Varsinkin naiset usein taivastelevat kovaan ääneen jos maailmalla tapahtuu jokin onnettomuus joka vaatii paljon kuolonuhreja. Kyllä siihen miehetkin osallistuvat mutta ei aivan samalla tavalla. Minä olen aika varma että kyseessä on pitkälti pelkkää julkista jeesustelua. Olen itse erittäin empaattinen ihminen (aivan varmasti keskivertoa empaattisempi) mutta minun on silti usein vaikeaa tuntea mitään voimakasta tuskaa kun luen uutisia esim maanjäristyksestä, jossa kuolee 160 ihmistä. Poikkeuksena tapahtumat joita uutisoidaan todella yksityskohtaisesti. Luonnollisesti jos näkee itkevän äidin pitelemässä kuollutta lastaan sylissä niin itsekin sitä tuntee surua.
Jossain työpaikan kahvihuoneessa naiset kauhistelevat aina kilpaa suuria tragedioita missä kuolee ihmisiä tai luontoa tuhoutuu. Tavallisen arjen keskellä kuitenkaan nämä naikkoset eivät osoita juuri mitään merkkejä alkeellisestakaan kyvystä tuntea myötätuntoa. Olen aivan varma ettei kyseiset uutiset kosketa heitä juuri lainkaan. Äänekkäiden ihmisten on vain usein tapana korostaa omaa tunteellista puoltaan, vaikkei sellaista olisikaan. Luultavasti ne hiljaiset ja avuuliaan oloiset naiset työpaikoilla tuntevat enemmän empatiaa vaikkeivat sitä ääneen mainostakaan.
Jossain työpaikan kahvihuoneessa naiset kauhistelevat aina kilpaa suuria tragedioita missä kuolee ihmisiä tai luontoa tuhoutuu. Tavallisen arjen keskellä kuitenkaan nämä naikkoset eivät osoita juuri mitään merkkejä alkeellisestakaan kyvystä tuntea myötätuntoa. Olen aivan varma ettei kyseiset uutiset kosketa heitä juuri lainkaan. Äänekkäiden ihmisten on vain usein tapana korostaa omaa tunteellista puoltaan, vaikkei sellaista olisikaan. Luultavasti ne hiljaiset ja avuuliaan oloiset naiset työpaikoilla tuntevat enemmän empatiaa vaikkeivat sitä ääneen mainostakaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Millä kriteereillä sinä olet mitannut empaattisuutesi? Alkoi oikein askarruttaa tämä.
Julkisesti ihmiset käyttäytyvät eri tavalla kuin kotona ja ilmaisevat eri ajatuksia kuin mitä heillä oikeasti päässään liikkuu. Muoti-ilmiöitäkin on: tuntuu siltä, että kameraryhmät ovat onnettomuuspaikalla kuvaamassa nyyhkiviä kukkien ja kynttilöiden asettelijoita jo ennen ambulanssia. Työpaikalla voivotellaan ihan muodon vuoksi; yksi aloittaa ja toiset myötäilevät. Jos ihmiset oikeasti tuntisivat myötätuntoa ja tuskaa niin paljon kuin volyymista voisi arvella, vapaaehtois- ja avustustöissä olisi ihmisiä riesaksi asti.
Joo tuo empaattisuudellani rehvastelu kuulosti vähän ylimieliseltä, mutta totta se on. Ulospäin muille se varmaan näkyy avuliaisuutena erilaisissa tilanteissa. Ystävät yleensä ottavat minuun yhteyttä kun heillä on ongelmia ja murheita, vaikkeivat muuten sitä edes tee. Muiden ihmisten tunteet vaikuttavat paljon minunkin olotilaani. Olen hyvä myöskin aistimaan ihmisistä erilaisia asioita, esim. puhuvatko he totta tai onko heillä joitain sydänsuruja. Pidän myös eläimistä paljon. En tiedä liittyvätkö kaikki nuo juuri empaattisuuteen, luulisin näin.
Tuo viimeinen lauseesi oli osuva!
Huominhakuiset yrittävat halvalla keinolla esittää kuinka "hyviä" ovat eikä tämä rajoitu pelkästään naisiin, osaa nuo kärkipoliitikkommekin tuota jeesustelua harrastaa, juurikin ärsytti kun amppareissa oli tuo otsikko:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013072517296240_ul.shtml
Näitä samoja jeppejä ei tunnu kiinnostavan oman kansan hätä, ei ole näkynyt paljon surunvalitteluja silloin kun joku on tehnyt itsarin tai jotain muuta näiden ajaman politiikan vuoksi, se kun ei olisi mediaseksikästä.
En tunne itseäni ollenkaan empatiakyvyttömäksi vaikka tuo junauutinen ei ole tuntunut missään, monta kertaa näkyi otsikko ennen tuli luettua koko jutusta. Henk. koht junauutista enemmän järkytti uutinen Virpin kohtalosta, ehkä siksi kun se tapahtui täällä ja täysin puolustuskyvyttömälle:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013072417293320_uu.shtml
Alat ilmeisesti pikkuhiljaa oppimaan että naisten sympatiat ja sitä kautta vaikka jotain muutakin saa kun osallistuu heidän voivotteluihinsa joka aamu. Kiitos yle, maikkari yms uutiset jotka ovat nykyään vaan tiedotuksia missä listataan päivän kuolleet. Ja jos nyt on sattunut niin että kukaan ei ole missään kuollut uutisoitavan traagisesti niin muistellaan sitten menneitä kuolleita uutisissa.
Ihmisten perversio kuolema uutisiin taas tuo meille pelimiehille tilaisuuden ottaa se pikku jossu kainaloon ja voivotella näennäisesti mukana et "voi voi on se niin kamalaa, on se ihanaa et asutaan suomessa ja hei kaupunkiinkin on moni kuollu joten tule yöksi luokseni turvaan" Ja jossu tulee ja positiivisin mielin taas huomis päivän kuoleman listauksiin uutisissa. Jos vaikka se joka päiväinen vastaan juokseva lenkkeilijä tiina heltyis myötätunto halauksiin:)