Kolmekymppiä lähestyy uhkaavasti ja totaalinen kokemattomuus sekä naisettomuus senkuin jatkuu. Luulin, että vuosien saatossa kasvava katkeruus ja ahdistus alkaisi kiteytyä silmittömäksi ihmisvihaksi, mutta toisin kävi. Viime aikoina olen päinvastoin tuntenut oloni poikkeuksellisen tyyneksi ja rauhalliseksi. Pettymykset saavuttamattomien ihastusten kanssa, muiden ihmisten onni sekä yhteiskunnan jatkuva seksin ja parisuhteen korostaminen eivät enää ahdista ja ärsytä kuten ennen.
Tajusin, että tämä johtuu siitä että alan vihdoin sisäistää oman kohtaloni ja voin hyvillä mielin luopua toivosta. Turha niiden ihastusten perään on haikailla, kun eihän niistä kuitenkaan mitään tulisi, ei minulla ole kenellekään naiselle mitään tarjottavaa. Turha himoita kaduilla tyttösten tiukkoja peppuja, enhän niitä kuitenkaan ikinä pääsisi puristelemaan. Turha tuntea katkeruutta muiden ihmisten parisuhteista, säädöistä ja seksijutuista, se on kuitenkin minulle täysin vieras maailma johon ei ole pääsyä.
Vapauttavaa, kun ei enää tarvitse tuhlata energiaansa turhaan katkeruuteen ja haikailuun. Nyt voin vihdoin rauhassa keskittyä harrastuksiin, opiskeluihin ja työntekoon. Toki luonto yrittää edelleen aina välillä patistaa tikanpoikaa puuhun, mutta se hoituu onneksi ihan nettipoken ja käsitöiden avulla.
Tajusin, että tämä johtuu siitä että alan vihdoin sisäistää oman kohtaloni ja voin hyvillä mielin luopua toivosta. Turha niiden ihastusten perään on haikailla, kun eihän niistä kuitenkaan mitään tulisi, ei minulla ole kenellekään naiselle mitään tarjottavaa. Turha himoita kaduilla tyttösten tiukkoja peppuja, enhän niitä kuitenkaan ikinä pääsisi puristelemaan. Turha tuntea katkeruutta muiden ihmisten parisuhteista, säädöistä ja seksijutuista, se on kuitenkin minulle täysin vieras maailma johon ei ole pääsyä.
Vapauttavaa, kun ei enää tarvitse tuhlata energiaansa turhaan katkeruuteen ja haikailuun. Nyt voin vihdoin rauhassa keskittyä harrastuksiin, opiskeluihin ja työntekoon. Toki luonto yrittää edelleen aina välillä patistaa tikanpoikaa puuhun, mutta se hoituu onneksi ihan nettipoken ja käsitöiden avulla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaikkeen tottuu, patisi metriseen jääkalikkaan perseessä mutta sekin sulaa pois.
Toivoa on aina, muista se. Kaikille löytyy se joka on samalla aaltopituudella ja kenen kanssa tulee juttuun - ei kannata pelkkää seksiä hakea vaikka epätoivoinen olo olisikin, vaan tutustu rauhassa kun löytyy joku näpsäkän näköinen tytsy. Mene juttelemaan, mitä siinä menettääkään? Ei mitään.
Olen eri mieltä, toivo tuo vain turhaa tuskaa. Se kahlitsee mahdottomien tavoittelun, yrittämisen ja ahdistuksen kierteeseen. Olennaista on ymmärtää ja hyväksyä oma riittämättömyytensä ja muodostaa realistinen kuva itsestä ja omista mahdollisuuksista.
Omalla kohdallani käännekohta oli, kun lakkasin pohtimasta mikseivät ihastelemani naiset koskaan olleet minusta kiinnostuneita ja kysyin itseltäni miksi ihmeessä he olisivat olleet. En keksinyt ainuttakaan syytä. Samalla tuntui, kuin suuri taakka olisi vihdoin valahtanut harteiltani. Annoin itselleni luvan vihdoin luovuttaa ja suosiolla jättää ihmissuhdeasiat niille, joiden rahkeet niihin riittävät.
sama juttu paitsi että olen jo yli 30, ja eipä ole enää paljon kavereitakaan joten ei ole sosiaalistakaan painetta selitellä kaikille miksi olen yhä yksin. Elelen ihan omassa maailmassa rauhassa eikä kaikenmaailman parisuhdehömpät liiluta minua lainkaan.
