Olen ollut miesystäväni kanssa 2,5 vuotta yhdessä. Riitelyä on vähän milloin mistäkin. En hyväksy pettämistä missään muodossa ja kesällä mies suuteli toista naista baarissa ja erosimme, hän jätti. Palasimme kuitenkin yhteen noin kuukausi sitten kun mies huomasi ettei haluakkaan elää ilman minua, vaikka hän ihan reippaasti eron aikana saikin naisia.
Nyt minun luottamuspula on kasvanu entisestään, olin juuri ennen pettämistä päässyt siitä yli ja nyt se tuli moninkertaisena takaisin. Kilahtelen milloin mistäkin naisasioista ja saan kamalia mustasukkaisuuskohtauksia. Sillä hetkellä se tuntuu oikealta, mutta hetken päästä ottaa tosissaan päähän, että menin taas sillälailla kitisemään, vaikka toisaalta mieskin tekee hölmöjä asioita riidan aikana.
Haluamme molemmat saada tämän toimimaan. Mies ymmärtää, että teki todella typerästi ja katuu kovasti tekoaan. Emme kuitenkaan osaa puhua tapahtuneesta. Mies ei halua puhua siitä mitä teki ja sanoi ja minä kilahdan siitä.
Onko täysin typerää mennä jo tässä iässä parisuhdeterapiaan? Jos sillä saisin mieheni vähän avautumaan ja pystyisin itsekin pääsemään yli typeristä kohtauksista.
Nyt minun luottamuspula on kasvanu entisestään, olin juuri ennen pettämistä päässyt siitä yli ja nyt se tuli moninkertaisena takaisin. Kilahtelen milloin mistäkin naisasioista ja saan kamalia mustasukkaisuuskohtauksia. Sillä hetkellä se tuntuu oikealta, mutta hetken päästä ottaa tosissaan päähän, että menin taas sillälailla kitisemään, vaikka toisaalta mieskin tekee hölmöjä asioita riidan aikana.
Haluamme molemmat saada tämän toimimaan. Mies ymmärtää, että teki todella typerästi ja katuu kovasti tekoaan. Emme kuitenkaan osaa puhua tapahtuneesta. Mies ei halua puhua siitä mitä teki ja sanoi ja minä kilahdan siitä.
Onko täysin typerää mennä jo tässä iässä parisuhdeterapiaan? Jos sillä saisin mieheni vähän avautumaan ja pystyisin itsekin pääsemään yli typeristä kohtauksista.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei ollenkaan typerää ja jos on varaa niin ilman muuta kannattaa mennä. Julkisin varoin tarjottavaa parisuhdeterapiaa on niukasti tarjolla mutta selvitä oman paikkakuntanne tarjonta ja kuinka pitkät jonot siihen on.
Myös yksilöterapia voisi olla hyvä juttu oman mustasukkaisuutesi työstämiseksi, koska jos sinä muutut niin suhteennekin väistämättä muuttuu.
On koska olette nuoria ja teillä ei ole lapsia.
Totta kai sinun pitää mennä terapiaan selvittämään päätäsi. Eihän meillä perheterapeuteilla muuten olisi töitä ollenkaan, ellette tulisi meidän vastaanotolle vaivoinenne.
Tervetuloa!
On typerää, koska yritätte ruoskia kuollutta hevosta. Parisuhdeterapian takoitus on pelastaa suhteet joiden jatkaminen on järkevää ja tärkeää jostain syystä; useimmiten siksi että parilla on lapsia ja heille haluttaisiin pitää ehjä koti.
Teini-ikäisinä (ainakin sinä oli 18 tai 19 eli vielä teini) yhteen menneiden, jotka jo tuossa vaiheessa suhdetta suutelevat vieraita, pelaavat "yhdessä - erossa - yhdessä" -pelejä, "kilahtelevat", saavat mustasukkaisuuskohtauksia, yms. suhdetta ei ole minkäänlaista järkeä edes yrittää pelastaa.
