensa oman perheen edelle"

Moni laittaa, vieläpä keskivertoa täyspäisempi, yleensä sellainen vanhempi, joka on vuosikaudet esim. soittanut jotain instrumenttia, harrastanut jotain urheilulajia, maalannut tauluja, veistellyt taideteoksia, näytellyt, entisöitynyt huonekaluja, rakentanut autoja/prätkiä... Sanalla sanottuna vanhempi, jolla on intohimoinen harrastus.

Lue lisää

Monet kuvittelevat elämän olevan mustavalkoista, joko-tai, oikein-väärin -elämää. Ei se vaan niin ole. Usein täytyy valita kahdesta "väärästä" tai kahdesta "oikeasta", kuten tuossa tapauksessa, kun pitää jakaa aikaansa lasten/puolison/perheen ja rakkaan harrastuksen välillä. Joskus se menee vieläpä niin, että kun on harrastuksen parissa, ei pysty keskittymään, kun miettii perhettään. Kun taas on puuhastelemassa perheensä kanssa, ei pysty keskittymään, kun miettii harratuksessaan seuraavaa siirtoa.

Mikä parasta, hyvin usein ajan jakaminen onnistuu, ainakin suurinpiirtein. Paremmin ei tarvitsekaan.

sheena* kirjoitti:

"Kuka täysipäinen vanhempi laittaa esimerkiksi harrastuksensa oman perheen edelle"

Moni laittaa, vieläpä keskivertoa täyspäisempi, yleensä sellainen vanhempi, joka on vuosikaudet esim. soittanut jotain instrumenttia, harrastanut jotain urheilulajia, maalannut tauluja, veistellyt taideteoksia, näytellyt, entisöitynyt huonekaluja, rakentanut autoja/prätkiä... Sanalla sanottuna vanhempi, jolla on intohimoinen harrastus.

Lue lisää

Tarkoitin alkujaan noilla ylimääräisillä menoilla/ täydellistä arjen vastuun työntämistä toiselle, ilman mitään hyvää syytä. Oletetaan, että minä käyn töissä. Mies myös. Minä haen lapset päiväkodista, tulemme kotiin. Mies kuitenkin töistä tultuaan lähtee. Käy tuomassa vain työjutut kotiin ja lähtee. Minä teen kotityöt ja huolehdin lapset. Mies tulee myöhään illalla kotiin, olen nukkumassa jo. Joka päivä sama kuvio. Enkö ole teidän mielestänne yksinhuoltaja? Eikö perhe tule koskaan ensin? Tiedättekö mitä? Minä tarvitsen avioeron! Nyt riitti!

vanhanaikainen lady kirjoitti:

Tarkoitin alkujaan noilla ylimääräisillä menoilla/ täydellistä arjen vastuun työntämistä toiselle, ilman mitään hyvää syytä. Oletetaan, että minä käyn töissä. Mies myös. Minä haen lapset päiväkodista, tulemme kotiin. Mies kuitenkin töistä tultuaan lähtee. Käy tuomassa vain työjutut kotiin ja lähtee. Minä teen kotityöt ja huolehdin lapset. Mies tulee myöhään illalla kotiin, olen nukkumassa jo. Joka päivä sama kuvio. Enkö ole teidän mielestänne yksinhuoltaja? Eikö perhe tule koskaan ensin? Tiedättekö mitä? Minä tarvitsen avioeron! Nyt riitti!

Lue lisää

Kyllä vaan, käytännössä olet yksinhuoltaja. Tarvitset avioeron, jos tai kun sinusta siltä tuntuu :).

Onko miehelläsi selityksiä missä lorvii kaiket illat, miksei perhe ole tärkeä?

Olet Margerie aivan oikeassa. Luettuani tuon ihmissuhdeopuksestasi lainatun tekstin, ymmärsin, että väärin taistella vuodesta toiseen. Ei avioliiton tule olla ainaista taistelua. Kiitos, kun avasit silmäni!

Margerie kirjoitti:

En usko kuitenkaan, että lasten on hyvä olla riitaisassa ympäristössä. Tuskin kukaan lapsiaan rakastava haluaa laittaa heidät käymään lävitse vanhempiensa ongelmia?
Tietysti ihmiset haluavat olla onnellisia. Parisuhteen pohjana onkin se, että on tutustunut itseensä ja on onnellinen YKSIN, ennen kuin lisää sen toisen puoliskon siihen. Kun osaa olla yksin onnellinen, tietää ja uskaltaa vaatia myös kumppanilta tiettyjä asioita (pelkäämättä että jää yksin ja yksinäiseksi.)

Mutta olet oikeassa, ihmiset tekevät monesti päätöksiään liian varhain. Hankkivat lapsia, menevät naimisiin vielä silloin kun on tämä ns. "kuherruskuukausi" suhteessa. Kammottavinta mielestäni ovat etäsuhteet, joissa saatetaan astella avioliiton satamaan, jakamatta sitä arkea toisen kanssa. Vaikka ymmärrän että joillakuilla uskonnollisuus on syynä tähän. Kuitenkin siinä arjen pyöriessä sen ihmisen oppii tuntemaan, ja sitten voi tehdä sen päätöksen lapsista ja avioliitosta.

Lue lisää

Margerie! Höpöhöpö! Tuo on taas juuri niitä itsekkäitä perusteluja. lapset ei hirveämmin välitä vanhempiensa riidoista! Turvattomampaa lapsella on eronneessa tilanteessa tai saatikka uusioperheessä! Ero lapsiperheessä ei ole missään tapauksessa, poislukien väkivalta (ei henkinen) perusteltua. 99% "syistä" on itsekkäitä!

sssna kirjoitti:

Margerie! Höpöhöpö! Tuo on taas juuri niitä itsekkäitä perusteluja. lapset ei hirveämmin välitä vanhempiensa riidoista! Turvattomampaa lapsella on eronneessa tilanteessa tai saatikka uusioperheessä! Ero lapsiperheessä ei ole missään tapauksessa, poislukien väkivalta (ei henkinen) perusteltua. 99% "syistä" on itsekkäitä!

Lue lisää

Sinun on pakko olla lapseton, mielipiteesi ovat niin absurdeja.

sssna kirjoitti:

Margerie! Höpöhöpö! Tuo on taas juuri niitä itsekkäitä perusteluja. lapset ei hirveämmin välitä vanhempiensa riidoista! Turvattomampaa lapsella on eronneessa tilanteessa tai saatikka uusioperheessä! Ero lapsiperheessä ei ole missään tapauksessa, poislukien väkivalta (ei henkinen) perusteltua. 99% "syistä" on itsekkäitä!

Lue lisää

Kyllä todellakin välittävät! Vanhempani riitelivät jatkuvasti. Itkin joka ilta itseni uneen siihen asti, kunnes muutin kotoa. Et osaa ollenkaan ajatella asioita lasten näkökulmista. Tuo, jos mikä, on itsekästä!

onneksiensamanlainen kirjoitti:

Kyllä todellakin välittävät! Vanhempani riitelivät jatkuvasti. Itkin joka ilta itseni uneen siihen asti, kunnes muutin kotoa. Et osaa ollenkaan ajatella asioita lasten näkökulmista. Tuo, jos mikä, on itsekästä!

Lue lisää

Osaan ja minulla on lapsia. Olenkin aina sanonut että järkevät ja vastuulliset vanhemmat osaavat käyttäytyä riitelemättä kotona (tietenkin lapset kärsii jos huudetaan) ja keskustelemalla hoitaa erimielisyydet. Monet "ongelmat" ovat turhia ja ihmisten sairaiden mielihalujen aikaansaannosta, ja se jos mikä on itsekkyyttä.

sssna kirjoitti:

Osaan ja minulla on lapsia. Olenkin aina sanonut että järkevät ja vastuulliset vanhemmat osaavat käyttäytyä riitelemättä kotona (tietenkin lapset kärsii jos huudetaan) ja keskustelemalla hoitaa erimielisyydet. Monet "ongelmat" ovat turhia ja ihmisten sairaiden mielihalujen aikaansaannosta, ja se jos mikä on itsekkyyttä.