Itse kuvittelisin että katkeruus vain lisääntyy iän myötä mutta en sitten tiedä kuinka minulle tulee käymään. Olen nyt reilu parikymppinen ja minua ainakin vaivaa se ettei ole juurikaan ollut mitään säätöä saati seurustelua naisten kanssa. Luulis että 30-vuotiaana ja siitä eteenpäin olis jo täysin kyllästynyt nettipornoon ja runkkaamiseen.
Pornon katselua kun on tullut harrastettua jo jostain 16-vuotiaasta alkaen ja runkkaamisen aloitin jo 13-vuotiaana. Mistä enää voi saada tyydytystä joskus 30-vuotiaana kun on varmaan kyllästynyt pornoon ja seksiäkään ei luultavasti tule saamaan kuin ehkä maksullisilta naisilta. Runkkaaminen on vain sitä samaa tylsää itsensä hinkkaamista mutta pakko kai ne paineet silloinkin on purkaa vähintään kerran viikossa. Mieluusti ne paineet kyllä purkais jonkun seksikkään naisen kanssa, iälläkään ei ole niin väliä kunhan nainen herättää seksuaalisia haluja.
Joo, noin minäkin tuon ikäisenä ajattelin. Katkeruus ja ahdistus tuntui aivan sietämättömältä ja olin varma että päätyisin joko itsemurhaan tai tavalla tai toisella kostamaan kokemani "vääryydet". Mutta toisin kävi, onneksi tajusin sen kaiken turhuuden. Hautaan on ihan turha kiirehtiä ja toisille ihmisille kostaa omia epäonnistumisiaan, elämässä on muutakin seksi ja parisuhteet. Jos kuuluu valitettavasti kuuluu tähän väestönosaan joilta ne on suljettu, niin sitten kannattaa vain suosiolla kääntää voimavaransa muihin asioihin.
Lähinnähän se runkkaaminenkin on enää pelkkä mekaaninen suoritus, tapa purkaa paineita kun pallit ei kuitenkaan tuotantoa lopeta pelkällä ajatuksen voimalla. Porno lähinnä antaa virikkeen, itselläni kun ei pelkkä mielikuvitus aina riitä.
Ihailtavaa viisautta. En pysty samaistumaan mutta näen että sinulla on henkistä vahvuutta toisin kuin monella muulla. Siitä voi hyvällä mielellä olla ylpeä.
Ei kai kaikkea toivoa kannata heittää tuon asian suhteen. Mutta keskittyy muihin asioihin elämässä, onhan sitä paljon muutakin. Itse olen todennut rauhallisesti, että ehkä en ole sellaista tyyppiä, joka kaipaa seurustelua välttämättä elämäänsä. Enkä ole kyllä naisia yhden yön juttuihin pokailevaakaan tyyppiä.
Terve asenne.
Ihmisen on hyvä olla yksin. Elämä on mukavan yksinkertaista eikä tarvitse olla riippuvainen muista ihmisistä. Muiden ihmisten tapaamis-, yhdessäelo- ja eroamiskamppailuja, kun seuraa ei todellakaan kaipaa sitä omaan elämäänsä.
Olen huomannut, että itse en jaksa samaa ihmistä viikkoa pidempään. Jos viikonkin jälkeen on vielä hyvä fiilis, niin saa kyllä olla todella ihastuttava ihminen. Tästä syystä en voi esimerkiksi matkustaa kenenkään kanssa.
Elämän tarkoitus on kuitenkin tehdä ensisijaisesti itsensä onnelliseksi. Harrastukset tuovat sisällön elämään. Ei kumppanin jokapäiväinen natkutus.