Jos jo tuossa vaiheessa olette tuossa jamassa niin teillä ei ole mitään toivoa. Tajutkaa tosiasiat nyt niin säästytte paljolta harmilta.
Mutta ettehän et tätä usko. Tulette roikkumaan yhdessä vielä joitakin vuosia, saatte lapsen ja pari ja sitten eroatte alle 30-vuotiaina rikkoen pienten lasten perheen. Hienoa.
Onko täällä oikeasti näin katkeria ihmisiä jotka eivät usko minkään suhteen toimivan. "lapikasta" tai "jätä se" on vastaus jokaiseen. :D
En ole tänne ennen kirjoittanut enkä kehottanut ketään jättämään ketään mutta onhan se nyt helvetti itsesään selvää että aloittajan "suhteella" ei ole MITÄÄN toivoa. Mitä ihmeen järkeä on tekohengittää tuollaista roskaa?
Jos ei ihminen vaivaisen 2,5 vuoden suhteen jälkeen vielä lapsettomana ole TÄYDELLISEN onnellinen ja tasapainoisessa harmonisessa vaaleanpunaisten pilvilinnojen tilassa, niin ei hän kyllä sitä ole sitten myöhemminkään kun lapsetkin tuovat todellisen haasteen suhteen toimivuudelle.
Tää oli hyvä!
Itse mietin samaa aloittajan kanssa. Olen 22v nainen ja parisuhteessa reilu 3 vuotta ollut. Meilläkään ei yhteisiä lapsia ole tms, mikä meidät "pakottaisi" olemaan yhdessä, mutta molemmat haluaisi tämän kuitenkin onnistuvan. Yhtä varsinaista syytä en pysty ongelmiimme kertomaan, niitä tuntuu olevan niin valtavasti ja haluaisin selvittää terapian avulla onko niitä edes mahdollista ratkoa vai olisiko parempi vaan lähteä eri teille. Rakastan miesystävääni valtavasti ja suunnittelen yhteistä tulevaisuutta, mutta sitten aina tapahtuu jotain mikä murtaa sen ja haluan vaan lähteä kalppimaan. Miesystäväni ei ole lämmennyt tälle parisuhdeterapeutti-asialle, mutta olen miettinyt myös yksilöterapiaa jos se edes jotain auttaisi ja selkeyttäisi omia ajatuksiani. En osaa sanoa kummasta nämä ongelmat enemmän johtuvat, minusta kai, mutta meillä molemmilla on ollut aika vaikea nuoruus, joten ei tekisi varmasti pahaa miehellenikään käydä ajatuksistaan puhumassa. Me saatetaan molemmat pimahtaa toisillemme ihan typeristä asioista, kuten Facebookin käytöstä tai ulkona käymisestä, vaikkei kumpikaan juurikaan edes alkoholia käytä. Syytetään ja epäillään toisiamme pettämisestä vaikkei mitään todisteita edes ole.. Kaikkea tämmöstä ihan hölmöä! Onkohan meillä mitään toivoa? En haluaisi menettää tätä ihmistä elämästäni, olemme tunteneet yli kymmenen vuoden ajan, jos eroamme menetän samalla myös hyvän lapsuudenystävän. Haluaisin että molemmat löytäisimme tasapainon niin itsemme kuin toisen kanssa. Ei kai se voi typerää olla jos haluaa tehdä kaikkensa suhteen pelastamiseksi? Ei lasten, yhteisen velan tai talon vuoksi. Vaan rakkauden.
Jos varaa on niin miksi ei voisi mennä? En usko että julkisiin = veronmaksajien varoilla kustannettaviin palveluihin huolitaan mutta saa kai sitä kysyä. Sama koskee tuota yksilöterapiaa; kelan kustantamaan tai kunnalliseen terapiaan ei pääse ainakaan Helsingissä edes keskivaikeasta masennuksesta kärsivä (YTHS:llä voisi päästä juttelemaan psykologin tai jonkun hoitajan kanssa muutaman kerran, jos on opiskelija, onhan sekin terapeuttista vaikka ei olisikaan terapiaa) mutta jos on varaa omalla kustannuksella käydä niin ihan hyvä se on jo nuorena tuollaiset solmut aukaista.