Lue lisää

Eivät välitä vanhempien "ongelmista" lainkaan niin pitkään kun kotona osataan käyttäytyä!

sssna kirjoitti:

Eivät välitä vanhempien "ongelmista" lainkaan niin pitkään kun kotona osataan käyttäytyä!

Ei se riitely aina äänekästä ollutkaan/olekaan. Joskus se puhumattomuus ja toisen vanhemman apea mieliala riitelystä sai voimaan henkisesti pahoin. Ei vanhemmat ymmärrä, että lapset pelkäävät muutakin kuin kovaa ääntä.

onneksiensamanlainen kirjoitti:

Ei se riitely aina äänekästä ollutkaan/olekaan. Joskus se puhumattomuus ja toisen vanhemman apea mieliala riitelystä sai voimaan henkisesti pahoin. Ei vanhemmat ymmärrä, että lapset pelkäävät muutakin kuin kovaa ääntä.

Lue lisää

Eivät välitä apeasta mielialasta eikä muustakaan! Aikuiset vaan luulee niin. Uskottelevat itselleen että ero mukamas olisi parempi vaihtoehto jopa lapselle. Ei ole. Sinulla ahdistus lapsena johtunut jostain muusta, tai vanhempasi eivät ole muuten osanneet käyttäytyä vasyuullisen vanhemman tavoin.

sssna kirjoitti:

Eivät välitä apeasta mielialasta eikä muustakaan! Aikuiset vaan luulee niin. Uskottelevat itselleen että ero mukamas olisi parempi vaihtoehto jopa lapselle. Ei ole. Sinulla ahdistus lapsena johtunut jostain muusta, tai vanhempasi eivät ole muuten osanneet käyttäytyä vasyuullisen vanhemman tavoin.

Lue lisää

Kyllä se ahdistus johtui vanhemmista. Koulusta ei ollut aina kiva palata kotiin. Toivon, että vanhemmat olisivat olleet epäitsekkäämpiä ja eronneet. En ehkä joutuisi käydä työstämässä näitä asioita terapeutin kanssa ja ehkä olisin nyt jopa kykenevä parisuhteeseen. Eikä meidän perheessä mitään kamalaa raivoamista/ toisen loukkaamista ollut. Mutta se lapsen aistimus, että vanhemmat eivät ole rakkaudesta yhdessä, vaikka iloista esitettiin... se on aiheuttanut alitajuisesti ongelmia meille lapsille. Mutta ethän sinä sitä voi ymmärtää, kun et ole tällaista kokenut?

onneksiensamanlainen kirjoitti:

Kyllä se ahdistus johtui vanhemmista. Koulusta ei ollut aina kiva palata kotiin. Toivon, että vanhemmat olisivat olleet epäitsekkäämpiä ja eronneet. En ehkä joutuisi käydä työstämässä näitä asioita terapeutin kanssa ja ehkä olisin nyt jopa kykenevä parisuhteeseen. Eikä meidän perheessä mitään kamalaa raivoamista/ toisen loukkaamista ollut. Mutta se lapsen aistimus, että vanhemmat eivät ole rakkaudesta yhdessä, vaikka iloista esitettiin... se on aiheuttanut alitajuisesti ongelmia meille lapsille. Mutta ethän sinä sitä voi ymmärtää, kun et ole tällaista kokenut?

Lue lisää

Olen kokenut lapsuudessani, mutta enemmän minua tympäisi se heidän eronsa, en lainkaan välittänyt heidän riidoistaan. Tutkimuksiakin aiheista on tehty että lapsille ero on pahasta, eivät niinkään riidat, elleivät ne ole fyysisiä. Sinä vain peittelet omaa itsekästä haluasi eroamiseen!

sssna kirjoitti:

Olen kokenut lapsuudessani, mutta enemmän minua tympäisi se heidän eronsa, en lainkaan välittänyt heidän riidoistaan. Tutkimuksiakin aiheista on tehty että lapsille ero on pahasta, eivät niinkään riidat, elleivät ne ole fyysisiä. Sinä vain peittelet omaa itsekästä haluasi eroamiseen!

Lue lisää

Kyllä vanhemmat kumpikin halusivat eroa. Kumpikaan ei siihen kuitenkaan kyennyt. Rakkautta ei ainakaan heidän välillä ollut. Tai jos se oli rakkautta, niin sellaista en halua ikinä kokea. Lasten takia kai pysyivät yhdessä. Miksi sinä sitten erosit? Jos olet niin kovasti eroa vastaan?

onneksiensamanlainen kirjoitti:

Kyllä vanhemmat kumpikin halusivat eroa. Kumpikaan ei siihen kuitenkaan kyennyt. Rakkautta ei ainakaan heidän välillä ollut. Tai jos se oli rakkautta, niin sellaista en halua ikinä kokea. Lasten takia kai pysyivät yhdessä. Miksi sinä sitten erosit? Jos olet niin kovasti eroa vastaan?

Lue lisää

Vaimo teki huorin, joten siksi ero. Lapset olivat kuitenkin jo lukioiässä silloin!

sssna kirjoitti:

Vaimo teki huorin, joten siksi ero. Lapset olivat kuitenkin jo lukioiässä silloin!

Mutta sanoit tuolla jossain, että vain fyysinen väkivalta oikeuttaa eroon. Miksi et taistellut avioliittosi puolesta?

onneksiensamanlainen kirjoitti:

Mutta sanoit tuolla jossain, että vain fyysinen väkivalta oikeuttaa eroon. Miksi et taistellut avioliittosi puolesta?

No kyllähän huorinteko on myös syy purkaa liitto. Tietysti jos voi jatkaa asumista huoran kanssa, niin suosittelen. Tapauksessani muistaakseni huorintekijä halusi muuttaa pois vaikka ensin ei halunnut.

sssna kirjoitti:

No kyllähän huorinteko on myös syy purkaa liitto. Tietysti jos voi jatkaa asumista huoran kanssa, niin suosittelen. Tapauksessani muistaakseni huorintekijä halusi muuttaa pois vaikka ensin ei halunnut.

Lue lisää

Onhan eroille hyväksyttäviäkin syitä, mutta olenkin aina kritisoinut sitä että liian heppoiset syyt kuten joku seksi, eivät ole hyväksyttäviä syitä. Meidänkin tapauksessa jos lapset olisivat olleet pieniä, yhdessä todennäköisesti olisi jatkettu.

sssna kirjoitti:

No kyllähän huorinteko on myös syy purkaa liitto. Tietysti jos voi jatkaa asumista huoran kanssa, niin suosittelen. Tapauksessani muistaakseni huorintekijä halusi muuttaa pois vaikka ensin ei halunnut.

Lue lisää

Saattoi olla että pelkäsi minun alkavan väkivaltaiseksi. Tosin suotta. Kylmä tosin aloin olla siitä hetkestä lähtien.

sssna kirjoitti:

Saattoi olla että pelkäsi minun alkavan väkivaltaiseksi. Tosin suotta. Kylmä tosin aloin olla siitä hetkestä lähtien.

Olen pahoillasi puolestasi. Kenenkään ei pitäisi tulla petetyksi. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että lapsen on ikävä katsella tuollaista kuvaamaasi kylmyyttä. Vaikka se naamioitaisiinkin onneksi. Ehkäpä vanhemmistani toinen oli pettänyt, en tiedä. Ehkä asiat olisivat toisin, jos joku olisi "nostanut kissan pöydälle". Toivon kuitenkin kaikkea hyvää sinulle.

onneksiensamanlainen kirjoitti:

Olen pahoillasi puolestasi. Kenenkään ei pitäisi tulla petetyksi. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että lapsen on ikävä katsella tuollaista kuvaamaasi kylmyyttä. Vaikka se naamioitaisiinkin onneksi. Ehkäpä vanhemmistani toinen oli pettänyt, en tiedä. Ehkä asiat olisivat toisin, jos joku olisi "nostanut kissan pöydälle". Toivon kuitenkin kaikkea hyvää sinulle.