Se neuvon voin antaa eli olen mielestäni epätoivoinen mutta se johtuu vaan addiktiostani naisiin. Ok olen suht ujo paitsi kahden kesken naisten kanssa. En saa parisuhdetta niinkuin haluaisin eli pidempää sellaista ja olen kaikilla tavoin huono, mielestäni ruma, epäpätevä ja palstaltakin tuttu alemman tason mies mutta! Saan naisen helposti pikku parisuhteisiin. Esim menen baariin, pukeudun äijämäisen rock henkisesti mut ei liikaa tummaa vaan senverran joka vetoaa myös vanhempiinkin siis olen 30 ikäinen. Vedän kaljaa kohtuudella eli ei överi kännejä vaan just niin että juttu luistaa ja bile tupakoin meinaan tupakkakoppi naiset on toinen ryhmä mikä lähtee helpolla mukaan.
En pidä itseäni ihmeellisenä tapauksena mutta väh jokatoinen reissu baarista lähtee ihan mukiinmenevä naikkonen mukaan kämpille ja alkaapa usein tosin lyhyt mutta suhde kuitenkin.
Pidän myös treffi profiilia netissä eli täällä suomi24.lla. Olen kirjoittanu koko profiilin täysin huumorilla lekkeriks tyyliin "ei täällä ketään ole mut olkoon mä pärjään aina" ja panostanut huumori pitoiseen profiiliin ja viestittelijöitä on oikeasti jo välillä liikaakin ja naista kaatuu.
Siis tällainen todellinen atm jos kykenee naisen saamaan niin kuka vaan jos vähän haluaa panostaa!!
Vaikka itse olen lähes vastaavassa tilanteessa, minulla se ei oikeastaan missään tilanteessa ole materialisoitunut ihmisvihana. Olen aina syyttänyt ainoastaan itseäni ja tilannettani näin varttuneemmaalla iällä analysoituani olen tullut tulokseen, että itsessä se suurin vika on.
En ole koskaan sopeutunut tähän yhteiskunnan vallitsevaan 'pariintumismalliin', en ole ollut oikealla tavalla aktiivinen ja nuoruusvuosien jatkuvassa ulkopuolistilassa eläminen teki kokemuksien saavuttamisen mahdottamaksi juuri siinä iässä, kun se on oleellisinta loppuelämän kannalta. En ole erilaisista syistä kyennyt tätä vallitsevaa tilaa myöhemmilläkään vuosilla muuttamaan ja kuten aloittajalla minullakin esiin alkaa tunkea olemassa olevan tilanteen hyväksyminen.
En toki haluaisi olla tässä tilanteessa ja aika ajoin yhteiskunnan normit aiheuttavat suuriakin paineita ja ahdistustiloja, mutta mitä tässä oikein pitäisi sitten tehdä. Valehtelu on nähty ja tehty, eikä siitä ole ainakaan minulle mitään hyötyä, päinvastoin. Nykyään tyydyn ohittamaan kiusalliseksi kokemani aihepiirit ja tuntuu, että kaveripiirinikin tietää sen verran hyvin tilanteeni että asia otetaan puheeksi enää aniharvoin. Toki todellista epätoivoani ja tilannettani ei kukaan oikeasti tiedä, mutta ehkä se lopulta kuitenkin se paras ratkaisu.
Hyväksymällä ehkä jaksan kuitenkin vielä elää eteenpäin. Elämä antaa usein merkkejä positiivisesta puolestaan, joten ehkä niitä on lopulta riittävästi myös minun jaksamiseni kannalta.
..................................................................... .
"ja panija pumppaa PUMPPAPUMPPAPUMPPA PUMPPA!!!! ja välillä pöräyttää pierun karvaisesta panomiesperseestään PRÖÖÖT!!! ennen kuin ruiskuttaa sen saatanan löyhätussu HUORANREIJÄN täyteen mälliään."
Vaikka atm olenkin enkä pillua juuri koskaan saa niin silti repesin. :,)
itse ihmetteli joskus miten jotkut voivat päästä yli naisen kaipuusta Nyr kun olen tarpeeksi vanhaksi elänyt niin olen vain tajunnut sen ei minulla ole enää mitään mahdollisuutta joten naiset saavat mennä ihan omia valitsemiaan polkuja loppuun saakka. Elän mieluiten nereb rannassa ja otan sieltä juurtuvat vaikutteet.