Erosin hiljattain naisystäväni. Suhde oli hankala ja päättyi erittäin ikävästi. Fakta on se ettei erinäisten syiden vuoksi meistä voi tulla enää koskaan oikeaa paria. Ero oli yhteinen päätös.
Rakastan naista tavattoman paljon, kuten hänkin minua. Välillämme on kemiaa, jota ei voi järjellä selittää. Viihdymme toistemme seurassa ja haluamme toisillemme hyvää. Vedämme toisiamme puoleen magneetin lailla. Kyseessä ei ole mikään teinirakkaus, vaan todella syvä yhteys.
Päädyimme olemaan vain ystäviä, mutta välillämme on myös seksiä.
Kertokaa, samassa tilanteessa olleet, voiko tällainen ystävyys toimia pidemmän päälle? Meistä ei kumpikaan etsi uutta kumppania ja mielestäni tässä ei ole mitään väärää. Olen kuitenkin alkanut miettimään, että miten tulevaisuudessa -jos vaikka toinen löytääkin uuden suuren rakkauden, eroammeko tavallaan uudelleen ja käymme läpi samat erotunteet?
Meistä ei siis kumpikaan ole vieläkään päässyt "yli" erosta, mutta suhteen laatu muuttui avoliitosta ystävyydeksi. Emme asu enää yhdessä, mutta näemme useitakin kertoja viikossa. Vietämme öitä yhdessä ja vietämme vapaa-aikaa melko paljon yhdessä.
Onko tämä teistä itsensä kiusaamista vai ihan järkevä kahden aikuisen ihmisen välinen sopimus? Ajatukset hieman sekaisin.
Toivottavasti joku ymmärsi pointtini :)
Rakastan naista tavattoman paljon, kuten hänkin minua. Välillämme on kemiaa, jota ei voi järjellä selittää. Viihdymme toistemme seurassa ja haluamme toisillemme hyvää. Vedämme toisiamme puoleen magneetin lailla. Kyseessä ei ole mikään teinirakkaus, vaan todella syvä yhteys.
Päädyimme olemaan vain ystäviä, mutta välillämme on myös seksiä.
Kertokaa, samassa tilanteessa olleet, voiko tällainen ystävyys toimia pidemmän päälle? Meistä ei kumpikaan etsi uutta kumppania ja mielestäni tässä ei ole mitään väärää. Olen kuitenkin alkanut miettimään, että miten tulevaisuudessa -jos vaikka toinen löytääkin uuden suuren rakkauden, eroammeko tavallaan uudelleen ja käymme läpi samat erotunteet?
Meistä ei siis kumpikaan ole vieläkään päässyt "yli" erosta, mutta suhteen laatu muuttui avoliitosta ystävyydeksi. Emme asu enää yhdessä, mutta näemme useitakin kertoja viikossa. Vietämme öitä yhdessä ja vietämme vapaa-aikaa melko paljon yhdessä.
Onko tämä teistä itsensä kiusaamista vai ihan järkevä kahden aikuisen ihmisen välinen sopimus? Ajatukset hieman sekaisin.
Toivottavasti joku ymmärsi pointtini :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eli seurustelette edelleen?
Vai mikä on muka muuttunut?
Jaa.
Jos mielitte yli erosta, niin tajuatte varmaan "järkevinä", että tuo vain pitkittää asiaa. Mikäli haluatte jatkaa elämää ja siirtyä eteenpäin, tuo on ehkä paskoin idea koskaan.
Taas toisaalta, ette kuitenkaan ole (tietääkseni ainakaan vielä) pilaamassa kenenkään kolmannen osapuolen elämää. Joten jos yhteisymmärryksessä haluatte jämähtää paikallenne, siitä vain.
Tosin.. olisikohan aika olla rehellinen itselleen ja jatkaa eteenpäin? Kuulostaa paljon siltä, että kumpikaan teistä ei uskalla kohdata tosiasioita (lue: erositte). Viimeksi kun tarkistin, eronneet eivät hengaa jatkuvasti yhdessä enemmän tai vähemmän romanttisten ajatusten kanssa. Yleensä noissa tilanteissa jompikumpi elättelee kuitenkin toivoa, että suhde voisi jonain päivänä jatkua.
"Erosin hiljattain naisystäväni."
"välillämme on myös seksiä, näemme useitakin kertoja viikossa. Vietämme öitä yhdessä ja vietämme vapaa-aikaa melko paljon yhdessä."
Miten niin erositte?
Välitila syö ihmistä. Joko ollaan kokonaan erossa, tai sitten ollaan kokonaan yhdessä.
kuulostaa. Eli suhde jatkuu, vaikka muuttivat erilleen. Vaikea muuten ottaa kantaa, kun ei tiedä mikä se eron syy on. Ehkä kannattaisi harkita parisuhdeterapiaa, jos kumpikin kuitenkin rakastaa toisiaan, ei etsi muita jne... Eli kaikin tavoin kuulostaa siltä, että ovat suhteessa, vaikka nimellisesti eronneet.