Lue lisää

Kuin myös sinulle hyvää alkavaa syksyä! Tietysti kylmyyskään ei lapselle ole hyväksi, mutta kun hänellä on huolehtivat molemmat vanhemmat arjessa läsnä, niin ei lapsia juurikaan kiinnosta vanhempiensa välit noin yleensä. Tietysti poikkeuksiakin voi olla.

sssna kirjoitti:

Margerie! Höpöhöpö! Tuo on taas juuri niitä itsekkäitä perusteluja. lapset ei hirveämmin välitä vanhempiensa riidoista! Turvattomampaa lapsella on eronneessa tilanteessa tai saatikka uusioperheessä! Ero lapsiperheessä ei ole missään tapauksessa, poislukien väkivalta (ei henkinen) perusteltua. 99% "syistä" on itsekkäitä!

Lue lisää

Henkinen väkivaltako ei oikeuta eroon?!! Siitä ei tule mustelmia, mutta arvet jäävät usein ikuisiksi. Toisen ohjaileminen ja alistaminen on pahinta, mitä voi tehdä. Kieroimmat tekevät sen epäsuorasti olemalla panostamatta yhtään suhteeseen ja kyseenalaistamalla ihan normaalit asiat, mitä toinen tekee, esim. omat menot, kuten oma mieheni tekee. Syytetään jo varuulta etukäteen sellaisesta, jota ei tule tapahtumaan.

Toiset tekevät sen suorasukaisemmin käskemällä, nälvimällä ja huomauttelemalla isoon ääneen kaikesta mahdollisesta, kuten isäni teki. Toivoin kovasti heidän eroaan, mitä ei koskaan tullut. Oli erittäin raskasta seurata toisen alisteista asemaa, ja kärsiä itsekin samasta diktatuurista.

Henkinen väkivalta ei ole itsekäs syy eroon, etenkään, jos on lapsia!

Seela kirjoitti:

Henkinen väkivaltako ei oikeuta eroon?!! Siitä ei tule mustelmia, mutta arvet jäävät usein ikuisiksi. Toisen ohjaileminen ja alistaminen on pahinta, mitä voi tehdä. Kieroimmat tekevät sen epäsuorasti olemalla panostamatta yhtään suhteeseen ja kyseenalaistamalla ihan normaalit asiat, mitä toinen tekee, esim. omat menot, kuten oma mieheni tekee. Syytetään jo varuulta etukäteen sellaisesta, jota ei tule tapahtumaan.

Toiset tekevät sen suorasukaisemmin käskemällä, nälvimällä ja huomauttelemalla isoon ääneen kaikesta mahdollisesta, kuten isäni teki. Toivoin kovasti heidän eroaan, mitä ei koskaan tullut. Oli erittäin raskasta seurata toisen alisteista asemaa, ja kärsiä itsekin samasta diktatuurista.

Henkinen väkivalta ei ole itsekäs syy eroon, etenkään, jos on lapsia!

Lue lisää

Ei oikeuta, koska sitä tuskin juurikaan oikeasti riittävän suuressa mittakaavassa on olemassa. Mikäli onkin, yleensä sille on syynsä. Kuka määrittelee "henkisen väkivallan" Jos asiat eivät mene kuten MINÄ haluan, on yleisin määritelmä tuolle yo. termille. Ketään ei tule alistaa, se on selvää. Ohjailla voi mutta pitää ohjata oikeaan jos toinen ei ymmärrä yhteistä etua.

sssna kirjoitti:

Ei oikeuta, koska sitä tuskin juurikaan oikeasti riittävän suuressa mittakaavassa on olemassa. Mikäli onkin, yleensä sille on syynsä. Kuka määrittelee "henkisen väkivallan" Jos asiat eivät mene kuten MINÄ haluan, on yleisin määritelmä tuolle yo. termille. Ketään ei tule alistaa, se on selvää. Ohjailla voi mutta pitää ohjata oikeaan jos toinen ei ymmärrä yhteistä etua.

Lue lisää

Henkisen väkivallan tuntee se, joka siitä kärsii. Alistumaan taipuvaiset, kiltit ihmiset eivät usein heti edes ymmärrä, että tilanne ei ole normaali. Syynä on usein se, että toinen ei osaa tai uskalla vaatia parempaa kohtelua eikä laita tarpeeksi vastaan. Alistaja määrittelee, että yhteinen etu on hänen etunsa, my way or no way. Tämä lopulta kääntyy häntä itseään vastaan, kun alistettu ennenpitkää nousee kapinaan. Sitten itketään, että mites tämä nyt näin meni. Juurihan se oli tuossa tossun alla ja nyt se haluaa omaakin elämää.

"Olisinko liian turhamainen, jos ottaisin eron? "

Et todellakaan, miten niin? Kerropa mitä iloa sinulle on tuollaisesta miehestä? Pariin vuoteen ei seksiä, mutta alkoholia ja tupakkaa.

Olisit!

"oivalsin, että periaatteessa voi alkaa raivata tietä muutokselle alkamalla itse toteuttamaan toivomiaan asioita."

Juu, kyllä omia asioita voi aina toteuttaa. Silti puolisoa on vähän vaikea unohtaa edes hetkeksi, jos on aina kotona pyörimässä tiellä. Kun motoksi tulee "kyllä mikä tahansa kotiolot voittaa", niin silloin on ainakin valmis eroon :D.

Jos mies olisi pois, en eläisi tai toteuttaisi elämääni toisenlailla. Ainoastaan kotityöt ja lasten hoito lisääntyisivät niiltä osin kun hän on ne hoitanut. Toisaalta voisi olla että olisin energisempi ja jaksaisin paremmin arjan haasteet. Ja tietysti silloin olisi paljonkin aikaa ja energiaa jos lapset välillä olisivat hänen luonaan. Mutta epäilen että hän hankkisi sellaista asuntoa johon lapset mahtuisivat ja sänkyjä heille yms. Minulla ei ole riittäviä voimavaroja viheltää pellä poikki. En halua olla riidoissa hänen kanssaan, se veisi kaikki voimani. Olet oikeassa siinä mitä kirjoitat ja olen jo vuosia toteuttanut "itseni voimaannuttamista" eli jaksan juuri omien harrastusteni takia. Olen paljon poissa kotoa. Olen antanut hänen rypeä omissa ongelmissaan, enkä ole riidellyt tai yrittänyt muuttaa häntä enää juurikaan. Olin tänäänkin juuri uimassa:) Ja siellä ajattelin että olisi ollut hienoa jos minulla olisi mies joka olisi halunnut tulla kanssani uimaan ja saunomaan. En pysty enää hautomaan asioitamme, koska purskahdan itkuun joka kerta kun ajattelenkin meitä. Tarvitsenko sen että hankin ensin uuden miehen? En kuitenkaan salasuhdetta halua, mutta uuden ihastuksen joka olisi molemminpuolista. Ymmärtäisikö tällainen mies tilanteeni. En haluaisi käyttää ketään raivaamaan toista pois kuitenkaan. Enkä halua että kukaan luulee että olisimme eronneet sen takia että löysin uuden.

akkavakka1 kirjoitti:

