Elin tasapainottomassa suhteessa MinäMinä ihmisen kanssa.
Hän oli tullut elämääni salasuhteen kautta ja viennyt sydämeni.
Kun aloin lopulta vaatimaan, että minäkin saisin edes joissain asioissa päättää jostain ja että haluaisin edes vähän itsellenikin jotain...ja aloin puhumaan niistä katteettomista lupauksista, jotka "muistin väärin". Hän löysi uuden ja nuoremman ja se suhde loppui (naps) ja minulla ei ollut enää mitään arvoa. (Hän tosin sanoi tulevansa kahden vuoden kuluttua takaisin kun olisin ensin saanut opetuksen).
Maailmani romahti ja luulin elämäni loppuvan siihen paikaan. Millään ei ollut enää mitään väliä ja itkin yöt...kerjäsin häntä takaisin ja olin valmis tekemään melkein mitä vain hän halusi, jos hän tulisi takaisin. Sanoin tyytyväni vaikka puolikkaaseen tai neljäsosaan, ettei hänen tarvitsisi tyytyä minuun. Hän iloisena vain kertoi, että minun pitää vain ymmärtää kuinka onnellinen hän nyt on.
Luulin sydämeni pakahtuvan tuskasta.
Kun minulla ei ollut enää mitään jäljellä, niin käännyin ainoan puoleen, joka minulla oli jäljellä. Lapsena ollut usko Jumalaan, joka oli ollut hiukan hukassa pidemmän aikaa.
Menin kirkkoon ja ensimmäistä kertaa eläessäni otin Jeesuksen sydämeeni, luin raamattua ja toimin sen mukaan, mitä Raamatussa tuli vastaan. Alkoi tapahtua hassuja asioita (mitä en itse pysty pitämään muina kuin ihmeinä). Oikeita ihmisiä tuli oikeaan aikaan elämääni ja asiat vain onnistui kuin itsestään. Muutuin eri ihmiseksi, sain itsetunnon, uskallan olla lopultakin oma itseni ja pitää puoliani. En enää yritä miellyttää muita ja en enää valehtele asioita kauniimmiksi (jolla yritin miellyttää muita) vaan pyrin olemaan rehellinen kaikessa.
Avioero oli paras asia, mitä hän ikinä olisi voinut minulle antaa.
(Minulle sanottiin, että se yrittää takaisin, kun ihastumisvaihe päättyy, mutta sillä ei ole merkitystä, sillä takaisin en sitä hyväksikäyttäjää enää ota vaikka se tekisi mitä).
Olen saanut paljon oikeita ystäviä, jotka oikeasti välittää minusta ja olen ensimmäistä kertaa eläessäni oikeasti onnellinen. Koen, että Jumala on pelastanut minut.
Hän oli tullut elämääni salasuhteen kautta ja viennyt sydämeni.
Kun aloin lopulta vaatimaan, että minäkin saisin edes joissain asioissa päättää jostain ja että haluaisin edes vähän itsellenikin jotain...ja aloin puhumaan niistä katteettomista lupauksista, jotka "muistin väärin". Hän löysi uuden ja nuoremman ja se suhde loppui (naps) ja minulla ei ollut enää mitään arvoa. (Hän tosin sanoi tulevansa kahden vuoden kuluttua takaisin kun olisin ensin saanut opetuksen).
Maailmani romahti ja luulin elämäni loppuvan siihen paikaan. Millään ei ollut enää mitään väliä ja itkin yöt...kerjäsin häntä takaisin ja olin valmis tekemään melkein mitä vain hän halusi, jos hän tulisi takaisin. Sanoin tyytyväni vaikka puolikkaaseen tai neljäsosaan, ettei hänen tarvitsisi tyytyä minuun. Hän iloisena vain kertoi, että minun pitää vain ymmärtää kuinka onnellinen hän nyt on.
Luulin sydämeni pakahtuvan tuskasta.