Meillä oli entisen miehen kanssa tilanne se, että mieheni halusi pariterapiaan kun hän oli pettänyt minua tuo petttäminen tapahtui kun hän oli 27 ja minä 22 tuolloin suutuin kun ajattelin, että ensin hän pettää minua josta saan kärsiä ja sitten vielä mennä hänen sotkujen takia pariterapiaan? En mielestäni ansainnut sitä ja en koskaan suostunut terapiaan vaan sanoin, että hänen sinne kuuluisi mennä tämän salarakkaan kanssa tutkituttaan päätä myöhemmin jätin entisen. Muutti isän ja äitin helmoihin kun hän oli menettänyt luottotietonsakkin ja salarakas ei kelpuuttanut häntä vaan valitsin toisen miehen eli lopputulos paha saa aina palkkansa. Minä muutin omaan asuntoon, minulla on ystäviä, ihana suku, talous kunnossa, työ ja koulutus. Hänellä ei ole koulutusta suoritettuna vaan kaikki jääny kesken joten töitäkään ei ole. Asumme nykyään eri paikkakunnalla.
En suosittele pariterapiaa miksi menisit sinne hänen kaulaulujen takia? Menköön yksin sinne. Ajan haaskausta. Helpommalla pääsee kun eroaa. Miehet on kuitenkin aina sikoja. Pysy sinkkuna niin säästyt kaikelta mielipahalta.
"Miehet on kuitenkin aina sikoja."
Niiin ollaan,kaikki samanlaisia pettäviä paskiaisia!Naisten kannattaa alkaa enemmin lesboksi kuin ottaa mies katon alle hyysättäväksi.Niiin paskoja ollaan! ;DDD
Mihin menestyvä nainen miestä kaipaa riesaksi?
Seksiäkin saa baarista yhdeksi illaksi.
Onnellisia ikisinkkuja näkee 50-60 kymppisinä pyörimässä yökerhoissa ihmettelmässä, miksei heidän kavereiden lapset lähde völjyyn.
Eipähän tarvitse elää pallojalassa. Eikä ne mielestäni näytä ihmetteleviltä vaan hauskaa pitäviltä ihmisiltä. Kateus haisee.
Niin,jos miehesi ei halua puhua asiasta niin ei siinä parisuhdeterapeuttikaan auta.Kyllä juttu lähtee ihan teidän kahden välisestä asenteesta;Siitä että oletteko valmiita puhumaan kaikesta ja kaikesta.Jollette,parempi erota,koska suhteessanne tulee varmasti myös muita isoja karikkoja ja ei niissä voi aina juosta parisuhdeterapeutin pakeille (paitsi jenkeissä :D).
Jos jotain hyvää,niin tiedostat itse tilanteen.Nyt voit opetella aina kilahtaessa pysähtymään miettimään tilannetta,samoin miehesi.Tämä on niitä asioita mitkä joko kasvattaa yhteen taikka erottaa.Luottamuksen saat vain takaisin,jos pystyt oikeasti antamaan anteeksi.Jollet,on parempi erota koska se lopulta kuitenkin erottaa teidät.
Tuossa on tärkeä pointti. Parisuhdeterapiaan kannattaa mennä vain, jos molemmilla on halu puhua. Ei se terapeutti ketään voi pakottaa eikä edes houkutella puhumaan.
Teidän suhde ei ikinä tule onnistumaan. Miehesi petti ja on aina pettäjä mielissäsi. Luottamus meni ja sitä ei saa takaisin millään terapialla. Eroa ja jatka eteenpäin elämässä niin pääset helpommalla. Ehkä löydät miehen joka ei petä
Nykyään vaan petetään.