Jos mies olisi pois, en eläisi tai toteuttaisi elämääni toisenlailla. Ainoastaan kotityöt ja lasten hoito lisääntyisivät niiltä osin kun hän on ne hoitanut. Toisaalta voisi olla että olisin energisempi ja jaksaisin paremmin arjan haasteet. Ja tietysti silloin olisi paljonkin aikaa ja energiaa jos lapset välillä olisivat hänen luonaan. Mutta epäilen että hän hankkisi sellaista asuntoa johon lapset mahtuisivat ja sänkyjä heille yms. Minulla ei ole riittäviä voimavaroja viheltää pellä poikki. En halua olla riidoissa hänen kanssaan, se veisi kaikki voimani. Olet oikeassa siinä mitä kirjoitat ja olen jo vuosia toteuttanut "itseni voimaannuttamista" eli jaksan juuri omien harrastusteni takia. Olen paljon poissa kotoa. Olen antanut hänen rypeä omissa ongelmissaan, enkä ole riidellyt tai yrittänyt muuttaa häntä enää juurikaan. Olin tänäänkin juuri uimassa:) Ja siellä ajattelin että olisi ollut hienoa jos minulla olisi mies joka olisi halunnut tulla kanssani uimaan ja saunomaan. En pysty enää hautomaan asioitamme, koska purskahdan itkuun joka kerta kun ajattelenkin meitä. Tarvitsenko sen että hankin ensin uuden miehen? En kuitenkaan salasuhdetta halua, mutta uuden ihastuksen joka olisi molemminpuolista. Ymmärtäisikö tällainen mies tilanteeni. En haluaisi käyttää ketään raivaamaan toista pois kuitenkaan. Enkä halua että kukaan luulee että olisimme eronneet sen takia että löysin uuden.

Lue lisää

Akkavakka. Voi että! Onneksi me naiset voimme tukea toisiamme. Ymmärrän mitä tarkoitat, ette saa toisistanne voimaa, elämänvoima pihisee tyhjiin. Kohdallasi tulee mieleeni, että onko mahdollista, että ilman puheita etsisit miehellesi vuokrayksiön 'kokeilumielessä? Järjestät hänelle asumistuen yms. Tosin tukien edellytys saattaa olla, että olette asumiserossa. Siinä tilanteessa vuokra-asunnon voi saada nopeastikin.

Minusta sinun täytyy tehdä tekoja, olet ollut aviossa niin pitkään, että ei tuo ehkä tuosta muutu ilman joitain konkreettisia tekoja muutoksen eteen.

Minusta tuntuu, että erilleen muuttaminen voisi olla tehosekoitus miehellesi, saisi uutta virtaa tehdä uusia alkuja elämässään. Muutakin sisältöä elämässä on kuin työ. Yhteiskunnan rakennemuutosten takia iso osa ihmisistä on ilman palkkatyötä. Eli omalle elämälle pitää luoda muuta sisältöä. Ehkä hän ensiksi kittaa kaljaa, mutta sitten ryhtyy etsimään mielekästä sisältöä elämälleen?

Tavallaan tilanteenne, energianne ja kuvionne on muodostunut hänellekin vankilaksi. Tuskin pääsee siitä ulos ilman ulkoista muutosta: joo! Muutto omaan yksiöön. Tuntuu, että tekisit hänellekin palveluksen, kun laittaisit siihen vuokrayksiöön. Tuo kuvio on teille kaikille umpikujassa olemist, tuntuis siltä.

Hän joutuisi pakosta ottamaan vastuuta itsestään, ja joutuisi tulemaan pois kotiroolistaan. Rooleistahan usein on kysymys.

miniaskelin eteenpäi kirjoitti:

Akkavakka. Voi että! Onneksi me naiset voimme tukea toisiamme. Ymmärrän mitä tarkoitat, ette saa toisistanne voimaa, elämänvoima pihisee tyhjiin. Kohdallasi tulee mieleeni, että onko mahdollista, että ilman puheita etsisit miehellesi vuokrayksiön 'kokeilumielessä? Järjestät hänelle asumistuen yms. Tosin tukien edellytys saattaa olla, että olette asumiserossa. Siinä tilanteessa vuokra-asunnon voi saada nopeastikin.

Minusta sinun täytyy tehdä tekoja, olet ollut aviossa niin pitkään, että ei tuo ehkä tuosta muutu ilman joitain konkreettisia tekoja muutoksen eteen.

Minusta tuntuu, että erilleen muuttaminen voisi olla tehosekoitus miehellesi, saisi uutta virtaa tehdä uusia alkuja elämässään. Muutakin sisältöä elämässä on kuin työ. Yhteiskunnan rakennemuutosten takia iso osa ihmisistä on ilman palkkatyötä. Eli omalle elämälle pitää luoda muuta sisältöä. Ehkä hän ensiksi kittaa kaljaa, mutta sitten ryhtyy etsimään mielekästä sisältöä elämälleen?

Tavallaan tilanteenne, energianne ja kuvionne on muodostunut hänellekin vankilaksi. Tuskin pääsee siitä ulos ilman ulkoista muutosta: joo! Muutto omaan yksiöön. Tuntuu, että tekisit hänellekin palveluksen, kun laittaisit siihen vuokrayksiöön. Tuo kuvio on teille kaikille umpikujassa olemist, tuntuis siltä.

Hän joutuisi pakosta ottamaan vastuuta itsestään, ja joutuisi tulemaan pois kotiroolistaan. Rooleistahan usein on kysymys.

Lue lisää

Olen harkinnut tuota vuokra-asunto juttua hänelle jonkin aikaa. En kuitenkaan halua ottaa häntä takaisin jos hän muuttanut pois. Joutuisin huolehtimaan myös hänen asioistaan edelleen. Olen puhunut hänelle että muuttaisi omaan kämppään, mutta ilmeisesti hän laskee kuinka paljon säästää rahassa kun roikkuu luonani. Olen piruillut hänelle että sitten voisit tulla käymään ja voisimme edelleen käydä yhteisissä harrastuksissamme. Tuskin hän haluaisi tulla minua katsomaan, emmekä käy missään yhdessä nytkään.

akkavakka1 kirjoitti:

Olen harkinnut tuota vuokra-asunto juttua hänelle jonkin aikaa. En kuitenkaan halua ottaa häntä takaisin jos hän muuttanut pois. Joutuisin huolehtimaan myös hänen asioistaan edelleen. Olen puhunut hänelle että muuttaisi omaan kämppään, mutta ilmeisesti hän laskee kuinka paljon säästää rahassa kun roikkuu luonani. Olen piruillut hänelle että sitten voisit tulla käymään ja voisimme edelleen käydä yhteisissä harrastuksissamme. Tuskin hän haluaisi tulla minua katsomaan, emmekä käy missään yhdessä nytkään.

Lue lisää

Akkavakka.Joko jatkat noin, lisää samaa seuraavat 10v. Tai otat vastuun omasta elämästäsi, ja SINÄ teet tekoja, joilla muutat elämäsi. Älä suunnittele eteenpäin, yksi askel kerrallaan. Hae eron harkintavaihetta. Etsi heti miehellesi yksiö. Auta häntä muuttamaan ja hoida asumistuki yms.

Usko pois, elämä ei ole helppoa kellään. Perustele hakemuksesi vaikka siten että jos haluarre, voitte palata yhteen. Eroa pitää erikseen hakea 6kk harkinta-ajan jälkeen. Jos ette hae (en tiedä määräaikaa), asumusero ei päädy avioeroon. Voitte jatkaa, jos haluatte.

Puhun kokemuksesta. Sinä tarvitset miestäsi tuossa roolissaan, jotta sinä voisit jatkaa tuota rooliasi. Onko se kovinkintuttu? Todennäköisesti peräisin lapsuudestasi. Anna itsellesi mahdollisuus. Anna miehellesi mahdollisuus. Kokeile.

Uskalla kasvaa sinuk kirjoitti:

Akkavakka.Joko jatkat noin, lisää samaa seuraavat 10v. Tai otat vastuun omasta elämästäsi, ja SINÄ teet tekoja, joilla muutat elämäsi. Älä suunnittele eteenpäin, yksi askel kerrallaan. Hae eron harkintavaihetta. Etsi heti miehellesi yksiö. Auta häntä muuttamaan ja hoida asumistuki yms.