Kun minulla ei ollut enää mitään jäljellä, niin käännyin ainoan puoleen, joka minulla oli jäljellä. Lapsena ollut usko Jumalaan, joka oli ollut hiukan hukassa pidemmän aikaa.
Menin kirkkoon ja ensimmäistä kertaa eläessäni otin Jeesuksen sydämeeni, luin raamattua ja toimin sen mukaan, mitä Raamatussa tuli vastaan. Alkoi tapahtua hassuja asioita (mitä en itse pysty pitämään muina kuin ihmeinä). Oikeita ihmisiä tuli oikeaan aikaan elämääni ja asiat vain onnistui kuin itsestään. Muutuin eri ihmiseksi, sain itsetunnon, uskallan olla lopultakin oma itseni ja pitää puoliani. En enää yritä miellyttää muita ja en enää valehtele asioita kauniimmiksi (jolla yritin miellyttää muita) vaan pyrin olemaan rehellinen kaikessa.
Avioero oli paras asia, mitä hän ikinä olisi voinut minulle antaa.
(Minulle sanottiin, että se yrittää takaisin, kun ihastumisvaihe päättyy, mutta sillä ei ole merkitystä, sillä takaisin en sitä hyväksikäyttäjää enää ota vaikka se tekisi mitä).
Olen saanut paljon oikeita ystäviä, jotka oikeasti välittää minusta ja olen ensimmäistä kertaa eläessäni oikeasti onnellinen. Koen, että Jumala on pelastanut minut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onnea Jumalan löytämisestä sinulle. Kannattaa kuitenkin edetä rauhallisesti, sillä uusioperheet ovat suuressa vaarassa epäonnistua....
" Hän löysi uuden ja nuoremman ja se suhde loppui (naps) ja minulla ei ollut enää mitään arvoa."
Näin se minunkin liittoni päättyi ja uskosta minäkin sain avun yksinäisyyteeni.
Sitä saa mitä tilaa. Salasuhteeesta, siis valheessa alkanut niin jatkuu ja lopulta päättyy samoin, valheeseen. Katso peiliin ja totea missä se vika oli.
Jos Jumala löytyisi sydämestäsi, ymmärtäisit että olet tunnustamisen ja hyvittämisen velkaa kaikille heille, joita menneessä salasuhteessasi loukkasit. Mutta en usko sinusta löytyvän voimaa, rehellisyyttä ja rohkeutta käydä pyytämässä anteeksi heiltä, joille teit aikoinasi itse pahaa. Ei teistä salasuhteisiin kykenevistä löydy todellista henkistä voimaa, te menette heikkona, omien tunteidenne johdattamana, ette kyykene suoraselkäisen ihmisen tekoihin. Te ette välitä, ette edes suostu myöntämään sitä, miten omat tunnepohjaiset tekonne muita ihmisiä loukkasivat. Jumalakaan ei sinua pelasta heikolta luonteeltasi.
Tosi uskovaiset eivät viljele lausetta "Jumalakaan ei sinua pelasta..." Vain Jumalalla on oikeus sanoa tuollaista toiselle ihmiselle. Vain Jumala meidät tuomitsee, ei ihmiset.
Ap:lle: Hienoa, jos olet oppinut jotain teoistasi. Eräs ihminen sanoi minulle, että Jumala antaa kaiken anteeksi, jos oikeasti katuu sydämessään tekojansa ja tekee kaikkensa, jotta ei niitä toistaisi.
Katuukohan tuo alkuperäinen mitään? Salasuhteena alkanut suhde saa yleensä samanlaisen lopun. Se on se karmanlaki ja taitaa jumalakin (satulolento) sitä rangaistuksenaan käyttää. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Onnittelut.
Jätä entinen taaksesi.
Älä ole marttyyri.
Älä tuomitse.
Anna anteeksi.
Löydä vapaus.
Iloitse.
Jotkut löytää helpotusta huumeista, toiset viinasta, toiset jumalasta, toiset liikunnasta.
Yhtä kaikki sama asia muuten, mutta haittavaikutuksetja kuvitellut ovat vaan erilaisia.