Usko pois, elämä ei ole helppoa kellään. Perustele hakemuksesi vaikka siten että jos haluarre, voitte palata yhteen. Eroa pitää erikseen hakea 6kk harkinta-ajan jälkeen. Jos ette hae (en tiedä määräaikaa), asumusero ei päädy avioeroon. Voitte jatkaa, jos haluatte.

Puhun kokemuksesta. Sinä tarvitset miestäsi tuossa roolissaan, jotta sinä voisit jatkaa tuota rooliasi. Onko se kovinkintuttu? Todennäköisesti peräisin lapsuudestasi. Anna itsellesi mahdollisuus. Anna miehellesi mahdollisuus. Kokeile.

Lue lisää

Hän on kyllä hakenut aina omat työttömyyskorvauksensa yms. Eli olen pitänyt rajan juuri siinä etten hoida hänen asioitaan, koska hoidan kaikki omani ja kaikki perheemme asita. Joten jotenkin sen että hakisin tukea hänen puolestaan ei sovi. Kun olen puhunut hänen kanssaan että "hanki oma kämppä". Niin hän on pyytänyt minua maksamaan vuokratuen tai antamaan 4000 euroa rahaa. Jos teen niin, niin pelkään että saanko elättää häntä edelleen vaikka hän ei asu kanssani. Ja hiipii sitten takaisin. Ja ainoa muutos on että minulta vain on kulunut loputkin rahat.

akkavakkai1 kirjoitti:

Hän on kyllä hakenut aina omat työttömyyskorvauksensa yms. Eli olen pitänyt rajan juuri siinä etten hoida hänen asioitaan, koska hoidan kaikki omani ja kaikki perheemme asita. Joten jotenkin sen että hakisin tukea hänen puolestaan ei sovi. Kun olen puhunut hänen kanssaan että "hanki oma kämppä". Niin hän on pyytänyt minua maksamaan vuokratuen tai antamaan 4000 euroa rahaa. Jos teen niin, niin pelkään että saanko elättää häntä edelleen vaikka hän ei asu kanssani. Ja hiipii sitten takaisin. Ja ainoa muutos on että minulta vain on kulunut loputkin rahat.

Lue lisää

"Kun olen puhunut hänen kanssaan että "hanki oma kämppä". Niin hän on pyytänyt minua maksamaan vuokratuen tai antamaan 4000 euroa rahaa.

Nyt sinua vedätetään ja viedään. Minkä takia ajattelet liian vaikeasti? Otapa rohkeasti järki käteen. Ero vireille. Etsit ITSELLESI (ja lapsille) sen uuden vuokra-asunnon. Tuo homma ei luista noin toisinpäin yhtään mihinkään.

siiri* kirjoitti:

"Kun olen puhunut hänen kanssaan että "hanki oma kämppä". Niin hän on pyytänyt minua maksamaan vuokratuen tai antamaan 4000 euroa rahaa.

Nyt sinua vedätetään ja viedään. Minkä takia ajattelet liian vaikeasti? Otapa rohkeasti järki käteen. Ero vireille. Etsit ITSELLESI (ja lapsille) sen uuden vuokra-asunnon. Tuo homma ei luista noin toisinpäin yhtään mihinkään.

Lue lisää

Ongelma onkin juuri se että kun asumme minun omistamassani asunnossa. En aio lähteä tästä mihinkään.

akkavakka1 kirjoitti:

Ongelma onkin juuri se että kun asumme minun omistamassani asunnossa. En aio lähteä tästä mihinkään.

tähän löytyy ratkaisu, akkavakka. Soita lakipuhelimeen, ja kuulet lakimieheltä miten toimia. Joko hukkaat elämäsi noin, 'samaa seuraavat viisi vuotta', tai teet jotain. Näin olen itse toiminut, koska elämäni oli umpikujassa, huomasin että iloisen luonteisena ihmisenä aloin masentua, tuntui elämä on ohi... Vakavia merkkejä siitä että elämässä on asioita pielessä. Oli siis pakko toimia. Usko pois, helvetin kovalle ottaa ihmiselle, joka ei tapa kärpästäkään. Mutta kun vaihtoehto oli henkinen burn out, liekki sammumassa. Kiltteys ja joustavuus ja toisen huomioiminen voivat olla huonoja ominaisuuksia silloin, kun on joustamaton, itsekäs ihminen vastaparina.

akkavakkai1 kirjoitti:

Hän on kyllä hakenut aina omat työttömyyskorvauksensa yms. Eli olen pitänyt rajan juuri siinä etten hoida hänen asioitaan, koska hoidan kaikki omani ja kaikki perheemme asita. Joten jotenkin sen että hakisin tukea hänen puolestaan ei sovi. Kun olen puhunut hänen kanssaan että "hanki oma kämppä". Niin hän on pyytänyt minua maksamaan vuokratuen tai antamaan 4000 euroa rahaa. Jos teen niin, niin pelkään että saanko elättää häntä edelleen vaikka hän ei asu kanssani. Ja hiipii sitten takaisin. Ja ainoa muutos on että minulta vain on kulunut loputkin rahat.

Lue lisää

Maksa se vuokratakuu! Se on vain rahaa! Pieni hinta maksa vapaudesta!

akkavakka1 kirjoitti:

Ongelma onkin juuri se että kun asumme minun omistamassani asunnossa. En aio lähteä tästä mihinkään.

Mullakin oma asunto joka on minun nimissäni. Ongelmana on, että minulla ei ole avioehtoa. Joudun maksamaan viehen ulos asunnosta ja olen vararikon partaalla. kaikki rahani olen laittanut asuntoon,kun mies on vaihdellut autoja ja tuhlannut omat rahansa. Minäkään en lähde mihkään asunnostani, mutta kalliiksi tämä tulee.

toinenakkaa kirjoitti:

Mullakin oma asunto joka on minun nimissäni. Ongelmana on, että minulla ei ole avioehtoa. Joudun maksamaan viehen ulos asunnosta ja olen vararikon partaalla. kaikki rahani olen laittanut asuntoon,kun mies on vaihdellut autoja ja tuhlannut omat rahansa. Minäkään en lähde mihkään asunnostani, mutta kalliiksi tämä tulee.

Lue lisää

Mitä järkeä tuossa on? Omistautua asunnolle?

lss1 kirjoitti:

Maksa se vuokratakuu! Se on vain rahaa! Pieni hinta maksa vapaudesta!

"huomasin että iloisen luonteisena ihmisenä aloin masentua, tuntui elämä on ohi... Vakavia merkkejä siitä että elämässä on asioita pielessä. Oli siis pakko toimia. Usko pois, " Minulla myös tuo sama, joka pakottaa nyt toimimaan. En pysty millään enää olemaan, vaikka mitä tapahtuisi hänen kanssaan. Koska tunnen syvää masennusta jos kuvittelenkaan sellaista. En jaksa tehdä mitään. Onneksi olen tavannut jotain miehiä, vaikka he ovatkin ukkomiehiä, enkä siksi anna meidän välille tulla mitään. Niin olen huomannut että muut miehet pitävät minusta. Muuten olisin jo kuivunut kokoon. Eli toivoa on. Minulla on avioehtokin, eikä paljoa lainaa jäljellä. Haaveilen unissani että joku mies rakastuisi minuun ja antaisi minulle rahat mieheni vuokratakuuseen, jotta mies pääsisi hänestä. Kyse ei ole pelkästään vuokratakuusta, vaan siitäkin että en pysty olemaan riidoissa mieheni kanssa, koska minulla ei ole voimia siihen. Toivoisin saavani uuden miehen, jolta saisin voimaa. Ennen olen ajatellut että on väärin "käyttää" uutta miestä entisen heivaamiseen, mutta olisiko se väärin jos voimavaroja ei muuten ole?

akkavakka1 kirjoitti:

"huomasin että iloisen luonteisena ihmisenä aloin masentua, tuntui elämä on ohi... Vakavia merkkejä siitä että elämässä on asioita pielessä. Oli siis pakko toimia. Usko pois, " Minulla myös tuo sama, joka pakottaa nyt toimimaan. En pysty millään enää olemaan, vaikka mitä tapahtuisi hänen kanssaan. Koska tunnen syvää masennusta jos kuvittelenkaan sellaista. En jaksa tehdä mitään. Onneksi olen tavannut jotain miehiä, vaikka he ovatkin ukkomiehiä, enkä siksi anna meidän välille tulla mitään. Niin olen huomannut että muut miehet pitävät minusta. Muuten olisin jo kuivunut kokoon. Eli toivoa on. Minulla on avioehtokin, eikä paljoa lainaa jäljellä. Haaveilen unissani että joku mies rakastuisi minuun ja antaisi minulle rahat mieheni vuokratakuuseen, jotta mies pääsisi hänestä. Kyse ei ole pelkästään vuokratakuusta, vaan siitäkin että en pysty olemaan riidoissa mieheni kanssa, koska minulla ei ole voimia siihen. Toivoisin saavani uuden miehen, jolta saisin voimaa. Ennen olen ajatellut että on väärin "käyttää" uutta miestä entisen heivaamiseen, mutta olisiko se väärin jos voimavaroja ei muuten ole?

Lue lisää

Akkavakka, jokainen on oman tilanteensa paras asiantuntija, nämä ovat vain mielipiteitäni. Oman tilanteeni etenemisestä en voi tähän nyt kirjoittaa. Sen voin sanoa, että olen tekoja tehnht, koska näköjään se oli ainoa tie muutokseen. Nyt kun vireill.., näen ettei toinen pysty tekem mitään, jatkaa vain samaa mallia. Niin, yllätys yllätys, miten tähän pisteeseen on tultu...

Minä en usko että ratkaisu on toinen mies. Itselleni ei tulisi mieleenikään alkaa mitään kenenkään kanssa. Ensinnäkin se ei ole rehellistä, ja toiseksi, saa vain lisää sotkua jo sotkuiseen tilanteeseen. Kaikki aikanaan.

Jos sinulla on vielä avioehtokin, niin et voi olla niin nipo ettet voi miehellesi uhrata 400€, että saat hänet omillensa! Mutta maksa se takuu suoraan, ettei tuhlaa. Revit ne 400 vaikka p..r..suksistasi... Kyllä se jostain tulee takaisin. On sentään miehesi ja lastesi isä. Rahasta tappeleminen kertoo tunne-elämän vaikeuksista. Nyt olet kyllä ite syypää jumiin, koska pitää olla valmis joustamaan. Teitä on siinä tilanteessa kaksi osapuolta, ei vain yksin sinä.

Jos sinä muutat asennettasi, se vaikuttaa ukkosi asenteeseen. Minusta hankit ne rahat, ja auta se ihminen kunniallisesti ja lähimmäisenrakkaudella omaan asuntoon. Laita se asunto kodikkaaksi, verhot ym huonekaluja kirppikseltä. Tee se lastesi takia. Mitä sinä menrtät, jos toimit oikein ja aikuismaisesti? Ysemppiä!

jcxk kirjoitti:

Akkavakka, jokainen on oman tilanteensa paras asiantuntija, nämä ovat vain mielipiteitäni. Oman tilanteeni etenemisestä en voi tähän nyt kirjoittaa. Sen voin sanoa, että olen tekoja tehnht, koska näköjään se oli ainoa tie muutokseen. Nyt kun vireill.., näen ettei toinen pysty tekem mitään, jatkaa vain samaa mallia. Niin, yllätys yllätys, miten tähän pisteeseen on tultu...

Minä en usko että ratkaisu on toinen mies. Itselleni ei tulisi mieleenikään alkaa mitään kenenkään kanssa. Ensinnäkin se ei ole rehellistä, ja toiseksi, saa vain lisää sotkua jo sotkuiseen tilanteeseen. Kaikki aikanaan.

Jos sinulla on vielä avioehtokin, niin et voi olla niin nipo ettet voi miehellesi uhrata 400€, että saat hänet omillensa! Mutta maksa se takuu suoraan, ettei tuhlaa. Revit ne 400 vaikka p..r..suksistasi... Kyllä se jostain tulee takaisin. On sentään miehesi ja lastesi isä. Rahasta tappeleminen kertoo tunne-elämän vaikeuksista. Nyt olet kyllä ite syypää jumiin, koska pitää olla valmis joustamaan. Teitä on siinä tilanteessa kaksi osapuolta, ei vain yksin sinä.

Jos sinä muutat asennettasi, se vaikuttaa ukkosi asenteeseen. Minusta hankit ne rahat, ja auta se ihminen kunniallisesti ja lähimmäisenrakkaudella omaan asuntoon. Laita se asunto kodikkaaksi, verhot ym huonekaluja kirppikseltä. Tee se lastesi takia. Mitä sinä menrtät, jos toimit oikein ja aikuismaisesti? Ysemppiä!

Lue lisää

Mielestäni asiat kirkastuisivat ja alkaisivat palaset loksahdella paikalleen, jos löytäisin miehen joka haluaisi parisuhdetta kanssani. Olen kait käytännössä jo eronnut miehestäni, asumme vain samassa asunnossa. En halua olla kahden kanssa samaan aikaan ja haluan parisuhteen. En halua sitä ennen pakotta miestäni lähtemään lastensa luota. Elätän häntä asunnossani, hänellä ei ole rahaa lähteä.

akkavakka1 kirjoitti:

Mielestäni asiat kirkastuisivat ja alkaisivat palaset loksahdella paikalleen, jos löytäisin miehen joka haluaisi parisuhdetta kanssani. Olen kait käytännössä jo eronnut miehestäni, asumme vain samassa asunnossa. En halua olla kahden kanssa samaan aikaan ja haluan parisuhteen. En halua sitä ennen pakotta miestäni lähtemään lastensa luota. Elätän häntä asunnossani, hänellä ei ole rahaa lähteä.

Lue lisää

akkavakka1
Tuo jatkuu tasan niin kauan kuin jatkat sitä. Miten kummassa haaveilet löytäväsi miehen ENNENKUIN saat miehen ulos asunnostasi? Minä en kehtaisi aloittaa suhdetta tuolta pohjalta
"Olen jo käytännössä eronnut, mutta mies asuu vielä luonani, elätän häntä, en halua pakottaa miestä lähtemään eikä hänellä ole rahaa"
Tuo ei nyt vaan kertakaikkiaan kuullosta hyvältä alulta suhteelle. Jos joku mies sanoisi minulle noin, niin antaisin kenkää alta aikayksikön. Nahjus, joka ei ole saanut eroa aikaiseksi, vaikka on erittäin tyytymätön liittoonsa.

afrodite* kirjoitti:

akkavakka1
Tuo jatkuu tasan niin kauan kuin jatkat sitä. Miten kummassa haaveilet löytäväsi miehen ENNENKUIN saat miehen ulos asunnostasi? Minä en kehtaisi aloittaa suhdetta tuolta pohjalta
"Olen jo käytännössä eronnut, mutta mies asuu vielä luonani, elätän häntä, en halua pakottaa miestä lähtemään eikä hänellä ole rahaa"
Tuo ei nyt vaan kertakaikkiaan kuullosta hyvältä alulta suhteelle. Jos joku mies sanoisi minulle noin, niin antaisin kenkää alta aikayksikön. Nahjus, joka ei ole saanut eroa aikaiseksi, vaikka on erittäin tyytymätön liittoonsa.

Lue lisää

Ei sitä saa erota minkään pikku tyytymättömyyksien takia! Se on syntiä!=)

onneton5
Jotkut voivat olla kulissiliitossa tyytyväisinä vuosikymmeniä ja toiset pitävät järkiliittoa parhaimpana mahdollisena. Sinä haluat rakastaa. Olet suhteessa, jossa molemmat ovat onnettomia, ette sovi yhteen, teillä on kommunikaatio-ongelmia. Sinun kannattaisi todellakin harkita eroa. Ensin tosin kannattaisi kokeilla pariterapiaa, koska arki teillä on kunnossa. En tosin tiedä miten kemianne saisi terapialla kohtaamaan, mutta olisitte ainakin yrittäneet.

Rakasta, kun haluat rakastaa. Muuten olet onneton(5) lopun elämäsi. Aivan kuten suhteen eteen, niin myös itsensä eteen täytyy tehdä töitä, välillä vaikeitakin valintoja, kun ollaan tienhaarassa.

Valehteleminen on aina ikävää. Kirjoittajalle kuitenkin kommentti, että eivät kaikki naiset hae eroa uuden suhteen kautta. Minulle ei tulisi mieleenikään alkaa elämään kaksoiselämää. En kykenisi, enkä haluaisi valehdella kenellekään.

Kyllä se exäsi edestään valheensa joskus löytää.

Riippuu harrastuksesta. Vieraissakäyntiä en ainakaan minä katso harrastuksesi. Bändissä soittaminen on harrastus, mutta se(kin) antaa hyvän mahdollisuuden käydä vieraissa.... On se tämä elämä niin monimuotoista.

Miulla oli se hetki,kun olin seukannut ihanan uuden miehen kanssa salaa pari kuukautta. Tämä tapahtui jo 6 kk sitten. Nyttemmin oon löytänyt jo uudemman ja vielä ihanamman miehen.

miekanssaa kirjoitti:

Miulla oli se hetki,kun olin seukannut ihanan uuden miehen kanssa salaa pari kuukautta. Tämä tapahtui jo 6 kk sitten. Nyttemmin oon löytänyt jo uudemman ja vielä ihanamman miehen.

Lue lisää

Ihquu, tuo se on sitä tosirakkautta!

miekanssaa kirjoitti:

Miulla oli se hetki,kun olin seukannut ihanan uuden miehen kanssa salaa pari kuukautta. Tämä tapahtui jo 6 kk sitten. Nyttemmin oon löytänyt jo uudemman ja vielä ihanamman miehen.

Lue lisää

Hyi mikä huo.ra tuo miekanssaa on!

Väärin teitte! Kyllä lapsien takia PITÄÄ olla yhdessä, oli miten "kuollutta" hyväänsä.
Itsekkäitä ihmisiä olette. Voi tätä sairasta nykyaikaa!

sssna kirjoitti:

Väärin teitte! Kyllä lapsien takia PITÄÄ olla yhdessä, oli miten "kuollutta" hyväänsä.
Itsekkäitä ihmisiä olette. Voi tätä sairasta nykyaikaa!

Et osaa muuta kuin toistaa ja inttää muiden sairautta ja itsekkyyttä. Todellinen rakkaussuhde olisi sinulle mahdottomuus.

afrodite* kirjoitti:

Et osaa muuta kuin toistaa ja inttää muiden sairautta ja itsekkyyttä. Todellinen rakkaussuhde olisi sinulle mahdottomuus.

Pystyisin jos haluaisin, mutta kun en halua!=)

afrodite* kirjoitti:

Et osaa muuta kuin toistaa ja inttää muiden sairautta ja itsekkyyttä. Todellinen rakkaussuhde olisi sinulle mahdottomuus.

Pakkohan se on kommentoida kun ihmiset ovat nykyään hyvinkin kevytkenkäisiä!

Älä luovuta jos sinulla on vielä tunteita miestäsi kohtaan ole kohtelias ja salaperäinen. Sitten menee muutamia kuukausia ja jätkä tulee takaisin häntä koipien välissä ja sinä päätät miten edetään.

No tuohan on sinun ongelmasi, puolisosi saattaa silti rakastaa sinua. Asenne kuntoon vaan! Kyllä se siitä!

Eiköhän lopettamisen aika ole silloin, kun varma että saa enemmän elämältä eroamalla kuin jäämällä. Kun tietää, että eroamalla rikkoo vähemmän kuin korjaa.

Kun elää eron uhan alla vaimon ollessa "epävarma siitä, mitä haluaa" niin se tuntuu ihan vtun baskalta. Vaikka antaa hellyyttä, ihailee kunnioittaa vaimoaan, on seksiä, on huolehtivainen, keskustelevainen, hyväkuntoisen komea, ahkera kodin arjessa, urheilee, rakastaa omaa aikaansa lastensa kanssa, on itsellinen ja seurallinen. Käyttää varansa järkevästi perhettä ja tulevaisuutta ajatellen. Huomioi toista joka päivä aikatauluissa, lasten menoissa, ruoan laitossa, siivouksessa, harrastuksissa, kaikessa. Rasvaa ja hieroo sohvalla illan aikuisten tuntina sohvalla, nukkuu lasten kanssa kasassa jotta vaimo saa nukkua rauhassa.

Jotenkin syntyy itselle sellainen tunne, että erossa hajoaisi niin paljon enemmän kuin littoa jatkaessa, että koko ajatus epävarmuudesta tuntuu totaalisen väärältä. Rakastaminen vuosien jälkeen on tahtotila ja se vaatii tahtoa ja työtä... ei se ole enään sitä alkuaikojen kemiallista hulluutta.

atsdgbvf kirjoitti:

No tuohan on sinun ongelmasi, puolisosi saattaa silti rakastaa sinua. Asenne kuntoon vaan! Kyllä se siitä!

atsdgbvf
"puolisosi saattaa silti rakastaa sinua"

Rakkaus tuntuu ja näkyy puolison teoissa. Jos puolison pelkkä läsnäolo haittaa, niin rakkaudesta ei ole jäljellä yhtään mitään.

----------- kirjoitti:

atsdgbvf
"puolisosi saattaa silti rakastaa sinua"

Rakkaus tuntuu ja näkyy puolison teoissa. Jos puolison pelkkä läsnäolo haittaa, niin rakkaudesta ei ole jäljellä yhtään mitään.

Lue lisää

"Rakkaus tuntuu ja näkyy puolison teoissa"
Näin se menee, molemminpuolin.

Työnnä sinä riina-1 ne fiiliksesi ahteriisi!

Tunteet voivat olla ja usein ovatkin sekavia "sekavia tunteita". Tarkoitus olisikin käsitellä niitä, järkeillä ja miettiä mitä oikeastaan tahtoo. Miksi edes pitäisi jatkaa suhteessa, kun ei kunnioita, arvosta ja rakasta puolisoa? Kun puoliso vain ärsyttää koko olemuksellaan?

Sanoisin, että olet jättänyt kuuntelematta omia tunteitasi. Olet unohtanut omat rajasi ja tavoitteesi, siinä sivussa kadottanut itsesi.

gadsga kirjoitti:

Tunteet voivat olla ja usein ovatkin sekavia "sekavia tunteita". Tarkoitus olisikin käsitellä niitä, järkeillä ja miettiä mitä oikeastaan tahtoo. Miksi edes pitäisi jatkaa suhteessa, kun ei kunnioita, arvosta ja rakasta puolisoa? Kun puoliso vain ärsyttää koko olemuksellaan?

Sanoisin, että olet jättänyt kuuntelematta omia tunteitasi. Olet unohtanut omat rajasi ja tavoitteesi, siinä sivussa kadottanut itsesi.

Lue lisää

"käsitellä tunteita" voi mitä lässytystä taas...

Mä en ymmärrä miksi ihmiset ylipäätänsä haluaisivat antaa anteeksi pettäjä
puolisoileen.Se on oikeesti tekona niin harkittu haistatus toisen itsetunnolle
ja kaikelle mitä edustat
että ei sitä voi antaa anteeksi.Pellet vielä luulee,että kun antaa tai pyytää
anteeksi ja vähän tihrustaa päälle niin sitten kaikki taas hyvin...Ei ole!

julma juha kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi ihmiset ylipäätänsä haluaisivat antaa anteeksi pettäjä
puolisoileen.Se on oikeesti tekona niin harkittu haistatus toisen itsetunnolle
ja kaikelle mitä edustat
että ei sitä voi antaa anteeksi.Pellet vielä luulee,että kun antaa tai pyytää
anteeksi ja vähän tihrustaa päälle niin sitten kaikki taas hyvin...Ei ole!

Lue lisää

Jaa-a. Mielestäni pettäminen ei todellakaan ole haistatus toisen itsetunnolle, vaan aivan jotain muuta. Toisen itsetunto on juuri se mikä se on, riippumatta siitä pettääkö puoliso. Jos petetyn itsetunto romahtaa puolison pettämisestä, niin itsetunto vaatii kehittämistä.

Anteeksiantaminen on hieno laji. Tuskinpa ketään kiinnostaisikaan antaa anteeksi, ellei saisi siitä myös itselleen hyvän olon. Tällä tarkoitan ihan oikeaa anteeksiantoa, eikä vain muodollista ja pinnallista. Antamalla anteeksi pääsee ns. asian yli. Monesti näin ei tapahdu, vaan "anteeksiannettu" asia kummittelee elämässä, palaa arkeen ja hetkeen muistelemaan muka anteeksiannettua asiaa.

Lisäksi vielä anteeksianto ei liity välttämättä ollenkaan yhdessä jatkamiseen esim. uskottomuustapauksessa. Mutta erotessakin voi antaa anteeksi, ihan mitä vaan, jos pystyy. Kun pystyy, niin se on hyväksi kaikille, eikä suinkaan itselle vähiten.

jolene* kirjoitti:

Jaa-a. Mielestäni pettäminen ei todellakaan ole haistatus toisen itsetunnolle, vaan aivan jotain muuta. Toisen itsetunto on juuri se mikä se on, riippumatta siitä pettääkö puoliso. Jos petetyn itsetunto romahtaa puolison pettämisestä, niin itsetunto vaatii kehittämistä.

Anteeksiantaminen on hieno laji. Tuskinpa ketään kiinnostaisikaan antaa anteeksi, ellei saisi siitä myös itselleen hyvän olon. Tällä tarkoitan ihan oikeaa anteeksiantoa, eikä vain muodollista ja pinnallista. Antamalla anteeksi pääsee ns. asian yli. Monesti näin ei tapahdu, vaan "anteeksiannettu" asia kummittelee elämässä, palaa arkeen ja hetkeen muistelemaan muka anteeksiannettua asiaa.

Lisäksi vielä anteeksianto ei liity välttämättä ollenkaan yhdessä jatkamiseen esim. uskottomuustapauksessa. Mutta erotessakin voi antaa anteeksi, ihan mitä vaan, jos pystyy. Kun pystyy, niin se on hyväksi kaikille, eikä suinkaan itselle vähiten.

Lue lisää

Niin...Olisi pitäny ymmärtää toista ja tajuta,että yksi mies ei pysty täyttämään
tämän hienon naisen kaikkia tarpeita.Siksi se itsetunto kai menikin,kun luuli riittävänsä
eikä toinen saa suuta auki,vaan kaikki oli ihanasti.Toisaalta olet oikeassa ei mun itsetuntoni ja minuus
nyt yhteen petolliseen lutkaan kaadu.Meni siinä kumminkin aivan liikaa aikaa nousta...Silti maailman tappiin
sitä mieltä,että palakoon helvetissä kun petti rakkauden ja nauro mun tuskalle.Toisaalta mikä tässä olen jakaa tuomioita...
Sanotaan että toivon että...

julma juha kirjoitti:

Niin...Olisi pitäny ymmärtää toista ja tajuta,että yksi mies ei pysty täyttämään
tämän hienon naisen kaikkia tarpeita.Siksi se itsetunto kai menikin,kun luuli riittävänsä
eikä toinen saa suuta auki,vaan kaikki oli ihanasti.Toisaalta olet oikeassa ei mun itsetuntoni ja minuus
nyt yhteen petolliseen lutkaan kaadu.Meni siinä kumminkin aivan liikaa aikaa nousta...Silti maailman tappiin
sitä mieltä,että palakoon helvetissä kun petti rakkauden ja nauro mun tuskalle.Toisaalta mikä tässä olen jakaa tuomioita...
Sanotaan että toivon että...

Lue lisää

Oikein!!! Hyvä Julma Juha! Saa.tana sinä olet ÄIJÄ!

jolene* kirjoitti:

Jaa-a. Mielestäni pettäminen ei todellakaan ole haistatus toisen itsetunnolle, vaan aivan jotain muuta. Toisen itsetunto on juuri se mikä se on, riippumatta siitä pettääkö puoliso. Jos petetyn itsetunto romahtaa puolison pettämisestä, niin itsetunto vaatii kehittämistä.

Anteeksiantaminen on hieno laji. Tuskinpa ketään kiinnostaisikaan antaa anteeksi, ellei saisi siitä myös itselleen hyvän olon. Tällä tarkoitan ihan oikeaa anteeksiantoa, eikä vain muodollista ja pinnallista. Antamalla anteeksi pääsee ns. asian yli. Monesti näin ei tapahdu, vaan "anteeksiannettu" asia kummittelee elämässä, palaa arkeen ja hetkeen muistelemaan muka anteeksiannettua asiaa.

Lisäksi vielä anteeksianto ei liity välttämättä ollenkaan yhdessä jatkamiseen esim. uskottomuustapauksessa. Mutta erotessakin voi antaa anteeksi, ihan mitä vaan, jos pystyy. Kun pystyy, niin se on hyväksi kaikille, eikä suinkaan itselle vähiten.

Lue lisää

hyvähän se tuollaisten jolenen kaltaisten vosujen on itsetunnosta jauhaa!

fzxgvs kirjoitti:

hyvähän se tuollaisten jolenen kaltaisten vosujen on itsetunnosta jauhaa!

Vosuilla voikin olla itsetuntoa kun ehkä on ulkonäköä ja kaikki siis helpompaa kuin miehillä.

Lutkan sysimustassa sielussa asuu rakkaus,joka koostuu monesta hänelle tärkeästä
tunteesta/fiiliksestä 80% kiimaa ja loppu sitten kivoina ripauksina jännitystä,tekopyhyyttä
...Ja kaiken kruunaa fiilis kun on niin haluttu.Tämä kyllä pätee saatanan Shemenkoihin kanssa.
Taitaa olla niin että näissä parisuhde jutuissa oikeesti rehellisyys,reiluus ja aito välittäminen
on heikkouksia mistä rangaistaan näinä päivinä.Typerää sanoa noin,mutta tuntuu että on jotenki muodikasta ja hyväksyttävää
olla kusipää.Ei siinä kusipäisyydessäkään mitään vikaa ole kunhan sitä on rehellisesti.
Niin täynnä valehtelua,tekopyhyyttä ja valittamista kun vitun vaikeeta kaikki.

julma juha kirjoitti:

Lutkan sysimustassa sielussa asuu rakkaus,joka koostuu monesta hänelle tärkeästä
tunteesta/fiiliksestä 80% kiimaa ja loppu sitten kivoina ripauksina jännitystä,tekopyhyyttä
...Ja kaiken kruunaa fiilis kun on niin haluttu.Tämä kyllä pätee saatanan Shemenkoihin kanssa.
Taitaa olla niin että näissä parisuhde jutuissa oikeesti rehellisyys,reiluus ja aito välittäminen
on heikkouksia mistä rangaistaan näinä päivinä.Typerää sanoa noin,mutta tuntuu että on jotenki muodikasta ja hyväksyttävää
olla kusipää.Ei siinä kusipäisyydessäkään mitään vikaa ole kunhan sitä on rehellisesti.
Niin täynnä valehtelua,tekopyhyyttä ja valittamista kun vitun vaikeeta kaikki.

Lue lisää

Näin se on! Lutkat hirteen!